12.6.2012

Tarina sinisestä sohvasta ja sen sijaisesta

Isäni osti 1970-luvulla käytettynä sohvakaluston. Turkoosinsiniset, nyppypintaista kudottua kangasta olleet sohva ja kaksi nojatuolia olivat käytössä vielä minunkin lapsuudessani 1980-luvulla. Sohva oli "kammarissa" eli olohuoneen ja keittiön välisessä huonessa ja muistan nukkuneeni siinä monet yöt, varsinkin silloin kun olin kipeä. Sohvasta sai levitettyä erittäin mukavan vuoteen. Sohvalta katseltiin lauantaina saunan jälkeen telkkaria ja juotiin Jaffaa tai smurffilimsaa lasipullosta. Sitä kutsuttiin Siniseksi sohvaksi. Jossain vaiheessa sohva siirtyi yläkertaan ja sitten vähin äänin varastoon.
Kuusi vuotta sitten muutin Helsinkiin ja pyysin saada sohvan mukaan. Vanhempani kauhistelivat kulunutta päällystä ja sen paria koinsyömää reikää. Yrittävät ehdotella jotain muuta, kävimme jopa katsomassa käytettyjä sohvia. Olin kuitenkin päättänyt haluavani kotiini juuri sinisen sohvan. Sohva palveli edelleen hyvin ja levittyi tarpeen tullessa pediksi yövieraille. Vuosien varrella kissat kynsivät sohvan kyljet, reikiä kului lisää ja käsinojista hiertyivät puulevyt esiin. Pari kuukautta sitten toinen käsinojista hajosi, kun sitä sohvarakenteessa kannatellut levy murtui. Korjaamisesta tulee iso juttu. Päällinenkin pitäisi vaihtaa. Ehkä siitä pitää nyt luopua.
Asiat alkoivat edetä. Ystävä kertoi muuttavansa, aina Australiaan saakka. "Mites toi sun sohva?" Sovittiin, että hänen sohvansa muuttaa meille sitten kun on sen aika. Alakerran ilmoitustaululle ilmestyi lappu taloyhtiöön tuotavasta jätelavasta. Tiedustelin asiaa varovasti vanhemmiltani, mutta kukaan ei tuntunut tuntevan sohvaa kohtaan samaa kuin minä."Antaa mennä vain."
Eilen sohva laitettiin brutaalisti osiin ja kannettiin pois. Kotiin jäi iso aukko ja seinään vaaleampi jälki. Katselin sohvaa pitkään sen ollessa jätelavalla. Tajusin, kuinka huonossa kunnossa se olikaan ollut. Päätös kuristi kurkussa ja tuntui yhtäaikaa oikealta, mutta niin surulliselta. 

Haikeudessani siivoilin ja rakensin sohvan paikalle sijaisen.
 "Patjana" toimii päällekkäin viikattuja varapeittoja ja päiväpeittoja, päällimmäisenä sohvaa viimeksi suojannut tilkkutyöhenkinen peitto (Radiokirppis, Tampere). Vallilan Katajanokasta ommellun jättityynyn olette jo nähneetkin täällä moneen kertaa, kuten nuo Ivana Helsingin timantti-kankaasta ommellut tyynyt. Pesussa värjääntynyt kaupunkityyny H&M home, turkoosi viltti Ikea ja pienet koristetyynyt dyykattu - kuten myös sivupöytinä toimivat punaiset jakkarat. Värimaailma on kovin,  noh, sinisävyinen.

 Aamupalalla oli fiilis kuin olisi retkellä. Sijainen on oikeasti varsin mukava peti, kelpasi hörppiä kahvia ja selailla lehtipinoa. Mietin miksen keksinyt tätä jo silloin, kun Rovaniemellä asuessani ei yksiössäni ollut sohvaa? Silloin kai sohva oli jotenkin aikuisen ihmisen merkki, kun taas peti lattialla jotenkin liian köyhää.

Ensi viikolla paikalla on jo toinen sohva. Ja uusi alku.

P.s. Yksi hauskimmista muistoistani siniseen sohvaan liittyen: katsoin telkkarista Miss Universum -kisoja, taisin olla neljän tai viiden vanha. Muistan elävästi miten ne kauniit neitoset astelivat paikoilleen uimapuvuissaan. Mietin, että nyt pitäisi saada uimapuku. Löysin jostain muovikassin ja tein sen alareunoihin jalanreiät, kahvat toimivat olkaimina. Pompin riehakkaasti sohvalla, vaatteideni päällä muovikassi-uimapuku. Fiilis oli kuin missikisan voittajalla - kunnes kuului iso RÄTS. Vuodevaatelaatikon alareuna tipahti auki ja kullansävyinen vieraspeitto pilkotti raosta. O-ouuuu... sain nuhtelut ja kiellon olla enää ikinä hyppimättä sohvalla.

1 kommentti:

Isla kirjoitti...

:) Hyvin kirjoitettu juttu. Minullekin tuli ihan haikea olo vanhan sohvan kohtalosta.