4.7.2009

So I read books and watched movies and now I have a lot to say

Päivät ne vaan menee. Tänne ei kuulu juuri ihmeempiä, yleisesti ottaen inspikset on aika vähissä ja energiat myös - laitoin taas kirppispöydän Valtterille viikoksi ja se tuotteiden hinnoittelu, laputus, puhdistus, roudaaminen... äh. Kävin tänään viemässä lisää ja hädin tuskin mitään oli mennyt, joten toivon vaan, että en joudu roudaamaan niitä kaikkia takaisin! Hinnat on välillä 0,20-5€, joten ihan kohtuuttomuksissa ei olla ja vein vain sellaista kamaa, jota ostaisin itsekin. Ans kattoo ny.
Siitä jatkoin lenkkeilyn merkeissä, vain huomatakseni, että miksen harrasta aamu(päivä)lenkkeilyä: väsähdin aivan totaalisesti ja pienten päikkäreittenkin jälkeen tämä neiti on aivan TÖÖT.

Joten juon kahvia ja ilahdutan teitä jakamalla muutamia viime aikaisia kulttuurikokemuksia :D Pyrin kuitenkin olemaan paljastamatta liikaa ja johdattelemalla väärään omilla mielipiteilläni, eiks joo?

Kasa viime aikoina luettuja kirjoja. Olen löytänyt lukemisen ilon piiiitkästä aikaa uudelleen! Luen laidasta laitaan, napsien sieltä täältä...

* Sofi Oksasen Puhdistus pääsee kategoriaan "hiljainen kunnioitus". Tykkäilin Stalinin lehmistä ja Baby Janesta ja tämä nyt on sitten ihan oma luku sinänsä. Jos luen jonkun vaikuttavan kirjan, se pyörii mielessä vielä pitkään (tästä esimerkkinä vuodenvaihteessa luettu Missä kuljimme kerran, jota muistelen aivan tämän tästä) ja luettuani Puhdistuksen olen monesti löytänyt itseni haavemaailmassa istumassa Aliide Truun keittiöstä ja kuuntelemasta kärpäsen surinaa. Oksanen on vain käsittämättömän hyvä, ei voi muuta kuin ihailla. Tarina on vahva.

* Juuli Niemen Tule hyvä -novellikokoelman tyyppisiä kirjoja luin joskus 20 ikävuoden tienoilla enemmänkin, nyt se juna meni jo. Täältä löytyy arvostelu, joka kuvastaa myös omia fiiliksiäni kirjasta. Mutta kannethan olivat kyllä aivan ihanat :D Eikä kirja mitenkään huono ole, mutta kyseenalaistin kirjoittajan turhan väritettyjä henkilökuvia, jotka olivat lopulta todella prototyyppisiä. Ja pakko mainita, että hetkittäin tuli fiilis, että luenkos tässä SinäMinää.

* Anja Snellmania on tullut luettua paljon, mutta Lemmikkikaupan tytöt ei vakuuta. Tuntui jotenkin että Snellmann on laittanut tarinaan hirveästi omaa kunnianhimoaa ja tarvettaan käsitellä vaikeaa asiaa, pääsemättä kuitenkaan ihan täysin omiin tavoitteisiinsa? En tiedä, se fiilis jäi minulle. Kirja rakentuu mielenkiintoisesti ja on hyvää luettavaa, mutta sitten vain joku jää uupumaan, jotta lukukokemus olisi täydellinen.

(* Michael Wallnerin Pariisin huhtikuu on lukematta vielä... mutta ajattelin, että jos jään sitä odottelemaan, jää tämä koko postaus takuulla tekemättä)

* Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat -kirjan voitin Seppälän Himoshoppaaja-arvonnassa. Nopeasti luettu ja kevyt välipala, mutta NIIIIN ärsyttävä. En tiedä, en ole erityinen tämän tyyppisen kirjallisuuden ystävä ja koin hirveää ahdistusta, kun päähenkilö vain shopauttaa koko ajan enemmän, vaikka talous on ihan kuralla!!! Päässäni soi vaan EI, EI, MIKSI, nainen missä on sun itsehillintä!!! Sopii paremmin niille, joilla on säännölliset tulot, opintolainat maksettuina jne. Kirjan laitoin jo kirppikselle eteenpäin :)

* F.E. Sillanpään Elokuu oli pieni, mutta erittäin hyvä tarina. Sillanpään tyyli kirjoittaa on jotenkin aivan ihana, muheva, rauhallinen ja havainnoiva. Tarina on vanha, mutta sen viisauden voi helposti suhteuttaa tähän päivään. Eikös Sillanpäätä ole sanottukin oivalliseksi ihmisluonnon kuvaajaksi? Sillanpäätä kannattaa lukea luonnon helmassa, rauhassa, mietiskellen.

Ja sitten katsottuja leffoja, vanhoja kylläkin, mutta hyödynsin omia ja kavereiden valikoimia:

* Baz Luhrman-setistä Strictly Ballroom, joka käsittelee Ballroom-tanssimista ja sääntöjen rikkomista. Hauska ja hyväntuulinen leffa, joka sietää useamman katsomiskerran keveästi. Ja voi luoja puvustusta, joka on vedetty paikoiltellen niin törkeän överiksi, ettei voi kun nauraa!

