Ninnin elämää

Eilen oli vähän ylimääräistä (ja tylsää) aikaa töiden ohella ja piirtelin paperille... mietin Ninniä ja sen ilmettä, kun se näkee katossa kärpäsen, ja piirsin ilmeen paperille. Jouduin piiloutumaan papereideni taakse nauramaan. Samaan vetoon piirsin kokoelman Ninnille ominaisia ilmeitä. Tänään, kun tuskittelin takkimallien piirtämisen ja printin välimaastossa, kaivoin piirroksen esille ja nauroin, ÄÄNEEN. Tiedän, olen seko ja rakastan ylikaiken hölmöjä kissojani, mutta en voi sille mitään, että ne ovat niin huvittavia persoonia. Saimi on, paitsi ihana ja musta, ehkä yksi möröimmistä kissoista koskaan ja Ninni taas ylisosiaalinen, yli-ihmisrakas ja yli-huomionkipeä, joka jäi pieneksi ja suloiseksi, koska mami niin sitä toivoi (---). Esimerkki synttäreiltäni: Ninni kiersi vieraiden sylistä syliin samaan aikaan, kun Saimi koitti makoilla pimeässä vaatekomerossa, omalla salapaikallaan. Juhlien jälkeen Ninnillä iski syliviekkuoireet ja se tuppasi koko ajan syliini. En usko, että piirroksen hauskuus avautuu kaikessa riemussaan kuin itselleni, mutta julkaisen sen nyt kuitenkin. Pitäisi suurentua klikkaamalla. Yläkuvassa Ninni muuten ihailee peilistä kissoista kauneinta, eli itseään:D