23.4.2013

Niiskuneidin hurmiot

Arabia on julkaissut tänä keväänä muutaman uuden Muumi-astian, joissa kaikissa seikkailee Niiskuneiti. 
Olen aina tykännyt Niiskuneidin rehellisen avoimesta turhamaisuudesta ja hieman avuttomasta naishahmosta, joka on kuitenkin lämminsydäminen ja äärimmäisen romanttinen. Niiskuneidissä on jotain kovin sympaattista, ehkä juuri näiden hänen "heikkouksiensa" vuosi. Varsinkin vanhoissa Muumi-sarjakuvissa Niiskuneidistä tulee esiin erilaisia puolia ja hänen useat ihastuksensa ovat lähinnä huvittavia, varsinkin kun Niiskuneidin rakkaus Muumipeikkoa kohtaan on syvää ja aitoa.

Uusissa muumimukeissa Niiskuneiti esiintyy omimmillaan: turhamaisena ja ihastuneena runoilijaan.
Vaaleanpunaista Niiskuneiti-mukia olen hiplaillut jo kaupassa, mutta en nyt muista onko sen toisella puolella tuo sama "puuteroimiskuva" kuin kulhossakin. Toivottavasti, koska olen ajatellut hankkia tämän mukin itselleni. Toisessa mukissa Niiskuneiti ihastuu (tai rakastuu, ihan miten vain) runoilijaan. Sesonkimukissa on sarjakuvien Niiskuneidin henkeä ja tykkään siitä sen vuoksi.
Uudessa lastenastiastossa Niiskuneiti leikkii roolileikkejä. Tykkään tuon mukin kuvituksesta, puvuista, meikeistä ja pukeutumispeilipöydästä, harmillista että muki on suunnattu juurikin lapsille kahden korvansa ansiosta. 
Roolileikki-astioista tulee mieleen lempimuumikirjani, Vaarallinen juhannus, jossa suuren tulvan seurauksena Muumit päätyvät asumaan ajelehtivaan teatteriin.

"Mutta Niiskuneiti ei mennyt takaisin toisten luo. Hän kulki eteenpäin pitkin käytävää, sillä hän oli tuntenut houkuttelevan ja mielenkiintoisen tuoksun, puuterin tuoksun. Taskulampun pieni valoympyrä vaelsi ylös ja alas pitkin seiniä ja pysähtyi lopulta maagilliseen sanaan  "Garderobi". Vaatteita, kuiskasi Niiskuneiti. Pukuja! Hän painoi oven kahvan alas ja astui sisään. Voi miten ihanaa, hän huohotti. Voi, miten kaunista.
Pukuja, pukuja, pukuja! Niitä riippui loputtomissa riveissä, sadoittain, tiiviisti toinen toisensa vieressä. Niin pitkälle kuin silmä kantoi kimmeltävää brokadia, tylli- ja joutsenuntuvapilviä, kukallista silkkiä ja yönmustaa samettia, ja joka puolella kaikenväriä paljetteja, jotka välähtävät kuin majankanvalot.
Niiskuneiti lähestyi pukuja aivan hurmiossa. Hän kosketteli niitä. Hän painoi niitä sylin täydeltä kuonoaan vasten, sydäntään vasten. Puvut kahisivat, ne tuoksuivat tomulta ja hajuvedeltä, ne hautasivat hänet pehmeään paljouteensa. Äkkiä Niiskuneiti jätti kaikki ja seisoi hetken päällään. -- Jotta hiukan rauhoittuisin, hän kuiskasi itsekseen. Minun täytyy rauhoittua, muuten räjähdän onnesta. Niitä on liian monta..."
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

Niin. Kukapa ei osaisi samaistua Niiskuneidin hurmokseen valtavan puvuston edessä?

Kuvat ja tuotteet täältä. Muumi-astioiden kuvitukset Tove Slotte.

Ei kommentteja: