30.3.2008

Lappi!!!

Takaisin Helsingissä.
Lomareissu Lappiin onnistui oikeastaan vielä paremmin kuin olin kuvitellut. Asuin Rovaniemellä viitisen vuotta ja nyt hävettää, ettei koskaan tullut lähdettyä käymään pohjoisempana. Olen käynyt kyllä lukion kolmannella Norjassa ja samalla reissulla pysähtynyt Kilpisjärvellä, mutta silloin oli syksy. Nyt olin 9 päivää oikeasti Lapissa ja oli kyllä aivan mahtavaa. Ja olin vielä onnekas siinä suhteessa, että vietin aikani pienessä kylässä Kittilässä, enkä turistikohteen (Levi) hälinässä. Paljon lunta, lähes joka päivä paistoi aurinko... hiihdin, ajoin moottorikelkalla... täydellinen irtiotto kaikesta. Seisoin tunturin laella, katselin kaukaisuuteen ja kuuntelin hiljaisuutta... On jotenkin vaikeaa kuvailla edes sitä tunnetta, joka koko reissusta jäi. Lähtemätön vaikutus.

Yhtenä päivänä tein hieman "maakuntamatkailua" ja kävin Särestössä, joka on siis Reidar Särestöniemen kotipaikka Kaukosen kylässä, Kittilässä. Samalla alueella Reidarin vanha kotitalo, kahvila- ja galleriarakennukset sekä uusi ateljeekoti (ensimmäinen eli vanha ateljeekoti paloi). Uudemmat rakennukset olivat jättimäisiä kelohonkapytinkejä ja varsinkin ateljeekoti teki vaikutuksen: suuri, korkea ja valoisa ateljeetila ja askeettinen, mutta kummallisen kotoisa "kotipuoli". Ateljeekodin tunnelma oli pysähtynyt, tuntui siltä että Reidar olisi ollut siellä ihan vastikään, vaikka hän kuoli 1981.


Ateljeekodissa tuli myös sellainen fiilis, että ei ole tärkeää missä on, vaan että on siellä missä viihtyy ja tekee sitä omaa juttuaan.

Reissuni ylitti siis kaikki odotukset ja antoi paljon enemmän. Jotenkin hassua toisaalta, mutta sain paljon uusia ideoita ja uutta intoa. Lopuksi vielä pienimuotoiset tuliaiset:

Patalapuissa oli mielestäni jotain kovin hauskaa, niinpä ostin punaisen itselleni ja sinisen äidille. Kettuavaimenperässä on oikeaa turkista, jota sinällänsä vierastan, mutta kyseinen pikkukaveri oli vain liian hellyyttävä... Suomi-poronnahka-pullonavaaja-avaimenperä on taas jotenkin niin kitsch, että se on melkein cool. (Teen myös turkispoikkeuksia kissojen leikkihiirien kohdalla, koska ne tuovat kissoilleni käsittämätöntä iloa... pakko tunnustaa.)

18.3.2008

Love or die

Eilisen kiukkupäivän heräteostos oli Paola Suhosen suunnittelema Love or die-heijastin. Ajattelin käyttää sitä enemmän kaulakoruna, mielestäni se on vaan jotenki aika rokki. Kuva sen sijaan on surkea, mutta en vain onnistunut saamaan parempaa, enkä löytänyt netistäkään. Näitä on ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa saatavilla, itse en vaan ole törmännyt yhteenkään, en kaupassa enkä kadulla.


Tämän päivän heräteostos oli kauan aikaa inhoamani kahisevat ulkoiluhousut, mutta totesin että nyt kun lähden Lappiin hiihtelemään, saatan oikeasti tarvita sellaiset... sopivat löytyivät sopuhintaan Anttilasta. Äiti oli ostanut mulle vielä toppalenkkarit (tosin 2 kokoa liian isot), joten pääsiäinen kuluu varsinkin tyylikkäästi mustissa "tuulihousuissa", toppalenkkareissa ja uffin lappihenkisessä neulepaidassa. Ihan huippua. Tein eilen pikareissun porukoille, vein kissat "mummolaan" hoitoon ja huomasin, että jo pieni alle 24h maisemanvaihdos teki hyvää. Niinpä odotankin innolla reissua Suomen toiseen päähän. Takaisintulomatkalla olis tarkoitus pistäytyä Rovaniemellä moikkaamassa kavereita, mahtista päästä sinnekin taas käymään! Ensi viikolla takaisin Helsinkiin, toivottavasti hieman pirteämpänä!

17.3.2008

Great expectations

Lähden keskiviikkona Lappiin ja olen siellä viikon. Tuntuu että loma tulee ihan tarpeeseen, koska tällä hetkellä elo Helsingissä ei ole herkkua. Työkkäribyrokratian kanssa menee totaalisesti järki ja hermot. Muutenkin kaikki tuntuu takkuavan, aivan kaikki. Life sucks and then you die. Kun olin missannut jo kolme ratikkaa, kaivelin pysäkillä laukkua ja totesin että matkakorttini on joko a) hukkunut b) kotona. Ei auttanut kuin tilata kännykkälippu ja niellä harminitkua Bulevardilta Hakaniemeen. Onneksi kortti löytyi kuitenkin kotoa. Omassa elämässä asioilla on taipumus kasaantua ja tällä hetkellä on niin paljon kakkaa taas yhdessä läjässä, että olo on lähinnä toivoton. Tälläisinä hetkinä on itku herkässä.
*huoh*
Toivottavasti palaan Lapista parempana ihmisenä.
En voi kun toivoa sitä. Lataan kaiken uskoni ja toivoni siihen

10.3.2008

DIY: party outfit

Taas yksi viikonloppu takana. Lauantaina oli kavereiden tuplasynttäribileet, joihin valmistauduin hyvissä ajoin jo perjantaina - ompelemalla. Aiemmista kangaslöydöistä valitsin ihanan japanihenkisen kankaan ja pelkistin mallin hyvin yksinkertaiseen tunikaan, jossa on kimonohihat. Tunika itsessään on väljää mallia, joten käytin vyötäröllä leveää kangasvyötä, jonka tein maisteribileideni mekkoa varten. Lopputulos oli yllättävän hyvä, vaatteesta tuli sellainen kuin olin ajatellut eli kaiketi siis onnistunut prosessi. Tunikan kaveriksi tein vielä laukun eli lähinnä isoa penaalia muistuttavan pussukan, jossa ketjuhihna. Käytössä laukku toimi ihan hyvin, joskin näin jälkeenpäin ajatellen olisin kyllä vuorittanut sitä tukevammaksi. Kangas on taftia, itseasiassa jämäpaloja iltapuvusta jonka tein alkusyksystä kaverilleni. Kaikki tarvikkeet löytyivät jo kotoa, joten laukulle ei enää erillistä hintaa tullut.


Tunikan puin mustien housujen kanssa ja koruina perinteiset, mutta isot valkoiset helmet ja kullanvärinen paksu muovirannerengas. Hyvissä ajoin etukäteen suunniteltuna vältin näin vaatekriisin ja sain toisaalta vähän käsille tekemistä. Jeij.

8.3.2008

Toive: neulekone!

Olen viime keväästä asti koittanut metsästää neulekonetta kirpputoreilta ja huuto.netistä. Toistaiseksi en ole vielä onnistunut - monesti homma tyssää joko liian kalliiseen hintaan tai varsinkin huuto.netissä siihen, että joku toinen voittaa huudon ja koneen itselleen.
Oikeastaan en ole koskaan tykännyt puikoilla neulomisesta. Peruskoulussa sain aikaan ne pakolliset säärystimet, tumput ja sukat, mutta sen jälkeen en ole mitään neulonut. Virkata sen sijaan tykkään, mutta vaan sellaisia pieniä juttuja kerrallaan, koska olen todella kärsimätön...
Koulussa oli ykkösvuosikurssilla pakollisena neulekurssi, jossa piti suunnitella neulemallisto ja toteuttaa siitä yksi osa + tehdä harjoitustehtävät. Olin todella huono, tappelin neulekoneen kanssa yhtenään ja päädyin tekemään kaksi pientä laukkua. Myöhemmin kokeilin neulomista omalla ajalla ja totesin, että ihan mukavaahan se on. Päädyin neljännellä vuosikurssilla valinnaisella neulekurssille ja nautin siitä todella paljon. Neulemallistostani tuli yksi parhaista kouluaikana tehdyistä mallistoista ja tykkään siitä edelleen. Väreinä oli haalea keltainen/roosa yhdistettynä kultaan, lankana silkkivilla + glitterlangat. Harmillista, etten ehtinyt toteuttaa mallistosta mitään (ei ollut pakollistakaan).

Mallisto on siis vuodelta 2005, jolloin kehyksiä ja tapettikuoseja ei ollut ihan totaalisesti kulutettu loppuun noin ideapohjalta... pientä fiksaamista esityskuvassa olisi, mutta aika aikaansa kutakin. Neulemallistoon liittyvät luonnokset olenkin esitellyt jo aiemmin... Kuvaa etsiessä löysin myös muutaman luonnoksen, joista osa ei päätynyt ees itse mallistoon. Tykkään kuvien hennosta jäljestä ja siitä, että tyylilleni uskollisena piirrän edelleen mieluiten isotukkaisia naisia :) Väriensä puolesta nää vois olla kuumaa kamaa näin kolme vuotta myöhemmin.. mutta mallit on kyllä vanhanaikaisia. Nyt pitäis olla enemmän kasaria, löysempää ja säkkimäisempää. Mutta tukka saa aina olla iso!


Sittemmin into neuleisiin jäi päälle ja toivoisinkin, että löytäisin sen neulekoneen vielä... pitäisi ehkä vähän ryhdistäytyä noiden puikkojenkin suhteen. Taannoin tein työllä ja vaivalla pari kohtalaisen onnistunutta pipoa ja nyt ajattelin alkaa työstämään jotain laatikkomaista neulesäkkiä kesäksi.

6.3.2008

Konkurssi!!!!!

AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miksi tein sen!? Ostaa paukautin Ivanan ystävämyynneistä fasaanimekon hintaan 69€. Vähän aikaa piti miettiä ja jahkailla, sitten ei muuta kun mekkoa tiskiin ja korttia vinguttamaan. Normaalisti en ostaisi mitään tuolla hintaa kaupasta, korkeintaan kengät. Mutta onhan mekko aivan ihana -päälimmäinen kangas on silkkiä, fasaanikuosi, väljä malli, isot taskut ja hempeät värit.
Lohduttauduin kotona sillä, että hinta oli kohtuullinen silkkisestä designmekosta.



Mutta silti, shame on me ja kulutustottumukseni! Toivottavasti mekko tuottaa paljon iloa.

5.3.2008

Welcome to my cribs!

Viime viikonloppuna isä ja äiti kyläilivät Helsingissä ja sain vihdoin oman pesukoneen. Viimeisen parin vuoden ajan olen hoitanut pyykkihuoltoa lähinnä käsinpesten, roudaamalla pyykkejä vanhempien luokse tai raastamalla kaverini hermoja pesemällä hänen koneellaan. Oma pesukone on aivan mahtava asia, jota osaa arvostaa, kun käyttää energiaa pyykkien rahtaamiseen ees taas. Jokatapauksessa äiti yllätti positiivisesti tuomalla ihan huippuja tuliaisia: ensinnäkin sain vihdoin, pitkällisen jahkailun jälkeen, oman Pauligin Paula-tyttö kahvipurkin. Näitä on lähes joka kirbelle, mutta en ole raaskinut itse ostaa. Äiti oli bongannut hyväkuntoisen purkin ja osti sen minulle!

Kuvassa Paula vasemmalla, kuvaa varten asettelin rekvisiittaa: teerasia on vanha ja meiltä kotoa, fiftarihenkinen peltipurkki kirbeltä, kuin myös levynsuojukset. Kahvipannut lahjoja kavereilta.

Äiti tiesi myös, että fanitan myös Venäläisiä koristeellisia puuesineitä, joten sain myös puukulhon ja kupin. Kuvan maatuska on Venäjän tuliainen enolta ja ison kokonsa ja kirkkaitten väriensä puolesta aivan ihana. Maatuska-kangas on Ivanaa, ja odottaa työstämistä...


Kävimme myös Hakaniemen kauppahallissa ja ihailin Marimekolla Maija Louekarin "Aarre"-kuosisia mukeja, jotka äiti halusi ostaa minulle! Voi eiiii! Aivan huippua. Kahdin mukin setillä oli hintaa 15€ ja mukeissa aivan ihanat hassulipiirrokset, jotka jatkuvat mukien sisäpuolelle asti. Astioita olen haalinut periaatteella "sitä-sun-tätä" ja siispä sekaan vaan!



Lyhyt johtopäätös: I like stuff. Laidasta laitaan. Erityisesti vanhasta. Tämänhetkinen oma koti on 28 neliön vuokrayksiö ja jatkuvassa muutosprosessissa... suurin osa huonekaluista ja tavarasta on kirbeltä tai lapsuudenkodista haalittua, tai sitten alennuksesta, Ikeasta tai jostain, josta saan halvalla... oikeastaan ainoastaan astiat olen ostanut uutena, paria poikkeusta lukuunottamatta. Oli hauskaa leikkiä avotakkaa ja ottaa kuvia rakkaista tavaroista...

