16.8.2010

29

No niin. Tänään, 29 vuotta sitten meitsi näki ensimmäistä kertaa päivänvalon. Ja tulin huudon kanssa, kuinkas muutenkaan :D Ikääntyminen on ihan tyhmää, varsinkin kaltaiselleni ikiteinille. Fiilikset ovat paikoitellen ihan samat kuin 16-vuotiaana. Eli vuonna 1997. God I'm old. Jep jep, aika sanattomaksi vetää. Mitäs tässä nyt näin kävi?

Syntymäjuhlan kunniaksi ja uuteen ikälukuun totutellessa on aika katsoa taaksepäin:

1.) Olen syntynyt sunnuntaina, klo 6.45. Synnytys oli kuulemma nopea. Äiti muisteli, että sää oli aurinkoinen ja lämmin.

2.) Leikin pienenä enimmäkseen poikien kanssa. Hoitopaikassani oli pitkään pelkkiä poikia ja totuin prinsessan asemaan. Toisaalta olin myös kova määräilemään :D Kotona oli isoveli ja isoveljen kaverit. Jossain vaiheessa hoitopaikkaan tuli toinen tyttö, jota muistan syvästi vihanneeni. Olin ollut kuulemma todella mustasukkainen, varsinkin kun tyttö sattui olevaan tietysti pienempi ja nuorempi. Tyttöpuolisia kamuja sain oikeastaan vasta ensimmäisen kerran päiväkodissa, jonne menin 5-vuotiaana.

3.) Varmaankin yllämainittuun pohjaten tulen mutkattomasti toimeen poikien ja miesten kanssa. Teininäkin olin se "hyvä jätkä", jolle pojat saattoivat valitella "naisten vaikeutta".  Tästä on oikeastaan haittaa hetkittäin, koska on vaikeaa käsittää jos joku miespuolinen henkilö ei voi pitää minua kaverinaan.

4.) Lapsesta asti olen ollut aina vähän omissa maailmoissani. Viihdyn hetkittäin liiankin hyvin yksin ja vilkkaan mielikuvituksen ansiosta minulla on harvoin tylsää. Olen miettijä ja pohtija.

5.) En ole ollut koskaan kovin pieni enkä siro, en edes lapsena.  Syntyessäni olin oman osastoni ainut tyttövauva, mutta silti kaikista pisin. Sen sijaan kasvoistani olen aina ollut vähän lapsekkaan näköinen, koska piirteeni ovat pyöreähköt.

6.) Minun pituusennusteeni oli 182cm. Odotin kasvavani pitkäksi ihmiseksi koko lapsuuden, kunnes totuus alkoi valjeta minulle jossain 12 ikävuoden tienoilla. Why oh why, jäin ennusteesta 17 cm.

7.) Lapsuudessa kotonani oli aina koira, vaihtelevasti kissoja, kanoja, ankkoja, hanhia, kukko ja vissiin lammaskin oli ollut jossain vaiheessa. Myös tasaisin väliajoin sain nauttia kissan- ja koiranpennuista. Eläinrakkaus on molempien vanhempieni puolelta perittyä, enkä kyllä osaa enää ajatella elämää ilman lemmikkejä. Ne vähän niin kuin kuuluvat kuvioon.

8.) Olen aina ollut herkkä, mutta isoveljen kanssa tapellessa tuli hankittua taistelutahtoa ja itsepuolustustaitoja - niin  henkisiä kuin fyysisiä. Veljeni ei todellakaan päästänyt minua helpolla, ei koskaan. Juurikin siksi olin rasittava pikkusisko, jota sai vetää perässä :D buahhahhhaaa.

9.) Olin perhepäivähoidossa alle 1-vuotiaasta lähtien viisivuotiaaksi, jolloin pääsin lopulta päiväkotiin. Ensimmäinen hoitotätini oli kakkosäiti ja edelleen yksi maailman ihanimmista tyypeistä. Seuraavat pari hoitajaa eivät sitten olleetkaan niin kivoja ja kaikenlaisia jänniä sattumuksia tapahtui...

10.) Päiväkodissa oli mah-ta-vaa! Tykkäsin ihan hurjasti päiväkotiajasta ja nielin itkua, kun sieltä piti siirtyä kouluun. Tykkäsin kuitenkin hirveästi koulunkäynnistä.

11.) Koulussa lemppariaineita olivat vaihtelevasti kuvaamataidon lisäksi äidinkieli, biologia ja kielet. Myöhemmin myös historia. Käsitöistä en oikein ikinä oppinut pitämään, en ollut niissä kovin hyvä ja jossain vaiheessa saimme kässynopettajan, jota vihaan edelleen. Liikunnassa en ollut hyvä koska olen kömpelö. Matematiikkaa vihasin aina, en vain tajua sitä. Sama pätee kemiaan ja fysiikkaan. Myös uskonto oli vähän pakkopullaa, ainakin sen jälkeen kun 8-vuotiaana käsitin, että en usko siihen jumalaan mistä niin kovasti puhutaan.

12.) Tykkäsin aina piirtää ja teinkin sitä oikeastaan koko ajan. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut kiva käydä jotain kuvataidekoulua tai saada edes vähän ohjatumpaa kuvataideopetusta... Kuvisnumeroni oli harvoin 10, useimmiten 9.

13.) Lapsuuden toiveammatit: kampaaja. Useimmiten :D 12-vuotiaana keksin, että on olemassa ammatti nimeltä vaatesuunnittelija ja minä voisin olla sellainen. Sittemmin olin kiinnostunut myös valokuvauksesta ja graafisesta suunnittelusta.

14.) Varsinainen teini-ikäni alkoi seiskaluokan keväällä ja kasiluokalla olin jo syvissä teiniangstivesissä. Kasiluokasta on hyvät muistot: kuuntelin punkrockia, vedin ekoja kännejä ja kyseenalaistin maailman epäkohtia. Rippikoulu oli syvältä. Valinnaisaineina minulla oli kuvis, ranska, ATK ja konekirjoitus :D Syksyllä olin mukana näytelmäkerhossa, joka oli ihan hauskaa. Kasiluokan keväällä tehtiin luokkaretki Helsinkiin ja minä olin pukeutunut Adidaksen mustaan 3-raitaverkkapukuun ja samanhenkisiin tennareihin.

15.) Rippileiri oli lähinnä yksi iso farssi, koska yksi ohjaajistamme oli lievästi omalaatuinen ja syvästi uskonnollinen tyyppi. Koska riparitouhut olivat mielestäni erittäin syvältä ja olin siellä vanhempieni pakottamana, oli asenteeni kohdillaan. Isoset nimesivät minut leirin tylsimmäksi ja rippijuhliini he tulivat lähinnä moikkaamaan isoveljeäni :D

16.) Ysin keväällä tehtiin leirikoulu Walesiin. Ensimmäistä kertaa ulkomailla! Asuttiin perheissä ja kierrettiin maita ja mantuja. Hyvä reissu. Päätösbileiden jälkeen minulla oli valtava krapula :D Oksensin isäntäperheen vessassa, jonka jälkeen perheen äiti toi minulle vettä ja muistan ikuisesti hänen sanansa: " These things happen, you know."

17.) Lukio oli, noh, vaihtelevaa aikaa. Olin teiniangsteissani edelleen ja koin jonkun perinteisesti "artsuteini"-vaiheen, jonka seurauksena luin kirjallisuutta, maalasin ja kuuntelin vähän liikaa CMX-yhtyettä. Sittemmin kuvioihin tulivat HIM, Maj Karman kauniit kuvat, K.O.R.N... Nirvana oli kova, samoin Foo fighters, Garbage, Kent, Faith no more, Therapy?, Smashing pumpkins... jne.

18.) Lukion kakkosella teimme luokkaretken Pariisiin. Hieno reissu! Kiersimme kaikki isoimmat nähtävyydet, aikataulu oli tiukka. Iltaisin silti jaksoi rillutella...

19.) Lukion kolmannen alussa kävin autokoulua. Teimme ystävyyskoulureissun pohjois-Norjaan. Tromssa oli jees! Oma hauskuutensa siinäkin reissussa oli :D

20.) Ylioppilaaksi kirjoitin 2000. Todistuksessani oli kaikki muita arvosanoja, paitsi Laudaturia. Enkku E, reaali (kirjoitin historian) M, ruotsi C, ranska B, venäjä A. Äidinkielen korotin syksyllä M:sta E:an. Opiskelupaikkaa ei heti irronnut, mutta kansanopistoihin pääsin.

21.) Aloitin elokuussa 2000 Oriveden opiston kuvataidelinjalla. Opiskelu oli täysipäiväistä ja koulu oli sisäoppilaitos. Viikonloppuisin kävin vielä kotona. Lukuvuosi kuvislinjalla oli yksi elämäni parhaista jutuista, sain mahtavia uusia kavereita ja oh dear lord, kyllä me sitä artsua väännettiin yöt ja päivät.

22.) Syyskuussa 2001 muutin kertaheitolla lopullisesti pois kotoa ja suoraan Rovaniemelle asti. Opintojen aloittaminen oli pieni shokki ja ensimmäisenä vuonna en viihtynyt yhtään. Tähtäsin Taikkiin, mutta kun ovet eivät sinne yrityksestä huolimatta seuraavana vuonna avautuneet, menin häntä koipien välissä takaisin Rolloon.

23.) Rovaniemellä opiskelu osoittautui lopulta erittäin hauskaksi ja viihdyinkin siellä sitten lähes 5 vuotta. Meillä oli hyvä luokka, hyvä henki ja teimme kaikkea hauskaa yhdessä. Asuin ensin soluissa, sitten kämppiksen kanssa keskustassa ja lopulta muutin yksiöön. Rilluteltua tuli parhaimmillaan kolmesti viikossa. Koulukin oli ihan jees, ainakin hetkittäin :D

24.) 2004 oli hyvä vuosi: opinnot olivat hyvällä mallilla, teimme kaverini kanssa mallistoa, osallistuimme muotimessuille, pääsimme Tallinnaan paikallisen koulun näytökseen... olin myös asunnoton 4kk ja asuin tuon ajan kaverini sohvalla, kunnes viimein sain vuokrattua oman yksiön, joka oli  i-h-a-n-a  ja ihan Rovaniemen keskustassa. Syyskuussa sain pienen mustan kissanpennun, Saimi kissasen.

25.) 2005 oli hyvää opiskeluaikaa myös, samalla siinä pieniä aikuistumiskriisejäkin eleltiin. Vietin melkein koko kesän 2005 Rovaniemellä. Helsinki alkoi kovasti jo poltella. Valmistuin kandiksi. 2006 helmikuun alussa sain Ninnin. Irtisanoin kämpän ja isäni ja veljeni tulivat hakemaan tavaroitani Rovaniemeltä. Kesäkuun 13.pvä sain kämpän Helsingistä ja muutin nykyiseen kotiini!

26.) Valmistuminen alkoi olla ajankohtaista 2007 keväällä, kesällä gradu seikkaili tarkastettavana. Koitin hankkia harjoittelupaikkaa, mutta en saanut. Osallistuin NRJ Fashion Awards-kisaan ja olin finaalissa. Kävin töissä siivoojana. Rakastuin palavasti ja sydänhän siinä särkyi :D. Maisterijuhliani vietettiin marraskuussa 2007.

27.) Noihin aikoihin perustin jo tämän bloginkin :) Ja lopunhan te jo tiedättekin :D

28.) Kirjoitin joskus parikymppisenä listan asioista, jotka aion tehdä siihen mennessä kunnes täytän 30. Revin listan muutama vuosi sitten, mutta hassua kyllä, moni asia on toteutunut.

29.) Saan usein kuulla vaikuttavani vähän nuoremmalta kuin mitä olen. Kuka sen määrittelee, millainen pitäisi olla 29-vuotiaana? Olen jossain asioissa kyllä ikäistäni lapsellisempi, osittain olosuhteiden pakosta, osittain luonteenpiirteistäni johtuen. Toisaalta olen joutunut kestämään vähän kaikenlaista eikä tässä ikinä ole helppoa ollut. Olen myös joutunut miettimään omaa itseäni ja tekemisiäni paljonkin. En ole ehkä reissannut ympäri maailmaa tai hankkinut mittavaa CV:tä, mutta elämänkokemusta omalla tavallani. Näin on lopulta ihan hyvä. Elän kuitenkin ihan hyvää elämää. Vielä on paljon koettavaa, ja jos aion elää satavuotiaaksi niinkuin mummoni, niin onhan tässä vielä aikaakin.


9 kommenttia:

Kaisu kirjoitti...

Onneksi olkoon! Ja hyvä kirjoitus, terkuin 24-v, mutta ikiteini.

tuitui kirjoitti...

ihanaa ihanaa synttäriä <3

itelläkin kolkuttelee 27 parin viikon päästä, mutta onneks se itkunsekainen kriiseily jota podin vielä vuosi ja pari sitten on nyt tiessään enkä oikein malttaisi odottaa vanhenemista :)

lista oli kiva ja voin samaistua täysin kohtiin 2,3 ja 4. Hassu juttu miten lapsuuden ihmiskontaktit vaikuttat läpi elämän ja edelleen antavat pohjan sille minkälaisten ihmisten kanssa tulee toimeen ja viihtyy...

Mutta pääasiaan: lisää hyviä vuosia ja kokemuksia ja ihania juttuja meille molemmille <3

Noora kirjoitti...

Oikein hyvää synttäriä :)! Ja kiitos blogista!

Heidi kirjoitti...

Kaisu: Kiitos! Ikiteinit ruleZ!

tuitui: kiitos <3 Kyllä taas otti koville vanheneminen, mutta eiköhän se tästä. Niinkuin sanoit, lisää uusia hyviä kokemuksia ja vuosia meille ja kaikille muillekin. Ja pidän pelkästään positiivisena juttuna sitä, että olen viettänyt niin paljon aikaa poikien kanssa. Auttaa ymmärtämään miesten maailmaa, enkä oikeastaan voi käsittää, miten jotkut jaksat nalkuttaa "kun miehet sitä tätä tota". Ei se aina ole helppoa niillä pojillakaan...

Noora: kiitos ja ole hyvä vain :D

Oola kirjoitti...

Onneeponnee! Hauska kirjoitus!

Ulrika kirjoitti...

Onnea!

Noora kirjoitti...

Haha, tajusin vasta nyt ku en oo enää flunssan sekoittama et miten tyhmältä toi mun eka kommentti kuulostaa :D. Meinasin vaan että sulla on hyvä blogi jota on ilo lukea :).

Enne kirjoitti...

Ihanaa synttäriä (voin kertoa että se vaan pahenee...) ja kiitos mielenkiintoisesta blogista!
-tuore lukija Enne-

Heidi kirjoitti...

Oola: Kiitos!
Ulrika: Kiitos!
Noora: no mä käsitin ihan oikein :D ei se mikään tyhmä kommentti ollut, lyhyt ja ytimekäs.
Enne: Oh shit! :D mut kiitos kuitenkin.