Seek for the unseekable

Tapasin takkiasiakkaan. Ensinnäkin pitää mainita kohtauspaikkamme, eli kahvila Taikalamppu. En ollut koskaan käynyt siellä, kuullut kylläkin paikasta. Ensivaikutelma lähenteli pienoista järkytystä, huomaan että olen tottunut liiaksi kahviloiden kliiniseen ketjumaisuuteen. Pienessä tilassa oli paljon eriparisia ja erivärisiä pöytiä ja tuoleja, yhdessä kulmassa roikkui pyykkinaru, johon oli ripustettu erilaisia neuleita yms. ikkunoilla oli paljon kasveja, lattialla marssivat muurahaiset. Kirjapinoja, piirustuspaperia, esitteitä... havaitsin ainakin yhden nukkekodin, erilaisia vanhoja leluja... tunnelma lähenteli päiväkodin ja hippiperheen lastenhuoneen välimaastoa. Toisaalta seinustoilla oli vitriinejä ja kaappeja, joissa oli erilaisia astioita. Seinillä oli piirroksia ja maalauksia kyseisestä paikasta ja muista, veikkaisin että pitkälti Torkkelin kuvislukiolaisten aikaansaannoksia. Seistä tönötin keskellä lattiaa, kunnes sinipallolliseen tunikaan pukeutunut nainen kysyi, mitä saisi olla? Pyysin kahvia, ison, maidolla mutta ei sokeria. Sain värikkään pienen tarjottimen, jossa oli kulahtanut muki ja pieni lasinen kermakko. Kun pääsimme juttuun käsiksi asiakkaani kanssa, aloin tottua kirjavaan ympäristöön. Taustalla soi surullinen musiikki, kenties venäläinen. Tunsin olevani ulkomailla tai vastaavasti jonkun kotona. Loppujen lopuksi paikka oli kotoisa, jännittävä ja hauska. Omaleimainen tunnelma teki vaikutuksen. Suosittelen lämpimästi kaikille, paikka sijaitsee Torkkelikatu 21:ssä. Iso kahvi maksoi 1,5€, tee 1€.

Näytin asiakkaalle tekemäni ideataulun (lehtileikekollaasin) ja viisi luonnosta. Hän katsoi luonnokset läpi, keskittyi ideatauluun ja alkoi purkaa auki sitä, mitä hän toivoisi takilta. Tajusin ehkä ensimmäistä kertaa, kuinka oma tyylini on... romanttinen. Asiakas toivoi takista naisellista, itse lähdin yllättävän romanttisista ratkaisuista. Naisellisuus on minulle hörsöä, rusettia, kirjailuja, pehmeitä muotoja... Hänelle naisellisuus on suoraviivaista, arkkitehtonista muotoa... kävimme läpi yksityiskohtia, ratkaisua, materiaalitoiveita... mietin mielessäni, tässähän on haastetta! Asiakas haluaa takin, joka ei ole oikeastaan yhtään sellainen kuin oma tyylini on, mutta tiedän silti pystyväni tähän!

Seuraava tapaaminen on pian ja esittelen silloin taas uusia luonnoksia. Lisäksi myös materiaaleja.
Aika jännittävää, juuri sitä kaipaamaani oikeaa työtä.

Eilen kävin muuten kaverini avecina Kiasmassa, Notkea katu -näyttelyn avaijaisissa. Lasi shampanjaa ja hmm, mielenkiintoista, nykytaidetta tekee hyvää. Mielestäni olen kokeileva ja tietyssä määrin ennakkoluuloton, mutta eilisen ja tämän päivän perusteella voisin olla vielä ennakkoluulottamampi ja kokeilla paljon rohkeammin erilaisia juttuja. Takavuosien lempibändiäni, Smashing Pumpkinsia lainatakseni: "We seek the unseekable and we speak the unspeakable" (Cupid de Locke).