She's got you high

Kävin päiväleffassa.

Tuskailin valitsenko joko 500 days of summer vai New Moon, ja päädyin ensimmäiseen, koska olen halunnut nähdä sen jo pidemmän aikaa.

Onneksi. Tulin leffasta pöllämystynyt hymy huulilla ja askel kevyenä. Ihana leffa.

Sopivasti hauska, kevyt, arkinen - ja vaikka tarina onkin romanttisvivahteinen, on fressiä että tarina on kerrottu miehen näkökulmasta.

Tom työskentelee korttifirmassa copywriterina, vaikka onkin koulutukseltaan arkkitehti. Pomon uusi assari, Summer saa pään sekaisin ja heistä tulee pari - ainakin Tomin mielestä. Summer sanoo jo suhteen aluksi, ettei hae mitään vakavaa, kun Tom tuntee kohdanneensa Sen Oikean. Lopulta tulee se päivä, kun Summer haluaa ollakin enää vain ystäviä ja tästä Tom murtuu. Hän haluaa Summerin takaisin.

Pidin erityisesti elokuvan poukkoilevasta kerronnasta, arkisuudesta ja todenmukaisuudesta. Kuvauksessa ja sävymaailmassa on jotain yksinkertaisen vanhanaikaista ja kuulaan kaunista. Puvustus on hienovaraisen vintage. Leffan soundtrack tyylikäs ja hyväntuulinen. Loppu on ihanan toiveikas ja antaa tilaa molemmille osapuolille, kumpaakaan syyttämättä. Loppuminuuteilla kertojan ääni toteaa, että suurin osa päivistä on tarkoitettu unohdettaviksi. Ne alkavat ja loppuvat, jättämättä muistikuvia. Ja sitten on ne päivät, joilla on suurempi merkitys, jotka muuttavat asioita.

Ja kesän jälkeen tulee syksy ;)

C'est fantastique!

Kyllä kannatti valvoa! Nimittäin yöllinen Sonia Rykiel pur H&M liveshow tarjosi priceless hetken, kun itse Soniaa haastateltiin. "Mitä mieltä olette mallistosta?", "Se on fantastinen.", "Miksi lähditte mukaan tähän yhteistyöhön?", "Se on fantastista. Niin me vaan tehdään, se on osa meitä. (sanoo ranskaksi) Miten sitä nyt voisi sanoa... se on fantastista." 79-vuotias daami höperteli kameroiden edessä, näyttäen olevan hieman pihalla. Haastattelijat näyttivät hetken vaivaantuneilta. Lopulta Sonia sanoo haastattelijoille ranskaksi "Voidaanko jo vaihtaa ranskaan? " ja haluaa Nathalien paikalle. En tiedä kuinka suuri panos itse Sonialla on kyseisen malliston suhteen, mutta tyttärellä Nathaliella on ainakin homma hallussa. I love french people, ne on vaan niin ärsyttävän chic! Itse näytös miljöineen näytti superhauskalta. Teemana Liisa Ihmemaassa kohtaa Disneyn. En kestä, miksi oi miksi en voinut olla siellä :( Miten ne mallitytöt pystyivät keinumaan niin kauan, eikö niille tullut huono olo? Tai jorailemaan niin korkeissa piikkikoroissa?

Mutta mutta... ihan kamalaa, mutta myyntiin tulee strassikivipääkoristeita. Käyn henkistä taistelua siitä, onko tuo nyt 29,90€ arvoinen juttu. Periaatteessa täysin turha, mutta silti niin hieno...

http://www.hm.com/fi/#/soniarykiel/

Z for Zebra

Vielä about 1,5h siihen goddammit Sonia Rykiel+H&M -liveshow'n. Ja koska olin päättänyt katsoa sen, niin on myös ihan käsittämätöntä että NYT SITTEN KYLLÄ VÄSYTTÄÄ! Pari viimeistä yötä keploteltu sen unen saamisen kanssa ja nyt kyllä sitten nukuttaa jo kympin jälkeen. Osasyynä varmaan superteholenkkeily, lämmin suihku, pyjamassa hengailu ja anti-stress-teen nauttiminen.

Huutelin viime viikolla kadonneitten inspisten perään ja siitä oli kyllä ihan apua. Tänään sain muutamia kuningasluokan visioita, joita lähdin sitten toteuttamaan. Mutta niistä ei tällä kertaa, vaan ajattelin esitellä uutukaisen zebrabägin.

Kangas on oikeastaan huonekalukangasta ja suhteellisen laadukasta karvajäljitelmää. Ostin kyseisen palan joskus syksyllä Fidalta ja tuolloin olin jo innoissani leikannut kankaasta laukkupalat. Sitten se vähän niin kuin jäi... tänään kasasin homman tunnissa. Koska tässä oli nyt enemmän kyseessä "tekemisen ilo", muutkin matskut piti löytyä kotoa. Iskin siihen sitten sähkösinisen metallivetskan (tarpeeksi pitkä) ja vuoritin 2-puolisella tikkikankaalla, josta minulla on päiväpeitto. Täytyy sanoa, että kätevä ratkaisu, kassi sai näin vahvuutta ja tukea.

Jep, että semmonen sitten tällä kertaa. Taas kun teki itte niin tuli hyvä, pidän!


Loppuun tämän hetken jumitusbiisi:

Sonia, I'm waiting!

Käsi ylös kuka on taas pari viime yötä nukkunut huonosti, kärsii pienoisesta unettomuudesta ja nukahtamisvaikeuksista? C'est moi! Ja mitä samainen taukki tekee, ottaa pienet päikkärit alkuillasta ja juo sen päälle vielä kahvia!!! Jee jee! (sama tyyppi söi muuten niin suolaista ruokaa, että joutuu tankkaamaan vettä ja luultavasti herää joka tapauksessa kesken unien, sitten jos ja kun niistä saa kiinni)

No joo, ihan kohtuumielenkiintoinen päivä takana. Ajattelin joutessani tulla tänne vouhkaamaan Hennesin ja Sonia Rykielin yhteistyömallistosta, joka on saatavilla 5.12. alkaen. Livenäytöstä suoraan Pariisista voi seurata henkkiksen nettisivujen kautta ensi yönä. Oon aika innoissani tästä yhteistyömallistosta, oon jo maininnutkin asiasta ainakin kertaalleen. Erityisen ihastunut olen näihin vanhanaikaisen oloisiin mummohenkisiin alusvaatteisiin. Jossain muotilehdissä oli lähikuvia ja pidän pidän pidän!

Oon myös aika innoissani noista päähinehommeleista, mutta niitä tuskin tulee myyntiin. Mutta ovatpahan hienoja, aijjaijj! (JOS noita tulis myyntiin, en todellakaan saisi unta... haluan!)

En tiedä tykkäänkö noista ruusutisseistä...

Eipä kyllä jaksais oottaa, että näkee lisää mitä tuleman pitää :) :) :) En tiedä, että tuleeko näistäkään mitään hankittua, mutta ihastella aina jaksaa.

kuvat Nitro:licious

Awakenings, siamese twins and quality time with friends

On aika jännää, miten arvaamattomia päivät ja viikotkin voivat lopulta olla. Esimerkiksi viime viikko: alkupuoli oli mitä masentavin, kun taas loppuviikko oli kiireinen ja täynnä kivoja, mielenkiintoisia juttuja.

Perjantaina kävin viimein katsomassa Spring Awakening-näytelmän Helsingin kaupunginteatterissa. Näytelmän suhteen kävi jonkinlainen "Late awakening", sillä perjantain näytös oli toiseksi viimeinen ja näytelmä on nyt jo historiaa. Saan kaverinin kautta halvennuslippuja aina silloin tällöin, joka mahdollisuus kulttuurielämykset minituloillakin :) Itse näytelmä oli koskettava ja ajatuksia herättelevä, vaikkakin kliseegallerialta ei täysin vältytty. Jännää silti nähdä, miten musikaalin avulla tehdään draamaa.

Viime viikolla luin myös Leena Parkkisen teoksen Sinun jälkeesi, Max. Luin joskus pari kuukautta sitten Parkkisen haastattelun, kiinnostuin oitis kirjasta ja klikkailin itseni kirjaston varauslistalle. Sinun jälkeesi, Max on kertomus siamilaisista kaksosista, Isaacista ja Maxista, jotka syntyvät 1900-luvun taitteen Saksassa ja heidät myydään lapsina sirkukseen. He päätyvät 1920-luvun Helsinkiin, jossa Isaac rakastuu ihmeelliseen Irikseen. Miltä tuntuu olla erilainen ja ulkopuolinen, muttei koskaan yksin? Sinun jälkeesi, Maxissa päätarinaan nivoutuu monta, yksittäistä tarinaa. Kerronta ja aihemaailma tuo pitkälti mieleen John Irvingin, ollen tosin nopeatempoisempaa ja tiiviimpää. Kirja on paikoitellen outo, nerokas, irvokas ja elokuvallinen ja se sopii mainiosti tähän aikaan, jolloin burleski ja vaudeville ovat muodikkaita juttuja. En paljasta tämän enempää, lukekaa ihmeessä itse!

Lauantain vietin lähes kokonaan Espoossa kyläillen. Ensimmäisessä kyläpaikassa ihastelin kaverini Lontoon tuomisten saldoa ja mm. tätä hauskaa TopShopin laukkua:

Toisessa kyläpaikassa odotti kauniisti koristeltu kattaus! On superharmillista, etten omista järkkäriä, koska taas jälleen kerran kuva ei kerro oikein mitään. Pizzan, punaviinin, mutakakun, baileys'n, glögin ja joulutorttujen saattelemina saunottiin ja vilvoiteltiin parvekkeella ihaillen mustana siintävää merta.

Eilen teimme kaverini kanssa pitkän sunnuntaikävelylenkin ja vierailimme Steiner-koulun joulumyyjäisissä. Kokemuksena avartava näin peruskoulun käyneen silmin. Illalla katsottiin vielä kaveriporukalla BB-finaalia, onnea Aso!


Teepurkkikokoelmani karttui pikkuisella Lontoon yksilöllä. Purkki on myös sarjaa "käytännölliset matkamuistot" ja sisältää Ahmad iltapäiväteetä.

Pyysin Lontoosta myös Britti-Voguen, jonka hinta Suomessa on naurettava. Toinen kaveri lahjoi minut tämän syksyn Glorioilla, kiitos!

Spring Awakening-kuva

Sinun jälkeesi, Max

I'm on a run, I'm on a city and I want to have fun

Muodin huipulle ysijakson tehtäväkuvaus kuulosti aluksi himppasen tylsältä pääsykoetehtävältä, mutta osoittautuikin ehkä tähän astisista mielenkiintoisimmaksi. Luvassa odottamaani kaavoitusta ja ah niin ihanan vaikeita materiaaleja, kuten ulkoilukankaita! Buahhahhaaa! Sitä paitsi tuomarointi oli jännittävää ja yllätyksellistä, ainakin loppuratkaisun osin.

Tehtävänä oli siis suunnitella asu urbaanille cityliikkujalle, joka säännehtelee lenkkipolulta Kiasmaan taidenäyttelyn avajaisiin jne. Höhööh, kuka oikeasti tekee niin... no mutta, tosiasia on, että urheilu-/vapaa-ajanvaatesuunnittelu kaipaisi lisää twistiä, hyvä esimerkki on Stella McCartneyn mallistot Adidakselle. Haluttavan näköisiä sporttivaatteita, joissa on toiminnallisuutta mukana, mutta jotka eivät ensisijaisesti näytä sporttivaatteilta. Omaa kokemusta ei ole, mutta ainakin ne näyttävät toiminnallisilta ja sellaisilta joita voisi pitää muulloinkin kuin urheillessa? (Jos jollain on kokemusta, kertokaa ihmeessä.)

Jakson huonoimmat asut, ulkonäköön perustuen, olivat Katrin, Mirkkan ja Marian asut. Katrin asu oli levoton, ämpätty täyteen vetskareita ja hartioiden istuvuudesta iso miinus... Mielestäni asussa oli jotain hauskaa, mutta kokonaisuus ei lopulta toiminutkaan. Mirkkan työ oli rumasti sanottuna tätä nähtyä suttukasa-linjaa. En itse haluaisi päälleni kirjavaa, laskostettua kasaa, joka lisää yläkropan volyymia. En tiedä sen toiminnallisuudestakaan, saati sitten haluaisinko liikkua siinä kaupungilla? Hyvää teknistä toteutusta kyllä löytyi. Marian takki oli vaikein: hartioiden yksityiskohdat (laskokset) näyttävät kivalta, mutta kimonomaisten hihojen kanssa kokonaisuudesta tulee jotenkin ryhditön ja alaspäin valuva. Näyttääkö takki kenenkään päällä imartelevalta? Olisin kaivannut suurten hihojen vastapainoksi ehkä istuvampaa alaosaa tai vastaavasti lyhyempiä hihoja... jotain muuta kuitenkin.

Jarnon työ oli viimeistellyin, hyvä kokonaisuus, mutta yksityiskohtia ja varsinkin niitä naruja oli vähän liikaa omaan makuun. Tehtävä oli Jarnolle varmaankin helppo, sillä takki näyttää hyvin samalta kuin Jarnon Vuoden nuori suunnittelija -kisan voittotyö, sekä Mittelmoda-kisa-asut. Mutta hauska, moderni ja haluttava design, jossa on muunneltavuutta ja sporttisuutta myös. Pussukka oli kaikista toimivin myös.

Mertin takki oli viety kaikista kauimmaksi urheiluvaatteesta. Ehkä juuri tästä syystä Mert voitti tällä kertaa: idea oli rohkea ja hyvin riskialtis veto. Takki ei näyttänyt urheiluvaatteelta, mutta eihän sitä tehtävässä edes loppujen lopuksi haettu, vaan nimenomaan asua cityliikkujalle. Mikä hauskinta, voisin kuvitella, että tällaiselle takille löytyisi kohderyhmää, varsinkin niistä päiväkävelyllä olevista daameista, jotka asuvat Kaivopuistossa ja piipahtavat samalla reissulla Stockalle. Tukka laitettuna, "kevyt" päivämeikki kasvoilla ja helmikorvikset korvissa, tässä takissa Kaivarin daamit urheilisivat "kevyesti". Housuista ja pussukasta Mertille miinusta, vaikka mielestäni yksinkertaisuus toimii takin vastapainona.


Itse voisin haluta Jarnon tai Mertin takit anytime. En osaa sanoa, oliko Mertin voitto ansaittu, enkä toisaalta ole täysin jäävi, koska olen osa International Mert fan clubia :D Mutta oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen ratkaisu olla pudottamatta ketään. Kaikki saavat mahdollisuuden näyttää kykynsä ja parhaimmat pääsevät finaaliin, sillä kaikki ovat omalla tavallaan hyviä. Lisäksi päätös olla pudottamatta ketään lisää paineita kilpailijoissa, jonka kautta päästään tavallaan ohjelmaformaatin ytimeen: kenen luovuus ei kärsi paineenkaan alla? Itse olisin kyllä pudottanut jonkun tytöistä heidän töidensä perusteella, mutta toisaalta kaikissa on hyvää finalistipotentiaalia, joten hyvä näin.

kuvat

Watch me on your video phone

Beyonce feat. Lady GaGa. On tosi vaikeaa päättää, pidänkö tästä laulusta vai en, mutta video on hypnoottinen. Siinä on jotain oudon kiinnostavaa, kirkkaita värejä ja jänniä yksityiskohtia. Ja Lady Beyonce kuumaakin kuumempi, en ikimaailmassa haluaisi tanssia hänen vierellään. Video saa minut haluamaan superlyhyttä otsatukkaa ja joudun koko ajan muistuttamaan itselleni "been there done that, se ei sovi sulle, ei sovi!" Ei se lyhyt otsis tee musta Beyoncen näköistä, ei ei... vai entä jos sittenkin...?

No ei tee...?