Raahasin kotiin sitten tämän korkkisen ilmoitustaulun. Olen miettinyt pidemmän aikaa, kuinka tällainen voisi olla hauska: voisin rakentaa vaihtuvia kollaaseja asioista/ kuvista, jotka inspiroivat juuri nyt. Noh, tällainen minulla olisi kyllä ollut porukoiden luona jo entuudestaan, mutta en ole ikinä viitsinyt laiskuuttani sitä alkaa roudaamaan Helsinkiin asti. Jos joskus tekee mieli toista, voin tuoda sen sitten sieltä. Mietin myös joskus ostavani ihan uudenkin, mutta sitten iski taas piheys - ostanko ruokaa vai tuikitärkeän ilmoitustaulun?
Kollaasia piti ruveta vääntämään välittömästi, kun pääsin kotiin. On kivaa, kun jotkut asiat voi tehdä HETI :D Suunnittelin, että kuvailen hommaa paremmin, jahka keksin mihin sijoitan tämän ja sitten jossain vaiheessa kun tämä alkaa kyllästyttää on uuden kuvakokoelman vuoro.
Olen useamman päivän ajan siivoillut ja järkkäillyt kotia kevät/kesäkuntoon (aka miettinyt miten saan mahdutettua kaikki kesävaatteet rajalliseen säilytystilaan) ja kiskaisin tämän pinkin pöytäliinan jostain... ajattelin kokeilla, josko jaksaisin katsella sitä päivittäin. Tuo Iittalan Taika-kuvioitu peltirasia sopii liinan kanssa paremmin kuin hyvin! Aah tätä kuvioiden paljoutta! Voin kuvitella, miten minimalistia alkaisi tässä vaiheessa jo pyörryttää :D Kuvassa näkyy myös vuosi sitten roskalavalta dyykattu rottinkituoli, joka toimii lähinnä kissojen käytössä, koska se on vähän rikki. Se on myös toiminut kangastilkkuvarastona ja kun nyt siivosin sen taas pitkästä aikaa vapaaksi, eräs musta kissa katsoi aiheelliseksi nukkua siinä koko yön. How sweet.
Olen löytänyt liinan jostain kirpputorilta vuonna X hintaan X. Ei mitään muistikuvaa. Se oli kuitenkin käytössä Rovaniemellä jo asuessani Kuntotiellä, eli vuonna 2002. Siihen liittyy eräs hauska tarina: valokuvauskurssilla meidän piti tehdä jokin harjoitustehtävä, jonka aiheena oli kaiketi kuvata vain jotain. Kuvailin sitten kaikenlaista kirjavaa krääsää aseteltuna tämän liinan päälle. Valokuvausopettajamme oli hauska tyyppi, alunperin amerikkalainen mies, joka oli sittemmin löytänyt tiensä Suomeen. Kun hän näki kuvani, häneltä meinasi pudota silmät päästä ja hän alkoi avautua suureen ääneen englanniksi, miten käsittämätöntä on, että MINÄ kuvaan jotain näin värikästä, koska hän oli luullut että olen todella synkkä ihminen :D :D :D Taisin olla aika mörkö noihin aikoihin... (Lopputyössä kuvasin pinkkejä asioita - ja opettaja näki niissä 1960-1970-lukuja ja seksiä :D taisin olla hänelle ihmisenä suuri mysteerio)
Tänään otan itseäni niskasta kiinni ja aion viimeinkin palauttaa osan näistä kirjoista. Olen pitänyt henkilökohtaista Kallion kirjaston sivutoimipistettä jo niin pitkän aikaa, että on vain reilua antaa muillekkin mahdollisuus näihin ihanuuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti