Takana on aika täyteinen viikonloppu, kaikin puolin. Vietin itsenäisyyspäivää omassa itsenäisessä yksinäisyydessäni, joskus se onkin kaikesta parasta. Linnan juhlat on toki aina mukava katsoa ja analysoida pukuloistoa. Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto on kuitenkin merkittävin valtakunnallinen iltapukujuhla ja on mielenkiintoista katsoa ja pohtia, millaisia valintoja juhliin kutsutut osallistujat ovat tehneet. Vuosi vuoden jälkeen yllätyn hieman siitä, miten paljon näin merkittävässä tilaisuudessa on huonoja pukuja. Huonoilla puvuilla tarkoitan huonosti istuvia, kantajalleen sopimattomia niin mallillisesti kuin värillisestikin, huonoa makua osoittavia yksityiskohtia. Juhlapuvun suunnittelu ja valmistus on kuitenkin iso juttu, mutta parhaimmillaan hyvin antoisaa, virkistävää ja jopa luovaa.
On harmillista, kuinka vähän lopulta käytetään suunnittelijoiden apua ja pukuja vain teetetään hyvillä ompelijoilla. Kaikki ompelijat kun eivät sitten kuitenkaan ole hyviä suunnittelijoita.Ideaalia olisi löytää hyvä suunnittelija ja hyvä ompelija, joiden yhteistyö toimii. Usein asiakkaalla saattaa olla tarkatkin suunnitelmat siitä mitä itse haluaa, omaamatta kuitenkaan realistista ideaa siitä, mikä hänelle parhaiten sopii. Esim.päärynävartaloista ei olkaimeton puku välttämättä pue parhaiten, jos olkaimettomuus korostaa kapeita hartioita ja rintojen pienuutta suhteessa lantioon. Pienirintaista ei välttämättä pue hyvin avoinainen ja yläosaltaan niukkalinjainen puku - miksei käyttäisi "volyymia" kun on siihen hyvä mahdollisuus? Tarkoitan siis esimerkiksi runsaita yksityiskohtia yläosassa. Rintavaa ei myöskään aina pue avoinaisuus ja se, että paljastaa 20cm tissivakoa. Jos on vartaloltaan tasapaksu, ei kankea materiaali (esim. tafti) yhdistettynä vyötäröä korostavaan malliin näytä välttämättä lopputuloksellisesti hyvältä.
Iltapuvun ja juhlapuvun kanssa on alusvaatteilla yllättävän tärkeä rooli. Kaunista pukua rumentaa huonosti istuvat alusvaatteet. Rintaliivit kannattaisi valita hyvin, napakasti istuvat ja kauniisti muotoilevat olisivat monesti paikallaan. Muotoilevat alushousut, erilaiset housuliivit, korsetit yms. olisivat monesti hyvänä apuna ja tukemassa puvun istuvuutta. Toinen juttu on yleensä puvun istuvuus. Tänä vuonna näkyi paljon olkaimettomia pukuja, jotka olivat yläreunastaan niin kireitä, että normaalivartaloisella kantajallaan puvun yli syntyi ruma "tursake". Normaalisti näin käy hyvin monella lähinnä kainaloiden kohdalla, mutta että selästäkin tursuaa... Olkaimettomiin pukuihin oli myös laitettu varmuuden vuoksi spagettiolkaimia, jotka näyttivät monesti lähinnä tyhmiltä.
Tärkeintä on mielestäni kokonaisuus. Puku voi olla kauniin yksinkertainen, jos kampaus ja asusteet luovat hyvän kokonaisuuden. Monesti lähdetään sitten ämppäämään näyttävän puvun kanssa paljon asusteita, juhlavaa ja näyttävää kampausta jne. jne. joka lopulta näyttää lähinnä surkuhupaisalta. Linnan juhlat ovat kuitenkin arvokkaat juhlat, joissa on mahdollisuus säteillä suuren maailman tyyliin. Omissa suosikeissani oli kyse nimenomaan kokonaisuudesta:
Paula Vesalan Tiia Vanhatapion suunnittelema puku oli mielestäni illan kaunein ja kokonaisuus meikkiä ja kampausta myöten oli kerrassaan upea. Kuosillinen kangas toimi hienosti ja puku näytti samalla hienostuneesti vanhanaikaiselta, mutta uudelta. Vesala säteili ja kantoi kokonaisuuden hienosti.
Maria Guzenina-richardsonin Dries Van Notenin puku oli yksinkertaisen tyylikäs. Myös hänen kohdallaan kokonaisuus oli upea ja Guzenina-Richardson näytti aivan ihanalta.
Myös muita kauniita pukuja oli, mutta myös paljon ei niin kauniita ja joukossa oli jotain aivan kamalia floppejakin. Hanna Sarén oli valittu kommentoimaan pukuloistoa, mikä sinällänsä ajatuksena oli hyvä, mutta Sarénilla ei silti kuitenkaan tuntunut olevan oikein mitään sanottavaa puvuista, korkeintaan väristä tai yksityiskohdasta. Ehkä tilanne oli jännittävä Sarénille itselleenkin, enkä sinällään ihmettele sitä. Ihanat juhlathan nämä ovat, toivottavasti tulevaisuudessa kutsuttaisiin vielä enemmän taiteen alan osaajia, suhteessa urheilijoihin, joita perinteisesti nähdään aina juhlissa sankoin joukoin.
kuvat Iltasanomat
2 kommenttia:
Ai se oli Hanna Saren. Kiinnitin huomiota katsellessani lähetystä siihen että miten on voitu valita pukuja kommentoimaan joku joka ei uskalla saada omaa ääntään kuuluviin ja jolla ei oikein tunnu olevan muuta sanottavaa kuin "tässä musta silkkinen asu". Tosin paha arvostella, itse olisin varmaan sata kertaa huonompi :)
Joo onhan se ymmärrettävää että tilanne on jännittävä, mutta Sarénilla on muutenkin aika vaimea sanallinen anti ylipäätään. Ei kommentoijan tarvitse lähteä loanheittoon, mutta kauniita pukuja voi kommentoida laajemmaltikin ja varsinkin siinä vaiheessa kun kamerat kuvaavat pukua pitkään ja kaikki ovat ihan hiljaa. Itse mietin miksei Sarén tuntunut tietävän perussanastoa, mutta toisaalta Sarén on alunperin kenkäsuunnittelija, ehkä se selittää? Toisaalta hän on tehnyt vaatteita jo sen verran pitkään, että luulisi sanastoa karttuneen vuosien varrella.
Lähetä kommentti