Tämän päivän nuoriso teineistä parikymppisiin maleksii kaduilla ja kujilla aika autenttisissa yhdeksänkymmentä luvun alun releissä. On Leviksen farkkushortsia ja flanellipaitaa ja muuta. Välillä saa hieraista silmiään, että ollaanko vuoden 2013 Helsingissä vai 1990-luvun alun Tampereella, olenko minä aikuinen vai kaupunkivisiitille päässyt ala-asteelainen, joka silmät pyöreinä ihmettelee kaupunkilaismeininkiä?
Leviksien lisäksi muita "iso juttuja" olivat Baseball-takit, farkkutakit, anorakit, maiharit, kahisevat tuulitakit trikoohupuin, hupparit ylipäätään, hupulliset t-paidat... väljät puuvillaneuleet, bandanna-huivit... kaikilla tennarit, lenkkarit tai maihinnousukengät (Doc Martensit tietty). Kukkareput ja sen jälkeen pikkureput. Ja ne lukuisat erilaiset t-paidat, joilla välitettiin viestiä sen hetken kuumista bändeistä. Muistan ikuisesti kakarana nähneeni jonkun nuoren tamperalaisklopin avonaisen talvirotsin alta pilkottavan RHCP-logolla varustetun paidan - aivan mahtavaa!
Ne bändit, ne bändit. Ai et-tä. Ja bändien tenhoavat nimet! Nirvana, Pearl Jam, Stone Temple pilots, Porno for Pyros, the Lemonheads, Alice in Chains, Smashing Pumpkins... turha varmaan muistuttaa, millä vuosikymmenellä tehtiin allekirjoittaneen lempparimusaa :D
Muistin virkistykseksi ja nuorison herättelijäksi pistetään kehiin vanhaa kunnon Pearl Jamia. "Alive" biisin videossa nähdään ysärille tyypillistä "keikkataltiointia" ja toki sitä tyyliä ja päästään ihastelemaan nuorta Eddie Vedderiä.
"Jeremy" taas on tyypillinen kerronnallinen video, joka sisältään paljon tunnelatausta, symboliikkaa, ajan videotaidekikkailua ja lähitutkielmia taas Vedderin jylhistä piirteistä.
Good old nineties! Glad I was there!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti