28.7.2009

The dressmaker

Viime viikolla tuli pitkästä aikaa ommeltua ja vieläpä jollekulle muulle kuin itselle.
Kaverini oli menossa häihin ja halusi pitkän juhlamekon. Hän osti itse kankaat ja esitti toiveen yksiolkaimisesta mekosta.

Homma alkoi kaavoituksella. Olin aiemmin ottanut mitat ja olimme myös miettineet mallia ja yksityiskohtia yhdessä. Kaavoitus on mielestäni hieman tylsänlaista puuhaa, mittailua, vertailua, miettimistä... tarkkana pitää olla. Peruskaavasta lähdetään, sitten kuositellaan kaavaa halutun mallin mukaiseksi ja lopulta valmis kaava kopioidaan vielä kokonaisuudessaan. Sitten pääseekin jo leikkaamaan :)


Tältä valmiit kaavat näyttivät kankaalle aseteltuina. Sitten neulasin ne kiinni ja leikkasin mitan kanssa valmiit kappaleet saumanvaroineen. Kyseessä oli muuten 34/36 kokoinen mekko, kaavat näyttävät hämmästyttävän isoilta.

Sitten ompelua ja mekko valmiina ensimmäistä sovitusta varten.

Tässä kankaan liukuvärjäys näkyy parhaiten.

Yksityiskohtien mallaamista sovitusnuken avulla.


Sitten soviteltiin. Otan sovitusvaiheessa kuvia, jotta muistan paremmin mitkä kohdat pitää korjata.
Sovituksen jälkeen tehdään korjaukset, joita oli tässä mekossa monessakin kohtaa ja käänsin helman. Sitten leikkasin vuorikankaan ja vuorossa oli vuorin kiinnitys, joka on mielestäni pahinta :( Sen jälkeen mekkoa sovitettiin toisen kerran, jonka jälkeen piti tehdä vielä muutamia korjauksia ja fiksailtiin mm. vyönauhan paikkaa ja mekon yläreunan istuvuutta, joka on tosi tärkeä juttu yksiolkaimisessa puvussa - puvun täytyy pysyä kuitenkin "ylhäällä". Materiaalina muuten todella liukas satiini, jonka ompeleminen koetteli hieman hermoja. Mutta lopulta...

Tadaa, mekko valmis.
Joskus pitää vielä tässäkin vaiheessa tehdä pieniä fiksauksia, mutta yllättäen tämä mekko istui hyvin ja oli tällä selvä. Olkapäällä on siis rusetti ja rinnan alla leveä vyönauha, jossa muutamia poimutuksia. Poimutusta oli myös olkaimessa.

Ja nyt tästä saa toivon mukaan sellaisen kuvan, että kaikki sujui kuin tanssi, mikä ei nyt ihan pidä paikkaansa... seuraavaksi otan työn alle toisen juhlamekon, joka onkin sitten taas ihan erilainen juttu.
p.s En ole ompelija, joten työjärjestykseni ja tekotapani eivät ole sitä ideaaleinta luokkaa, mutta toimivat minulla. Ompelun suhteen olen pitkälti itseoppinut ja toki koulutukseeni kuului kaavoitusta ja teknistä toteutusta... se onkin sitten asia erikseen ommella teollisuuskoneella ja kotikoneella...

Ei kommentteja: