Tampere state of mind

Viime viikonloppuna otin määränpääksi Tampereen. Tarkoituksena oli juhlistaan ystävän syntymäpäiviä ja fiilistellä kaupunkia.

Café Europa on pysynyt edelleen yhtä ihanan ja tunnelmallisena paikkana, eikä Helsingistä vastaavaa paikkaa edes löydy. Europassa juhlittiin jo tuolloin jo 18-vuotissynttäreitä, ja synttäritarjousten piirissä olivat myös erikoiskahvit - latte maksoi vain 2,50€! Ihana Europa, pitää päästä uudestaan ja pian.

Kävimme TR1 Taidehallissa katsomassa meneillään olevat näyttelyt. 

Kristian Kaarnan Mielen heijastuksia käsitti suuria maisemavalokuvateoksia, jotka ovat esittäviä ja yliluonnollisen abstrakteja. Kuvissa on kysymys paljon enemmästä kuin kauniin maiseman tallentamisesta. "Kuvia muokkaamalla ja yhdistämällä Kristian Kaarna työstää niistä yhteistä alitajunnan materiaalia, jota jokainen voi tulkita haluamallaan tavalla. Aitous ja autenttisuus jää kuviin, koska Kaarna ei kajoa kuvien alkuperäiseen väriin ja valoon." kiteytetään Taidehallin sivuilla.

FestArt 14 -näyttely liittyi osana Tampereen elokuvajuhlia, tällä kertaa mukana Salla Tykkä, joka on tunnettu videotaiteestaan. 

Kolmesta teoksesta koostuva kokonaisuus käsitti:

Victorian (2008), jossa "seurataan kahden vuorokauden ajan jättiläislummetta ja sen öistä kukintoa, joka vaihtaa väriään puhtaan valkoisesta punaiseen. Amazonin alueelta 1800-luvun alkupuolella tutkimusmatkailijoiden Eurooppaan mukanaan tuoma eksoottinen kasvi symboloi eurooppalaista kolonialismia ja kertoo ihmisen tarpeesta hallita luontoa ja sen osia." Visuaalisesti kaunis teos on herkkä ja runollinen, mutta ällistyttää myös luonnon hallitsemattomuudella ja voimakkuudella. 

"Airs Above the Ground (2010) -teoksessa kuvataan lipizzan hevosia lajin syntyseudulla. Habsburgien monarkian sota- ja hovihevoseksi jalostama eläin on vanhin yhä elossa oleva jalostettu hevosrotu. Elokuvassa näytetään ratsukkojen suorittamia taidokkaita kouluratsastuksen liikkeitä harjoituskentällä ja samalla seurataan nuorten kouluttamattomien hevosten niityillä viettämää päivää." Pysäyttävin videoteos aikoihin, enkä oikein osaa selittää miksi. Upea valkoinen hevonen, joka korskuen nousee takajaloilleen seisomaan. Lihakset värisevät ja maa tömähtää joka kerta hevosen vapautuessa ja laskeutuessaan luonnolliseen asentoonsa. Ihmisen pakottamaa luonnotonta kauneutta - ja sitten vastapainona villinä kirmaavia hevoslaumoja, jotka ovat hetkellisesti vapaampia kuin monet ihmiset koskaan.

Giant (2014), "on kuvattu vuonna 2013 Romaniassa kahdessa sisäoppilaitoksessa, joissa nuoret tytöt keskittyvät telinevoimisteluun. Kommunistisen diktatuurin aikaiset harjoitusrakennukset palvelevat yhä samaa tarkoitusta. Kuvia tyhjistä voimistelusaleista sekä harjoituksista rikkovat arkistokuvat useilta vuosikymmeniltä sekä lyhyet fragmentit voimistelijoiden haastatteluista. Nuorten tyttöjen henkinen ja ruumiillinen harjoittelu kohti unelmaa näyttäytyy maan lähihistoriasta kumpuavana kuvajatkumona, jäänteenä järjestelmästä joka on lakannut olemasta." Giant on upeasti kuvattu, siitä välittyy hienosti surumielisyys ja luonnottomuus, jota voimistelu pahimmillaan on.Teoksessa haastatellut tytöt ovat harjoitelleet 4-vuotiaasta saakka ja heidän varhaisimmatkin muistikuvansa liittyvät voimistelusaliin ja voimisteluun. Giant palkittiin tammikuussa Rotterdamin elokuvajuhlilla ja on ensimmäistä kertaa esillä Tampereella.

Upea kolmen teoksen kokonaisuus, joka kannattaa ehdottomasti nähdä!

Karoliina Paapan Tiikereistä ja kyyhkysistä -näyttelyn teokset vaikuttavat ensinäkemältä kollaaseilta, mutta "valokuvateokset on kuvattu installoiduissa tiloissa, joihin taiteilija on rakentanut mielenmaisemia kiiltokuvasuurennoksista ja readymade -esineistä. Naamioihin puetut mallit ovat asettuneet osaksi kyyhkysten ja tiikereiden maailmaa. Valokuviin rakennetut kohtaukset vievät katsojan tunteiden ja muistojen maisemaan. Paapan teoksia ei ole käsitelty kuvankäsittelyohjelmilla." Pidin kovasti myös Paapan töistä, niissä oli hauskuutta, visuaalista runsautta, värejä, mutta myös jotain hieman melankolista, syvällisempää.

Taidehallin näyttelyt ovat esillä 23.3.2014 asti, joten kannattaa kiiruhtaa paikalle hetimiten!
(tekstilainaukset täältä)

Näyttelyn jälkeen pieni hetki kaupungilla.

Iltapäivän laskeva aurinko oli kaunis ja toi hienosti esiin keskustorin Jugend-linnan. 

 Hiljainen hetki sillalla.

Tampere, tehdaskaupunki.

 Illalla juhlittiin synttäreitä. Tampereen yöelämä on oma lukunsa: juomat edullisempia, ihmisiä vähemmän, meininki ehkä astetta iloisempaa kuin armaassa kotikaupungissa. Taksikuski toivotti illan päätteksi vielä hyvää naistenpäivän jatkoa. Liikkis!

Sunnuntaiaamuna heräiltiin harmaaseen päivään Kalevassa. Kaleva on Tampereen kaupunginosista tutuin, ehkä siksi että olen ajanut autokouluni suurimmaksi osaksi siellä, Kalevassa asuu/on asustellut ystäviä ja vietettiinpä siellä vastikään kummityttöni kastejuhlaakin. Jos asuisin Tampereella, haluaisin asua nimenomaan siellä.

Päiväreissu Tampereelle oli onnistunut kaikenkaikkiaan - hauskaa oli! Seuraavalla kerralla pitää suunnata Sara Hildénin taidemuseoon, Andy Warhol -näyttelyyn. Tampere, taidekaupunki!