6.4.2013

Diana Vreeland: The Eye Has To Travel

Parhaillaan meneillään olevat Season film festivalit pitävät sisällään myös jo viime vuodelta tutun Fashion film festivalin. Kävin eilen vähän ex tempore katsomassa Diana Vreelandista kertovan henkilödokkarin, Diana Vreeland, The Eye has to travel
kuva
Diana Vreeland, syntyjään Dalziel, syntyi Belle Epoquen aikaan (1903) Pariisissa amerikkalaisen seurapiiriäidin ja brittiläisen liikemiehen esikoiseksi. Sittemmin perhe muutti Ensimmäistä Maailmansotaa pakoon New Yorkiin. Diana sai aina kuulla äidiltään olevansa nuorempaa siskoaan rumempi, ehkä kauneuden ja hyväksynnän kaipuu edesauttoi nuorta Dianaa hakeutumaan esteettisen maailman pariin. Nuorena Vreeland rakasti intohimoisesti tanssimista ja juhlimista, avioitui pankkiiri Thomas Reed Vreelandin kanssa ja he saivat kaksi poikaa. Perheen tie vei 1929 Lontooseen, jossa Vreelandit viettivät seurapiirielämää. Diana tanssi ja hänellä oli oma alusvaateliike. 1936 Vreelandit muuttivat takaisin New Yorkiin ja Dianaa pyydettiin kolumnistiksi Harper's Bazaariin, jossa hän yleni tyylitajunsa vuoksi aina muotitoimittajaksi asti. Diana Vreeland työskenteli menestyksekkäästi "Bazaarille" vuoteen 1962 asti, jonka jälkeen hän siirtyi päätoimittajaksi Vogueen. 1960-luku oli populaarikulttuurillisesti monien muutosten aikaa ja Vreeland rakasti tätä muutosliikettä - aivan kuten oli rakastanut 1920-lukuakin samoista syistä. Hänestä tuntui, että nuorison esiinmarssin myötä oli tilaa erikoiselle, uniikille kauneudelle, jota hän itsekin edusti. Uskaliaiden visioiden ansiosta toteutettiin mitä upeampia editorialkuvauksia, joissa malleja vietiin eksoottisiin paikkoihin. Diana itse viihtyi nuorten julkkisten seurassa ja oli tuttu näky erilaisissa seurapiiritapahtumissa. Menestyksekkäästi urastaan huolimatta Vreeland kuitenkin erotettiin toimestaan 1971. Myöhemmin samana vuonna hänelle tarjottiin muotiasiantuntijan töitä Metropolitan museum of Artista ja hän tuottikin menestyksekkäitä pukeutumishistoriallisia näyttelyitä vuosien varrella. Diana Vreeland menehtyi 1989 sydänkohtaukseen 86 vuoden iässä.

Vreelandit muuttivat 1955 uuteen asuntoon, joka sisustettiin erikoisesti voimakkaan punaiseksi. Diana Vreeland sanoi, että haluaa asunnon näyttävän puutarhalta, mutta puutarhalta, joka sijaitsee helvetissä. /kuva



Diana Vreeland: The Eye has to Travel (2011) on vahvasti elämänkerrallinen dokumentti, joka koostuu valtavasta määrästä erilaista kuvamateriaalia sekä Vreelandista tehdyistä televisiohaastattelupätkistä. Hänen elämäänsä kommentoivat niin omat pojat, lapsenlapset kuin hänen kanssaan työskennelleet alaiset, mallit ja suunnittelijat. Vreelandin perhekuvien ja kaitafilmipätkien lisäksi pureudutaan konkreettisesti vanhoihin Harper's Bazaareihin ja Voguehin. Visuaalisesti dokkari onkin kovin herkullinen ja itse pidin erityisesti 1960-luvun Vogue-osuudesta ja siihen liittyvistä mallihaastatteluista. 

The Eye has to Travel ei pureudu kovin syvälle Vreelandin henkilöhahmoon, vaan esittelee naisen lähinnä hyvin ihannoivassa valossa. Vähemmän imartelevat kommentit on leikattu kevyiksi pätkiksi ja ripoteltu sinne tänne. Vreelandin ikääntynyt poika viittaa elämäntilanteeseen, jossa hänestä tuntui ettei äiti ollut koskaan läsnä, vaan oli täysin omistautunut omalle työlleen. Eräs haastatelvista sanoo, että Vreeland vaikutti täysin tunteettomalta ihmiseltä, toinen taas mainitsee kuinka vaikeaa aikaa puolison kuolema oli Vreelandille ja toinen pojista sanoo, että potkut Voguelta aiheuttivat äidille syvän masennuksen. Niin se taitaa useimmiten mennä, menestystä seuraavat myös menetyksien ajat. 

Veruschka Japanissa kuvatussa, hyvin vangitsevassa kuvasarjassa, jonka voi kokonaisuudessaan katsoa täältä /kuva

Epäilemättä Diana Vreeland oli kuitenkin äärimmäisen kiinnostava ja omanlaisensa persoona, uniikki ja herkkä tuleville muotivirtauksille. Hänen kanssaan työskennelleet, dokkarissa haastatellut ihmiset mainitsevat hänen olleen hyvin ennakkoluuloton ja kiinnostunut kaikenlaisesta uudesta. Vreelandin toimittamat upeat editoriaalit 1960-luvulta ovat antaneet selkeästi pohjaa vielä tämän päivänkin muotikuville - puhumattakaan uniikkien mallien suosimisesta, persoonallisuus on tänäkin päivänä valttia mallimaailmassa.

Valokuvaaja David Baileyn muusa, malli Penelope Tree/ kuva

Täytyy sanoa että dokkari sai kunnioittamaan Diana Vreelandin visionäärimäistä työtä, joka tuntuu olleen sisäsyntyistä. Muoti-intoilijoille ja ihan vain vaikkapa menneitä aikoja diggaaville The Eye has to travel on kiinnostavaa ja viihdyttävää katsottavaa, suosittelen.

Lähteet Wikipedia ja Diana Vreeland: The eye has to travel.


Ei kommentteja: