11.8.2017

Mathildedal

Muutama viikko sitten oli fiilis, että pitäisi päästä pois kaupungista, vähän uusiin maisemiin. Ystävän ehdotuksesta päädyimme kesäpäiväretkelle Mathildedalin ruukkikylään.


Mathildedalin ruukkikylä sijaitseen Teijon kansallispuistoalueen kyljessä, lähin kaupunki on Salo. Se on oiva kulttuurikohde, jossa vanhat ruukkirakennukset kertovat alueen pitkästä historiasta, mutta toimivat nykyajan ihmisille myös kuriositeettina kauniin luonnon keskellä. 

Alueen historia ulottuu aina 1600-luvulle asti. Viktor Zebor Bremer perusti ruukkitehtaan 1852 ja nimesi kylän vaimonsa mukaan Mathildedaliksi. Mathildedalin ruukkitehdasalue koostuu kuudesta rakennuksesta, vanhin niistä on 1700-luvun lopulta. Bremerin myötä ruukki erikoistui raudan tuotantoon ja tuotantoa jatkettiin aina vuoteen 1901 asti. 1900-luvulla ruukissa valmistettiin maatalouskoneita ja -laitteita, vuosisadan puolivälissä siellä koottiin moottoreita ja purettiin laivoja. Tehdas on toiminut myös autoalan kokoonpanotehtaana. Valimo tuotti raidevaihteita ja -risteyksiä. Mathildedalin ruukin teollinen toiminta päättyi 1978. Vuosisatojen aikana se ehti toimia satojen ihmisten työpaikkana ja ruukin oma museo esittelee sen teollisuustoimintaa kautta aikojen. 1980-luvun lopulla alueesta puuhattiin matkailukeskusta. 1990-luvun lama ajoi hankkeet konkurssiin ja alue oli käytännössä autiona melkein 25 vuotta, kunnes vuodesta 2003 lähtien sitä on kehitetty sen nykyiseen muotoon, jossa se toimii sekä kulttuurikohteena, mutta myös taas työpaikkana.

Vanhoissa, rouhean kauniissa teollisuusrakennuksissa on modernia toimintaa, kuten käsityöläispuoteja, antiikkia, ravintoloita, kahviloita sekä alpakkakehräämö tehtaanmyymälöineen. Tehdasrakennuksessa toimii myös vuokrattava juhlatila, joka oli meidän siellä käydessämme sen verran auki, että ehdimme kurkistaa ovelta sisälle. Näytti aivan ihanalta! Kylänraitti on jännä yhdistelmä ikäänkuin suurta, luonnontilassa olevaa puistoa, jossa vanhat ja täysin modernit talot ovat vierekkäin.




Kiersimme lähes kaikki paikalliset puodit läpi. Second chance -vaatemerkin ja PetriS chocolate roomin yhteinen puoti oli tosi nätti. Second chancen oma mallisto sekä muiden merkkien tuotteet oli selkeästi valikoitu paikan henkeä ja tyyliä ajatellen. Artesaanimeininkiin sopivat myös käsintehdyt suklaat, jotka muuten jotenkin jännästi unohdimme, vaikka niiden äärelle piti palata myöhemmin!



Alpakat laidunsivat kylätien varrella olevissa aitauksissaan sekä kehräämörakennuksen takana. Sympaattisia eläimiä, jotka näyttävät jotenkin hassuilta suomalaisessa luontoympäristössä pitkine, taipuisine kauloineen. Ne tuijottivat suurilla silmillään, mutta tuijottelijoihin tuttuneina jatkoivat vain reteästi omia touhujaan - hengailua ja syömistä siis.


Kehräämössä on omaa pientuotantoa eli lankoja ja erilaisia tekstiilituotteita, asusteita ja vaatteita. Ruukin kehräämön sivuihin voi tutustua täällä.

 Kylätiellä oli vanhoja katulamppuja, jotka toivat mieleen Narnian. 

Kylästä löytyy myös oma pienpanimo sekä leipomo, jonka puodissa kävimme. Ravintola Terhon takaterassi oli todella hauskasti ja ajatuksella ajan henkeen laitettu.

Hauska retkikohde tämä Mathildedal! Suosittelen lämpimästi. Kävimme vielä Salon keskustassa vohvelikahveilla ja pyörimässä kaupoissa. Salossa on ilmeisesti hyvä kirppistarjonta, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.

9.8.2017

Ajattele paikkaa, joka tekee onnelliseksi

Viime kesänä se jäi jotenkin välistä, en käynyt siellä kertaakaan. Tänä kesänä sinne oli päästävä, vaikka edes kerran. 
Tietenkin juuri silloin, kun lämpöasteet ovat yli kahdenkymmenen, aurinko paistaa ja lautoille joutuu jonottamaan, jotkut jopa toista tuntia. Mutta sitten kun sinne pääsee, lautalta maihin, vaaleanpunaisesta muurista sisälle, mukulakiviteille, saaren toiseen päähän aina rantakallioille saakka. Sinne, mistä suuret laivat lipuvat ohi ja niiden jälkeen tulevat valtavat aallot, rantaan tyrkyävät vaahtopäät. Lokit luonnollisessa olotilassaan. Merta niin kauas kun jaksaa katsoa, sileät ja lämpimät kalliot paljaiden jalkojen alla.

Eväät maistuvat siellä paremmilta, tekee mieli piirtää, vaikkei ole tehnyt mieli tehdä niin viikkokausiin. Mereen on pakko päästä uimaan, vaikka vesi on kylmää ja rannat kalliot niin liukkaita, ettei tiedä miten sinne veteen pääsisi.

Muutama tunti, sitten matka saaren läpi takaisin lauttarantaan.

Tunnen ihmisen, joka asuu siellä. Kesäisin turistit ovat kuulemma riesa. Aina tuulee. Taloissa on hometta. Asunnoissa kummittelee. Palvelut ovat mantereella. Mutta ne ihmiset ja se kylämäinen tunnelma. Hän ei aio muuttaa pois sieltä koskaan. 


Illalla sanon, että olipa kiva päivä. Olen onnellinen. Sanovat, että kun ahdistaa, pitäisi ajatella paikkaa, joka tekee onnelliseksi. Mielikuvamatkailla. Kotona tuijotan tuhruisia puhelinkuvia ja huokailen sydän sykkyrällä. Olipa taas yhtä ihanaa.
Ihana Suomenlinna.

8.8.2017

Kesän kirppislöytöjä

Kirppistelyä en ole hylännyt kesälläkään ja ajattelinpa nyt koostaa juttuja, joita olen löytänyt tässä useamman kuukauden aikana. 
Kosmetiikka on sellainen vähän kyseenalainen juttu kirppishankinnoissa. Keväällä onnistuin kuitenkin löytämään uusia ja käyttämättömiä meikkejä muutamaankin otteeseen. Luulisin, että nämä ovat joko kosmetiikkaharrastajien, -bloggaajien tai -myyjien kirppispöydistä, koska ostin näitä ihan pilkkahintaan. Yläkuvassa näkyvät jutut ostin 1€/kpl - pöydässä oli muitakin tuotteita, joista sitten valkkasin nämä. Erityisesti meikit ja sudit ovat olleet lemppareitani ja käytössä päivittäin, mutta kynsilakkojakin olen ehtinyt kokeilla. Alakulman kuvan meikit taas olivat jaettu pariin yhteishinnoiteltuun pussukkaan, jotka taisivat olla jotain 6€ kappalehintaa. Muutamat tuotteet annoin eteenpäin ystäville, loput ovat omassa käytössä. Kukallinen tarjotin on myös keväinen kirppislöytö ja iloitsin myös ranskan sanakirjasta, joka tulee tarpeeseen kieliopinnoissani.

Muita kuvissa näkyviä juttuja ovat parit korvikset (kukkakorvikset ovat H&M:n alesta, mutta sopivat mielestäni asetelmaan), puistokirppikseltä ilmaiseksi saatu soma lautanen, viime Siivouspäivänä löydetty huivi sekä pari laukkua. Harmaa on 2or+by Yat-merkin pikkuinen laukku, jossa on hauska violetti vuorikangas sekä kekseliäitä yksityiskohtia. Vanha ruskea hipahtava olkalaukku on taas ollut tämän kesän suosikki, olen käyttänyt tätä arkena paljon. Siitä taisin maksaa jopa 7€ ja harkitsin jo yhdessä vaiheessa, pitäisikö se laittaa kiertoon. Yhtenä päivänä sitten kuitenkin otin sen käyttöön ja havaitsin, että tämähän on ihan loistavan kokoinen ja oloinen laukku muutenkin.

Vansin leoparditennareita himoitsin kovasti aikoinaan, en kuitenkaan raaskinut ostaa. Nyt maksoin käytetyistä, mutta ihan hyväkuntoisista tossuista vitosen. Koko on vähän liian suuri, en muistanut miten jenkkikokotaulukko muuntautuu eurokokoisiksi, mutta onneksi se nyt ei tennareissa niin haittaa. Conversen ruosteenvärisistä tossuista maksoin kai kympin, olivat ihan priimakunnossa ja värihän on tosi nätti myös.
Pinkit Gaborin rusettimokka-avokkaat maksoivat myös vitosen. Näiden väri on aivan ihana, tyyliin puhdas magenta. Samalta reissulta löytyi myös Longchampin pikkulaukku, josta maksoin 2€. Minulla on toinen Longchampin olkalaukku, josta olen maksanut aikoinaan 3€ ja olen käyttänyt sitä niin paljon, että se on tällä hetkellä jäähyllä, jotta se kestäisi hieman pidempään. Pointti on kuitenkin siinä, ettei kummassakaan näissä ole tämän päivän lonkkareille tyypilliset vetoketjuvetimet. Edellisen laukun myötä googletin ja löysin saman laukun, samoilla vetoketjuilla ja yksityiskohdilla ja laukun pitäisi olla ihan aito, mutta vain tosi vanhaa mallia. Sinisessä pikkulaukussa samat yksityiskohdat ja selkeästi samaa tekoa, vanha siis tämäkin. 

Minikasvihuone oli pitkään harkinnassa, mietin että se olisi kätevä sellaisille kasveille, jotka haluan pitää poissa kissojen suiden ulottuvilta. Jäi kuitenkin vielä ajatuksiin hautumaan, kunnes tämä maalaisromanttinen yksilö tuli vastaan kirppiksellä. Ostin ja olen tykännyt tästä tosi paljon, ulkoisesti näyttää tosi somalta ja kasvattelen siellä tällä hetkellä basilikaa - kaktusten lisäksi. Minikasvihuonemaksoi 15€ ja on lasiseinäinen, joten painaa sen verran että käy myös hyvästä ikkunastopparista.

Tällaisia tällä kertaa! Tietenkään ihan kaikki kesän kirppislöydöt eivät ole tässä, ehkä joitain voisi mainita erikseen vielä myöhemminkin. We'll see. Mutta muistakaa Siivouspäivän kirppisparatiisit 19. elokuuta eli ensi viikon lauantaina! Itse olen silloin harmillisesti töissä, mutta eiköhän sitä ehdi kirppistelemään taas myöhemminkin.

24.7.2017

Tulppaaneita tulvillaan





Kadonnutta inspiraatiota etsiessä päädyin Fashion Gone Roguen sivuille. Jenkkien Harper's Bazaarin elokuun numerossa malli Julia Van Os poseeraa tulppaanipelloissa. Tulppaaneja silmänkantamattomiin ja kauniita kukkakuoseja. Joku näissä nyt kolahtaa, kenties voimakkaat värit, maalauksellisuus, muotokuvamaiset poseeraukset tai ehkäpä oma viimeaikainen kaipuu kesän ihasteluun, joka on tänä kesänä nyt jäänyt vähemmälle. Poimin kuvasarjasta omat suosikkini, kannattaa käydä katsomassa koko sarja Fashion Gone Roguen sivuilta
 
Kuvaus: Daniel Riera
Tyyli: Joanna Hillman
Hiukset: Alexander Soltermann
Meikki: María Martínez
Kuvat lainattu: Fashion Gone Rogue

30.6.2017

Touko-kesä, kohta heinä

Tiesin, että en ole kirjoitellut tänne blogiin vakavista aikeistani huolimatta kertaakaan aiemmin näin kesäkuussa, mutta pieni järkytys oli havaita, että olen päivittänyt tätä viimeksi ennen toukokuun puolta väliä. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä, mutta näköjään meni. Olen tehnyt paljon töitä ja vapaa-ajallani sitten yrittänyt tehdä vimmatusti kaikkea muuta tai sitten ihan olla vaan. Taisi olla viime viikon alussa kun tajusin, että tätä menoa kesä lipuu nopeasti ohi, jos en oikeasti ala systemaattisesti tehdä niitä asioita, joita halua tehdä, töistä huolimatta. Vuorotöihin kun on niin helppo uppoutua, vuorosta toiseen ja niin edelleen.
Mutta, pikainen briiffaus siis sitten viime näkemän. 

Toukokuulta löytyi puhelimen tiedostoista tälläinen blogia varten ajateltu kollaasi, on ihasteltua kukkia ja laukkuja, sähkökaappitaidetta ja kevättä monissa eri muodoissaan.

Kesäkuussa olen ainakin käynyt nuuhkimassa kukkivia syreenejä, ostanut itselleni pionin, käynyt sushilla ja vohvelikahvilassa sekä pikaisella yhden yön mökkivisiitillä ystäväni mökillä. Tuolloin tuli heitettyä jopa talviturkki, vaikka vesi olikin aika viileää. Haagan alppiruusupuistossa kävin yhtenä vapaapäivänä, toisena taas muistin vihdoin vaihtaa keittiöön ostamani kesäverhon keväisiltä Marimekon ystävämyynneiltä. Juhannuksen vietinkin vanhempieni luona ja hyvin rauhallisissa merkeissä. Minulla sattui olemaan useampi päivä lomaa ja kun ei ollut ihmeellisempiä suunnitelmia, matkustin sinne. Pieni loma oli kyllä ansaittu ja tosi rentouttavakin.

Toivottavasti siellä joku vielä muistaa tämänkin blogireppanan, jos lupaan palata taas pian takaisin!

P.s. Huomenna HEINÄKUU! Miten voi jo olla?!??!?!?!?!


11.5.2017

Nordic Tricot by Ivana Helsinki x Tokmanni

Hola! Täällä taas. Ivana Helsinki on tehnyt uuden yhteistyömalliston, tällä kertaa halvoista hinnoistaan tunnetun tavarataloketju Tokmannin kanssa. Nordic Tricot by Ivana Helsinki -vaatteet myydään siis yksinoikeudella Tokmannin myymälöissä ja taustalla vahvasti sointuvalla ajatuksella siitä, että muoti kuuluu kaikille. Mallistoon kuuluu Kristel-kietaisumekko, Paula-mekko keyhole-pääntiellä ja naruvyöllä sekä Bonnie-pusero. Vaatteiden mallit ja kuosit ovat tuttua Ivanaa, yhteistyö aloitetaan Herbario- ja Linnut-kuoseilla (Linnut tunnetaan myös Tiirana) ja myöhemmin on luvassa lisää kuoseja. Mekoissa ja puseroissa on puolipituiset hiha, hieman väljyyttä ja helman pituus polveen - yksityiskohtia, jotka varmasti miellyttävät monia Tokmannin vakkariasiakkaita. 

Käyn itsekin Tokmannilla ostamassa tiettyjä kodintavaroita, pesuaineita ja aina välillä tarjousten perässä. Minulla on yhdet Tokmannin farkkulegginsit, jotka ovat olleet ihan superlempparit kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ivanan yhteistyöstä kuultuani mietin hetken, että mites nämä kaksi nyt asettuvat toisiinsa nähden, mutta vaatteita katseltuani sanoisin, että ehkä tämä ei ole yhtään hassumpi juttu. Mekot ovat hinnaltaan 39,95€ ja pusero 24,95€ ja uskoisin niiden miellyttävän tosi monia. Itse voisin tykätä kietaisumekosta, ne ovat alkaneet tuntua taas kivoilta sitten edellisen kietaisumekkokauteni kymmenisen vuotta sitten. Täytyy käydä tsekkaamassa nämä Tokmannilla mitä pikemmiten, tämän viikon loppuun avajaistarjouksena näistä saa -30%.

Kuvakaappaukset ja mallisto täällä

7.4.2017

Bella Bella

Bella Hadid kuuluu tämän hetken superjulkkiksiin, niihin, jotka tuntuvat olevan kaikkialla. Rehellisesti sanottuna mitä enemmän näen Bella Hadidia, sitä enemmän hän ärsyttää minua. Miksi? Koska hän näyttää mielestäni aivan superihanalta ja on sellainen superkaunotar, jollainen itsekin voisin haluta olla! No, valitettavasti nyt mennään näillä eväillä mitä on, niin meitsi kun Bellakin. Hadid tähdittää näitä The Sunday Times Stylen 2.huhtikuuta ilmestyneen numeron muotikuvia ja näyttää niissäkin taas vähän kuin vahingossa ihanalta itseltään. Näissä kuvissa on kivaa myös jonkunlainen aitous (ei liian käsiteltyjä) ja sellainen 2000-luvun vaihteen muotikuvatyyli, joka on selkeästi taas nykyään pinnalla.






Kuvaus: Jem Mitchell
Meikki Diorin tuotteilla: Quinn Murphy
Hiukset: Jen Atkin
Stailaus: Flossie Saunders
 
kuvat via Fashion gone rogue

6.4.2017

Peilikirjontaa ja nudeväriä

Ja lisää kirppislöytöjä, tällä kertaa asustepuolta:

Alunperin Gina Tricotin hippipussukkalaukku, maaseutukirppikseltä 2€. Käyn tosi harvakseltaan Ginassa, tämähän on aivan mahtava! Peilipalakoristeet ja kirjontaa ja tupsut! Tosin toinen tupsu on irronnut ja tuo toinenkin on vähän huonossa hapessa, mutta ajattelin korvata ne täysin uusilla. Mikä ihana kesälaukku tämä onkaan!

(Landekirppistourneelta löytyi vielä toinenkin laukku, mutta sekin jäi porukoille kun ei enää mahtunut mukaan. Se on retro Natevan gobeliinikassi, mutta enemmän syksyinen tyyliltään.)

Ja koska landekirppikset eivät täysin tyydyttäneet alituista kirppishimoani, jatkoin kirppistelyä vielä päästyäni kotiinkin. Kyläilin Espoossa ja pitihän sielläkin poiketa kirppikselle. Nude reppu löytyi siltä reissulta 3€:lla ja se on erittäin hyvin nahkaa imitoivaa tekonahkaa. Toisinaan reppu olisi laukkua käytännöllisempi arjessa, joten tämä ajakoon nyt sitä asiaa. Toimii ainakin kauppareissulla, kun malttaa olla ahtamatta reppua liian painavaksi.


Ja koska laukkuhimoni on nähtävästi täysin kyltymätön, niin esitellään vielä tässä talvella löytynyt laukku, joka on odotellut kevättä ja käyttöönottoa vaatekaapissa. Laukku on merkiltään Becksöndergaard ja se on aivan ihanan pehmeää nahkaa. Väri on myös tuollainen nudevaaleanpunainen ja vuorikangas on soma pilkullinen. Maksoin tästä 25€, joka oli nyt ihan kohtuullinen hintapyyntö, koska tämä on uutena ollut kuitenkin reilusti arvokkaampi. Tilava ja nätti laukku, jota ehdin jo yhden kerran ulkoiluttaa viime viikolla aurinkoisena päivänä.

(Ja siis vaikka hamstrailenkin näitä kirppislaukkuja, niin oikeasti vaihtelen laukkuja lähes päivittäin ja saatan käyttää sekä isompaa että pienempää yhtä aikaa, jos minun tarvitsee kuljetella enemmän tavaraa. Toki en silti tarvitsisi näin montaa laukkua...)

Lopuksi uusimmat löydöt: musta rusetti isoilla strasseilla on Sonia Rykielin ja H&M:n yhteistyömallistosta. Tykkäsin tuosta kovasti jo silloin, ei vain tullut hankittua itselleni tai sitten ne olivat jo loppu, mutta nyt sain sen 2€:lla. Hipahtava rannekoru maksoi 0,80€. Korujen suhteen olen saanut kontrolloitua itseni aika hyvin ja olen keskittynyt lähinnä tuollaisiin hippi/bohotyylisiin, jotka sopivat sitten mainiosti keskenään.
 
Tässähän näitä oli taas, vaikka nyt muistin että yhdet kengät jäivät vielä esittelemättä. Ehkä niistä toiste lisää... palaillaan!

5.4.2017

Ruusuja, retroa ja peltisiä purkkeja

Vuorossa kirppislöytöjä.
Pieni pohjustus muutamiin pian esiteltäviin juttuihin: kun muut konmarittavat, minä haalin itselleni lisää tavaraa. Mutta sille on syynsä. Keräilin jossain vaiheessa elämääni selektiivisesti retroa, esimerkiksi tekstiileitä ja suomalaista muovia, kuten Sarviksen astioita. Sittemmin se on jäänyt, mutta nyt se on taas alkanut kiinnostamaan, mutta maltillisesti. On joitain tiettyjä juttuja, joita olen valmis odottamaan vaikka vuosia, kunnes ne tulevat vastaan kirppiksellä sopuhintaan. Ja sitten tiettyjä juttuja, jotka täydentävät jo olemassa olevaa kokoelmaa.

Keräilin siis aikoinaan Sarviksen tarjoilu- ja säilytysastioita, osa niistä on edelleen käytössä ja osa taas säilöttynä varastoon. Nämä keltaiset kipot ovat käytössä ja tuohon isompaan löytyi nyt myös kansi/tarjoilulautanen neljän euron hintaan tamperelaiselta kirpputorilta. Mietin sen hankkimista, reunassa kun on pientä kulumaa, mutta nämä ovat niitä juttuja joita harvoin tulee vastaan, joten hankin sen. Sarviksen tuotteissa on hyvää kestävyys, mutta myös se, että ne on oikeasti suunniteltuja ja tarkkaan ajateltuja. Ne pinoutuvat, ovat monikäyttöisiä ja sopivat toisiinsa sarjasta riippumatta. Se onkin sitten eri juttu ovatko nämä muovit enää nykystandardien mukaisia, mutta järkevästi käytettynä en näe siinä ongelmaa.

Jostain syystä olen jo pidempään himoinnut tätä Fazerin mocca liquer-peltipurkkia, mutta se on tullut vastaan niin käsittämättömissä hinnoissa ja huonokuntoisina yksilöinä, että on jäänyt hankkimatta. Ja nyt se tuli vastaan hyväkuntoisena ja 3,5€ hintaan. Sinälläänhän tässä ei ole mitään ihmeellistä ja paljonhan näitä kirppiksillä liikkuu, mutta ehkä tuo oman aikansa simppeli ulkoasua viehättää.

Kolmas retrolöytö on Finelin valkoinen emalikulho. Näitä näkee myös kirppiksillä eri väreissä ja monenlaisessa kuosissa. Tämä on kuitenkin sisäpinnaltaan ehjä ja hyväkuntoinen ja parasta oli alhainen hintapyyntö, maksoin tästä maaseutukirppiksellä 3€.
(Näiden lisäksi löysin yhden ulkomaalaista tuotantoa olevan retroverhon 1970-luvulta, mutta jätin sen porukoille.)

Muita löytöjä oli Vallilan leipäpussukka Cacao fabrik-kuosissa. Tuo Cacao fabrik on mielestäni tosi hauska kuosi, siihen kun on kollaasimaisesti kuvattu vanhoja paperikääreitä Fazerin tuotteista. Leipäpussi löytyi uutena, laput vielä kiinni ja hintaan 3€, joka oli mielestäni oikein passeli. Pussi hakee vielä vähän paikkaansa, mutta voihan tuossa säilytellä vaikka mitä.

Sokoksen House-sarjaan muutamia kesiä sitten kuulunut ruusukuosi on ollut itselleni ihan lemppari. Hankin tästä sarjasta neljä mukia, tarjottimen, keittiöpyyhkeitä ja minullahan on jo entuudestaan tuo pyöreä peltirasia. Siitä huolimatta ostin nyt sitten toisen ja sain lisäksi sen sisällä olevan pienet ruusuliinat. Nämäkin olivat ihan uusia ja vieläpä sellaisessa kirppispöydässä, jossa kaikki oli vielä alennettu puoleen hintaan. Maksoin näistä 2,5€ (se mitä teen kahdella samanlaisella rasialla onkin sitten toinen juttu...

Rasioista puheenollen, olen antanut taas itselleni luvan ostella peltirasioita kartuttaa peltipurkkikokoelmaani. Mutta nämä tulevat aina sitä mukaan käyttöön, sillä säilön näissä askartelu- ja ompelutarvikkeita ja siihen ne ovatkin oikein käytännöllisiä. Varsinkin nuo suorakaiteen malliset isommat rasiat, mutta neliskanttiset ylipäätään. Kuvan etummainen ruusukuvioitu rasia on vanhempaa tuotantoa, muut uudempia. On keksi- ja konvehtirasiaa ja muuten vain ruusukuvioista purkkia, olen maksanut näistä 0,10-2€/ kpl ja ostellut silloin tällöin kun niitä on vastaan tullut. (Mietin tosi pitkään ostanko tuota G.Verdi -rasiaa ja sitä katsoessa mietin että silkkaa hulluutta, se on niin ihana!)

Tamperelaiselta kirppikseltä löytyi retrojuttujen lisäksi turkkilainen (?) koristelautanen 3€:lla. Nämä ovat sellaisia esineitä, joita kukaan muu ei enää tunnu kotiinsa haluavan ja joista itse olen ihan innoissani. Mutta sitten ne kuitenkin sopivat hyvin omaan tyyliini ja tuovat minulle iloa. Marokkolainen koristelautanenhan minulta jo seinältä löytyy (se on tuossa vieressä) ja stailasin kaktuseni uusiin kippoihin tuohon alapuolelle. Ei nyt ehkä sisustuslehtikamaa, mutta minusta näyttävät hauskoilta yhdessä.
 
Muut kirppislöydöt naputtelen omaan postaukseensa, mahdollisesti ehkä muutama laukku luvassa siis vielä...

4.4.2017

Sellainen maaliskuu

Huhtikuun neljäs. 
Ajattelin ensin, jos ilmaannun paikalle vaivihkaa ja takavasemmalta, kirjoittelemaan kirppislöydöistä ja vaikkapa fiilistelemään kevättä, mitäänä sen ihmeempiä kertomatta tai selittelemättä. Tämä vuosi on ollut kyllä blogihistoriani surkein tähän saakka. Bloggaaminen on ollut todellakin hattuhyllyllä, poissa silmistä, autuaasti pölyttymässä. Mutta olen minä tätä ajatellut, paljonkin ja kaivannut myös. Alkuvuosi oli vain niin tekemistä täynnä. Jossain vaiheessa alkoi kevättalvelle tyypillinen unettomuus ja levottomuus, joka maaliskuussa sitten kostautuikin jonkinlaisena väsähtämisenä. Väsytti koko ajan ja vähän kaikki. Ei oikein huvittanut mikään. Kuun puolivälissä kävin työhaastattelussa, paikkaan johon olin hakenut vähän spontaanisti ja sen kummemmin ajattelematta. Jännitin tottakai. Seuraavana päivänä vein toisen kissan suunniteltuun hammashoitoon ja se vasta jännittikin. Homma onnistui oikein hyvin - mutta kissan toipuminen ei. Jouduin kiikuttamaan kaverin uudestaan lekurille vatsavaivojen ja syömättömyyden takia. En ollut nukkunut kuin pätkissä päiväkausiin ja stressasin itseni ihan solmuun, kissanihan ovat minulle äärimmäisen rakkaita ja tärkeitä ja siihen päälle sitten vielä kaikki muu. Olin hetken ihan todella väsynyt ja tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Sanoin sen ensimmäistä kertaa ääneen, siis että nyt olen tosi väsynyt. Ehkä juuri se helpotti asiaa, koska sen jälkeen asiat alkoivat sujua paremmin. Kissa sai lääkärissä nesteytystä ja lääkkeitä sekä todettiin muuten terveeksi. Se alkoi syömään ja toipui vauhdilla. Sain töitä, ei nyt ehkä ensisijaisesti sitä mitä haluaisin tehdä, mutta määräaikaisesti jotain kuitenkin. Vierailin viikon verran maalla porukoilla, nukuin univelkoja pois, leivoin, saunoin, kiersin ahkerasti kaikki lähiseutujen kirppikset ja tein käsitöitä. Palattuani kotiin nukuin jo paremmin ja fiiliksetkin olivat korkeammalla.

Pieni kuvakooste maaliskuulta. Yksi viikko meni kissasta huolehtimiseen ja toinen landella, mutta siinä sivussa ehdin teemabileisiin punaisessa peruukissa, ranskan kurssille, Tanssii tähtien kanssa -livenauhoituksen yleisöön, monelle kirppikselle, kässykerhoilemaan, Marimekon ysmyille ja sanomaan ihan viimeiset heipat vanhalle kodille Kalliossa, jonka sisäpihalta tuo hieno seinämaalaus on. Minun jälkeeni siihen muutti ystäväni ja nyt hän muutti uuteen kotiin tulevan putkirempan tieltä. Tuo asunto oli lähes 11 vuotta olemassa minulle, joten täytyihin sitä vielä käydä moikkaamassa. Onnellinen on se joku, joka siihen rempan jälkeen muuttaa asumaan.
Että sellainen maaliskuu! Tästä tuli nyt jonkinlainen vuodatus, mutta ehkä se tekee välillä hyvää. Kaveripiiristä on jo ehditty toivoa kirppislöytöpostauksia ja sitä matskua on tulossa. Toivottavasti tässä kuussa ehdin useammin tänne blogiin, kuin koko alkuvuonna yhteensä.

8.3.2017

Täällä taas


Hyvää naistenpäivää!!!
Täällä ollaan taas! Helmikuu oli blogihistoriani ehdottomasti huonoin kuukausi, mutta en ole yksinkertaisesti vain jaksanut/ehtinyt keskittyä blogiin kaiken muun elämän jälkeen. Ajattelinkin tulla nyt höpöttelemään taas kirppislöydöistä, kun niitä on tässä viime aikoina taas kertynyt. Yläkuvassa siis naistenpäivän kunniaksi vaaleanpunaisia ruusuja, mutta myös vienosti (eli huonosti) näkyvä Marimekon pussukka, josta olen tykännyt kovasti. Sen värit eivät kuvassa nyt pääse edukseen, on pohjaväriltään hento vaaleanpunainen ja kukat tummansinisiä. Maksoin 3,5€ Pihlis-kirppiksellä ja se on kyllä ilahduttanut arkeani yllättävän paljon.

Alkuvuodesta löysin Lindexin lurexneuletakin, josta onkin tullut ihan lemppari. Neuletakki on malliltaan pitkähkö ja oversize ja siinä on sivusaumoissa taskut, joka lisää mukavuutta entisestään. Materiaaleiltaan neuletakki taitaa olla pääosin keinokuituja, mutta on ollut kuitenkin sopivan lämmin pakkasillakin. Neljän euron sijoitus oli kyllä kohdallaan.

Ivanan pikkulaukkua tarjottiin viime vuonna jonkun lehtitilauksen tilaajalahjana ja harkitsin sitä silloin kovasti. Lehti jäi kuitenkin tilaamatta ja nyt käyttämätön pikkulaukku löytyi vitosella Espoon Toinen kierros-kirpparilta. Ketjuhihna on nätti, mutta itselleni vähän epäkäytännöllinen kun hiukset jäävät välittömästi ketjuun kiinni. Niinpä suunnittelin, että tähän voisi ommella puuvillakankaisen ohuen hihnan.
Värikäs statement-kaulakoru on uusin löytö, Kaivarin kanuunasta. Pientä kulumaa siinä on ja harkitsin hetken raaskiiko siitä maksaa 3€, mutta onneksi otin, koska tykkään siitä kovasti juuri nyt. Toinen kaulakoru taas päätyi alunperin ostettavaksi, koska purin siitä korunosia omiin projekteihini. Jäljelle jäänyt osio näyttää mielestäni kivalta noinkin. Hintaa en enää muista.


Laukut ovat ikuinen rakkauteni. Olen tehnyt pari "vähän kalliimpaa" löytöä, joista tässä toinen. (Toinen odottaa kaapissa vielä kevättä.) Clarksin olkalaukku on nahkaa ja mokkaa, ja oli ostohetkellä täysin uusi. Tuotelaput kiinni ja suojapussikin tuli vielä mukana. Harkitsin kovasti tämän ostamista, hinta kun oli 27€ ja kirppiksellä se on jo iso raha. Onneksi kuitenkin ostin, tämä on nimittäin ollut käytössä heti siitä lähtien, kun kävelin ovesta ulos (tämä löytyi Pihlajiston kirppikseltä). Tämä on juuri sopivan kokoinen, käytännöllinen ja malliltaan ajanhenkinen. Hihnasta löysin pienen nirhauman, josta en ole varma oliko se jo siinä ostohetkellä, vai tuliko se kun ripustin sen kotona naulakkoon. Se ei kuitenkaan näy tai haittaa käyttöä. Tästä laukusta olen saanut kovasti kehuja ja ihailuja!



Tämä Aitems-merkkinen nahkalaukku löytyi jo viime vuoden puolella, mutta on päässyt käyttöön vasta nyt. Ostin sen Uffin halvennuspäiviltä neljällä eurolla ja tykkäsin kyllä siitä ostohetkellä, mutta jostain syystä se päätyi aika nopeasti vaatekaapin perukoille ja jäi sinne. Muutama viikko sitten se jotenkin taas osui käsiini ja innostuin siitä uudelleen. Vaalea nahka näyttää hyvältä ja laukku on tarpeeksi tilava arkikäyttöön. Tykkään myös noista päätyjen yksityiskohdista kovasti. 

Kaivarin kanuuna avasi viime joulukuussa uuden kirppiksen tähän lähelle, Töölöntorin kulmille. Olen siellä vieraillut useasti, vaikka löydöt ovat jääneet vähäisiksi. Hankin sieltä kuitenkin vinon pinon viimevuotisia muotilehtiä tässä taannoin. Nämä maksoivat yhteensä saman verran, kuin yksi uutena. Itseäni ei haittaa lukea/selailla näitä vähän jälkijunassakin.

Lopuksi setti lasinalusia samaiselta Kaivarin kanuunan kirppisreissulta kuin aiemmin mainittu kaulakorukin. Nämä ovat Anita Wangelin IRA Denmarkille suunnittelemia hauskoja ja värikkäitä peltisiä alusia, olisikohan tuo yksi isompi kannulle tarkoitettu? Koko setti kustansi 3€ ja kunnoltaan nämä ovat melkein kuin uusia. Anita Wangelin suunnittelemat IRA:n tuotteet ovat tosi suosittuja keräilykohteita ja kerrassaan ihania!

Näiden lisäksi olen hankkinut ainakin yhdet kengät, hyvä löytö nekin ja mahdollisesti jotain muuta pientä, jota en juuri nyt muista. Yritin muistaa laittaa kaikki ostopaikat, jos joku jäi mainitsematta niin se on luultavasti lempparikirppikseltäni eli Kampin kirpputorilta, jossa käyn kaikista useiten. Kallioon on avautunut uusia kirppiksiä, joilla en ole vielä lainkaan käynyt (!!), täytyypä käydä katsomassa nekin jossain vaiheessa.