24.5.2018

Onnellinen kuu

Toukokuun ja yhtäkkiä ryöpsähtäneen kevään myötä on tullut voimakas halu kirjoittaa. Toukokuussa on ollut myös vähemmän työpäiviä pitkään aikaan, monta vapaapäivää peräkkäin. Ensin harmitti vähän, lähinnä siksi että palkka jäisi pieneksi. Mutta kaikki tämä vapaa-aika ja sitten nämä ihanat lämpimät päivät, fiilis on ollut vähän niin kuin olisin lomalla. Erinäisten työsopimuskuvioiden vuoksi minulla ei varsinaista pidempää lomaa ole, lomarahatkin käytetty moneen kertaan jo. Obladii obladaa life goes on ja sitä rataa, mutta luovalle ajattelulle tämä vapaus on tehnyt hyvää. Viime viikolla avasin kirjoitusohjelman ja kirjoitin muutaman rivin tarinaa, vain sulkeakseni tiedoston sitä koskaan tallentamatta. En muista koska olisin tehnyt niin, en varmaan sitten lukioaikojen. 

 Vapaapäivinä olen siivonnut nurkkia ja pyykännyt kesävaatteita varastosta ja talvivaatteita varastoa varten. Maannut puistossa ja lukenut ja kuunnellut kirjoja. Kävellyt ympäriinsä, kirppistellyt, syönyt ulkona, tavannut ystäviä, käynyt leffassa ja kaikkea sellaista pientä kivaa, johon lisäaspektinsa tuo se, että ulkona on ollut lämmintä, jopa kuumaa.

Yhtenä aamuna menin kuuteen töihin ja auringonnousu oli niin henkeäsalpaavan ihana, että mietin sitä koko päivän.

 
Toukokuu on kyllä yksi suosikkikuukausistani, oli se sitten millainen tahansa. Jotenkin iloinen ja kevyt, valoisa ja täynnä puhkeavia kukkia ja kevään kohinaa. Koko kesä vielä edessä. Tämä toukokuu on ollut aivan erityisen ihana, onnelliseksi tekevä. Ehkä siitä ja ajasta ja oman elämän tasaisuudesta on tullut tämä fiilis, että haluaisi kovasti luoda jotain, kirjoittaakin. Toivon että tunne jatkuu sittenkin, kun tuulet muuttavat suuntaa ja ilmat taas viilenevät. Vai voisiko edessä olla oikeasti pitkä kuuma kesä? Mikä ihana ajatus.

5.4.2018

Tänään

Huhtikuu ja kevät! 
Hassua ajatella, että kuukauden päästä on jo toukokuu, kun nyt on vielä luntakin maassa. Talvi on ollut pitkä ja ihanakin, vaikka tuntuu etten kaikista ihanista ulkokeleistä jaksanutkaan niin paljon nauttia kun olisin halunnut. 

Olen miettinyt tosi paljon tätä tämänhetkistä elämäntyyliä. On päiväduuni, joka takaa riittävästi tuloja arjen pyörittämiseen sekä aikaa myös omalle taiteelliselle toteutukselle. Päiväduuni on mukavaa, työpaikka hyvä ja työkaverit kivoja. Vapaapäivinä olen kuitenkin usein aika poikki, joten käytän kallisarvoisen ajan helposti haahuiluun tai pelkkiin arkisiin juttuihin kuten pyykkäämiseen ja siivoamiseen. Työaikani vaihtelevat, joten vapaa-ajalla koitan nähdä myös ystäviä, jos siihen on mahdollisuus. Syyllistän itseäni tästä, hoen mielessäni miten heitän aikaa hukkaan. Sitten toisinaan saataan päiväduunin jälkeen tehdä toisen työpäivän lisää niitä omia juttuja. Ja tavallaan koko ajan suren myös sitä, miten oikeastaan haluaisinkin käyttää kaiken työajan koulutusta vastaavaan duuniin.


Lohduttaudun kuitenkin ajattelemalla, että juuri nyt kaikki asiat ovat paljon paremmin kuin aiemmin. Ajattelen myös, että jokaisella on erilaisia elämänvaiheita elämässään, harvan työura on samanlaista jatkumoa vuosikymmenestä toiseen enää nykyään. Tämä on tätä, tässä ja nyt. Vuoden päästä voi olla taas jo jotain ihan muuta.

Eniten pelkään elämän jumahtamista, sitä etteivät asiat ikinä liikkuisi tai muuttuisi mitenkään. Oikeastaanhan tämä kaikki epävarmuus ja oleminen onkin juuri sitä, mitä olen aina halunnut, koska halusin jotain ihan muuta, kuin sitä kaikkein perinteisintä elämää.
Tänään on siis kaikki just hyvin näin. 
 
 Mutta tätä blogia haluaisin kyllä oppia taas päivittämään useammin.

18.2.2018

Pieni tarjotinpöytä

Kirppislöydöillä jatketaan. Tämä hassu tarjotinpöytä myytiin erillisinä osina. Pöytäosaan oli kirjoitettu lappu, jossa sen väitettiin olevan 1980-luvulta, hinta ehkä 5€. Tarjotin taas maksoi pari euroa. Minusta ne näyttivät heti tyylillisesti samoilta ja kokeilinkin mahtuuko tarjotin tuohon kehikkoon. Sehän sopi paikalleen ihan loistavasti ja olisi outoa jos tarjoitin ei kuuluisi tuohon. Veikkaan kyllä kokonaisuutta vanhemmaksi, ehkä 1950- tai 1960-luvulle, jos miettii tarjottimen kuviointia ja kehikon muotokieltä, mutta toisaalta en löytänyt yhtään mitään vastaavaa googlen kuvahausta, joten mitään varmaa ei ole.

Kehikon keskiosassa on pidikkeet kolmelle pullolle. Kuvaa varten testailin vähän ja pullot asettuvat hieman eri tasoon jokainen, joten tässä tosiaan voisi pitää kolmea pulloa kerrallaan. 

Tällä hetkellä tarjotinpöytä toimii pöytävalaisimen jalustana ja tarvittaessa pienenä apupöytänä - ja toki ilahduttamassa viehkeällä ulkoasullaan. Hyvää tässä on myös se, että se menee kokoon ja pieneen tilaan, jos tuntuu ettei sitä aina tarvita. Hauska löytö siis!

17.2.2018

Asessorin sekoitus

Asessorin sekoitus -kahvipurkki kuuluu monen peltipurkkikeräilijän toivelistalle. Näitä näkee usein ja yleensä hintapyynnötkin ovat aika korkeita. Olin itse sivuuttanut tämän purkin useita kertoja, mutta sitten Tampereella kirppiksellä purkki tuli taas vastaan. Pöydässä oli -50% lisäalennus, joten purkki maksoi enää vitosen. Hyväkuntoinen ja siisti, joten hankin sen myös omaan kokoelmaani. Kotona olen makustellut purkkia jo tovin ja tullut siihen tulokseen, että se on kyllä todella kiva. Yritin etsiä purkista enemmän tietoja, mutta mitään erityisempää infoa ei löydy. Näitä on ollut tuotannossa ainakin 1940-1949, onkohan ollut uudelleen sen jälkeen? Oma purkkini on ainakin niin hyvässä kunnossa, ettei sitä oikein uskoisi ihan noin vanhaksi.

Pyöreä ja matala purkki taas ihastutti koristeellisella ulkomuodollaan, pohjassa lukee Droste Haarlem Holland. Googlettamalla näitä löytyy useita, ainakin eBaystä ja etsystä. Minua kiinnostaa aina mitä nämä purkit ovat pitäneet sisällään, yleisimmin suklaata tai karkkia tai keksejä valmistajasta päätellen. Hieno purkki joka tapauksessa. En muista enää yhtään mistä tämä tuli hankittua, Fidasta ehkä? Hintaa euron tai parin verran.

16.2.2018

Kirppislonkkareita

Laukut, nuo materiaalisen intohimoni kohteet! Ajattelin tällä kertaa esitellä kaikki kuusi kirppikseltä löytynyttä Lonkkariani eli Longchampin laukkua. Himoitsen Longchampin laukkuja myös upouusina, mutta vanhempia perusmalleja löytyy useinkin kirppiksiltä. Osa on nähty täällä blogissa jo aiemmin, osaa ei, mutta nyt kaikki siis yhdellä kertaa.

Ruskea olkalaukku on vanhin ja ylipäätään yksi rakastetuimmista laukuistani ikinä. Löysin sen 2010 Fidalta 3€:lla. Siinä on vanhanmallinen vetoketju, joka aluksi sai epäilemään laukun aitoutta. Löysin netistä kuitenkin muita vintagemallisia Longchampeja samoilla vetoketjuilla ja samoilla muilla yksityiskohdilla, joten löydöstäni tuli entistä parempi. Joka tapauksessa olen käyttänyt tätä laukkua todella paljon. Se on erittäin näppärä monine taskuineen ja hyvänkokoinen, ruskea nahka taas käy monenlaisten vaatteiden ja kenkien kanssa. Siinä näkyy jo pientä kulumaa ja olen hartaasti koittanut huoltaa sitä tasaisin väliajoin. Tällä hetkellä se onkin lepäämässä ja saa näin toivottavasti lisää käyttöikää itselleen myös tulevaisuudessa.
Sininen pikkulaukku on myös selkeästi vanhempaa mallia, siinä on samanlainen vanha vetoketju ja vähemmän merkille tunnusomaisia yksityiskohtia. Materiaali, tikkaukset, merkkitiedot taas ovat yhtenäiset kaikkien muiden laukkujen kanssa. Tämä oli löytö viime kesältä, hintaa muutama euro tälläkin.
Musta laukku taas on hassuimpia löytöjäni melkein kolmen vuoden takaa, maksoin siitä nimittäin 1€:n. Laukun ulkopinnoilla on huonosta säilytyksestä aiheutunutta kulumaa ja nahan hilseilyä, googlettelun avulla löysin tietoa, että se on tyypillistä tälle materiaalille ja laukkumallille. Laukku oli huonossa kunnossa, mutta käsittelin sitä mustalla nahansuoja-aineella ja se auttoi kyllä tosi paljon. Voisin kokeilla laukkuun vielä mustaa nahkamaaliakin. Tämän hankkiessa mietin, että vaikka Longchampin laukut ovat suhteellisen keskihintaisia, ovat ne kuitenkin sen verran arvokkaita lähtöhinnaltaan, että tuntuu jotenkin järjettömältä pilata laukku huolimattomalla säilytyksellä.
Le Pliage on laukkumalli, jolle lämpenin to-del-la hitaasti. Muistan ihmetelleeni vuosia, mitä jotkut näkevät näissä kauppakasseissa, kunnes aloin lopulta haluta itsellenikin sellaisen. Haikailin isomman, olalla kannettavan koon perään, kunnes vihdoin tärppäsi ja löysin tuon punaisen. Maksoin siitä 15€ (vai kympin?) ja se olikin hyvässä ja siistissä kunnossa. Pohjan taitteiden kulmissa oli toki kulumaa, niin kuin näissä aina käytössä tuppaa tulemaan. Laukku on ollut todella kätevä sellaisena kakkoslaukkuna, kauppakassina, siistimpi ja tukevampi versio kangaskassista ja olen käyttänyt tätäkin paljon. 
Löysin tuon mustan version, joka on pinnoitettua canvasta logopainatuksella, edellisviikolla. Kassi oli kuitenkin jo parhaimmat päivänsä nähnyt ja vähän repsottavassa kunnossa. Hintalappukin oli kateissa, mutta satuin kuitenkin löytämään sen kirppispöytää hetken tongittuani. Hinta 5€ ja sen enempää likaisesta ja rikkinäisestä kassista ei enää kannattaisikaan maksaa: pohjan taitteiden kulmat kuluneet ihan puhki, pohjassa pieni reikä ja pinnoitus kulunut paikoin niin, että canvas pilkisti esiin siellä sun täällä. Vetoketju ja nahkaosat olivat kuitenkin ehjiä, joten totesin, että saan kassista vielä hyvinkin käyttökelpoisen korjaamalla. Ompelin pohjaan uudet taitteet ja paikkasin reiän nahalla ja pikaliimalla. Sivelin mustaa akryylimaalia niihin kohtiin, joista pinnoitus oli täysin kulunut sekä putsasin kassin sisäpuolen ja huolsin nahkaosat. Lopputulos oli parempi kuin odotin!
Viimeisenä ihan uusin löytöni eiliseltä, pieni tummanruskea nahkainen versio, Le Pliage veau foulonne. Tämän hinta oli 10€ ja pohdin hetken, että tarvitsenko tätä nyt todella. Iloinen ylläri tuli kassalla, tästä tulin vielä -50% eli maksoin lopulta vain vitskan. Pohjan kulmissa oli kulumaa, mutta muuten laukku oli hyvä ja siisti. Kotona taas puhdistus ja ruskeaa nahanhoitoainetta - good as new! 