* Luolakarhun klaani -leffa perustuu Jean M. Untisen kirjaan. Eletään aikaa, joilloin neandertal ja Cro-Magnon ihmiset elävät rinnakkain. Ayla kuuluu jälkimmäisiin, mutta menettää äitinsä ja joutuu lähestulkoon leijonan raatelemaksi. Klaanilaiset löytävät "muihin" kuuluvan tytön, eikä Aylan sopeutuminen klaaniin ole itsestäänselvyys. Tämä on ihan huippu leffa! Ayla rikkoo vanhoja perinteitä ja näyttää, että myös nainen voi olla muuta kuin hiljaa, synnyttää tai keräillä marjoja! Tämän jälkeen tulee hyvä tsemppi-fiilis, että juma, naiset rulettaa! Leffassa on myös paljon komediallisia piirteitä, vaikka se taitaa olla tahatonta ja ajan patinan ansiota.

* Terminaali -leffassa päähenkilö jumahtaa lentokentälle, kun kotimaa on sotatilassa, odottaen tulevaa ja etsien ratkaisua edetä elämässä. Mitä ihminen on silloin, kun hän ei ole oikeastaan mitään? Hyväntuulinen ja toiveikas leffa, jäi tosi hyvä mieli. Tom Hanks oli huippu, mutta ihana Catherina Zeta-Jones pliisu!

* Dirty Pretty Things -leffassa ollaan Lontossa, laittomina pakolaisina ja yritetään päästä elämässä eteenpäin, monellakin tavalla. Rankka, vaikea aiheet (pakolaisuus, irrallisuus, vieras kulttuuri, elinkauppa), jota on tulkittu hienosti ja koskettavasti sortumatta liioitteluun. Leffassa on myös karunkaunis väri- ja visuaalinen maailma. Ainoa miinus, että mielestäni Audrey Tautou ei ihan mene turkkilaisesta :D mutta ehkä se on epäolennainen seikka loppujen lopuksi. Täytyy sanoa, että kohtaus jossa sydän löytyy, on runollisen vaikuttava.

* Valkoisessa kreivittäressä ollaankin sitten 1930-luvun Shanghaissa, vähän irtolaisina ja pakolaisina sielläkin. Tarinaltaan leffa ei iskenyt, vaikka puvustus ja lavastus olivat kauniita.

* Sovitus oli kuitenkin näistä vaikuttavin ja parhain: hienovireinen toteutus, yllättävä loppu ja aihe, joka on kaikessa vaikeudessaan kuitenkin niin inhimillinen: petos. Siedin jopa ällö-Keira Knightleytä omassa roolissaan, vaikka muuten lähestulkoon inhoan kyseistä laihulia muikistelijaa. Lyhyt opetus: jos petät, elät asian kanssa ja kärsit seuraukset.

Jos voisin vielä suositella, sanoisin että kannattaa yhdistää Sovitus-leffa ja Puhdistus-kirja. Ne käsittelevät eri näkökulmista samaa teemaa eli petosta, vaikka Puhdistuksesta otetaanki esille useimmiten naisiin kohdistuva väkivalta - tärkeä aihe sekin. Kuinka itse pettäminen onkaan helppoa, kun omat halut painavat päälle, mutta seuraumuksia voi olla hankala kantaa - ja lopulta ne ovat edessä kuitenkin. Lopulta oma mieli on puhdistettava, sovitettava omat teot. Liian myöhäistä ei kai ole koskaan.

Lukisin mielelläni muiden mielipiteitä näistä, laittakaa kommenttiloota laulamaan!

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Luin itse juuri tuon Oksasen Puhdistus -kirjan. Luin kirjan muutamissa päivissä, eli tarina oli kiinnostava, mutta siitä huolimatta en kuitenkaan kokenut suurta ah-elämystä. Itselläni tökkii välillä vastaan liian "jaaritteleva" ja kuvaileva kirjoitustyyli. Tällöin lukemiseni saattaa muodostua sellaiseksi, että silmäni tuppaa hyppimään ja saatan lukea useat sivut "vähän sinne päin". Poitseja kirja saa kuitenkin vaikuttavuudesta, mikä tietysti osin johtuu tapahtumien raadollisesta todellisuudesta. Jos naiskauppa-aihe kiinnostaa, suosittelen Viktor Malarekin kirjaa Natashat-seksibisneksen uhrit, josta kyllä varmasti silmät aukeaa jos jostain.

Heidi kirjoitti...

Joo, ymmärrän kyllä ja itsellä tökkii sama asia ajoittain, vähän kirjastakin riippuen. Esim. tykkään John Irvingistä, mutta joskus en vaan jaksa että joka ikinen kivi ja käpy pitää erikseen mainita, tuntuu että tarina ei etene ja toisaalta että vähemmälläkin tiedolla lukija pärjäisi ihan hyvin.
Pitääpä tsekata Malarekin kirja, kiitos vinkistä.