24.7.2012

Saarta katselemaan

Viime viikonloppuna käytiin Korkeasaaressa. Kierreltiin samat tutut kissalaaksot ja pällisteltiin lintuhäkkien takana, hikoiltiin Amazoniassa ja kuunneltiin Riikinkukkojen naukuvaa huutelua. Havaitsin ensimmäistä kertaa Riikinkukkonaaraan poikasineen polun varrella, mutta annoimme niiden olla rauhassa. Hetken kuluttua tuli fiilis, että meitä seurataan ja kun käännyin ympäri, näin takanani pienen riikinkukonpojan. Ne seuras meitä.
Kerrassaan liikuttavaa. Ja sitten se pieni riepu jo taapersi emonsa luokse.
Korkeasaareen liittyy aina jonkinlainen henkilökohtainen ristiriita: toisaalta siellä on hauskaa käydä muutaman vuoden välein, mutta toisaalta jokin sisälläni sanoo että siinä on jotain väärää, jotain hieman surullista. Onneksi asiat ovat Korkeasaaressa kuitenkin hyvin ja eläimet hoidettuja ja terveitä.
Eläinten lisäksi Korkeasaaressa sai ihastella hiekasta rakennettuja tilataideteoksia, innovatiivista kaupunkiviljelyä ja perinteistä mongolialaista jurttaa.


Jurtta oli upea ja mystinen ilmestys... vai pitäisikö sanoa elämys, kannattaa käydä tsekkaamassa ja vetää ovi perässään kiinni. Koteja on monenlaisia ja tuollainen koti on äärettömän kaunis.

Ei kommentteja: