Ikkunan äärellä

Meillä on keittiössä ihanan leveä, kaakeloitu ikkunalauta, joka on kissojen oleskelupaikka, kesällä siinä kasvoivat pelargonit, toisinaan siinä jäähtyvät leivotut leivät, milloin mitäkin. Nyt olen alkanut käyttää sitä piirtämiseen ja maalaamiseen. Työtasona se on myös aika oivallinen, korkeus on hyvä ja saa työskenneltyä edes hetken luonnonvalossa. Keittiön ikkuna on maantasossa, rauhalliselle pienelle sisäpihalle, joka on lähinnä parkki- ja läpikulkupaikka. Näkymä on polkupyöriä, autoja, vastapäiset talot, muutamia puita, yläviistosta näkyy avaraa taivasta. Toisinaan pihalla ja ikkunan takanakin käy lintuja, joskus pihapuiden oraviakin - siispä myös kissat viihtyvät ikkunalla. Jotkut talon asukkaat ovat huomanneet sen, ja kurkkivat ohikulkiessaan näkyykö kissoja - tiedän tämän siitä, että kesällä kuulin ikkunan ollessa auki muutamankin innostuneen keskustelun kissoistani. Onkin ollut hassua huomata, miten moni talon asukkaista tuntuu hämmentyvän siitä, että kissojen sijasta istunkin minä ikkunan äärellä piirtämässä!

No, oikeastaan minun piti kirjoitella työvälineistäni. Löysin kirppikseltä eurolla tuon ison muovisen sekoituspaletin, aika hyvä löytö sanoisin. Aiemmin olen käyttänyt vesivärirasioiden kansia, kuivuneita väriläikkiä kun voi käyttää myöhemminkin vain vettä lisäämällä. (Akryylien kanssa pitäisikin olla tarkempana, ettei väri kuivuessaan jämähdä kiinni alustaan. Usein nekin kyllä saa kuorittua pois.) Olen alkanut käyttää kirppikseltä löytyneitä astioita vesikippoina. Vettä kun ei tarvitse kovin paljoa kerrallaan ja jotenkin mukavampi käyttää nättiä astiaa. Pieni kahvikuppi oli aiemmin vain koristeena, juomalasi(t) pölyttyivät kaapissa - nyt ne ovat käytössä. Värejä tekisi aina mieli ostella lisää, mutta sitten löytää omista varastoistaan taas jotain käyttökelpoista. Ja jotain ehkä kertoo myös se, että minulla on noita  vesivärejä pitkulaisessa metallirasiassa kolme kappaletta! Ja nuo venäläiset akvarellitkin kestävät varmasti vielä pitkään - nekin ovat muuten kirppislöytö, kuten myös yksi niistä metallisista vesivärirasioistakin. Ja tuossa kuvassa näkyy guassivärituubeja, kirppikseltä löydettyjä nekin.

Ostin Hulluilta Päiviltä setin ohuita, pieniä siveltimiä. Naureskelin kahdelle akvarelliharrastajamummelille, jotka kommentoivat suureen ääneen miten kyseisillä keinokuitusiveltimillä "Ei tee yhtään mitään!" Mutta  mummelit ovat usein oikeassa - pari kunnon luonnonkarvasivellintä korvaa nämä kymmenet erilaiset siveltimet, kun pitää tehdä jotain tarkkaa ja pientä piperrystä. Ja hyvin hoidettuina kestävät ikuisuuden. Mutta kun olen nyt noita synteettisiä hamstrannut, niin täytyy yrittää käyttää niitä...

Lotta Niemisen Houselle suunnitteleman kupin otin taas vastikään käyttöön, se kun sopii kivasti tähän vuodenaikaan. Hieman harmittaa, ettei tullut ostettua kuin tuo yksi kuppi, tuo koko kun on tosi hyvä ja toki ulkomuoto miellyttää myös. Kahvinjuonti ja maalaaminen on muuten haastava yhdistelmä, voin kertoa, että olen useammankin kerran erehtynyt kastamaan vesivärisivellintä kahvikupissa!

Sellaista tällä kertaa! Mukavaa lauantaita :) 

P.s. Kahvikuppi on muuten Arabian, mutta siinä on pieni vika. Jos se olisi priimakuntoinen, en ehkä minäkään raaskisi käyttää sitä vesivärikippona.