25.7.2012

Specs

Hankin uudet silmälasit. Edelliset sain neljä vuotta sitten ja ovat kirjaimellisesti hajoamispisteessä. Kokeilin ensimmäisen kerran Specsaversiä ja olin tyytyväinen saamaani palveluun: ainakin Forumin liikkeeseen ajan sai todella nopeasti, palvelu oli ystävällistä ja minulle tehty näöntarkastus ehkä jopa aiempaa kattavampi. Näköni parantuu aina vuosien varrella ja voimakkuuksia vähennettiin tälläkin kertaa.
 Kasvokuvat ovat harvinaisia tässä blogissa, mutta menköön nyt. Joku on vähän väsynyt, kesätyöt alkoivat sopivasti maanantaina ja työpäivän jälkeen fiilis on sopivan nuutunut. But you will get the point. Sitä paitsi kaikki ilkeämieliset kommentit deletoidaan, hahah!
Itseasiassa sain nyt kahdet uudet lasit, mutta nopeasti katsottunut kehykset ovat lähes identtiset.
 Kasvokuvissa vasemmalla puolella on mustat lasit, oikealla olevat lasit ovat viininpunaiset metallisella yksityiskohdalla. Lähdin hakemaan mustia peruskehyksiä ja nuo viininpunaiset ovat sitten hieman pehmeämmät. Olisin toivonut ehkä isompaa kontrastia kehysten välille, mutta lopulta sopivia oli hankalaa löytää. Silmälasien suhteen olen tylsimys - hyvät lasit istuvat osaksi omaa persoonaa ja tyyliä, mutta tuntuvat tarpeeksi "näkymättömiltä". Todisteena tästä oma silmälasievoluutio:

Sain silmälasit lukion ekalla ja ne olivat soikeat ja metallisankaiset (violetinhohtoiset) - jäätävän rumat, mutta ajanhenkiset. En oppinut koskaan pitämään niistä. Kolmen vuoden kulutta sain uudet lasit, jotka kenties määrittelivät lopullisesti the silmälasityylini: Guccin muoviset, musta-ruskeat kehykset (kuvassa alimmaisena). Rakastin niitä ja ne istuivat osaksi minua. Käytin niitä 5 pitkää vuotta, kunnes alkoi tuntua siltä että silmälasitkin voisi joskus uusia. Seuraavana olivat vuorossa pinkki-oranssit Ray-Banit. Vuonna 2005 olin selkeästi aikaani edellä reiskojen suhteen, muistan kun kavereiden kanssa naureskeltiin avoimesti sille, että lasini ovat juuri Ray-banit. Noista laseista tykkäsin älyttömästi myös ja minulla oli tuohon aikaan ihan blondi tukka, joten näytin paljon iloisemmalta :D Harmillisesti ne kuitenkin rikkoutuivat jo kolmen vuoden käytön jälkeen, joten uusien hankinta oli edessä. Sain silloin nuo edelliset, vaaleanruskeat merkittömät lasit. Ne olivat sellainen taloudellinen sopuratkaisu, mutta hyvin samaa mallia kuin ne reiskatkin. Ja ylimpänä ovatkin jo uudet lasit. Tyylierot ovat siis vähäisiä. Minusta on hyvää vauhtia tulossa kehysjumittaja silmälasi-ihminen Kekkosen, Simo Frangénin ja Vuokko Nurmesniemen tapaan.
Kokoeroa vanhoilla ja uusilla laseilla on selvästi, vaikka kuvassa Guccit näyttävät hieman isommilta mitä lopulta ovatkaan. Niin se aika ja muoti muuttuu, aikaa lasien välillä on 12 vuotta. Mutta tyyli säilyy... miten se nyt menikään, kahta en vaihda...

2 kommenttia:

Robin kirjoitti...

Hyvät kehykset molemmat, onnittelut hyvistä löydöistä! Ja nehän on siis selkeesti kahdet ihan erilaiset kehykset. Kasvoilla pienetkin nyanssit vaikuttaa merkittävästi yleisilmeeseen.

Kehysjumitus kunniaan! Muoti muuttuu mut naama ei. Jos aikakaudesta ja muotivirtauksista huolimatta toistuvasti päätyy samantapaisiin kehyksiin, on se mun mielestä ainakin merkki siitä että osaa valita silmälasit kasvojen, ei trendien perustella. Muotivirtaukset muuttuu nopeasti ja esim Suomessa 4 vuodenaikaa vaikuttaa myös pukeutumiseen ja tyyliin, joten jos ei ole iltauutisten Keijo tai Pirjo joita pokaliikkeet sponssaa, niin kannattaa panostaa sellasiin kehyksiin joita voi kuvitella pitävänsä päivästä toiseen kaikkina vuodenaikoina.

Anonyymi kirjoitti...

Makeat nuo vasemmanpuoleisessa kasvokuvassa näkyvät mustat lasit, lasiala taitaa olla hivenen viininpunaisia isompi, tykkään, sopii sulle hyvin!