25.4.2009

Kierrätyskiukkuilua

Kävin tänään Kierrätystehdas -tapahtumassa Kaapelilla. Olin aika innoissani, missasin tapahtuman viime vuonna ja päätin ottaa tapauksen nyt oikein "ohjelmanumeroksi". Erityisen innoissani olin "tuo ja vie" torista, jonne sai viedä omia tarpeettomia tavaroitaan ja ottaa halutessaan jotain tilalle. Vein kassillisen vanhoja verhoja, muutamia vaatteita, pienen maton, laseja, mukin jne. Elän siinä kauniissa mielikuvassa, että nyt joku sai siitä itselleen tarpeellista tavaraa ja minä pääsin eroon hyödyttömästä. Päätin myös, että vien enemmän kuin tuon. Ja jotain mukavaa tarttuikin matkaan:



Espritin ruskea, vetoketjusomisteinen olkalaukku. Keskikokoinen ja muuten ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt vuorikangas on ratkennut sisätaskun yläpuolelta - helposti korjattavissa oleva pikkuvika. Lisäksi löysin ruskeat puuvillaiset housut, jotka istuvat täydellisesti. En erityisemmin pidä niiden väristä, mutta voinhan aina värjätä ne. Bootcut-lahkeitakin hieman vierastan, mutta sekään ei ole lopulta ongelma, nekin voi kaventaa jos siltä tuntuu. Tein mielestäni siis hyvät löydöt, enkä sortunut liiallisuuksiin.

Mutta. Yleisesti muutama sananen tapahtumasta... sinällänsä ihan hyvin järjestetty homma, mielenkiintoisia aiheita esillä ja mahtavaa nähdä, kuinka paljon suomalaiset jaksavat yrittää... mutta varsinkin kierrätystuotteiden myyntitori osoittautui pettymykseksi: tuntui, että joka ikisessä pöydässä oli myynnissä esim. retrokankaista väännettyjä tuotoksia, toinen toistaan samanlaisempia. Napeista, legopalikoista, Barbien kengistä jne. väännettyjä koruja. Ruusukkeita, kasseja, kasseja, kasseja. Huovutusta, maanläheisiä värejä, ekohenkisyyttä viimeiseen asti. Jossain vaiheessa tuli hirveä ähky ja alkoi lähinnä ärsyttää. Moniin tuotteisiin oli lätkäisty "design-hinta" vaikka varsinainen designille tyypillinen uutuuksellisuus puuttui täysin.

Kierrätysmateriaaleista valmistettuihin tuotteisiin liitetään usein "tavallisten kuluttajien" keskuudessa negatiivisia ominaisuuksia, mm. nukkavieruisuus, likaisuus, vanhanaikaisuus, tunkkaiset värit, yksinkertaiset mallit ja tietynlainen leimautuminen "ekohipiksi". Näin ollen kuluttajakunta pysyy suhteellisen pienenä ja marginaalisena. Moni tuottaja ei edes pystyisi valmistamaan tuotettaan suuremmalla kapasiteetilla, mikä ei sinällänsä ole huono asia, mutta monissa tuotteissa näkyi hätäinen viimeistelemättömyys. Anteeksi, on vain pakko sanoa: jos tuotteen materiaalikustannukset ovat minimissä ja tekemiseenkään ei ole mennyt kauan aikaa JA jos tuote on vielä persoonaton ja helposti jonkun toisen kopioitavissa, on mielestäni epäreilua pyytää siitä korkeaa hintaa. Tietenkään tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Mutta toivoisin, että kuluttajat oikeasti miettisivät, mistä kannattaa maksaa, myös kierrätystuotteen kohdalla. Mielestäni huono tuote syö hyvää tuotetta ja sille kuuluvaa arvoa sekä hintaa. Toisaalta hyvä tuote erottuu aina edukseen, mutta entä jos kuluttaja ei jaksa löytää hyvää tuotetta, koska on nähnyt jo niin monta huonoa, että kyllästyttää?

Myyntitorilla oli myös oikeasti hienoja, oivaltavia juttuja esillä, mutta ne jäivät nyt jotenkin harmillisesti köykäisen ja tasapäistävän esillepanon varjoon. Lähdin paikalta ärtyneellä mielellä: mielestäni jo olemassa olevan materiaalin hyödyntäminen uudeksi tuotteeksi on aivan helvetin hieno ja hyvä ajatus, mutta monet näistä tuotteista tuntuivat vaan pilaavan asiaa ja kasvattavan sitä "huonoa mainetta" mikä kierrätystuotteella on tavallisen kuluttajan mielessä. Tarkoitan tällä "tavallisella kuluttajalla" siis henkilöä, joka normaalisti ostaa uusia, normaalihintaisia tuotteita esim. ketjuliikkeistä ja jolle se kierrätysmateriaalin hyödyntäminen ei ole itseisarvo, vaan tuotteen käytettävyys/esteettisyys jne. Noh, tiedän että minun vouhkaamisestani huolimatta moni poistui paikalta tyytyväisenä, kenties napit korvissa kilkattaen. Ehkä olen vain ylikriittinen ja toivoin jotain "enemmän". Ja ainahan asioihin voi vaikuttaa itse ja koittaa muuttaa jo olemassaolevaa mielestään paremmaksi. Toivoisin vain, että kierrättäminen ja vanhan hyödyntäminen arkipäiväistyisi lisää ja olisi "luonnollisempaa" myös tavallisten kuluttajien keskuudessa.

3 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Olen samaa mieltä, ekologisen ja kierrätysmuodin puolella ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota designiin. Legopalikka-korvikset ja retrokangaskassit ovat siitä hyvä esimerkki. Varsin tylsää ja kotikutoista puuhastelu (vaikka siis jostakinhan jokaisen pienen yrittäjän on aloitettava, joten yrittäjyydestä hatunnosto!) Jos ei innovatiivisuutta ole, niin olisivatpa vaatteet edes kauniita. Mielestäni ekologisen muodin alla ainoastaan Linda Loudermilk ja Camilla Norrback tekevät minun silmääni miellyttäviä vaatteita. Oletko itse löytänyt omia ekologisia vaatemerkkisuosikkeja?

Roosa kirjoitti...

Mä olisin ainakin ollut ihan sikainnoissani "Napeista, legopalikoista, Barbien kengistä jne. väännetyistä" koruista :D Riippuen toki hinnasta ;)

Heidi kirjoitti...

Ansku: En ole löytänyt, mutta kävin katsomassa nuo mainitsemasi ja pidin niistä myös, hienoja ja persoonallisia juttuja.

Roosa: no onhan ne hauskoja juttuja, mutta kun niitä tekee "kaikki" ja sitten myydään kalliilla hinnalla... lisäksi tuntuu, että nämä on jo nähty moneen otteeseen. Itse tykkäsin myös hieman oudoista rintakoruista, joissa oli somisteena käytetty Barbien päitä :D