Meitsi on ollut viime aikoina vähän busy bee, omia proggiksia menossa ja välillä tuntuu, ettei aika tahdo riittää kaikkeen mitä haluaisin tehdä! Ihan mukavaa tosin, että näin iltojen pimetessä jaksaa vielä virtaa riittää. Kuvassa on synttärilahjaksi saatu Sanna Annukan kansikuvittama vihko, pinkkikantinen A4-kokoinen muistikirja Tigerista, Paul Coelhon vuosikalenteri (jota sai Akateemisesta näin loppuvuodesta parilla eurolla ja jonka ostin lähinnä kivojen kuvitusten vuoksi) sekä ihana kissakortti Stockalta.
.... ja muitakin viime aikojen inspisjuttuja...
Äänikirjat! Ja erityisesti Agatha Christien Miss Marple ja Hercule Poirot! Tykkään kuunnella näitä silloin kun teen jotain (esim. ompelen). Ja koin melkein pienen kriisin, kun "Murha Mesopotamiassa" ei ollutkaan Lars Svedbergin lukema, koska Lars on the one and only äänikirjaääni! Agatha Chriestien tarinoissa on parasta niiden sijoittuminen brittiläiseen yläluokkaan: kaikki tuntuvat olevan koko ajan lomalla ja viettävät aikaansa joko kartanoissa, huviloissa, kaupunkiasunnoissa tai eksoottisissa kohteissa kuten Egyptissä.
Totesin, että pitäisi katsoa enemmän leffoja ja rahtasin kirjastosta muutaman mukaani. Cabaretin olen halunnut nähdä jo pitkään ja olihan se viihdyttävä ja visuaalisesti herkullinen tarina kabaree-esiintyjän ja brittiläisen professorin epätavallisesta rakkaudesta vuoden 1931 Berliinissä.
Onnenpeli taas on Risto Jarvan kotimainen leffa ja suosittelen sitä lämpimästi, jos haluaa nähdä miltä Helsinki näytti vuoden 1965 tienoilla! On erittäin kiehtovaa katseltavaa, miten rautatieaseman edessä on ollut aivan valtava monttu!!!! Onnenpeli on myös epätavallinen rakkaustarina, jossa piehtaroidaan 1960-luvulle tyypillisessä ajallisessa ja yhteiskunnallisessa murroksessa.
The Age of Innocence on tullut telkkarista noin sata kertaa, mutta en ole koskaan päässyt siinä alkua pidemmälle ja päätin nyt ottaa oikein asiaksi katsoa sen. Martin Scorsesen leffa on visuaalisesti upeaa katsottavaa, vaikka henkilöhahmot ovat aika ärsyttäviä! Leffa sai aikoinaan puvustuksesta Oscarin, joten ainakin siinä mielessä se kannattaa katsoa.... ja rakkaustarinahan tämäkin on, perinteinen kolmiodraama sovinnaisuuden rajoissa.
Amélie mainittiin ranskan oppikirjassani ja ajattelin, että senhän voisi taas katsoa pitkästä aikaa.
Mutta siis, lokakuu! Vastahan oli tyyliin elokuu ja kesä! Ja yhtäkkiä onkin taas syksy, viileää ja kohta on pimeää jo ennen iltakuutta. Ja tänään luin jo ensimmäisen "ihanaa-joulu-on-jo-ihan-kohta" Facebook-statuspäivityksen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti