Tänään vietetään toista kertaa vaatevallankumousta, jonka yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on herätellä kuluttajia miettimään vaatteidensa alkuperää ja valmistusolosuhteita ja kyseenalaistaa niitä.
Päivän henkeen kuuluisi pukea vaatteensa väärinpäin ja jakaa somessa kuvia valmistajille, kysyen who made my clothes? Itse nappasin pari kuvaa vaatteiden tuotelapuista. Päälläni tänään on siis harmaa, pussihelmainen, pitkähihainen trikoomekko, mustat legginsit ja farkkuliivi. Mekon merkki on Meem ja sen pesulapussa lukee vain nettisivut, joiden pääte viittaa Britteihin. Nettisivujen osoite ei toimi eikä googlaamallakaan löydy hakutuloksia, joten sen alkuperä jää tuntemattomaksi. Ostin mekon vuosi sitten kirppikseltä ja se on yksi lempivaatteistani mukavuutensa ansiosta.
Farkkuliivi on taas saksittu Voglian farkkutakista, jonka ostin joskus Uffilta. Merkkilappu löytyi, mutta tuotelappu on sleikattu pois. Voglia on perinteinen suomalainen naistenvaateyritys, jonka tuotanto on Wikipedian mukaan siirretty 2010 omaan ompelimoon Viroon. Googlaamalla löysin kuitenkin Hämeen sanomien artikkelin vuodelta 2004, jonka mukaan Voglia oli tuottanut vaatteitaan jo silloin kymmenisen vuoden ajan Virossa. Farkkutakki, jonka olen liiviksi tuunannut, on mallinsa perusteella luultavasti 2000-luvun vaihteesta, joten se on suunniteltu ja leikattu Suomessa ja todennäköisesti valmistettu Virossa.
Bambuviskoosi-elastaaniset legginsit sain äidiltä, ne ovat Novita Oy:n valmistuttamat, mutta valmistusmaata ei ole merkitty. Nopeasti googlaamalla ei tietoa myöskään löytynyt, mutta veikkaisin tyypillisimpiä kaukoidän valmistusmaita kuten Intia, Bangladesh tai Kiina.
Aina tietoa ei siis ole saatavilla suoraan vaatteen tuotelapusta. Valmistajat ovat kuitenkin tietoisia missä heidän vaatteitaan tuotetaan, mutta aina ne eivät ole kovin innokkaita jakamaan tietoaan. Moni yritys kuitenkin valvoo tuotanto-olosuhteita ja jotkut jopa pyrkivät kehittämään niitä. Kuluttajana sitä on välillä vaikeiden tilanteiden edessä, kun aina tietoa ei saa tai sitten esimerkiksi oma budjetti ei riitä suosimaan "paremmin valmistettua". Itse pyrin kuluttamaan kohtuullisesti ja korjaamaan vaatteitani niin pitkälle kuin mahdollista. En heitä vaatteita roskiin ajatuksella "nää on jo vähän menossa huonoiksi". Käytän samoja vaatteita vuosia tai jos joku kyllästyttää, laitan sen kiertoon ajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti