29.11.2008

Stockholm calling!

Kello heilahti sunnuntain puolelle eli tänään on siis se päivä, jolloin lähden elämäni ensimmäistä kertaa Tukholmaan! Jeeee. Ja ulkomailla olen käynyt viimeksi 4 vuotta sitten, joten ehkä on aika poistua maasta... kyseessä siis Päivä Tukholmassa -risteily, jonka kaverini sai toiselta kaveriltaan ja nyt me neljä onnekasta pääsemme matkaamaan ilmaiseksi:) Koko homma tuli aika äkkiä ja yllättäen, joka tekee tästä vielä kivempaa, lähes spontaani ja erittäin piristävä reissu keskellä kamalinta aikaa vuodesta.
Jee jee. Pienessä ajassa ehtii sopivasti kierrellä kauppoja, katsella ja ihmetellä. Laivalla luvassa seisovan pöydän antimia, koska kyseinen juttu on niin sopivasti kitch että se on pakko toteuttaa.
Ajattelin pakata kevyesti ja pukeutua suurimman osan ajasta uuteen Ivanamekkoon. Nähtäväksi jää, maltanko olla sitten kuitenkaan pakkaamatta liikoja... päivällä pitää muistaa vielä käydä hakemassa apteekista matkapahoinvointilääkkeet... kisuillekin löytyi heti luotettava hoitaja, joten Stockholm here I come!

kuva löytyy täältä

Ihanuusmekko

Tahdonvoimani ei riittänyt IVANAhelsingin klubimyynneissä. Pidättäydyin kiusauksista torstaina, mutta ilmeisesti toinen visiitti paikanpäälle oli liikaa ja eilen astelin suu hymyssä kotiin tälläinen paketti kainalossa:


Sain muuten selkeästi lisää katu-uskottavuutta paketti kainalossa ;)

Tyynyliinat olivat edullisia. Nämä sointuvat sisustukseen.

Karkkipinkkiä mekkosta ihastelin jo torstaina, mutta eilen en enää päässyt sen yli. Vaikka hinta kirpaisi, niin kaikesta huolimatta se oli edullinen ja mekko todella mieluinen. Perustelin ostosta myös kotimaisella tuotannolla ja eettisillä arvoilla.



Mekossa on mukavasti väljyyttä ja huomioitavaa isot taskut! Hilipatihippan! Kun vedän tämän päälle, ei kukaan voi erehtyä luulemaan minua synkeäksi persoonaksi, eihän?

Hihoissa on laskostuksia olkapäillä. Pääntiellä on kuminauharypytystä.

Tarvittaessa taskuun mahtuu vaikka pienikokoinen kissa (tai isompikin orava).

Klubimyynnit jatkuvat vielä huomiseen asti.

27.11.2008

Ihana Jenni

Olin eilen Tavastialla Jenni Vartiaisen keikalla. Jenni on niin ihana, kaunis, lahjakas, etten ehkä kestä :) Ei liene yllättävää, jos mainitsen, että keikalla oli todella paljon eri ikäisiä miehiä.
Ensimmäisen biisin ( Tuhannet mun kasvot ) alkaessa meinasin alkaa itkemään. Joskus lokakuun alkupuolella, kun oli tosi vaikeaa, kuuntelin Jenniä repeatillä ja itkin. Ei siksi, että laulut olisivat niin surullisia, vaan sitä omaa tilannettani. Päinvastoin Jennin levy lohdutti kovasti, lauluissa on surullista fiilistä, mutta myös paljon toivoa. Jenni, sä kosketit mua! Ja sitähän se musiikki on parhaimmillaan, koskettaen eri tavalla eri ihmisten elämää. Noh, onneksi itkua ei tullut ja pääsin hetken yli ja nauttimaan keikasta.
Eilinen keikka oli sinällänsäkin ihana, koska linjasta poiketen mukana oli myös akustista osastoa ja Tunnoton -laulussa mukana oli myös banjonsoittaja! Ja Jenni Vartiaisella on ihan käsittämätön ääni, ei voinut kuin vain ihailla. Ja samaan hengenvetoon pitää muistuttaa, kuinka mahtava akustiikka Tavastialla on. Oijjoijjoi. Pitäisi käydä siellä useammin...



Uusin video Malja löytyy http://www.youtube.com/watch?v=AI-bSJwicXE siinä pääsee kurkkaamaan live-meininkiä
Omat sivut www.jennivartiainen.fi
ja kuva www.mtv3.fi



p.s Ja se Jennin tukka!!!! Tahtoo kanssa sellaisen!!!
p.p.s Jos joku pyörittelee silmiään, että daah miten siis voi muka alkaa poraan jossain keikalla, niin sanottakoon että itkin Gwen Stefanin keikalla Early winterin aikana... minkä sillä mahtaa jos itku on herkässä... toisinaan ehkä vähän liiankin.

26.11.2008

Ihmeellistä


Kirpparilöytönä kulta- ja hopeakuvioinen neule 2€. Oli niin hyvässä kunnossa, ettei sitä ole ehkä koskaan edes käytetty. Merkkilappunen niskassa kuitenkin viittaisi siihen, että puserolla on ikää varmaankin täysi-ikäisyyden verran.

Saimin ja Ninnin ihmettelevät ilmeet, kun maassa oli paksu lumikerros ja taivaalta satoi suuria lumihiutaleita. Kissat istuivat hiljaa paikallaan ikkunalaudalla, tuijottaen ulos. Avasin keittokomeron tuuletusikkunan ja annoin niiden haistella talvi-ilmaa.

Onnistumisia ja pettymyksiä

Viime ja tällä viikolla olen paneutunut asiaan, joka on ollu pahasti retuperällä: takkiin, jonka suunnittelin asiakkaalle. En edes halua puida asiaa enempää miksi ja miten tässä kävi näin, että aikataulut paukkuivat suuntaan ja toiseen niinkin paljon, että takki valmistui vasta nyt.
Pääasia, että se on valmis.
Tarvittiin yksi järjetön itkuraivari ja sen jälkein näytöntahtoinen puuska osoittaa, että minä osaan ja minä pystyn. Kärsin nimittäin loppuvaiheessa pitkälti "osaamattomuudesta" ja siitä, että uskonut voivani ratkaista muutamaa ongelmaa. Ilmeisesti osaa, jos vain haluan sitä tarpeeksi. Valmiista takista voin laittaa kuvia myöhemmin, kunhan vain sen oikea omistaja näkee sen ensin.
Olen odotellut erästä mailia, joka sitten viimein saapui tänään. Jotenkin tiesin mitä odottaa, mutta olin silti pettynyt. Toivo elää viimeiseen asti. "Valitettavasti sinua ei valittu tällä kertaa" on lause, joka tulee vastaan elämässä jatkuvasti ja se tuntuu pahalta. Tuon lauseen jälkeiset kaunopuheet ja loppuun "Onnea ja menestystä jatkossa" ei lämmitä mieltä. En ollut tarpeeksi hyvä, en ollut paras, tälläKÄÄN kertaa. Tekisi mieli huutaa. Mutta, tämäkin on taas vain osoitusta siitä, että pitää yrittää, yrittää, yrittää... ehkä sitten jonain päivänä on minunkin vuoro.
Siihen asti toivo elää?

24.11.2008

Blandad 1 vuotta

Tajusin tänään kävellessäni kotiin, että blogini on ehtinyt täyttää jo vuoden. Ensimmäinen kirjoitus on päivätty 18.11.2007. Juhlistin merkkitapahtumaa tänään kahvilla ja tummalla suklaalla. Sen kunniaksi julkaisen myös joitain vuoden takaisia piirroksia. Nämä ovat nopeita, tussivärillä, siveltimellä ja tussiterällä tehtyjä huokoiselle paperille. Kuvien reunoissa on mustia viivoja ja muita suttuja, koska skannasin nämä enkä käsitellyt muutoin, kun pienentämällä kuvaa.

























Pitäisi piirtää enemmän.

Niiiiiiiiin hienoja

Selailin style.comia ja vastaan sattui jotain näin I-H-A-N-A-A!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


KULTAKAULUSKORU!

KULTASULKAKORU!KULTAINEN PITSIRANNEKORU!
HALUAN. Kaikkien korujen takaa löytyy Aurélie Bidermann, lisää sivuilla www.aureliebidermann.com

23.11.2008

Houkutuksia tarjolla


Joskus harvoin tulee kivaakin mailia. IVANAhelsingin klubimyynnit ovat taas ensi viikolla, torstaista lauantaihin Campuksen myymälässä. (klikkaa kuvaa isommaksi!!!) Harmi vain, että ei varallisuus ei taida antaa myöden. Pitää silti käydä paikanpäällä haaveilemassa ja ihastelemassa.... jos vaikka jotain joululahjaa löytäisi?
(kuva on siis kanta-asiakasmailista/IVANAhelsinki*)

22.11.2008

Lintuhäkkiä äkkiä





Turhamaisuus ja materianhimo. Haluan todella paljon jonkun hienon lintuhäkin osaksi sisustustani, voin tehdä pikku asetelmia sen sisälle ja katsoa ja ihastella.
kuvat skannattu lehdistä omin pikku kätösin. ensimmäinen taitaa olla jostain Look-lehdestä,
kaksi alinta britti-Voguen numeroista 11/07 ja 04/07.




20.11.2008

Diggaillaan Suvia


Diggailen edelleen Suvi Koposta :) Diggailen myös Stella McCartneyn pitsimekkoa (yläkuvassa) ja Nina Riccin näytöksen meikkiä (alhaalla). Ilmeisesti tuo turtle tikunnokassa on joku Suvin oma juttu, mutta ihan hauska silti. Joku joskus jossain (faktat tiedossa ja sitä rataa...) esitti syvän huolestuneisuutensa Suvin urasta ja sen "selkeästä" laskusuhdanteesta. Väsynyttä, sanon minä. Suvi on tehnyt hienoja kuvia, paljon näytöksiä ja vaikka lopettaisi tänään, saa hän silti olla itsestään ja menestyksestään ylpeä.
lisää Suvin kuvia voi bongailla www.style.com ja mallihaku nimellä.

The Olsen twins

Mistä aiheista keskustelevat normaalit, 27-vuotiaat korkeasti koulutetut kaupunkilaisnaiset, jotka ovat tunteneet toisensa jo lapsuudesta asti? Päivän polttavista aiheista? Politiikasta, ihmisyydestä? Ehkä joskus joo. Mutta monesti jutut saattavat "lipsahtaa" niihin hieman vähemmän tärkeisiin, joskin sangen viihdyttäviin juttuihin:

Yksi suosittu puheenaihe minun ja ystävieni keskuudessa on julkkikset ja erityisesti kaukaiset tähtöset. Brad Pitt & Angelina Jolie, Britney Spears... ja sitten yksi lempiaiheistani:

The Olsen twins:


Harmittomat kaksostyttöset, jotka ovat eläneet julkisuudessa koko pienen ikänsä.
Heidän kasvuaan aikuiseksi on seurattu tarkasti.
Heillä on oma vaatemerkki ja heitä pidetään trendi/muoti/tyyli-ikoneina.
Kirjojakin on julkaistu.
Paparazzit seuraavat heitä kaikkialle.
Yleensä aina normaalielämässä Olsenit liikkuvat aurinkolaseihin sonnustautuneina.
"Älkää nyt kuvatko minua!" Elämä on yhtä edustamista...
... juhlaa ja gaalailtamaa toisensa jälkeen.
Siispä kysymys kuuluu: ovatko Olsenit cool?
Taannoin kaverini heitti närkästyneen kommentin toisesta kaverista "Mä en ala jos sen mielestä ne Olsenit on jotenki Mageita!" Itse taisin alottaa keskustelun "Kun ne Olsenit on niin väsyneitä ja sen (eli siis kaverimme) mielestä ne on mageita!" Tämän jälkeen nauroimme "vakavalle keskustelullemme :D :D :D Pistimme myöhemmin tämän kolmannen kaverin koville ja mielipide Olseneista oli kutakuinkin " No siis tota, emmä siis haluis olla ne, ja onhan ne vähän noloja, mutta tavallaan ihan cool ja onhan ne silleen muodikkaita, asuu New Yorkissa ja silleen..." eli lopullista varmuutta kaverin mielipiteestä ei tullut. Aiemmin hänen suustaan on kuultu mm. "Ne Olsenit on noloja, stailaa ittensä ku menee viemään roskia, hei haloo, ja sit on silleen Pliis älkää kuvatko mua!" NIMENOMAAN!
En henkilökohtaisesti jaksa käsittää tätä Olsenien hypetystä, tai muoti-ikoni asemaa. Mielestäni Olsenit ovat vain aliravittuja rimppakinttuja, jotka pukeutuvat useisiin kerroksiin, tukat hapsottaen, isoja merkkibägejään roikottaen ja käyttäen aina ylisuuria aurinkolaseja, joissa näyttävät vielä enemmän isopäisiltä kärpäsiltä. Jos he lupautuisivat pukemaan päälleen jotain minun suunnittelemaani, en silti todellakaan kieltäytyisi, sillä heidän media-arvonsa on valtava. Toisaalta hieman säälittää tyttörievut, joita on riepoteltu julkisuudessa heidän koko elämänsä ajan, tosin heidän tileillään makaavat miljoonat saattavat hieman lohduttaa. En usko, että on kivaa tulla kuvatuksi koko ajan, missä vain. Enkä usko, että heidän tarvitsee välttämättä maksaa juuri mitään merkkivaatteistaan tai -laukuistaan, joten helposti sanottuna apinakin on muodikas, jos on varaa/mahdollisuus pukeutua. Mutta mutta, kieltämättä tytöillä on ihan hauskoja ja kekseliäitä yhdistelmiä, joista on tullut isoja trendejä, joten täysin tyhjästä vedettyä tämä ihannointi ei voi olla...ehkä heillä on kuitenkin hyvä maku ja tyylitajua...
Äh! Ehkä en sittenkään pysty muodostamaan lopullista mielipidettä... mutta sillä välin, asiasta voi aina keskustella ;)
p.s harhaluulojen välttämiseksi ystäväpiirissäni siis keskustellaan myös politiikasta, ihmisyydestä, taloudesta, mediasta, taiteesta, kirjallisuudesta, teatterista jne. jne. mutta myös näistä kevyemmistä aiheista ja samaa suosittelen lämpimästi kaikille muille.
kolme viimeistä kuvaa www.mary-kateandasley.com & aiemmat www.olsen-fan.net

19.11.2008

Kirppislöytöjä ja muutama muu

Kotona on meneillään "muuttuva sisustusprojekti", jonka seurauksena olen potenut verhokriisiä ja muutakin kriisiä, koska kotona ei näytä sellaiselta kuin haluaisin... tein reilu viikko sitten uudet tyynynpäälliset Ivanan kangaspalasta, jonka ostin ehkä 0,50€:lla ystävämyynneistä. Tykkään näistä paljon:) Hapsullinen kangaspala on neliömäinen "vaate", sen voisi laittaa vaikka seinälle, en vain tiedä olenko "sen tyyppinen ihminen"... se on kuitenkin kulkeutunut jossain matokudelaatikoissa porukoille ja pelastin sen sieltä... Saimi pääsee useimmiten kuviin, koska se touhuilee päivisin kanssani, samaan aikaan kun Ninni vetää zetaa vaatekomerossa.

Sitten kirppislöytöihin:





Ihanat pienet lautaset maksoivat yhteensä 0,90€. Otin ne alunperin kissoille ruokalautasiksi, mutta päädyin laittamaan ne muuhun käyttöön, esim. kynttiläalusiksi.

Peltipurkki on enkkutekoa, varmaankin vanha karkkipurkki? Ihastuin koristeisiin, hintaa oli korkeintaan pari euroa. Marokkolaistyyppinen lyhty ei ole kirbeltä, mutta sointui muuten kuvaan. Se on löytö Ideaparkin Minimanista :)





Rakkauteni puisiin venäläisiin lakka-astioihin kukoistaa. Näitä tuotiin kai jossain vaiheessa oikein urakalla tuliaisiksi Suomeen ja nykyään näitä on joka kirpparilla. Tykkäsin mansikka-aiheisesta koristelusta ja parin euron kappalehinnasta, näistä tuli hyviä korupurkkeja... Helsingissä näistä pyydetään muuten maltaita, maakunnassa näitä saa puoli ilmaiseksi...
Sitten ehkä paras löytö: mokkaiset saappaat 0,50€! Ovat itseasiassa paremmassa kunnossa mitä kuva antaa ymmärtää, lämpöiset jaloissa ja kaikinpuolin muutenkin erittäin hyvä 50 centin ostos. Hyvät peruskengät, joissa ei ole mitään ihmeellistä, mikä tekeekin niistä niin hyvät. Ja nämä ovat selkeästi taika-kengät, koska ne mahtuivat tälläiselle paksupohkeelle kiinni!
Kirpparilöytöihin kuului vielä uusi metallinen vetoketju, erivärisiä nahkapaloja tuleviin projekteihin ja aito vintage talvitakki, jonka jouduin jättämään vielä porukoiden huomaan: se on tekoturkiksen oloista materiaalia, väriltään turkoosiin vivahtava vihreä, pitkä, paksu, painava. Hihat ovat vähän turhan leveät, mutta muutoin varsin hieno takki hyvää, vanhaa suomalaista tekoa! Otin riskin ja pesin sen pesukoneessa, mutta onneksi se kesti vesipesun... nyt vain odottelen, josko tänä talvena saataisiin kunnon pakkaset ja saisin sen käyttöön.
Kävin muuten sunnuntaina kaverin kanssa Valtterilla, mutta mukaan ei tarttunut mitään: ihmisiä oli aivan liikaa, enkä pystynyt keskittymään mihinkään, koska kaikki energia meni ihmisten väistelyyn... kirpparilla asioiminen on kuitenkin shoppailun aateliaa minulle... paljon kamaa pienillä hinnoilla. Ja se löytämisen ihanuus!
Mutta nyt hommiin.

18.11.2008

Viimeaikaiset puuhat ja sisäisen mummon tunnustukset

Kiirettä pidellyt!
Viime viikolla olin tiistaista lauantaihin porukoiden luona "lomailemassa", kunnes lauantaina piti jo päästä takaisin Helsinkiin kun iski järjetön "oma koti-ikävä". Lauantaina piti jo heti lähteä laittamaan jalalla koreasti, kun kaveri pyysi. Oikein oli kivaa. Mutta kivaa oli myös porukoilla, ehdin tehdä pari hyvää kirpparireissua, käydä vaeltelemassa Ideaparkissa, saunoa joka päivä, syödä... Koitin kovasti myös työskennellä neulekoneella, mutta hermot paukahtivat aika alkuvaiheessa siihen, että a) työpisteessäni ei ollut tarpeeksi tilaa ja b)kattovalo (joka siis on jälkeenpäin lisätty ja tarvitsee johdon ja pistorasian toimiakseen) sammui koko ajan, koska langanohjain osui toistuvasti johtoon (jossa on ilmennyt siis kosketushäiriö). Olin tehnyt kauniin käsinaloituksen, neulonut varmaankin lähemmäs 100 kerrosta ja yhtäkkiä naps, lanka oli liian kireällä, joten se napsahti poikki ja näin ollen työ tippui neuloilta.... aaaarrggghhh. Siihen jäi! Lupaan perehtyä kyseiseen toimintaan paremmin joululomalla.


Tällä viikolla pitää muistaa käydä ilmoittautumassa työvoimatoimistossa. Olen kovasti miettinyt työllistymistäni ja työnhakua, ei vaan erityisemmin inspiroi, kun koko ajan kuulee kuinka ihmiset ovat saaneet potkuja. Eu:ssa vallitseva taloudellinen laskusuhdannekausi (joo joo eli se kirottu lama) aiheuttaa sitä, että työnantajat ovat nyt varpaillaan ja uutta työvoimaa ei uskalla palkata, vaikka työvoimalle olisi tarvettakin... mutta toisaalta tätä on turhaa käyttää tekosyynä, koska tekevälle löytyy aina jotain työtä. Toki olisi mahtavaa työskennellä omalla alalla, mutta missä, on asia erikseen... olen nyt hieman itsekäs, mutta ainakaan heti en haluaisi mennä taas myyjäksi, siivoamaan en mene kuin totaalisen pakon edestä.

Asiasta rasiaan. Olen taas viime aikoina löytänyt itseni haaveilemasta aidosta itämaisesta matosta. Kyllä, voiko enää keski-ikäisempää ja keskiluokkaisempaa haavetta olla, mutta haluan niin kovasti jossain vaiheessa elämääni omistaa täydellisen maton. Sen pitää olla suuri, kauniskuvioinen ja mieluiten punasävyinen. Helsingissä on paljon mattokauppoja, joiden ikkunoiden taakse jään ihailemaan... joskus, sitten kun minulla voi olla ylimääräinen 2000€ laittaa pelkkää mattoon, tämä haave toteutuu :) Oi materian tuomaa onnea. (tai sitten kun pääsen sinne Marokkoon, voin toteuttaa haaveen hieman halvemmalla... )
Tästä mukava aasinsilta kirppislöytöihini, jotka voisinkin kuvata... huomasin taas, että ihastun valtavasti kaikkeen kuviolliseen ja nykyään hullaannun erilaisista rasioista, purkeista, purnukoista, maljoista, astioista ylipäätään... erityisesti pidän (---) kristallisista (tai vain kristallilta näyttävästä lasitavarasta valmistetuista) vanhoista viinikarahveista. WHAT??? Tämä ei voi olla normaalia! Ja toinen, vielä mummomaisempi asia: teekannut. Minulla on Teema-astiaston keltainen kahvi/teekannu ja lisäksi nuo emaliset Antti Nurmesniemen pannut, mutta silti ihastelen vanhoja kannuja ja pannuja... minulla on hieno visio, että omistaisin erilaisia kannuja ja voisin pitää vanhanaikaiset teekutsut "Liisa ihmemaassa"-tyyliin...
Ehkä nyt on sopiva hetki lopettaa tältä kerralta :D
kauniit mattokuvat http://www.hayat.fi/ (osoitteessa myös tietoa matoista ja niiden hoidosta! terkuin mummo)