Muutin Rovaniemelle 2001 syksyllä ja samalla muutin siis pois kotoa. Eka kämppä oli solusta, jossa oli sevarihuonekalut valmiina. Sinne roudasin välttämättömimmät ja aloitin pikkuhiljaa keräämään kamaa ympärilleni. Ensimmäinen varsinainen sisustuselementti, "päähenkari" löytyi hieman ennen muuttoa tamperelaiselta kirbeltä hintaan 20 mk ja kulkenut jokaiseen kotiin siitä lähtien. Tällä hetkellä se on eteisessä ja tykkään siitä yhä aivan hirveästi.

Verhoja olen haalinut kirbeiltä ja sittemmin myös ihan alesta. Verhoilla ja muilla räteillä kodin ilme muuttuu tarpeen mukaan nopeastikin. Tällä hetkellä siis ikkunassa Marimekon "Hetkiä/Moments"-verhot, jotka löysin vinttikomerostani tyyliin "Ai niin mullahan on nääkin!" ja ajattelin laittaa ne nyt, jotta saisin lisää väriä kotiin.


Loppuvuodesta 2006 iski suunnaton pakkomielle saada kotiin peilipöytä ja sopiva löytyi loppujen lopuksi Huuto.netistä. Marie Antoinette -elokuvalla saattoi olla vaikutusta asiaan... ehkä :) Kaverini kuvaili pöytää "roinakasaksi" ja "tavaroiden kaatopaikaksi", kun kuuli että harvemmin käytän sitä meikkaukseen tai vastaavaan... no, whatever. Kyseiselle alueelle keskitän korut ja ihanat pikkutavarat, ja kuva piti ottaa ihan senkin vuoksi, että ostin kerrankin tulppaaneita!


Lopuksi kuvassa kirjoja, joita olen keräillyt vuosien varrella, saanut lahjaksi tai ostanut. Iso Muotisuunnittelijoiden vuosisata oli ensimmäisiä ja todella hyvä ja kattava opus! Itse kirjahylly on lokerikko, joka toimii samalla tilanjakajana ja ensimmäinen oma huonekaluostos. Haluaisin uuden, samankaltaisen ja isomman, mutta tämä menköön nyt vielä, rahanpuutteen vuoksi. Loppujen lopuksi tuossa on paljon tunnearvoa: oli astetta aikuisempi olo, kun ostin ensimmäisen huonekalun.


Jos saisin valita ihan minkälaisen kodin vain, haluaisin paljon tilaa, valoa ja korkeat huoneet. Keittiö voisi olla retrohenkinen, sillä kirbeiltä kerättyä retrokamaa löytyy eniten keittiöön. Tällä hetkellä suurin osa on varastoituna... Muuten kodissa pitäisi olla mahdollisimman paljon marokkohenkisiä asioita, huonekaluja jne. Aitoja itämaisia mattoja... punaista, pinkkiä, keltaista, oranssia, turkoosia, kultaa... miksei mustavalkoistakin. Kissoille voisi olla oma riehumispiste... Ihana iso sänky, paljon säilytystilaa... noooo jos valkkaan pääsee, pukeutumishuone, työhuone, saunaosasto, puutarha...

Ainahan sitä voi unelmoida?

1.3.2008

Tunnustetaan väriä!

Keltainen on ollut ehdoton lempivärini jo vuoden verran, vaikka olen ylipäätään tykännyt siitä jo muutaman vuoden ajan. Erityisesti kirkkaat sävyt miellyttävät ja olen vuosien varrella keräillyt keltsua niin laukuissa, kengissä kuin vaatteissakin. Ihan huippua, että tänä keväänä joka paikka tuntuu olevan väärällään keltaisen eri sävyjä. Erityisen ihana keltainen on yhdistettynä harmaaseen, musta-valkoiseen tai sitten oranssiin ja/tai turkoosiin. Pinkki-keltaisesta vedin vähän överit myslityttöaikoinani eli muutamia vuosia sitten :)

lisää infoa löytyy: http://www.coloria.net/varit/keltainen.htm

Sonia Rykielin kevät 2008 mallisto oli pitkälti keltainen ja muutenkin ihan tosi hauska:












(Kuvat www.style.com)

Lupaan siis hankkia tänä keväänä oikein paljon keltaista! Yellow rocks!!!!