Viime viikolla teimme ystävän kanssa kesän ensimmäisen retken Suomenlinnaan. Voisihan siellä käydä muinakin vuodenaikoina, mutta jotenkin Suokin kesässä on se oma, erityinen viehätyksensä, miellän sen vahvasti "kesäpaikkana". Saapuessamme paistoi aurinko. Joimme iltapäiväkahvit lämpimillä rantakallioilla istuen ja tuijottelimme kauas ulapalle. Sitten aurinko meni pilveen ja sää viileni. Kävelimme vähän siellä ja täällä, rantakallioilla kiipeillen ja pusikoissa rymyten.
Yksi parhaimpia puolia noissa kesäisissä Suokki-reissuissa on raikkaan meri-ilman jotenkin syvästi rentouttava vaikutus. Suomenlinnassa on myös omanlaisensa värit ja fiilis on vähän pysähtynyt, mutta varsin viehättävällä tavalla. Rauhallinen ja kaunis ympäristö tasapainottaa kummasti.
Kotiinlähdön koittaessa on aina yhtä ihanaa nähdä tämä vaaleanpunainen rakennus, ja varsinkin silloin kun sen viereinen jasmiinipensas kukkii. Ja kävellä sitten satamaan vaaleanpunaisesta "portista".
Paluumatkalla fiilis oli taas kerran rennon väsynyt, mutta onnellinen. Vastassa hattaraiset pilvet ja kotikaupungin horisontti.
2 kommenttia:
Suokki kuuluu kyllä niin kesään. Harmi, että tämä kesä oli vähän tällainen vaihteleva ja viileä, niin en päässyt kuin kerran nauttimaan aurinkoisesta ja lämpimästä Suokista. Tänään koitin vielä, mutta kävi samalla tavalla kuin teille, mutta helmi paikka!
Mikko, niinpä! Aiempina kesinä olen ollut Suokissa nimenomaan paahtavilla helteillä, kävellyt läpi kuuman ja pölyisen saaren suoraan rantakallioille ja siitä uimaan. Mutta tuleehan näitä kesiä... ehkä elokuussa vielä aurinkoakin?
Lähetä kommentti