Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt piirtää enemmän. Piirtäminen on rakas harrastus, jonka parissa viihdyn ja rentoudun, mutta jotenkin se vain kovin usein jää. Toisinaan olen ihan tyytyväinen kynäni jälkeen, mutta aika usein olen myös totaalisen tyytymätön. Tyytymättömyys ja emmä-osaa-nää-on-ihan-hirveitä syövät kuitenkin koko harrastetta. Tungen piirroksia sivuun, vain löytääkseni niitä pitkän ajan kuluttua uudelleen. Täähän on ihan hyvä, mietin. Ei mestariteos, mutta ihan kelvollinen. Tässä on jotain hyvää. Olen oman itseni pahin arvostelija, vaikka tärkeintä olisikin juuri tekeminen. Huonojen piirrosten jälkeen voi tulla taas uusia ja parempia.
Tässä muutamia niitä ei-niin-hyviä, jotka julkaisen siksi, että oppisin olemaan armollisempi itselleni.
Joskus tulee monta huonoa putkeen. Olin aiemmin piirtänyt onnistuneesti ihan vain kuulakärkikynällä ja sitten kun innostuin siitä urakalla, kaikista piirroksia alkoi tulla kökköjä...
En yleensä tykkää kasvottomista, mutta tällä oli niin karsea naama, että kumitin sen suorilta pois. Jotain kivaa, mutta kuitenkin aika epäonnistunut, kun tyyppi on niin "kasassa".
Eikä tämäkään ihan onnistunut. Katselin samaan aikaa vanhaa kotimaista elokuvaa, ehkä siksi tästä tuli niin vanhahtava ja jotenkin karski. No, eipä se elokuvaa ollut kummoinen.
Opiskeluaikoina oli aina niitä tyyppejä, jotka eivät käytännössä osanneet oikeastaan yhtään mitään, mutta olivat silti todella ylpeitä omista aikaansaannoksistaan. Opistossa meillä oli yhdellä maalauskurssilla opettaja, joka esitteli pitkään ja hartaasti omia töitään - viimeisimpinä yksivärisiä maalauksia, joihin hän oli lähinnä vain hieronut väriä paksuna kerroksena. Tyyppi jäi kuitenkin mieleemme, koska tykkäsi niin paljon omista duuneistaan.
Eiköhän se tästä taas!
5 kommenttia:
Hei neiti itsekriittisyys! Nää on tosi hienoja, eritoten tykkään ensimmäisestä. Ei oo mielestäni yhtään tukkoon väritetty (vaikka olisitkin sitä jo korjaillut). :) <3
Olen aina pitänyt piirroksistasi, olet parempi piirtäjä kuin minä. Minäkin piirrän naikkosia, mutta vain pärstäkuvia, en osaa piirtää muuta eikä kiinnostaisikaan. Olisipa kiinnostava nähdä sellaisten tyyppien tekeleitä jotka eivät käytännössä osaa mitään, mutta tekevät kuitenkin... olenkohan itse sellainen?
June: no kiitti :)
Liilam: Hieman ajattelematonta tekstiä minulta, olen kuitenkin sitä mieltä jokainen osaa piirtää ja "paremmaksi piirtäjäksi" oppii vain piirtämällä lisää. Täytyypä muuttaa hieman sanamuotoa... tässä kohtaa tarkoitin piirtäjää, jonka taso on hyvin "alkeellinen", varsinkin jos kyseessä on jokin hyvin perinteinen ja tekniikan osaamista mittaava piirustumuoto, tyyliin elävän mallin piirustus, jossa pyritään täydellisen realistiseen lopputulokseen.
Piirtäminen on hauskaa ja on ihan sama mitä piirtää - pärstäkuvia tai ei, mitä enemmän piirtää sitä enemmän myös kehittyy.
En pitänyt tuota mitenkään ajattelemattomana tekstinä, lähinnä tuli sellaisia huvittavia mielikuvia mieleen... Ja oman kommenttinikin heitin vähän huumorimielessä. Tämähän ei ole mikään virallinen julkaisu, joten on odotettavissakin että bloggari kirjoittaa omista ajatuksistaan keskustelunomaisesti tai vapaammin.
Liilam: Kiva kuulla, koska en todellakaan haluaisi arvottaa ketään sen paremmaksi kuin toinenkaan - ja esiintyä siinä sivussa vielä kaikkitietävänä asiantuntijana, kun en sellainenkaan ole :)
Lähetä kommentti