Ennen pitkää sitä alkaa toistaan itseään.
Vuosi sitten fiilistelin varmasti kesän alkamista yhtä paljon kuin nyt. Meininki on sama, oudon rentoutunut ja virkeä. Nautin tästä järjettömästä valoisuudesta, joka kasvaa päivä päivältä. Luonto on ihanan vehreä ja vihreän sävyt kirkkaita ja elinvoimaisia.
Kokeilin räpsäistä kuvaa liikkuvan junan ikkunasta, Hämeenlinnan aseman jälkeen.
Täällä maalla porukoiden luona käsite "puutarha" on vähän sama kuin ryteikkö. Omenapuu on ikivanha ja kukkii siltä vuodesta toiseen ja lykkää omenoita. Tänään kukat olivat jo lähes tippuneet, eilen illalla oli vielä tyyntä.
Orapihlajan kukat ovat omenankukkamaisia, mutta tuoksu on jotenkin ällöttävän imelä, melkein hikinen.
Ja sitten taas vähän lisää itseni toistoa: kävin kirpputorilla. Ostokseni melkein naurattavat, koska ne ovat täysin ennalta-arvattavissa.
Punainen pilkkupusero 1€. Puseron malli on suoraan 1990-luvulta, löysä ja leveä. Ajattelin lyhyentää hihat ja muutenkin hieman fiksailla... we'll see.
Laukkukokoelma kasvoi raidallisella kesähippalaukulla, 2€. Päärmäykset ja "väliraidat" ovat kultaiset ja muutenkin laukun värit ovat todella kirkkaat. Hihnan saa tungettua kätevästi sisälle.
Kesäfiilistelybiisi, jonka makuun olen päässyt vasta nyt, vaikka kuulin tämän ensimmäistä kertaa 5 vuotta sitten...
BTW kokeilin kuvia vaihteeksi hieman isompina... blogger on takunnut jo jonkun aikaa, kuvien lataaminen on hankalaa ja lopputulos vähän miten sattuu.. mutta vähän vaihtelua, näyttivät niin kököiltä pienempinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti