Jokin aika sitten City-lehdessä oli juttu Helena Råholmista, joka työskentelee suunnittelijana H&M:lla. (Jutun voi lukea suoraan netistä täältä) Råholm vastaa uimapuvuista ja rantamuodista, aikoinaan hän aloitti hennesillä asusteiden parissa. Pieni ja kevyenoloinen juttu oli mielestäni mielenkiintoinen ja valotti hieman ruotsalaisjätin suunnittelijapuolta.
Äidilleni on tullut aina Kodin Kuvalehti ja sen uusimmassa numerossa (Kodin kuvalehti 16/2010, ilmestynyt 5.8.) oli juttu "Vaatteet velvoittavat" joissa Minna Hepburn ja Päivi Nykänen kertovat omista lähtökohdistaan vaatesuunnittelijan ammattia kohtaan. Hepburnillä on oma merkki Minna ja Nykänen työskentelee naistenvaatesuunnittelijana Seppälässä.
En ehtinyt kuvata juttua tarkemmin,mutta jos juttu kiinnostaa, kannattaa etsiä lehti omiin käsiin.
On mielenkiintoista lukea ihmisistä, jotka toimivat omalla alalla. Nykänen ja Råholm työskentelevät "teollisuudessa" ja painottavat, että yksi parhaimmista eduista on kun saa keskittyä suunnittelutyöhön. Helena Råholm sanoo City-lehden jutussa: "Suuressa yhtiössä voin keskittyä suunnitteluun. Jos perustaisin oman merkin, 20 prosenttia työstä olisi suunnittelua, loput hallinnointia, markkinointia, rahan haalimista, tietokoneongelmien ratkontaa, lyijykynien ostoa ja muuta tylsää."
Hepburnin tie suunnittelijaksi on ollut vähän erilainen, ja vaatteita hän alkoi suunnitella vasta lomaillessaan Vietnamissa, jossa hän oli tutustunut naiseen joka valmisti vaatteita Japanin markkinoille. Hepburn alkoi piirtää tehtaalla vaatteita, jotka sittemmin tulivat tuotantoon. Hän teki omaa merkkiä, jota myytiin mm. Topshopissa. Silloisen merkin tyyli alkoi kyllästyttää ja Hepburn halusi tehdä jotain ainutlaatuisempaa - ja hän perusti nimeään kantavan malliston. "Rakastan työtäni. Joskus kuitenkin mietin mihin olen oikein ryhtynyt. Minulla on apuna kaavoittaja, muuten olen itse vastuussa kaikesta.--Monet unelmoivat omasta vaatemallistosta, sillä he rakastavat suunnittelua. Mutta suurin osa ajasta kuluu aivan muuhun. Koska minulla ei ole assistenttia, hoidan itse markkinoinnin. -- Vaikka työni on rankkaa, en ole miettinyt luovuttavani ja siirtyväni jonkun toisen palvelukseen. Yksityisyrittäjänä on myös paljon mahtavia puolia." Hepburn sanoo.
Monesti vaatesuunnittelija ammatti nähdään haluttavana ja seksikkäänä. Moni alalle haluava tuntuu ajattelevan "Ihanaa kun saa olla vaatteiden ja muodin kanssa tekemisissä". Harvemmin lehtijutuissa puhutaan raaoista faktoista. Teollisella suunnittelijalla on omat paineensa tuottaa kaupallisia, myyviä tuotteita, jotka ovat edullisia valmistaa. On seurattava mitä muut tekevät ja tehtävä kompromisseja. Oman malliston kanssa taiteellinen vapaus on täydellinen, mutta taloudelliset paineet valtavat ja oman työn kannattavuudesta ei ole mitään takeita. Kumpikaan väylä ei ole helppo. Moni alaa opiskellut alkaa tehdä jotain ihan jotain muuta. Opiskeluaika voi olla vielä ihanaa, mutta sijoittuminen työkenttään on vaikeaa ja kilpailu on kovaa.
Ehkä siksi onkin inspiroivaa lukea ihmisistä, jotka ovat selvästi oikeissa paikoissa ja omaan tilaansa tyytyväisiä. Toisille teollinen suunnittelu sopii ja he ovat siinä loistavia. Toiset taas pyörittävät omia merkkejään kunnioitettavan hienosti ja menestyksekkäästi. Esimerkkejä molemmista puolista kaipaa, kun on jämähtänyt siihen "mutta mitä minä haluan tehdä" tilaan, niin kuin minä. Olen miettinyt kuluvan vuoden ajan, mitä ihmettä alan tekemään. Olen tavannut suunnittelijoita, keskustellut ja kysynyt neuvoja. Olen miettinyt harjoitteluaikaani teollisuudessa. Olen ollut hetkittäin erittäin varma ja enimmäkseen kuitenkin loputtoman epävarma. Olen miettinyt paljon tulevaa tämän ReUse-projektin aikana, koska tämä on pieni raapaisu siihen, mitä oman malliston tekeminen voi olla. Onko minulla mitään annettavaa, olenko mitenkään kiinnostava? Millaisia juttuja haluan tehdä ja haluaako niitä ostaa kukaan? Se jääköön nähtäväksi... mutta yrittäähän voi aina.
2 kommenttia:
Hassua, luin paria minuuttia ennen tätä tekstiä tuon Cityn artikkelin :D Olin yllättynyt että H&M:n leopardimekkoni on suomalaisen käsialaa! :)
On siellä Hennesillä muitakin suomalaisia, harvemminhan niistä vain huudellaan. Sinällänsä kiva, että tämäntyyppisiä juttuja tehdään, kun isoissa firmoissa suunnittelija saattaa jäädä koneiston taakse, vaikka tekeekin ihan valtavasti duunia.
Lähetä kommentti