Kaikkia näitä löytöjä yhdistää se, että pienellä vaivannäöllä ja huollolla saa paljon aikaan. Varsinkin Le Pliage -kasseja näkee kirppiksillä myynnissä ihan järkyttävässä kunnossa ja hintaa helposti ainakin parikymppiä. Kuitenkin myös se tekee löydöstä vielä makeamman, kun laukku näyttää huoltamisen jälkeen entistä paremmalta.

21.1.2018

Pauligin kahvipaahtimon 100-vuotisjuhlapurkki

Peltipurkkien keräily oli pitkään tauolla, mutta jossain vaiheessa viime vuonna annoin itselleni luvan hankkia muutamia uusia ja yhtäkkiä homma onkin taas lähtenyt vähän lapasesta. Viime vuonna hankin ihan valtavan monta uutta purkkia, mutta mitä ihanuuksia olen löytänytkään! Olisi hauskaa kuvailla niitä ihan ajan kanssa, tänne blogiin kun on vuosien varrella päädytty usein juuri peltipurkkien tiimoilta. Tässä nyt yksi parhaista löydöistä:

Pauligin kahvipaahtimon 100-vuotisjuhlapurkki vuodelta 1976 on ollut pitkään toivelistallani. Sitä löytää usein ilman kantta, toisinaan myös kannen kanssa. Purkeista pyydetään välillä ihan reilustikin, usein hinta on ollut jotain 8-15€ välissä. Itseäni on purkissa viehättynyt sen jugend-henkinen kuviointi, jossa pitkähiuksinen naishahmo juo kuumana höyryävää kahvia. Purkki on sisältänyt erityistä juhlavuotiskahvia ja purkin malli ja kuvio on kopioitu 1904 käytetystä kahvitölkistä, joka sisälsi noin kymmenen kiloa Pauligin kahvia. 
Viime keväänä löysin kannellisen purkin eräältä tamperelaiselta kirppikseltä, mutta se oli niin lommoilla, että en hankkinut sitä edullisesta hinnasta huolimatta. Marraskuussa olin taas Tampereella ja eräällä toisella kirppiksellä oli purkki, joka ulkomuodoltaan näytti täsmälleen samalta, mutta sen pinnassa oli kukkakuvio. Otin purkin käteeni ja havaitsin, että kukkakuvio on vain tarramuovia purkin pinnalla. Avasin varovasti tarraa sen saumoista, havaitsin että itse purkki sen alla on tosiaan tämä Pauligin purkki. Hinta oli ehkä 3€ ja purkki muuten hyvässä kunnossa. Otin riskin, ostin purkin ja toivoin sormet ristissä, ettei tarrapinta ole vahingoittanut purkin kuviopintaa. Irroitin tarramuovin ja pelko osoittautui turhaksi. Oi onnea, mikä loistava löytö!
Kuvasin purkin taannoin hetken mielijohteesta lempikahvini (Pauligin Café New York) ja lempikahvimaitoni (Oatly iKaffe kauramaito) kanssa. Vanha kohtaa uuden, mutta lempparit sopivat silti toisiinsa!

19.1.2018

My favourite game

Kirppistely, tuo suosikkiharrastukseni. Kuvasin nopeasti muutamia kirppislöytöjä viime syksyltä tähän päivään ja oikeastihan tässä on vain ihan muutamia. En juurikaan käy enää edes normikaupoissa, mielummin vapaa-ajallani pyörin kirppiksillä. 
Liebskind Berlin on ollut pidempään sellainen laukkumerkki, jonka rouheista malleista ja paksuista nahkamateriaaleista olen tykännyt kovasti. Joskus Liebskindiä sai Stockalta, saakohan enää? Nappasin tuon ison, työlaukulta vaikuttavan veskan matkaani joskus syksyllä 15-20€ hintaan. Ajattelin, että se sopisi hyvin weekenderiksi tai muuten vain enemmän tavaramäärän roudaamiseen. Laukun kunto on lähes moitteeton, se on pehmeää ja paksua lehmännahkaa. Malli näyttää miehekkäältä ja laukun mittasuhteet myös, mutta itsehän tykkään miehille suunnatuista laukuista myös. Kuva nyt ehkä vähän hämää, on siis ihan musta väriltään. Laukun haasteeksi on osoittautunut sen paino, se on siis yllättävän raskas ja kun sen ahtaa täyteen tavaraa on se vielä raskaampi. Mutta tykkään siitä niin, että uskon sen löytävän vielä paikkansa suuressa veskavalikoimassani.

Syyskaudella löytyi myös toinen Liebskind. Ihastuin sata lasissa noihin hapsuihin ja sivujen joustaviin rypytysosioihin, vaikka pohdin hetken näyttääkö tämä vähän vanhanaikaiselta tähän hetkeen. Hapsulaukulle oli kuitenkin selkeä tarve. En muista tämän hintaa enää, mutta se oli jotain vähän enemmän, ehkä 20-30€ välillä. Normaalistihan nämä Liebskindin laukut pyörivät jossain parin sadan euron molemmin puolin, joten sinällään hinta oli käytetystä laukusta varsin passeli. Tämä on ollut oivallinen arkilaukkuna, vetää itseensä reilusti tavaraa.

Minulla on menossa tällä hetkellä jokin kumma viininpunainen kausi taas, suorastaan himoitsen tätä väriä. Sametti on ollut nyt pinnalla ja Uffilta löytyi 2€:lla aikoinaan Paola Suhosen ja Seppälän yhteistyömallistoon kuulunut rusettilaukku. Muistan himoinneeni mustaa versiota, mutta en koskaan raaskinut ostaa sitä. En tarvitsisi yhtään tällaista pikkulaukkua ja nykyisellä elämäntyylillä entisetkin vain keräävät pölyä kaapeissa... toisaalta tämähän taipuu arkisempiinkin menoihin, eikö?

Samettilaukun kanssa samalta uffikeikalta löytyi myös Seppälää oleva mustavalkoinen neuletakki 4€, siitä onkin tullut tämän hetken suosikkineule. Nyt vasta kuvaa katsoessa tajusin, että tässähän on kukonaskelkuvio, ikuinen suosikkini! Matsku on enimmäkseen puuvillaa, tässä on jännä tuplaneulos, joka tekee tästä neuletakista kuitenkin lämpimän talvikeleille. Harmi muuten, että Seppälä meni konkurssiin, siinä meni samalla myös pala suomalaista vaateteollisuuden historiaa!

Samalta reissuilta löytyi myös Gapin korallipinkki puuvillaneule kevääksi, myös 4€ hintaan. Tässä oli hyvä mitoitus ja täyspuuvillaisesta materiaalista iso plussa. 

Mustat nahkakengät niittiremmein ovat uusin löytöni, maksoin näistä 2,5€. Peruskivat kengät arkeen.

Pinkit kiiltonahkaiset Dr. Martenssit (maksoin vain 17€!) ovat yksi parhaimmista löydöistäni, nämä ovat mielestä ihan superihanat ja hullut värinsä ja matskunsa ansiosta! Mutta vaikka nämä ovat käytetyt ja siten jo vähän pehmentyneet, ovat nämä edelleen aika jäykkää materiaalia ja alkavat hiertää nopeasti, vaikka kokokin on hieman väljä. Täytyy vaan koittaa pehmentää näitä lisää, nämä jalassa kun olo tuntuu aina astetta paremmalta.

Lisää löytöjä taas toisella kertaa! Kivaa perjantaita!