Päivänsankari

Saimi "Sapi, Saikke, Saimuli, Sabe, Mustuli, pullero, möhmö, Saikkis, Saikkuli, Saimo jne. " kissalainen täyttää tänään 5 vuotta. Saimia onnittelevat ylpeä mamikissa ja ystävätär/ elämäntoveri Ninni!

5x Saimi:

1. Saimi syntyi 16.7.2004 Ylitorniolla. Ilmeisesti johonkin omakotitaloon ja metsän läheisyyteen, koska viekas kettu repolainen nappasi Saimin suuhunsa ja oli jo lähtenyt viemään saalistaan, mutta kissa saatiin pelastettua. Tästä syystä parin kuukauden ikäinen Saimi ja siskonsa tuotiin Rovaniemelle. Sisko sai myös uuden kodin ja nimekseen Selma. Kettutarina on lempitarinoitani, koska se osoittaa että Saimi on selviytyjä. Ja varmaankin tästä syystä se suhtautuu todella vihamielisesti koiriin.

2. Saimi tuotiin kotiini 21.9.2004. Sain syliini ruikulin, hontelon ja pitkäjalkaisen mustan kissanpennun, joka yllättävää kyllä, luotti minuun heti. Kutsuin heti kavereita kylään katsomaan uutta pienokaista. Illalla Saimi käpertyi tyynylleni nukkumaan.

3. Pentuna Saimi oli todella villi ja sanoinkin sitä "riehuliisaksi". Ensimmäisenä jouluna porukoilla Saimi tunki joka paikkaan, niin että vanhemmillani meni hermo, kun kissa keikkui milloin missäkin ja mm. tiputteli kirjahyllystä koriste-esineitä, jotka menivät rikki. Homma ei sinällänsä ole muuttunut, koska Saimi tykkää yhä keikkua korkeissa paikoissa, tiputella ja rikkoa esineitä. Se on todella itsepäinen ja vahvatahtoinen, mutta kun se osoittaa kiintymystään, on tunne aito.

4. Saimin ongelma on syöminen. Se haluaisi syödä jatkuvasti ja lähestulkoon kaikkea. Tästä syystä myös painoa on vähän liikaa. Kissanruuat, liha, kala ja puuro ovat herkkua. Saimi tunnetaan myös puuronarkkina - siellä missä on puuroa, on narkkina paikalla myös Saimi.

5. Saimi on ensimmäinen täysin oma kissani, vaikka lapsuudessa kotona toki oli kissoja ja koiria ja muitakin eläimiä. Halusin nimenomaan mustan kissan ja vieläpä ison kissan ja nämä toiveet toteutuivat Saimin kohdalla täydellisesti. Olen myös erittäin ylpeä onnistuneesta nimenvalinnasta.

Shoppaan leikisti

Mielikuvitusleikkiä: Jos minulla olisi rahaa, tilaisin nämä Asoksen alesta...


Kukkamekon, tähtimekon, polka dot-mekon...

pari punaista mekkoa myös...

ja printtejä tarvitaan aina, varsinkin tuo vaalea jossa on kissoja ja timantteja 8)...

paitoja myös leopardisena, inkkarimeiningillä ja mustan kissan kuvalla...

Kivoja kesäkenkäsiäkin muutamat... (rusetilliset myös mustina)

ja laukkuja, joista ainakin mustat on nahkaa...

ja tietty kivoja ja kirjavia koruja!

kuvat Asos

Shoes

Sain Nooruskalta kenkähaasteen, kiitos :)

1. Viimeisimmät ostoksesi, mistä?
Feikki-Converset eli mustavalkoiset tennarit Saiturin Pörssistä hintaan 1,95€.

2. Lempipari, väri, koko?
Itseasiassa en omista tällä hetkellä kenkiä, joita rakastaisin syvästi. Tollasia ihan ok pareja on jonkun verran. Olen yrittänyt käyttää jo olemassa olevia pareja, enkä ole ostanut uusia, koska olen totaalisen kyllästynyt siihen, että kaikki kengät hajoavat vähäisen käytön jälkeen. Mutta mustat matalat avokkaat on monikäyttöiset, koko 39 (tai vanhemmat kokoa 40 eli vähän liian isot), tämäntyyppisiä minulla on kolmet. Olen myös käyttänyt paljon viime kesänä ostettuja remmisandaaleja.

3. Onko jokin kenkämalli mitä inhoat?
Crocsit on aika vistot. Mutta en voi sanoa inhoavani mitään mallia varsinaisesti. On tyylikkäitä ja ei-niin-tyylikkäitä kenkiä. Ja Crocsitkin on kätevät veneilyssä, mökillä ja puutarhassa.

4. Paljonko olet valmis maksamaan uusista kengistä?
Jos saisin monikäyttöiset ja kestävät ja ihanasti istuvat kengät, voisin sijoittaa niihin 200-300€ - tämä siis JOS tietäisin, että kengät tulevat maksamaan itsensä takaisin. Haaveilen, että joskus voisin teettää itselleni mittatilauskengät, jotka olisivat kaikkea yllämainittua ja vielä kauniit! Hintaa taitaisi tosin kertyä vielä enemmän.

5. Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia?
Kunnes hajoavat käsiin (tai jalkoihin).

6. Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin kaverillasi?
Peruskengät joo. Ykköskohdassa mainitut samaiset tennarit löytyy kaveriltani, joka alunperin vinkkasi hyvästä tarjouksesta!

7. Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta?
Näteillä ja sellaisilla joissa jaksaa kävellä!

8. Oletko kesäisin ulkona ilman sukkia tai kenkiä?
Riippuu kengästä mutta mahdollisuuksien mukaan kyllä. Tennareissa ja lenkkareissa käytän sukkaa käytännöllisistä syistä.

9. Ja vielä: jos saisit ilmaiseksi mitkä tahansa kengät, mitkä ottaisit?

Nina'sin ja Minna Parikan ikkunasta bongattuja ihanuuskenkiä, joista ottaisin vaikka kaikki. Mutta jos saisin vain yhdet, päätyisin vaikkapa Marc Jacobsin punaisiin tähtikorkkareihin. Oijj.

Matkaan

Lähden tästä pienelle kesälomareissulle. Suuntaan porukoiden kautta Tampereelle ja sitten Poriin, Yyteriin ja Jazzeille. Luvassa on siis veljen koiranpennun ihastelua, hääpukuasioita kaason toimenkuvaan liittyen, kaverin vauvan ensitapaamista, mökkeilyä, hiekkarantaa, festareita, Duffyn keikkaa jne. Palailen Helsinkiin joko loppuviikosta tai sitten en :D Ajastuksella tulee muutamia postauksia (luvassa mm. kenkiä, aleshoppailuja ja erään synttärit...) joten pysykäähän kuulolla!

kuva google

Passion fruit aromatic body butter in memoriam

Kutakuinkin tasan kaksi vuotta sitten olin aika heartbroken ja tein lohdutusshoppailureissun Itäkeskukseen. Siihen aikaan olin töissä ja kuvittelin että rahaa tulee koko ajan lisää (:D) ja shopautin aika huolella. Kyseinen reissu oli ikimuistoinen monellakin tapaa.
Olin aika murtunut ja kuljin omissa mietteissäni, kun sellainen kosmetiikkamyyjä nappasi minut käsihoitoon. Minua muutaman vuoden vanhempi, viehättävä intialaistyttö, joka puhui virheetöntä englantia ja oli niin ihana ja mukava, että halusin alkaa itkemään. Hän teki pikaisen käsihoidon ja olin jotenkin niin hänen sympaattisen olemuksensa ja rautaisen myyntitaitonsa vallassa, että ostin häneltä kasan kuolleenmeren kosmetiikkaa. Tämän kerron siksi, että ostan todella harvoin mitään 70€ arvosta, saati sitten kosmetiikkaa!

Olin hieman järkyttynyt päästyäni kotiin, että mitä tuli tehtyä. 70€:lla olisin saanut jo vaikka mitä muuta, esimerkiksi hajuvettä. Tykkäsin mömmöistä kuitenkin kovasti ja nyt, kun ihanainen vartalovoide on LOPPU, mietin ihan tosissani, että hankkisinko kyseistä juttua lisää. Mahtava suolamömmö (kuorintasuola) loppui jo aikaa sitten, mutta sekin oli aikas ihanata, iho jäi superpehmeäksi. Ja vaikka nimenomaan oli kiellettyä käyttää sitä kasvoihin, otin ja kokeilin... ja se toimi täydellisesti minun ihotyyppini kanssa. (eikä nyt jäädä miettimään, että miksi kiellosta huolimatta kokeilin sitä naamaan...)

Ongelma piilee lähinnä siinä, että nämä ovat kuitenkin hieman tyyriitä ja tällä hetkellä en ole töissä. Ehkä joskus sitten.

Kyseisestä shoppailureissusta sen verran, että mm. ostin alusvaatteita, kengät ja pari trikoista pitkähihaista paitaa ja jostain ihmeellisestä syystä ne alkavat kaikki olla jo finaalissa - yhtä aikaa. Kaikki olleet kovassa käytössä ja lempparijuttuja monin tavoin, mutta en ole kuluttanut niitä tasaisesti ja tasapuolisesti. Hmm.

Nenäteipin merkitys ja muuta taidetta Iranista

Helsingin Sanomien nettisivuilla oli kiinnostava uutinen: lontoolaisessa galleriassa on esillä Made in Iran - nuorta iranilaista taidetta esittelevä näyttely. Länsimaalaiselle sananvapaus ja taiteellinen vapaus ovat lähestulkoon itsestäänselvyyksiä, mutta entä kun sensuuri koettelee taiteilijan vapautta? Monet näyttelyssä esillä olevista töistä eivät olisi läpäisseet sensuuria Iranissa - vaikka äkkiseltään uutisessa esitellyt työt näyttävätkin aika "kesyiltä". Mielenkiintoinen lähtökohta onkin tehdä taidetta (taitelija ilmaisee itseään) mutta samalla jotain, joka koettelee hyvin hienovaraisesti tiukan sensuurin rajoja. Suomessa tai vastaavasti muissa "vapaammissa maissa" täytyy taiteen olla jo aika rajua, että se ylipäätään joutuu sensuroitavaksi.

Iranilainen taide on tavallaan aika ovelaa. Nuorten taiteilijoiden töissä näkyy mielestäni huumoria ja tietynlaista kepeyttä, vaikka vaikeitakin asioita käsitelläänkin. Kun miettii millaisissa olosuhteissa taidetta luodaan, voisi äkkiseltään kuvitella, että ensisijaisesti käsiteltäisiin pelkkiä poliittisia ja kulttuurisia aiheita ja ehkä jotenkin aggressiivisemmalla tavalla. Tämä on siis se ensimmäinen olettamus ja karkea (ja tylsä) yleistys. Mutta mielestäni uutisen pohjalta näkemäni työt ovatkin vaikuttavampia, ne ovat jotenkin muodikkaampia, helpompia omaksua ja vastaanottaa, mutta sanoma on silti selvä. Ja jos en tietäisi taiteilijoiden syntyperää, pitäisin töistä silti: esimerkiksi pienistä ihmis- ja muista figuureista koostuvat ornamenttikuviot ovat kauniita kaukaa, mutta niiden sanoma saattaa avautua vasta läheltä. Tai vastaavasti "hybridi-tyttö", valokuva jossa iranilainen tyttö on kuvattu mahdollisimman länsimaalaisen oloisena: mikä iso merkitys onkaan pienellä nenäteipillä, joka viittaa nenäleikkaukseen, jotka ovat ilmeisesti suosittuja Iranissa. Miksi kaikilla pitäisi olla "länsimaalaisen pieni nenä".

Minun on nyt jotenkin vaikea pukea sanoiksi sitä pointtia, minkä halusin esittää. Ehkä se on jotenkin sellainen, että aina ei tarvitse olla niin "rankka" eikä minun mielestäni taiteen lähtökohdan tarvitse aina olla ihmisten herättely mahdollisimman brutaalein tavoin. Vaikkapa naiseutta voidaan käsitellä monella tapaa, eikä vaikuttavuutta vähennä se, jos teosta ei olekaan maalattu kuukautisverellä. Tai esimerkiksi vaatesuunnittelun/muodin/vaatteen "arvoa" ei vähennä se, että se ei olekaan "monimutkaista ja vaikeaa", vaan jopa iloista, yksinkertaista ja käytettävää. Toivottavasti edes joku nyt ymmärtäisi...?

No, nämä ovat vaikeita ja ristiriitaisia aiheita, mutta on mukavaa miettiä asioita monesta eri näkökulmasta. Kannattaa katsoa Hesarin nettisivuilta löytyvä mielenkiintoinen video, jonka linkin pitäisi löytyä tuosta ylhäältä. Lisäinfoa ja tässä nähdyt kuvat ovat peräisin The Guardianin sivuilta.

Kirppisangsti ja dyykattu neule

Tänään pitää käydä noutamassa kirppiskamat. Kävin eilen tsekkaamassa, että miten tavaraa on mennyt ja paljonko pitää varautua roudaamaan himaan. Tilanne näytti ihan hyvältä, aika vähän oli enää jäljellä. En tiedä pääsenkö ihan voitolle, mutta ainakin eroon ylimääräisestä.

