Borta bra, men hemma bäst

Sain ihanalta Vimpsiltä haasteen kertoa mikä saa minut hymyilemään. Haaste oli osana Samsungin kampanjaa, jonka ehdin nyt jo missata, mutta toteutan tämän silti.

Mietin pitkään, mitkä asiat saavat minut, hetkittäiseen hiljaisuuteen ja melankoliaan taipuvan ihmisen, hymyilemään? Viime aikojen tunnekouhut ja elämänkriisit ovat saaneet entistä enemmän pohtimaan onnen ja ilon lähteitä. Yksi supertärkeä ja ihana asia, jonka ajatteleminen tekee minut onnelliseksi ja saa minut hymyilemään, on ehdottomasti oma koti.

Olkoonkin vuokrayksiö rähjäisellä kylppärillä, se on silti rakas paikka, koska siellä on kaikki rakkaat esineet ja tavarat, astiat, kirjat, lehdet, levyt, vaatteet, värit ja kuviot. Kotiin on aina ihanaa palata ja siellä odottavat kaksi karvanaamaa ja aina välillä kolmaskin. Kotona on iloittu ja surettu, itketty ja naurettu, riidelty ja rakastettu ja parannettu maailmaan kahvikuppien ja dallaspullien äärellä. Kotona on etkoiltu ja jatkoiltu, sieltä on lähdetty ja sinne on palattu. Siellä on työskennelty päiviä ja öitä. Siellä tuoksuu kissoilta, vanhoilta huonekaluilta, ruualta, hajuvedeltä, pesuaineilta, katupölyltä ja kaikelta muulta. Koti on parhaalla paikalla, rakkaassa Kalliossa - ikkuna auki ja kuulen raitiovaunujen äänet.Tiedän että jonain päivänä on siirryttävä eteenpäin ja tehtävä koti johonkin muualle, mutta rakas paikka se on silti aina. Minulle koti on rakas, tärkeä ja ihana. Se saa minut hymyilemään, se saa onnelliseksi.