28.7.2009

Who let the dogs out

Seuraa pieni purnaus. Mutta sitä ennen vähän pohjustusta.
Ensinnäkin rakastan kissojani yli kaiken, mutta en miellä itseäni vain "kissaihmiseksi". Tykkään yhtä lailla koirista ja muistakin eläimistä, kissa vain oli ensisijainen lemmikkitoive sen itsenäisen luonteen ja helppouden takia. Lapsuudessa meillä kotona oli aina koira tai useampia, vaihtelevasti kissoja (parhaimmillaan 7), välillä kaneja, hanhia, ankkoja, kanoja - ja pitkään aikaa kukko, joka vihasi minua ja minä sitä. Mutta siinä mielessä se kukko oli hieno juttu, että se tuli meille munana, jota haudottiin lämpölampulla - ja eräänä päivänä munasta kuoriutui musta tipu!

Takaisin tähän päivään. Olin lenkillä ja ohitin kaksi naista, joista toisella oli koira. Ohittaessani heitä, koira ilmeisesti pelästyi ja räyhähti ja hyökkäsi hivenen minua kohti. Onneksi omistajansa oli nopea ja kiskaisi remmin tiukalle. Spontaani reaktioni oli vain "HUI!" ja jatkoin matkaa. Koiran käytös oli aggressiivista ja pelottavaa. Kuulin vain selitykset takanani kun toinen nainen ihmetteli toiselle, että mikä koiran tuli, johon omistaja närkästyneen kuuloisena "No kun se oli keskittynyt muuhun ja JOKU tuli takaapäin--". Alkoi välittömästi ärsyttää! Ensinnäkin, en voi sille mitään, että ohitin heidät. Toisekseen, en koskenut koiraa, vaan ohitin sen, enkä voinut tietää että se on arka/herkkä/pelokas/uhmakas/jotain muuta. Kolmannekseen, entä jos olisin ollut lapsi, koira olisi ehtinyt hyökätä jne.?
Tarkoitukseni ei ole nyt siis purnata koiria vastaan, mutta sanoisin, että koiran käyttäymiseen voi omistaja vaikuttaa, ainakin oman kokemukseni perusteella. Minulla oli lapsena ja nuorena oma koira, jota kasvatin ja koulutin ja huolehdin. Se oli hirveän kiltti ja tottelevainen, mutta toki pentuna teki kaikenlaista tuhmaa. Oli tärkeää opettaa sille mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Omien kokemusten perusteella tässä tapauksessa ärsytti se, että omistaja ei puuttunut koiran aggressiiviseen käytökseen vaan syytti asiasta minua, viatonta ohikulkijaa. Ainakin sellainen kuva minulle jäi ja täysin turhaan. Ymmärrän, että kaikki koirat eivät suhtaudu vieraisiin ihmisiin hetimiten ystävällisesti, mutta silti, jos koiraa ulkoiluttaa kaupungissa, on koiran totuttava takaa ohittaviin ihmisiin. Tälläisten ikävien juttujen takia monet pelkäävät kaikkia koiria ja ihan syyttä. Mielestäni oma ymmärrykseni on pitkämielistä, ihan vain siihen vedoten, että olen tottunut koiriin/eläimiin ja osaan tulkita niiden käytöstä. Mutta kaikki eivät ole, eivätkä kaikki osaa.
Noh, jotta ei mene ihan russutukseksi, niin olen törmännyt moniin kivoihin koiriin ja koiranomistajiin. En pelkää koiria, mutta tiedän, että niihin kannattaa aluksi suhtautua varauksella ja katsoa, tykkää koira minusta vai ei. Yleensä monet koirat kyllä pitävät minusta, ainakin eilen kadulla tuli vastaan hassu Matti-koira, joka tykkäsi minusta ehkä vähän liikaakin :D

Lopuksi kuva aika lailla 27 vuoden takaa, muistaakseni tässä vietetään ekoja nimppareitani, siitä lahjapaketti nurmikolla.


Kuvan ihmispallero olen siis minä. Lahjapaketista ei suinkaan ole paljastunut pullea koiranpentu, vaan haukku on vain luultavasti lykätty kuvausrekvisiitaksi. Minä olen sormet ojossa "Tahtoo silittää!" Tykkään tästä kuvasta kovasti, koska tunnistan siitä itseni edelleen. Olin onnekas ja sain kasvaa eläinten kanssa. Se oli kivaa.

2 kommenttia:

Nooruska kirjoitti...

Huonosti koulutetut koirat ovat vaarallisia. Pahimpia on pelosta räksyttävät pikkukoirat joita ei ole koulutettu ollenkaan. Koira itsekin kärsii, kun se ei tiedä miten päin pitäisi olla.

Oma monirotuinen kultamme eli 14-vuotiaaksi ja se tiesi paikkansa. esi. sohva ja yläkerta eivät olleet sen aluetta, mutta eivät nämä säännöt ja rajoitukset sen onnea vähentäneet.

koira tarvitsee pomon. Itsekin sätkyn, kun ei tiedä tuleeko koira päälle vai ei.

Heidi kirjoitti...

Niinpä, koira tarvitsee pomon. Tuntuu etteivät monet osaa/uskalla kouluttaa koiraa. Lisäksi näkee näitä "eläimen pitää saada käyttää luonnollisia vaistojaan" lemmikinomistajia... koiran luonne alkaa näkyä jo tosi pienestä pennusta, sitä tarkkailemalla ja kouluttamalla koirasta voi olettaa saavansa hyvätapaisen, mutta iloisen kaverin. Toki poikkeuksia löytyy ja luonnevikoja tulee esiin myöhemminkin/vanhemmiten. Sama pätee myös kissoihin. Ikävä kyllä Saimi 5vee kyseenalaistaa auktoriteettiäni tasaisin väliajoin...