Nenäteipin merkitys ja muuta taidetta Iranista

Helsingin Sanomien nettisivuilla oli kiinnostava uutinen: lontoolaisessa galleriassa on esillä Made in Iran - nuorta iranilaista taidetta esittelevä näyttely. Länsimaalaiselle sananvapaus ja taiteellinen vapaus ovat lähestulkoon itsestäänselvyyksiä, mutta entä kun sensuuri koettelee taiteilijan vapautta? Monet näyttelyssä esillä olevista töistä eivät olisi läpäisseet sensuuria Iranissa - vaikka äkkiseltään uutisessa esitellyt työt näyttävätkin aika "kesyiltä". Mielenkiintoinen lähtökohta onkin tehdä taidetta (taitelija ilmaisee itseään) mutta samalla jotain, joka koettelee hyvin hienovaraisesti tiukan sensuurin rajoja. Suomessa tai vastaavasti muissa "vapaammissa maissa" täytyy taiteen olla jo aika rajua, että se ylipäätään joutuu sensuroitavaksi.

Iranilainen taide on tavallaan aika ovelaa. Nuorten taiteilijoiden töissä näkyy mielestäni huumoria ja tietynlaista kepeyttä, vaikka vaikeitakin asioita käsitelläänkin. Kun miettii millaisissa olosuhteissa taidetta luodaan, voisi äkkiseltään kuvitella, että ensisijaisesti käsiteltäisiin pelkkiä poliittisia ja kulttuurisia aiheita ja ehkä jotenkin aggressiivisemmalla tavalla. Tämä on siis se ensimmäinen olettamus ja karkea (ja tylsä) yleistys. Mutta mielestäni uutisen pohjalta näkemäni työt ovatkin vaikuttavampia, ne ovat jotenkin muodikkaampia, helpompia omaksua ja vastaanottaa, mutta sanoma on silti selvä. Ja jos en tietäisi taiteilijoiden syntyperää, pitäisin töistä silti: esimerkiksi pienistä ihmis- ja muista figuureista koostuvat ornamenttikuviot ovat kauniita kaukaa, mutta niiden sanoma saattaa avautua vasta läheltä. Tai vastaavasti "hybridi-tyttö", valokuva jossa iranilainen tyttö on kuvattu mahdollisimman länsimaalaisen oloisena: mikä iso merkitys onkaan pienellä nenäteipillä, joka viittaa nenäleikkaukseen, jotka ovat ilmeisesti suosittuja Iranissa. Miksi kaikilla pitäisi olla "länsimaalaisen pieni nenä".

Minun on nyt jotenkin vaikea pukea sanoiksi sitä pointtia, minkä halusin esittää. Ehkä se on jotenkin sellainen, että aina ei tarvitse olla niin "rankka" eikä minun mielestäni taiteen lähtökohdan tarvitse aina olla ihmisten herättely mahdollisimman brutaalein tavoin. Vaikkapa naiseutta voidaan käsitellä monella tapaa, eikä vaikuttavuutta vähennä se, jos teosta ei olekaan maalattu kuukautisverellä. Tai esimerkiksi vaatesuunnittelun/muodin/vaatteen "arvoa" ei vähennä se, että se ei olekaan "monimutkaista ja vaikeaa", vaan jopa iloista, yksinkertaista ja käytettävää. Toivottavasti edes joku nyt ymmärtäisi...?

No, nämä ovat vaikeita ja ristiriitaisia aiheita, mutta on mukavaa miettiä asioita monesta eri näkökulmasta. Kannattaa katsoa Hesarin nettisivuilta löytyvä mielenkiintoinen video, jonka linkin pitäisi löytyä tuosta ylhäältä. Lisäinfoa ja tässä nähdyt kuvat ovat peräisin The Guardianin sivuilta.