24. toukokuuta järjestetty "Helsinki Fashion Summit", muotiseminaari, oli itselleni varsin inspiroiva tapahtuma. Siitä kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt muhimaan näinkin pitkäksi aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olin tuolloin niin intoa täynnä, ettei uni tahtonut tulla yöllä silmään: tuntui siltä, että nyt käännellään kivenlohkareita ympäri ja valloitetaan vuoria! Ajatuksissani olen palannut seminaarin puheenvuoroihin monta kertaa, joten toivottavasti tämän jutun myötä joku muukin inspiroituu edelleen.
Seminaari oli osana Helsingin designpääkaupunkivuotta ja teemana oli Sustainable growth.
 |
| Robin Schulié juontaja Sami Sykön haastateltavana |
Ensimmäisenä puhujana toimi Robin Schulié, joka työskentelee sisäänostajana pariisilaiselle Maria Luisa -liikeketjulle, jolle on tunnusomaista ottaa mallistoihinsa uusia, lupaavia suunnittelijakykyjä. Maria Luisa perustettiin 1988 ja se on alati kasvava perheyritys, jolle on alusti asti ollut tärkeää tarjota elegantti, mutta vaihtoehtoinen katsaus muotiin. Schulié puhui paljon erityisesti uusien suunnittelijakykyjen merkityksestä Maria Luisalle, mutta myös omia näkemyksiään siitä, miten menestyksekäs vaatemerkki rakennetaan. Schulién mukaan ei ole olemassa yhtä tiettyä reseptiä menestykseen, eikä sen takana ole myöskään mitään salaisuuksia. Jokaiselle on oma polkunsa ja jokainen menestyjä on pikemminkin poikkeus. Schulién mukaan tänä päivänä on liikaa muotia: kaikki on muotia ja muotia tulee joka tuutista niin paljon, että se on läkähdyttävää. Internet ja sen myötä mm. blogit ja muotisivustot ovat edesauttaneet sitä, etteivät kuluttajat enää jaksa odotella puolta vuotta saadakseen näkemiänsä tuotteita, vaan he haluavat niitä heti. Tässä kohtaa halpisketjut jyräävät ja kuluttavat muotia ja designia entisestään. Schulié uskoo, että tulevaisuudessa muodissa on kyse aina vähemmän vaatekappaleista ja paljon enemmän brändeistä niiden ympärillä. Tulevaisuudessa vaatekappaleiden merkitys mallillisesti vähentyy ja materiaalivalinnat, printit ja siluetit ovat tärkeämmässä asemassa. Schulié antoi esimerkin hyvästä räätälistä: kuluttaja haluaa hienosti leikatun ja toteutun tuotteen, mutta sillä on merkitystä, onko sen tehnyt loistava, mutta nimitön räätäli vai itsestään brändin luonut suunnittelija. Kuluttajat haluavat ympäröidä itsensä viesteillä, pukeutumisella halutaan identifioitua tiettyyn suuntaan. Schulién mukaan "Fashion is something to be worn" ja painottaa nuorten suunnittelijoiden kohdalla rakentavan kritiikin omaksumisen tärkeyttä. Esimerkiksi Peter Philoton ensimmäistä mallistoa ei myyty yhtään, jonka jälkeen Philotto muutti designinsa suuntaa palautteen perusteella siten, että seuraavaa mallistoa halusivatkin kaikki.
Toisena puhujana oli Christoffer Lundman, joka työskentelee Acnella miestensuunnittelijana. Hieman jännittyneen oloinen Lundman kertoi opiskelleensa Lontoossa ja matkaavansa Lontoon ja Tukholman väliä viikoittain. Lundman ajatteli ryhtyvänsä tilasuunnittelijaksi, mutta päätyi opiskelemaan vaatesuunnittelua, koska oli aina pitänyt räätälöidyistä vaatteista. Lopputyömallistossaan Lundman inspiroitui ruotsalaisista maahanmuuttajista Amerikassa 1970-luvulla. Seitsemän vuotta sitten hän aloitti suunnittelijana Acnella.
Christoffer Lundman toisti useampaan kertaan hauskuuden merkitystä suunnittelutyössä. Hänen mukaansa se on tärkeä osa Acnen kokonaisvaltaisesti menestystarinasta: se, että töissä on hauskaa olla näkyy myös konkreettisesti tuotteissa ja koko brändissä. Lundmanillakaan ei ollut mitään suoraa "avainta menestykseen", vaan hänen mielestään pitää tehdä asioita suoraan sydämestään. Liiallinen laskelmoivuus ei toimi, vaan on annettava mahdollisuuksia hyville sattumille. Asenne on myös tärkeää: mikään ei ole mahdotonta, mutta on oltava silti realistinen. Joskus on parempi tietää vähemmän.
 |
| Christoffer Lundman ja Acnen kuvastoa |
Miestenvaatesuunnitelustaan Acnella Lundman kertoi, että monesti he sekoittelevat asioita, jotka eivät sovi keskenään ja miesten vaatteissa on monesti myös naisellinen vivahde. Ylipäätään hänen työnsä Acnella kuulosti monen unelmatyöpaikalta, sillä työtilat ovat vanhassa, kauniissa talossa ja heillä tuntuu vain olevan hauskaa keskenään. Lundman saa suunnittelijana paljon vapauksia ja hänen ideointaan kuullaan, mutta myös rakentavaa palautetta siitä, mikä ei vain toimi. Nopea työtahti sopii Lundmanille, mutta toisaalta hän ei pidä muodin hektisestä syklistä ja usein on hetkiä, jolloin Lundman ei pidä muodista ollenkaan. Fashion Summitin "juontajan", Sami Sykön kysymykseen siitä, millainen on Acnen markkinointisuunnitelma, Lundman totesi lyhyesti, ettei sellaista ole. Tämä kiteytti omat ajatukseni siitä, että ruotsalaisen menestyksen yksi salaisuus on hauskanpito. Iloinen luovuus on vapauttavampaa kuin otsa kurtussa laskelmoitu suunnittelutyö.
Seminaarin puolessa välissä nähty yhteispohjoismainennäytös koostui suunnittelijoiden videohaastattelupätkistä, jonka jälkeen esiteltiin pieni otanta syksyn mallistoista. Mukana olleet suunnittelijat/brändit:
Mielestäni tällainen toteutustapa oli kovin hajanainen, mallistot olisi voitu esitellä yhtenäisesti ja suunnittelijoiden lyhyet puheenvuorot olisivat voineet pyöriä samaan aikaan taustalla. Mallistot olivat itsessään kiinnostavia, yllättävän samankaltaisia. Skippaan kuitenkin tämän osuuden, koska juttua riittää muutenkin ihan liikaa.
 |
| Henrik Vibskov |
Henrik Vibskovin puheenvuoroa odotin suurella mielenkiinnolla. Ulkoisesti suunnittelija ei näyttänyt yhtään niin eriskummalliselta, kuin olin ehkä ajatellut. Vibskov osoittautui tarinankertojaksi ja huumorimieheksi, joka nauratti yleisöä hauskoilla jutuillaan. Vibskov myöskin päätyi Lontooseen opiskelemaan vaatesuunnittelua. Opiskelu ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ja Vibskovin mukaan hän eli varsin synkkiä aikoja. Opiskelujen ohella hän soitti bändissä ja kun tuli aika tehdä lopputyömallistoa, Vibskovin piti tehdä valinta tekeekö hän mallistoa vai lähteekö bändinsä kanssa kiertueelle. Hänen opettajansa oli ehdottomasti sitä mieltä, että nyt pitäisi keskittyä mallistoon, mutta Vibskov valitsi bändikiertueen. Palauttuaan takaisin, hän totesi että ehkä nyt pitäisi kuitenkin valmistua koulusta ja toteutti lyhyessä ajassa miestenvaatemalliston, jonka inspiraatio tuli tanskalaisesta sikateollisuudesta. Vibskov suunnitteli possunnaamakuosin, joka loi hauskan kontrastin perinteisille miesten puvuille. Skarppien pukujen lisäksi hänen mallinsa kantoivat käsissään sian muotoisia, pehmeitä kangaskasseja. Lopputyö oli kieli poskessa tehty, mutta siitä tuli varsinainen menestys, jota kuvattiin moniin lehtiin ja siitä oltiin kiinnostuneita Japania myöden.
 |
| Possumallistoon kuulunut puvuntakki, jonka punaiset pallerot ovat possunnaamoja |
Alkuhypetyksen jälkeen Vibskov palasi Tanskaan ja eleli hiljaiseloa muutamien vuosien ajan, tehden installaatioita ja miettien, mitä sitä tekisi seuraavaksi. "Those were dark times", Vibskov totesi. Sittemmin ura lähti uuteen nousuun, ja erilaisten apurahoitusten turvin hän alkoi luoda omaa nimeään kantavaa brändiä, Henrik Vibskovia. Suunnittelutyöstään Vibskov kertoi, että keskittyy enimmäkseen luovuuteen ja tarkastelemaan asioita eri suunnalta kuin moni muu. Hän haluaa töissään olevan huumoria. Muoti on hänelle ennemminkin kommunikaatiota ja tulkintaa, kuin pukeutumista.
 |
| Lulu Kennedyllä oli tosi pähee farkkurotsi! |
Viimeisenä puhuja oli Lulu Kennedy, "fairy godmother of fashion", Fashion Eastin johtaja ja perustaja sekä Love magazinen toimittaja. Fashion East -organisaation tavoitteena on auttaa nuoria lahjakkaita suunnittelijoita eteenpäin uransa alkuvaiheella. Se on voittoatuottamaton järjestö, joka saa sponsoritukea Topshopilta, Topmanilta ja London Deveploment Agencyltä. Joka sesongilla Fashion East tarjoaa kolmelle naisten- ja kolmelle miestenvaatesuunnittelijalle mahdollisuuden esitellä mallistonsa kansainväliselle yleisölle Lontoon muotiviikolla. Pakettiin kuuluu monipuolinen taloudellinen ja henkinen tuki, juuri sellainen mistä aloitteleva suunnittelija tai brändi voikaan vain uneksia. Lulu Kennedy oli hiljainen ja todella ujo ja hän kertoi viihtyvänsä enemmän kulisseissa kuin itse parrasvaloissa. Työllään hän kuitenkin haluaa edesauttaa nuorten suunnittelijakykyjen menestystä ja hän pitää ihmisten yhteensaattamisesta ja muotinäytösten järjestämisestä. Kennedy ei itse näe itseään "haltiatarkummina" vaan paremminkin suunnittelijoiden sijaisäitinä. Hän haluaa antaa rakentavaa palautetta ja nauttii eniten siitä, kun hänen suojattinsa menestyvät. Mukanaan Lulu Kennedy oli tuonut yhden suojateistaan, Maarten van der Horstin, jonka mukaan Fashion East on antanut hänelle ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä urallaan eteenpäin, ei vain muotinäytöksen osalta vain myös mentoroinnin kautta.
 |
| Lulu Kennedy ja Maarten van der Horst ihastelemassa van der Horstin mallistoa |
Helsinki Fashion Summit oli inspiroiva muotiseminaari niin ammattilaisille kuin alan ihailijoillekin. Ehkä myös pienimuotoinen, osuva näpäytys suomalaista ryppyotsaisuutta vastaan. Monesti kun täällä vallitsee ehkä hieman totinen ja synkistelevä ilmapiiri, joka lopulta syö kaikkea sitä hauskaa ja luovaa, mitä vaatesuunnittelu tai muoti, tai muotoilu ylipäätään voisi lopulta olla. Loppujen lopuksi suuria menestystarinoita ei rakenneta laskelmoimalla, väkisin vääntämällä ja kiihkeällä muiden tekemisten seuraamisella, vaan luovalla ja ammattimaisella otteella suunnittelutyöhön, mutta myös sen tukemiseen. On selvää, että tulevaisuudessa suomalainen "skene" tarvitsee enemmän konkreettisia tukijoita, jotta suunnittelijat voivat keskittyä siihen mitä parhaiten osaavat, suunnitteluun. Silloin kaikilla on hauskempaa ja lopputuloksetkin ovat luovempia - ja vapautuneempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti