Tällä viikolla on tullut vietettyä ikäänkuin pienimuotoista talvilomaa. Olin käymässä vanhempieni luona melkein viikon verran ja vaikka raahasin sinne koneenkin mukanani, eipä sitä tullut juuri avattua. Aika meni nopeasti muissa puuhissa. Helsinkiin palattuani on ollut taas muita kiireitä, joten tänään tuntui erityisen ihanalta olla kotona. Olen juonut pannullisen kahvia, syönyt pannukakkua, lukenut sisustuslehtiä, piirtänyt ja katsonut Ylen Areenasta Hercule Poirotia - ja nauttinut oman kodin rauhasta ja eilen tehdystä siivouksesta. Juuri tänään oma koti on tuntunut erityisen ihanalta ja innostuin ottamaan muutamia kuvia tänne blogiinkin jaettavaksi.
En muista olenko aiemmin erityisemmin kirjoitellut tästä asunnosta. Neliöitä on reilut 50, asunnossa on keittiö ja yksi suuri huone, joiden välille sijoittuu L-muotoinen käytävä ja isohko kylppäri. Huoneen kaunistuksena on kaksi suurta kaari-ikkunaa. Ikkunat ovat kadulle ja täällä on enimmäkseen hieman hämärää. Keittiö on taas sisäpihan puolella. Talo on 1920-luvulla rakennettu tiilitalo, kuten moni kaltaisensa täällä Töölössä. Ja koska asumme vuokralla, pintamateriaalit ovat mitä ovat. Mutta kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi tämä on aivan ihana koti.
Täällä on paljon perittyä, kierrätettyä, saatua tai muuten vain vanhaa. Pidän harmonisista, vaaleistakin sisustuksista, jopa minimalismista, mutta huomaan kaipaavani ympärilleni tavaroita, värejä ja kuvioita. Tykkään myös siitä, että koti ei ole koskaan liian valmis eikä yhtenäinen, pitää mielen virkeänä kun voi koko ajan miettiä seuraavaa pientä (tai isompaakin) muutosta. Ja sitten toisinaan tyydyn johonkin epäkohtaan, kuten jatkojohtoihin ja modeemiin, joka tönöttää paikallaan lähinnä vain siksi, että siitä se levittää tasaisesti signaalia myös keittiöön asti. Tai verhoihin, jotka ovat vähän liian lyhyet tämän(kin) asunnon huonekorkeuteen nähden. Olin haaveillut vaaleista, läpikuultavista verhoista ja viime kesän lopulla ompelinkin tänne sellaiset. Ne olivat kuitenkin liian ohuet, ja huoneessa kaikui ikävästi. Jouduin ottamaan ne pois ja laittamaan nuo takaisin. Vaalea, kuvioton verho tuntui myös jotenkin pienentävän tilaa, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Talvi ei ole ollut kovin suosiollinen viherkasveilleni. Hankin Ikeasta kaktussetin piristämään, joskin kaktukset eivät tunnu oikein viihtyvän kanssani. Lasinalunen on jokin ilmaiskorilöytö, timantinmuotoisen paperipainon laitoin taas pitkästä aikaa esille, kun se tuli vastaan käydessäni läpi muita tavaroita.
Harmaa kukkaruukku aluslautasineen on uusi hankinta, ihastuin kovasti tuohon kauniiseen värisävyyn. Nyt haluaisin vaihtaa kaikki kukkaruukut samanlaisiin.
Isosta huoneesta löytyy olohuone, makkari ja työpisteeni. Huonetta on jaettu kirjahyllyillä, joiden taustapuoli on onneksi siisti ja yhtenäinen. Hyllyjen alapuolella on liukuovikaapistot, jotka tuovat myös mukavasti yhtenäisyyttä. Minulla on kuitenkin enemmän kirjoja, lehtiä ja muuta sälää, kuin säilytystilaa niille, joten tästä syystä hyllyjen päällä on erilaisia säilytysyksiköitä.
Kirjahyllyt ovat syvempää mallia, itseasiassa ne on alunperin mitoitettu mm. vinyylilevyille sopiviksi. Kirjoja on siis kahdessa rivissä. Pyrin tätä nykyä lainaamaan kirjat kirjastosta ja hankkimaan itselle vain niitä, joista tykkäsin jotenkin erityisesti - osittain juuri sen vuoksi, ettei niille ole oikein säilytystilaa.
Sohva hankittiin kierrätyskeskuksesta. Olin haaveillut vaaleammasta yksilöstä, mutta tuo päätyi meille koska se oli siisti ja hyväkuntoinen. Alkuun tuo keinosäämiskä tuntui vähän kamalalta vaihtoehdolta, mutta kissojen kanssa se on kyllä osoittautunut hyväksi. Se ei kerää karvaa, päälliset ovat vesipestävät eikä pintamatsku innosta kynsienterotteluun. Ruskea väri sopii muihin huonekaluihin. Sohva on varsin pehmeä, siinä on ihana ottaa päikkärit ja kuvaankin sitä termillä "halaava", koska siinä makoillessa tuntuu kuin olisi jossain suuressa sylissä. Ei se nyt mikään kodin kaunistus ole, mutta ihan kelpo sohva sanoisin.
Sohvan taakse jää työpiste, joka on koottu vanhan Singer-ompelukoneen pöytäkannelle. Kone on ehjä, mutta ei ihan toimintakunnossa, joten se majaileekin pöytänsä suojissa. Täytyykin esitellä se joskus, kaunis yksilö kuten tuollaiset vanhat ompelukoneet yleensä ovat. Sen päällä on ompelukoneen paikka, välillä nostan ompelukoneen sivuun ja laitan tilalle kannettavan tietokoneen. Harmaa työvalaisin on muuten suhteellisen uusi kirppislöytö.
Vanhan liinavaatekaapin päällä on tällä hetkellä pari Ikean mehikasveja, muutama kynttilä, korulipas, korurasia ja tuo vanha vihreä lasipullo. Taustalla mummon ja kummipoikien kuvat. Yleensä seassa pyörii vielä korviksia ja sormuksia, joita käytän useimmiten.
Tällaista siis täällä meillä. Voisin kuvailla kodin sisustusvalintoja termillä satunnainen, koska moni juttu tuntuu vain päätyneen tänne. Saatan haaveilla jostain asiasta, mutta löydänkin jonkun vähän toisenlaisen tilalle. Toisaalta näin jaa taas tilalle uusille ideoille. Yksi uusi kirppislöytö odottelee seinälle pääsyä ja haluaisin ommella pari uutta, vaaleaa tyynynpäällistä kevääksi. Keittiöön olisi kiva saada uusi pöytäliina. Tarvitsisin paremman työtuolin. Haaveilen, että tuo olohuoneen suuri matto voisi olla kesällä varastossa ja joku vaaleampi tilalla.
Koti on kiva. Kelpaa syödä pannukakkua ja kehrätä kissojen lailla onnellisena, kun just nyt on ihan parasta juuri tällä tavalla. Huomenna sitten ehkä jo jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti