23.9.2016

Sekalaista syyskuulta

Syyskuu ja alkusyksy on ollut mukavan toimeliasta ja kaunista aikaa. Olen taas keskittynyt omiin touhuihini, bloggaamisintoni on edelleenkin aika laiskaa. Kuvia otan nykyään pelkästään puhelimella ja sen varmasti huomaa. Mutta ei se ole nyt niin vakavaa, tässä blogissa ainakaan.

Kuun alussa kävin siis vanhempieni luona maalla pidennetyn viikonlopun verran. He lähtivät päiväreissuun ja pidin sen aikaa seuraa koiralle ja kollikissalle, kissa toki pärjäilee enemmänkin itsekseen mutta koira ei :D Sää oli muutoin kylmä ja kalsea, mutta kotiinlähtöpäivänä perinteisesti kirkastui, oli aurinkoista ja lämmintä. Tämä tapahtuu yleensä aina, jokseenkin huvittavaa kyllä. Vein kissoja valjaissa ulos ja haistelemaan syystuulia (ja syömään ruohoa). Illalla palattiin takaisin kotiin ja tyypit olivat kyllä väsyneitä, mutta iloisia.
 





Toin maalta ison kasan omenoita ja näköjään tein jonkun omenapiirakankin, joka muistaakseni onnistui ihan hyvin.

Sokoksella olen useampankiin otteeseen ihastellut suomalaisten designmerkkien omaa osastoa, se on mielestäni ollut oikein kiva lisä Sokoksen valikoimiin. Kuvat ovat kyllä vähän nuhruisia, esimerkiksi tuo Uhanan neuletuubihuivi on oikeasti kauniin vaaleanpunainen ja harmaa. Uhanan kesämalliston iloinen printti oli muuten ihan täys kymppi!



Syyskuu on siitä kivaa aikaa, että luonto on vielä rehevä ja kaunis ja jotkut kukatkin vielä kukkivat. Kuvan miekkalilja on Lapinlahden sairaala-alueen viereiseltä palstaviljelypaikalta, sitä on ollut ihana seurata iltalenkkien varrella keväästä syksyyn.

Kävin ensimmäistä kertaa Amos Andersonin museossa. Helsinki Noir-konseptinäyttely houkutteli paikalle, se on uudenlainen näyttelykonsepti, jossa katsoja pääsee osaksi rikosdraamaa. Tapahtumapaikkana on 1930-luvun lopun Helsinki. Näyttelyvieras saa luettavakseen pienen vihkosen, jossa tarina etenee numerojärjestyksessä siten, että numeroidut kohdat näyttelyssä visualisoivat tarinan tunnelmaa ja tapahtumapaikkoja. Näyttely on todella hienosti rakennettu ja kokonaisvaltainen elämys, jossa jännitys kyllä säilyy loppuun asti! Suosittelen tutustumaan Helsinki Noir-näyttelyyn, se on 9.1.2017 saakka. Muutoinkin Amos Andersonin museo on mielenkiintoinen paikka, jossa pääsi fiilistelemään sekä taidetta että kaunista kerrostalorakennusta klassisinen interiööreineen.






Loppuun vielä muutama kuva viime viikolta, yhdeltä kauniilta syyspäivältä jolloin kävelin ympäri Kalliota ja Eläintarhan lahtea.





16.9.2016

Syyskuista kirppisonnea

Syyskuu on ollut tähän asti lämmin ja aurinkoinen, mutta tänään sain inspiraation siivota vaatekaapin  ja kesävaatteet, -kengät ja -laukut lähtivät siististi pakattuina varastoon. Vähitellen täytyy alkaa orientua syyspukeutumista kohti, vaikka tällainen välikausi on oikeastaan aika kiva. Vaatekaappiin on muutenkin ilmestynyt uusia asioita niin kirppikseltä kuin nettikauppojen loppualeistakin. Osa on myös lähtenyt kiertoon ja kirppikselle, tuntuu ainakin hetkellisesti siltä että vaatekaapissa on ihanan väljää.
Kirppisonni on taas ollut myötä ja olen tehnyt viime viikkoina superlöytöjä! Tässä tulee nyt esittelyyn osa, katsotaan jos saisi osan kuvattua myöhemmin. Pari viikkoa sitten olin viikonloppureissulla vanhempieni luona ja kävin pitkästä aikaa paikallisella kirppiksellä. Aluksi valikoima tuntui surkealta, mutta vähitellen kasasin ostoskoriini mitä hienompia juttuja. 

Ohut "keinosilkkinen" maksimekko (3€), jonka kuosissa oli nättejä lintuja. Ensin ajattelin käyttää tätä vielä nyt syksyllä, mutta pakkasinkin sen odottamaan ensi kesää kun pohdin ehdin käyttämään muitakaan syysmekkoja niin kovin usein. Kirjava "hapsuponcho" maksoi ehkä euron, ajattelin käyttää sitä suurena huivina, jahka säät kylmenevät. Marimekon tummansininen trikoomekko mustilla ohuilla raidoilla on Samu-Jussi Kosken suunnittelema, ja siitä on jo ehtinyt muodostua lempparimekko. Se ehtii tätä menoa kulahtaa pahasti, mutta toisaalta onhan se myös osoitus siitä, että kannatti sijoittaa hieman korkealta tuntunut 15€ trikoomekkoon.

Egyptiläisestä nahkalaukusta maksoin euron, sekin on ollut jo ahkerassa käytössä, koska on todella kätevän kokoinen ja mallinen muutenkin. Inkkarihenkinen kaulakoru oli 0,15€ ja sopii loistavasti mustan puseron kaveriksi. Samalta reissulta poimin vielä lasten lorukirjan veljenpoikaa varten sekä paksut legginsit, jotka jätin vanhempieni luokse, siellä kun tuntuu aina olevan kylmä ja tarvetta mukaville housuille. Naapurikunnan kirppikseltä löytyi myös muutama kiva juttu, mutta niistä lisää myöhemmin!

3.9.2016

Jorinda ja Jorindel

Yksi lapsuuteni lempparisatukirjoista oli 17 satua lapsille, ei niinkään itse satujen vaan kirjan kuvitusten vuoksi. Kirjassa oli 17 satua ja kuvitustyylistä päätellen kaksi tai kolme eri kuvittajaa. Kirjan vaikuttavin satu oli Jorinda ja Jorindel. Se oli synkkä, pelottavakin kertomus, jota melankoliset, mutta kauniit kuvitukset vain tehostivat. Näin painajaisia valkotukkaisesta noidasta ja hänen kellaristaan ja muistan yhteen aikaan pelänneeni mennä lapsuudenkotini kellariin, johon myös johtivat jyrkät kiviportaat, juurikin tuon sadun takia. Kaikesta huolimatta ihailin sadun kuvitusta ja edelleenkin se näyttää todella hienolta. On kovin harmillista, ettei kuvittajan nimeä ole mainittu kirjassa enkä löytänyt netistäkään mitään tietoa vaikka kuinka koitin googletella.









Jorinda ja Jorindel on alunperin Grimmin veljesten tarinoita, se selittäneekin sadun "synkkyyttä". Kuvittaja tuntuu halunneen korostaa tätä ja ylipäätään on selkeää, että tähän kuvitukseen on laitettu runsaasti aikaa ja vaivaa, niin hienovireinen ja upeasti toteutettu se on. Olen aina miettinyt, miksi satu loppuu kuvaan taittuneesta kukasta - voi olla, että kuvittajalla oli useampia kuvia loppua varten, mutta ne on supistettu joko kirjapainossa tai sitten kustantajan toimesta. Olisipa hauska tietää kuvittajan nimi ja hänen tarinansa! Niin suuri vaikutus hänellä on kuitenkin minuun ja varmasti moneen muuhun lapseen ollut. Jos joku tietää tai arvaa, niin kertokaahan ihmeessä!

2.9.2016

Rut Brykin Taikalaatikko Emmassa

Syyskuun toinen ja nyt ollaankin jo virallisesti syksyssä! Tuntuu oudolta, onneksi ulkona on vielä ihanan kesäistä, mutta ehkä tässä vähitellen alkaa päästä itsekin enemmän syysfiiliksiin.
Viikko sitten kävin katsomassa  Rut Bryk: Taikalaatikko -näyttelyn Espoon Emmassa ja tykkäsin siitä kovasti! Jos joku ei ole vielä näyttelyä nähnyt, nyt kannattaa pitää kiirettä, sillä näyttely on avoinna enää tämän viikonlopun ajan!


Rut Bryk (1916-1999) haaveili nuoruudessaan arkkitehdin ammatista, mutta kouluttautui graafikoksi. Hänet kutsuttiin Arabian tehtaan taideosastolle harjoitteluun, kun taideosaston johtaja Kurt Ekholm näki Brykin töitä Taidehallin näyttelyssä 1942. Bryk ei ollut koskaan tehnyt keramiikkaa, mutta onnistui luomaan kauniita teoksia, jotka olivat ikäänkuin taidegrafiikkaa keramiikalle maalattuna. Aiheet olivat sieviä ja tavallaan juuri sodanjälkeiseen aikaan sopivia. Bryk kehittyi työskennellessään Birger Kaipiaisen opissa ja alkoi pian saada töihinsä vahvempaa omaa ilmaisua. Hän siirtyi muotoonsa leikattuihin laattoihin, joille hän kaiversi aiheensa ja ne lasitettiin. Pinnasta tuli elävä ja värisävyistä syviä, jopa tummia. 

Esittävyydestä Bryk siirtyi kohti seuraavaa vaihettaan, jossa hän yhdisteli eri muotoisia kaakelimaisia pieniä paloja reliefeiksi. Kirkkaat värisävyt saivat seurakseen mustaa ja valkoista. Teokset olivat enimmäkseen abstrakteja, erittäin moderneja ja 1960-luvulla myös hyvin trendikkäitä. Myöhemmin Brykin tyyli hiotui muutamien värisävyjen käytöstä kohti täydellisen valkoista pintaa. Teosten ydin oli pinnan struktuurissa, kuvioinnissa ja siihen osuvassa valossa.

Emman näyttely on koottu hienoksi kokonaisuudeksi, joka etenee Brykin taiteilijanuran alusta loppuun. Brykin kehityskaari on vahvasti esillä ja teoksista on muodostettu hienoja kokonaisuuksia. Aluksi ihastuu Brykin kädenjälkeen piirtäjänä ja kuvittajana, sitten hänen uskomattoman kauniiseen värimaailmaansa ja sympaattisiin hahmoihinsa. Esittävyydestä edetään abstraktimpaan suuntaan, kiinnostus pysyy väreissä, mutta ihastus on nyt muotojen yhdistelmissä ja pienten kaakelipalojen mosaiikeissa. Väreistä siirrytään mustaan ja lopuksi valkoinen kausi, joka tuntuu kertovan jotain olennaista taiteilijan sisimmästä. Näyttely on niin aistihermoja kutkuttava, hieno, kaunis, kiinnostava ja raikas, että olen fiilistellyt sitä mielessä koko viikon ajan.

Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo (Helsingistä pääsee Kampista kätevästi bussilla!)
avoinna tänään perjantaina klo 19 asti (ilmaisilta 17-19!)
lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17

26.8.2016

Kulta Katriina kahvipurkki


Törmäsin kirppiksellä Kulta Katriina -kahvipurkkiin, jonka tunnistin heti Aino-Maija Metsolan kuvittamaksi ja voitteko kuvitella, hermostuin! Peltinen kahvipurkki on kuvitukseltaan aivan ihana, mutta en voi käsittää miten olen voinut täysin missata tällaisen olemassaolon aiemmin! Purkin pohjassa oli nimittäin tarra, johon oli merkitty selkeästi pakkauspäivämäärä. En muista koskaan nähneeni tätä kaupan kahvihyllyissä, en mainoksissa, en blogeissa, en ystävieni luona, en edes aiemmin kirpputoreilla, vaikka itse purkki onkin julkaistu jo keväällä 2012. Purkin hinta oli korkealla ja jätin se jo kerran hyllyynsä, mutta hermostuksissani en kyennyt jättämään sitä sitten kuitenkaan ostamatta. Yhdeksän euroa peltipurkista! Lohduttauduin sillä, että vaikkapa Marimekon peltipurkit maksavat uutena enemmän ja kahvipurkissa oli sentään settiin kuulunut kahvimitta vielä mukana.
Googlailin asiaa (obsessed, me?) ja kävi ilmi, että purkki liittyy Kulta Katriinan pakkausilmeen freesaukseen ja on itseasiassa osa Georgi Eremenkon lopputyötä Aalto yliopiston suunnittelun korkeakouluun. Pahviläpyskä purkin sisällä ja pohjateksti toki mainitsevan asiallisesti purkin olevan Metsolan ja Eremenkon yhteistyön tulos ja limited edition, joka kertoo siitä miksen ole nähnyt tätä koskaan aiemmin.


Purkki ei ollut täysin priimakuntoinen, sen kannessa on naarmu ja kulumia ja muutenkin periaatteesta en ole kovin innostunut maksamaan suuria summia kahvipurkista, jonka on voinut ostaa kaupasta mahdollisesti halvempaan hintaan ja saada vielä kahvipaketti sen sisällä. Google kuitenkin kertoi, että normihintaisena näitä oli kaupattu jossain noin kympillä, joten lohduttauduin sillä. Ja kaikenkaikkiaan purkki on kuvitukseltaan aivan ihana! Väritys ja kuviomaailma toimivat hyvin yhteen ja Kulta Katriinan uudistettu logokin näyttää nätiltä.

Kohokuvioitu kahvimittakin on itsessään varsin nätti.
 
Kaikenlaista sitä onkin tässä maailmassa, peltipurkkimaniaakin! Mutta sisäinen keräilijäni on nyt tyytyväinen.

25.8.2016

Aina kannattaa juhlia


Kirjoittelin viimeksi synttäreistä ja sen jälkeen iski armoton flunssa - ikääntymisen kunniaksi. Perjantaina paistoi niin ihanasti aurinko, että lähdin vähän ulkoilemaan, vain tullakseni parin tunnin päästä takaisin kotiin, koska olo oli niin kamala. Hetken harkitsin, pitäisikö lauantain synttärijuhlat perua, mutta halusin niin kovasti juhlia ja olin tehnyt jo ruokia ja valmisteluja, joten päätin selviytyä. Lopulta kaikki meni ihan hyvin, jaksoin parasetamolin voimalla vielä baariin ja tanssimaan valomerkkiin asti. Oli oikein hauskaa siis. Nyt flunssa alkaa olla selätetty ja olen edelleen iloinen juhlista, kukista ja ihanista lahjoista joita sain. 
 




Lahjoiksi sain ihania asioita kuten kirjoja ja skumppapulloja, koruja, somia esineitä, Lapuan Kankureiden kudottuja keittiöpyyhkeitä Polkka Jamin kuvioilla, Marimekon tyynyliinan Karuselli-kuosissa, lahjakortin leffailtaa varten ja Samujin mokkanahkaisen hapsulaukun (kimppalahja lapsuudenystäviltä). Minua oli ajateltu ja mietitty millaisista jutuista voisin pitää ja kauniit ajatukset koskettavat edelleen. Lahjoja on kiva antaa ja saada, vaikka haluaisinkin ajatella ettei lahjoilla ole väliä ja materiaa merkityksellisempää on viettää aikaa ystävien seurassa.


Ostin itselleni tuoksuliljoja ja niistä riittää ihasteltavaa edelleen. Sain ystävältä itsepoimittuja auringonkukkia ja vielä kimpun ruusuja viikko synttäreiden jälkeen. 

Juhlien järjestämisessä on aika paljon hommaa siivoamisineen ja ruuanlaittoineen, aina jotain jää tekemättä, koristeita laittamatta, ruokaa unohtuu jääkaappiin tai huomaa, että juhlia varten tarvitsisi oikeastaan suurempia tarjoiluastioita ja isomman ruokapöydän. Mutta sitten lopulta, juhlien jälkeen, onkin vain ihana ihastella nätiksi laitettua kotia, syödä ylijääneitä juhlaruokia ja fiilistellä itse juhlia ja vaikkapa sitä, että käveltiin porukalla lämpimässä elokuun yössä keskustaan ja päädyttiin hauskaan baariin, jossa ei ole tullutkaan käytyä aiemmin. Ei edes haittaa tiskata, kun astiat ovat niitä arkiastioita kauniimpia (tai kertakäyttöisiä, joita ei tarvitse tiskata). Ja vielä melkein viikko juhlien jälkeen ilahduttaa ajatus, tuli juhlittua tänäkin vuonna synttäreitä oikein kunnolla. Tästä onkin mukava lipua vähitellen kohti tulevaa syksyä ja tavallista arkea.

16.8.2016

Kolmekymmentäviisi








Syntymäpäivä.
Omaan synttäripäivään liittyy aina pohdintaa omasta itsestä. Vuosi on kulunut, tällainen olen ja nyt tämän ikäinen. Mitä odotan tulevaisuudelta, millaisia asioita on jo takanapäin.
Jos parikymppisenä oli vielä prosessi oman itsensä ja elämänsä suhteen vahvasti käynnissä, ei elämä ole välttämättä tasaista vielä kolmekymppisenäkään. Ystäväni elävät hyvinkin erilaisia elämänvaiheita kukin tahoillaan. Ei tässä nyt enää olla ihan nuoria, mutta nuorelta tuntuu edelleen. Samat asiat kiinnostaa kuin parikymmentä vuotta sitten, nyt ehkä vähän eri näkökulmasta. 
Olen tunnetusti ikäkriiseilijä ja kyllähän tämäkin ikä taas tuntuu aika hassulta ja kauhealta yhtä aikaa. Se, mitä uusi ikävuosi tuo tullessaan - vai tuoko yhtään mitään - jää nähtäväksi, mutta sitä ennen on aika juhlia kunnolla!