Käyn paljon kirppiksillä, lähes viikoittain. Helsingissä asuessa olen todennut muutamia ärsyttäviä asioita kyseiseen harrastukseen liittyen (ja puhun nyt itsepalvelukirbeistä):

1.) tavaroista pyydetään aivan liikaa hintaa. Myyjän kannattaisi muistaa, että kyseessä on käytetty tavara, jonka arvo on vain murto-osa sen alkuperäisestä. Toki esim. erikoiserät ja design voivat jopa kallistua ajan myötä, mutta esim. vaatteet, korut, kengät. Haloo, joku tolkku. Huonokuntoiset "merkittömät" korkkarit, joihin pitäisi laitattaa uudet korkolaput - 5€:n hinta on aivan liikaa. Itseäni ei ainakaan edes huvita ostaa, josta minusta tuntuu että tavaralla koitetaan nyt enemmänkin rahastaa eikä vain saada sitä kiertoon.
2.) Liikaa tavaraa yhdessä pöydässä. Harvoin jaksan ruveta tonkimaan oikein olan takaa, että mitäs täältä löytyy. Toinen on, että ihan kaikkea ei tarvitse sinne kirbelle roudata, esim. jo parasta ennen päiväyksen ohittaneet koiranruuat...
3.) ja ärsyttävin: jälleenmyyjät. Ok, minulle on ihan sama mitä ihmiset tekevät tavaroilla, kunhan pääsen niistä itse eroon. Mutta silti, elän jossain ihannemaailmassa, missä toivoisin että tavarat päätyvät kiertoon ja käyttöön, eivätkä uudelleen myytäviksi saman tien. Tulee fiilis, että seuraavaa ostajaa huijataan ja pahasti - ja toisaalta monesti tavara ei päädy kiertoon, koska kukaan ei enää osta sitä kalliimmalla hinnalla.

Vein viime perjantaina kamat Valtterin itsepalvelupuolelle ja samantien hyökkäsi iäkkäämpi hienosti pukeutunut daami katsomaan mitä olisi tarjottavaa. Hän kyseli ja jutusteli ja alkoi kertoa miten inhoaa varkaita ja kuinka niitä on joka paikassa. Lopuksi hän sanoi: "Katso nyt kuinka paljon ostan sinulta!" Like I care. Olen kiinnostunut vain pääsemään tavarasta eroon, en siitä kuka sen ostaa. Eilen poikkesin sitten siinä pienellä kirbellä joka on flemarilla. Havaitsin, että tämän daamin minulta ostamia kamoja oli siellä myynnissä, tuplahinnoin! Teki mieli alkaa kiljumaan, koska suorastaan raivostutti. Jos olen ostanut puuhelmet halvalla ja pyydän niistä itse 2-3€, niin toivon vaan ettei kukaan osta niitä 7,50€:n hintaan, koska ne eivät ole sen arvoiset olleet edes uutena! Ja toisekseen kyseisen daamin asenne ja tarve ottaa minuun kontaktia, en tiedä, jotenkin tosi röyhkeää. Kun puhuin jostain "kun ei tule käytettyä, niin haluaa näistä vaan eroon.." ja daami siinä nyökyttelee "joo niinhän se on...". Huoh! Jos hän inhoaa varkaita, minä inhoan valehtelijoita!
No, oma ongelmani. Olen vain vuosien saatossa tehnyt niin hyviä löytöjä ja niin edullisesti, että haluaisin jakaa samaa iloa myös muille. Ja myös sitä ajatusta, että tavarat kiertäisivät eteenpäin.
En muuten ostanut eilen mitään, mutta tein löydön. Kannattaa joskus tsekata Valtterin roskis: dyykkasin sieltä tällaisen raidallisen Selectedin neuleen. Ihanan ohut ja kevyt, matsku 100% merinovillaa. Neule oli ratkennut saumastaan parista kohtaa, mutta pesun ja paikkauksen jälkeen se on lähes good as new. Mitoituksen perusteella neule taitaa olla miesten mallia, mutta se ei haittaa minua, koska istuu mukavasti päälle. Tuli hyvä fiilis, itse löydöstä ja siitä, että neule sai ihan uuden elämän.

Ehkä suhtaudun turhan sentimentaalisesti näihinkin juttuihin.