La vie en rose

Työstän parhaillaan projektia, jonka deadline on hyvin pian... stressaa siis, motivaatio on vähän hukassa... eikä blogikaan päivity. Odottelen tässä että saan haettua pyykit kuivaushuoneesta, sitten taas takaisin itse hommiin. Kaipasin vähän jotain ihanaa inspistä kaiken tämän kiireen ja stressin keskellä....

Upea Karen Elson brittien toukokuun Harper's Bazaarissa. Olen diggaillut Elsonia since late 90's ja näihin keväisiin, romanttisiin, kukkasilla kuorrutettuihin kuviin kohtalokas punapää sopii paremmin kuin hyvin. 

Kuvaaja: Alexi Lubomirski
Tyyli: Leith Clark
Lavastus: Todd Wiggins
Hiukset: Kevin Ryan
Meikki: Tyron Machhausen

kuvat via Fashion Gone Rogue

Sitrus ja kakku

Eilen oli roskiskatokseemme ilmestynyt muovikassi, josta pilkotti esiin mielenkiintoisen oloista sisältöä. Se oli jätetty pahvinkeräilyrullakon viereen norkoilemaan, vähän niinkuin, "Ota tästä". Pussin sisältö paljastui varsin käyttökelpoisiksi keittiövälineiksi, oli vuokaa ja sirotinta, sipulipilkkojaa... jne. Nappasin itselleni pari juttua, joita ei tästä huushollista vielä löydy.

 Orthexin retro sitruspuristin, jonka alla on pieni nokkakaadin. Tämä on sellaista vanhanaikasta, vahvaa muovia. Ja Finncrownin alumiininen kakkuvuoka. Hauskasti näiden muodot toistavat toisiaan.

Nämä olivat siistissä kunnossa, mutta toki liottelin näitä ja pesin kuumalla vedellä ja tiskiaineella useamman kerran. Kakkuvuoassa on joitain käytönjälkiä, mutta yleisilmeeltään se näyttää vielä siistiltä ja käyttökelpoiselta, otin tämän nimenomaan siksi että haluaisin oppia leipomaan kuivakakkuja! (Kuvassa näkyvät tummentumat ovat pinnoittunutta likaa, pitääpä pestä vielä paremmin uudelleen) Taidan silti tiedustella asiasta äidiltäni, joka on aikamoinen kakkumestari... jos ei muuta, niin olkoon sitten vaikka koristeena.

Kevät tuo esiin roskalavat! Ja kaikenlaiset piha- ja puistokirppikset! Kivaa!

Visiona koti!

Vuoden 1969 Eeva-lehdissä mainostettiin Bayern-kuituja ja samalla hahmoteltiin tulevaisuuden asumismuotoja. Avaruusaika ja avantgarde saivat aikaan mitä mielikuvituksellisempia ajatuksia siitä miten tulevaisuuden ihminen asuu ja tuntuu lähes vääryydeltä, ettei kodeissamme näytä sittenkään tältä:

Kuvissa ei kuitenkaan ole mikä tahansa tulevaisuuden olkkari, vaan italialaisen muotoilija Joe Colombon suunnitteleman Visiona-olohuone, joka esiteltiin Visiona 69-näyttelyssä. Colombon ideana oli luoda tila, jossa kalusteista tulisi tilaelementtejä ja tilaelementeistä kalusteita. Tavalliset huonekalut korvattiin monitoiminnallisilla "kuutioilla" ja tarkoituksena oli luoda dynaaminen ja monikäyttöinen asumistila. Värit ja pintamateriaalit ovat tuolle ajalle tyypillisen trendikkäitä ja kokonaisuus on kieltämättä vielä näin tulevaisuudenkin ihmisen silmin hyvin tyylikäs.

Vuoden 1969 Eeva-lehden lukijat saivat tyytyä vain värikkäisiin kuviin, mutta onneksi meillä täällä tulevaisuudessa on Internet ja Youtube, josta löytyi video, jossa hieman esitellään Visiona-kodin toiminnallisia ulottuvuuksia:

Vau! Visiona-kodissa on avaruusalus-fiilistä. Ja selvisin sekin mysteeri, että mikä tuo valkoinen suuri pallero on. Joitain elementtejä on selkeästi siirtynyt myös tähänkin päivään ja toiminnallisuutta taidetaan painottaa moderneissakin nykykodeissa. Kaikkein mahtavinta on kuitenkin erittäin luova visio tulevaisuudesta, meidän ajallemme taas tyypillistä on äärimmäinen käytännöllisyys ja kustannustehokkuus.

Surullista kyllä, Visionan luoja Joe Colombo kuoli jo vuonna 1971 vain 41-vuotispäivänään. Hän ei ehtinyt nähdä tulevaisuutta - eli 2000-lukua - mutta jätti kuitenkin pysyvän jälkensä muotoiluhistoriaan työskentelemällä mm. Kartellille ja Alessille. Colombon töitä on myös MOMA:n valikoimissa.

Huhtikuuta vielä

Oi toukokuu! Mutta vielä pieni katsaus huhtikuun puolelle...

Huhtikuun parhaimpia juttuja oli uusi ompelukone! Oikeastaan sain jo melkein pari vuotta sitten synttärilahjaksi lupauksen uudesta koneesta, mutta jahkailin ja pähkäilin näinkin pitkään. Viime syksynä pääsin testaamaan kyseistä mallia ja ihastuin siihen kovasti - ja nyt se on minun.

Yhtenä aurinkoisena sunnuntaina olin kävelemässä ja poikkesin kirppikselle. Ihastelin emalimukeja...

...mutta päädyin vain ostamaan huhtikuun Voguen ja Ellen, molemmat hintaan 1,50€/kpl. Kyllä kiitos! 

Kerran olin kaupungilla ja ihastelin näyteikkunoita...

Marimekko

Aleksi13

 Max&Co oli ehkä suloisimmat värit ja monta kiinnostavaa juttua muutenkin. Söpöt pastelliset näyteikkunarekvisiitat eivät harmi kyllä kuvasta oikein erotu.

Matkasin taas kuvataidekouluun sijaisopeilemaan ja bussipysäkillä ehdin fiilistellä niin Jaffa-omppua kuin kotikulmiakin.

Sunnuntaikävelyllä Linnanmäen kallioilla.... huvimaja on totisesti tägätty....
 

...ja vanhoilla huudeilla Tokoinrannassa. Onneksi sinne ei ole pitkä matka täältä Vallilastakaan.

Ja sitten tulikin jo vappu, joka meni tänä vuonna todella iisisti. Järjestin pienimuotoiset vappukemut täällä meillä ja tein elämäni ensimmäisen kerran itse Simaa. Hyvät simat tuli, kuvassa viedään viimeisiä... ja vappukukka-asetelmanikin on jo vähän nuhjistunut...

Sellainen oli huhtikuu, nyt mennäänkin lujaa vauhtia kohti kesää!

Mulberryn kevät '13

Teki mieli fiilistellä hieman kevättä ja mieleeni muistui Mulberryn ss2013 kauden kampanjakuvat. Mulberryä olen fiilistellyt viime vuosina aiemminkin. En ole erityisemmin lämmennyt housupuvuille, mutta näissä Mulberryn versioissa on jotain kiehtovaa. Kuosit ovat yllättävän raikkaan oloisia ja puvuissa on varsin nuorekasta fiilistä. Tim Walkerin kuvaamat pastelliset mainoskuvat ovat eteerisen kauniita, taianomaisia ja malli Meghan Collisonia on tituleerattu Internetin viidakoissa "merenneitomaiseksi" - kieltämättä varsin oivallinen vertaus, kun kuvausrekvisiittakin on kuin suoraan merenpohjasta.

Mulberryllä on varsin onnistunut kokonaisuus, vaatteiden lisäksi sekä kengät että laukut näyttävät todella hyviltä. Itse ihastelin kovasti tummapohjaista housupukua ja siihen täydellisesti sopivia kenkiä.

Kuvat Mulberry, itse poimin ne Fashion Gone Rogue-sivustolta. 

Fashion 150 years: Couturiers, Designers, Labels

Charlotte Seelingin kirja "Muotisuunnittelijoiden vuosisata" (Fashion:The Century of the Designer) oli opiskeluaikojeni fashionbible number 1. Lainasin sen kirjastosta monen monta kertaa peräkkäin kunnes teimme opiskelukavereiden kanssa ryhmätilauksen kirjakauppaan ja sain sen viimeinkin omaksi. Kirja on edelleen erittäin hyvä perusteos 1900-luvun muodin ja erityisesti muotisuunnittelijoiden historiaan. Nyt löysin kirjastosta Seelingin teoksen  "Fashion 150 years: Couturiers, Designers, Labels". Tiiliskivimäinen teos tuo mieleeni mummon kuvaraamatun ja sellainenhan tämäkin on, omalla tavallaan.

Kirjassa käsitellään laajasti muotisuunnittelijoita ja muodin historiaa 1800-luvulta tähän päivään, mutta myös muodin ilmentymiä ja siihen vaikuttavia yhteiskunnallisia tekijöitä eri aikakausina, massamuotia, tyyli-ikoneita sekä tulevaisuuden muotivisioita. Suunnittelijaesittelyt on jaoteltu vuosikymmenten ja erilaisten tyylien edustajien mukaisesti, tämä tuo kirjaan vaihtelua ja mielenkiintoa. Visuaalisesti ajatellen kirja sisältää valtavasti erilaista kuvamateriaalia. Tekstit ovat faktoihin perustuvia ja tarkan tutkimustyön tulosta, unohtamatta kuitenkaan tarinankerronnan voimaa.

"Fashion does not spring from the arbitrary whims of unwordly designers, but is always a sign of the times, and when it also happens to reflect our own desires, longings and dreams, we fall under its spell."

Charlotte Seeling