31.8.2013

Kesän viimeinen

Elokuun viimeinen päivä! Kesä loppuu!
Toukokuussa minulla ei ollut mitään kesäsuunnitelmia ja tulevat kesäkuukaudet näyttivät hivenen ankeilta. Ei duunia, ei suunnitelmia... sitten aurinko alkoi paistaa lupaavalla tavalla, kukat kukkia ja vähitellen kesän edetessä tuli tehtyä vaikka mitä kivaa: puistohengailua, piknikkejä, Tallinnan reissu, 3-päivän festarit, visiittejä Suomenlinnaan, uimista meressä, joessa ja järvessä, lisää puistohengailua, hengailua maalla, mökkeilyä, punk-keikkaa Tammerfesteillä, vietettyä synttäreitä, ystävien seurasta nauttimista, Taiteiden yötä, taidenäyttelyitä, kirppistelyä, piirtämistä ulkona, Lintsillä käymistä jne. Minibudjetin juttuja, mutta tärkeintä oli olla ulkona ja nauttia kesästä niin maalla kuin kaupungissakin. Sanoisin, että minulla on ollut aivan ihanan mahtava kesä!

Yksi tärkeimmistä kesäpuuhistani oli tönöttää kukkivien puiden ja pensaiden juurella, hengittää niiden tuoksua ja olla onnellinen. Kuvailin syreenejä ja ruusuja, omena- ja jasminpuita loputtomiin. Kesän kuvakansioita läpi käydessäni mietin miksi, kunnes tajusin: muistaakseni.




















Näitä kuvia katsellessa muistin elävästi sen yhden päivän kesäkuun alussa, kun kävelin kotoa Kurviin ja kuvailin matkan varrella kukkia. Se fiilis oli ihan mieletön, joka puolella vain ihania, ihania kukkivia pensaita ja puita, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja koko kesä oli edessä. Miten pienestä sitä voikaan olla onnellinen joskus. Ja miten kaukaiselta tuo tuntuukaan nyt...

Ilmassa on hivenen haikeutta, mutta samalla olen onnellinen. Kesän "energiavarastoilla" olen tehnyt jo muutamia syyssuunnitelmia. Hyvältä tuntuu, tervetuloa syksy!

28.8.2013

Omenasato

Olen tykännyt Carl Larssonista aina. Lapsena kuvat oli nättejä katsella ja haaveilin että osaisin piirtää itsekin yhtä hyvin. Myöhemmin pystyin erottamaan Larssonin idyllisen kauniista maailmasta säröjä ja ehkäpä Larssonin elämänvaikeudet purkautuivat eskapismilla "täydelliseen maailmaan". Katsoin joskus tv-dokkarin Larssonista ja hassua kyllä, sen myötä opin, että hän oli oman aikansa modernisti, vaikka tämän päivän ihmisen silmissä hänen työnsä eivät ehkä näytä erityisen moderneilta. Harmittaa, etten ehtinyt viime vuonna Ateneumissa olleeseen Carl Larsson -näyttelyyn ollenkaan.

Vallilaan muutettuani kävelin talvella Puu-Vallilan katuja ja kaikki oli niin kaunista ja idyllistä, että mietin olevani kuin sisällä Carl Larssonin maalauksessa.  Poikkesin taannoin Emmaus-kirppiksellä ja näin sen ilmaispisteellä Larssonin Omenasato-kuvasta tehdyn taulun.


Taulu on siis painettu kuva, joka on liimattu puulevylle. Reunat on teipattu ja takana on pieni ripustuskoukku. Siinä on muutamia kosteusläikkiä ja vähän kulumaa pinnassa, näiden syiden takia se on varmasti laitettu Emmauksessa ilmaispisteeseen eikä myyntiin. Taulu oli kuitenkin jotenkin sympaattinen ja otin sen mukaani. Kotona se löysi paikan keittiön oven yläpuolelta, eikä kosteusläikkiä tai kulumia juuri huomaa, kun ei taulua katsella koskaan ihan läheltä (kuvissa läikät erottuvat paremmin kuin normaalisti, koska säädin kuvia hieman valoisimmiksi).

Mielestäni se sopii tänne, asunto kun muutenkin on vähän remontin tarpeessa eikä täällä ole kliinisen puhtaita ja virheettömiä pintoja oikeastaan missään. Ja Puu-Vallila omenapuineen on ihan lähellä.

Alkuperäinen teos, Äppelskörden (Omenasato) vuodelta 1904 näyttää tältä:

kuva

27.8.2013

Windows

Odotin yhtenä iltana ratikkaa Stockmannin edessä ja ehdin ihmetellä hieman näyteikkunoitakin samalla.




Stockmannin ikkunoissa esitellään syyskauden muotia. Sonia Rykielin raitalaukku olisi mitä ihanin asuste syyskaudelle, tosin vähän oman budjetin ulkopuolella.





Marimekon ikkunasomisteissa tuli ihailtua ihania väriyhdistelmiä ja uudennäköistä kukka-aiheista kuosia, joka on samanaikaisesti vähän retro, mutta kuitenkin moderni.

P.s. Bongaa kuvista uudistettu unikkokuosi!

25.8.2013

Surrealismia ja silmänlumetta


"Ystävättäreltä", Från en väninna", "From a Friend", A.B.N., noin / cirka / about 1904.   



Kävin Valokuvataiteen museossa katsomassa "Surrealismia ja silmälumetta" -näyttelyn, joka koostuu lähes 500 valokuvapostikortista. "1890-luvun lopulla Eurooppaan syntyi joukko tehtaita, jotka loivat uutta taidemuotoa. Valokuvia ei painettu kortteihin, kuten nykyään tehdään, vaan valokuvakortteja tuotettiin aitoina valokuvina, mekanisoitua valotus- ja kehitysprosessia hyödyntäen. Tästä niin kutsutusta kilometrivalokuvasta kehkeytyi mittava teollisuudenhaara, jonka tuotteet levisivät Etelä-Amerikkaa ja Australiaa myöten. Ilmiö kesti vain kaksikymmentä vuotta, mutta ehti tuottaa miljoonittain valokuvia." kerrotaan Valokuvataiteen museon nettisivuilla ja todellakin, näyttely on itsessään todella laaja. 


Julkaisija B.K.L., Ranska, kulkenut Raskassa 1903. Utgivare B.K.L., Frankrike, cirkulerade i Frankrike 1903.
B.K.L., France 1903.
"Kortit ovat surrealististen fantasioiden, salaperäisten unelmien, roolileikkien, näyttävien diivojen ja ironian temmellyskenttää. Niiden kautta katsojalle avautuu kiehtova näkymä 1900-luvun alun teollisen valokuvan unohdettuun kultakauteen ja modernin valokuvataiteen varhaishistoriaan." Korttien korkealaatuisuus yllättää suuresti ja saa ihmettelemään vanhaa kuvatekniikkaa. Näyttelyä kiertäessä kannattaa tarttua rohkeasti seinillä riippuviin suurennuslaseihin ja katsoa, kuinka ihan pienen pienetkin yksityiskohdat avautuvat todella tarkasti kuvaa suurennettaessa. Kortit ovat kooltaan suhteellisen pieniä, joten jossain vaiheessa niiden katseleminen alkaa hieman jopa puuduttaa. On kuitenkin olennaista nähdä, että kortteja tuotettiin paljon ja kannattaakin jäädä tutkailemaan korteista niitä itseä eniten kiinnostavia yksilöitä.

Kortit ovat monesti käsin väritettyjä tai paranneltuja, ne ovat siis varsinaista käsityötä ja siksi uniikkeja. Joissain korteissa on liimattuna erilaisia kimalteita, lasihelmiä, ruusukkeita, nauhoja, aitoa hiusta jne.


Kortit ovat jopa lumoavan kauniita taideteoksia. Aiheiltaan kortit ovat monesti hassuttelevia, mutta niissä on paljon tulevaisuuteen liittyviä visualisointeja (mm. erilaiset ilmalaivat ja ilmassa kulkevat ajoneuvot), tarkkaa ajankuvaa niin yhteiskunnallisesti (poliittista kritiikkiä 1.maailmansotaan liittyen) kuin vallitsevien tapojen ja säädösten mukaisesti, sekä romantiikkaa ja erotiikkaa myös.

Korttien kuvamaailmassa on myös iättömiä elementtejä. On myös ilahduttavaa nähdä, että naiskauden käsite on suhteellisen laaja.




Näyttely on upea elämys ja varsin inspiroiva, suosittelen ehdottomasti tutustumaan näyttelyyn, vaikkei se aihepiiriltään aluksi tuntuisikaan niin kiinnostavalta. Näyttelyn eräässä infotekstipätkässä todettiin, että kortit tyydyttivät kasvavaa kiinnostusta kuvallista materiaalia kohtaan. On hassua ajatella, että 100 vuotta sitten ihmiset ovat suorastaan janonneet kuvia ja niiden kautta välittyviä visuaalisia maailmoja, kun me taas elämme lähes läkähdyttävässä kuvatulvassa tänä päivänä. Kuvien katseleminen ei olekaan vain modernin ihmisen ajanvietettä, vaan suorastaan inhimillinen tarve? Tätä on mielenkiintoista pohtia hieman lisääkin.

Julkaisija Neue Photographische Gesellschaft (NPG), Berliini. Kulkenut Saksassa 1910. Utgivare Neue Photographische Gesellschaft (NPG), Berlin. I cirkulation Tyskland 1910.
Neue Photographische Gesellschaft (NPG), Berlin, Germany 1910.

Surrealismia ja silmänlumetta , 1900-luvun alun valokuvakorteissa 

17.8. – 15.12.2013 

 Suomen valokuvataiteen museo, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki.

Avoinna ti-su 11-18, ke 11-20. Liput: 8 / 6 €

P.s. Näyttelyssä nähdään myös kuvataiteilija Jouko Korkeasaaren upea installaatioteos Kumpi ja Kampi. Kiehtova, kaunis ja vähän kammottavakin samanaikaisesti!

20.8.2013

32

Perjantaina tuli taas yksi vuosi lisää mittariin ja sen kunniaksi juhlittiin lauantaina. 
Synttäreiden paras osuus on ehdottomasti juhlien järjestäminen. Tykkään pohtia tarjoiluja, miettiä koristeluita, hankkia tarvittavia juttuja, leipoa, siivota - no kaikkea sitä valmistelevaa touhua. Sitten onkin juhlien aika ja pian kaikki hauskuus on ohitse.




No, juhlat olivat kuitenkin kivat ja hauskaa oli. Kanssani juhlimassa oli ihania ihmisiä, jotka toivot ihania lahjoja! Hah :D



Sain kukkia, kirjoja, kynsilakkoja, huulipunan, tuoksuvia voiteita, viiniä, rannekorun, kyniä ja erilaisia muistilappuja ja Ivana Helsingin upean pussilakanasetin.


Fiilis ei ole sen erilaisempi kuin vaikkapa pari vuotta sitten, lähinnä ihmettelen uutta ikälukua ja mietin että mihinkäs tämä aika taas menikään. 16 vuotta sitten täytin 16 ja yhä edelleen pidän samoista jutuista kuin silloinkin - hyvästä musiikista, hyvistä kirjoista, elokuvista, telkkarisarjoista, ystävien seurasta, satunnaisesta bilettämisestä, kesäöistä, kissoista, piirtämisestä, maalaamisesta, kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, kivoista vaatteista... Itselleni olen hieman armollisempi kuin tuolloin ja jos saisin välittää viestin menneisyyden minälle, niin sanoisin että odottelehan kärsivällisesti, tulet kohtaamaan juttuja joista et osaa vielä uneksiakaan.