Suomenlinna kuuluu paikkoihin, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin. Mutta aina siellä silti ihanaa käydä saaren omanlaisen fiiliksen vuoksi.
Miten sitä kuvailisi? Pysähtynyt aika. Kiireettömyys.
Kunpa muistaisi, että Suomenlinnaan ei tarvitse tupata aina pelkästään kesähelteillä, puolipilvisenäkin päivänä saari on kaunis ja ihanan rauhallinen. Silloin kahvinkin voi juoda mustana ja marjapiirakka maistuu meren tyrskyjen äärellä paremmalta kuin kotona. Rantakalliolla on lämmin istua, vaikka varpaita vähän palelisikin. Ehtii ihastella taloja ja pitsiverhoja ikkunoissa ja perennoita tienvierillä. Ja lopulta palata takaisin lautalle ja todeta, että ohohh, kello on jo puoli yhdeksän.
Menipäs se aika täällä ihan liian nopeaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti