Huokaus. Ompelu maistuu nyt vähän puulta. Olen koko viikon kärsinyt unettomuudesta, ja viime yönä koitin pähkäillä millaiseksi kyseisen mekon teen. Päädyin muotoilemaan sitä päälleni, kunnes pääsin tyydyttävään lopputulokseen. Yhdistän mekkoon mustaa satiinia ja hennon vaaleanpunaista vuorikangasta (o-ou, termit ei taida olla kohdallaan), samaa sävyä jota itse kankaassa... On helpompaa tehdä toiselle kuin itselle, olen liian itsekriittinen ja tuntuu ettei mulle sovi mikään. No, jokatapauksessa teen nyt mekkoa muotoilun pohjalta ja tuntuu hieman haasteelliselta, vaikka kyseessä loppujen lopuksi todella yksinkertainen kolttu. Onneksi onnistuin välttämään tuon Samu-Jussi Kosken malliston kopionnin, mutta kuosin suunta on omassanikin sama kuin kuvassa. Alunperin kankaasta piti tulla mekko kaverini häihin, jotka olivat syyskuun alussa, mutta en sitten muilta ompeluskiireiltä (tein kahta tilaustyötä päällekkäin) ehtinyt sitä tekemään. Ehkä hieman kesäinen materiaali, mutta menköön nyt... varsinaiset oikeat maisterijuhlat (joihin kutsun siis kaikki kaverit) pidän tammikuussa ja sinne pitää panostaa enemmän.
Huomenna siis muutama tunti aikaa saada mekko valmiiksi, sitten työt ja sitten kiirehdin junaan... milloinkohan oppisin aikatauluttamisen ihanuuden, ettei aina tarvitsisi tehdä hommia kiireellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti