Blandad.

Pukineita

2012-01-29T23:04:00.001+02:00

Itselleni uusi tuttavuus, Pukineshop, on syksyllä 2011 perustettu verkkokauppa naisille, jotka
haluavat pukeutua yksilöllisesti, tuotemerkkeinä mm. Ivana Helsinki, Patouf, Camilla Norrback, Erica Weiner.
Verkkokaupan merkit valikoituvat laadukkuuden ja persoonallisuuden mukaan, sillä Pukineshop pitää vaatteista ja asusteista, joissa on ripaus vanhanajan nostalgiaa päivitettynä nykyaikaan. Blandadissa tykätään aina nostalgiaviboista ja vintagefiiliksistä, joten löysin monta itseäni miellyttävää juttua.

Pukineshopissa on ale, talvimallistoa myydään vähintään 50%:n alennuksella... käykäähän kurkkimassa! Jos olisin vähän rikkaampi, Colenimon "Amelie"-neule olisi vakavan harkinnan alaisena (matsku 33% Viskoosia,23% Polyamidia,18% Puuvillaa,6% villaa,6% Kashmiria ja 4% angoraa, kaulus 100% puuvillaa).

Hurra! Hurra! Hurra! ....Hurra!?

2012-01-29T14:45:00.000+02:00

Ruotsalaishenkiset synttäribileet perjantaina, juhlamieli löytyi lopulta vaikka tukkanaamakriisiä oli ilmassa. Sinikeltaisissa bileissä boolikin oli kunglig blå ja hilpeys jatkui aamukuuteen asti.

Ja, må hon leva!
Ja, må hon leva!
Ja, må hon leva uti hundrade år!
Javisst ska hon leva!
Javisst ska hon leva!
Javisst ska hon leva uti hundrade år!

All work no play

2012-01-27T19:08:00.000+02:00

Jäi menemättä Finnish Catwalkiin, koska en taaskaan ehtinyt. Olin kotona ja tein työhakemuksia. Nyt vielä pitäisi kauppaan ehtiä ja sitten synttärikemuihin. Lääkekuuri alkaa purra, fiilikset taas paremmalla puolella. Perjantai!

Paketteja

2012-01-26T15:54:00.000+02:00

Me saatiin tänään postia!

Saimi wannabe-tullikissa haistelee onko paketissa mahdollisesti epäilyttävää sisältöä...

Paketista paljastui äidin neulomat tumput! Viime vierailulla ihastuin äidiltä palmikkotumppuihin ja pyysin saada omat. Väriksi valitsin luonnonvalkoisen, palmikot näyttää niin kivoilta juuri neutraaleissa sävyissä. Ja ajankohta mitä parhain, kun talvi tuli vasta nyt...

Ja paketissa tietty jotain pientä myös kissakavereille, hah!

Sain vähän aikaa sitten pienen paketin tai paremminkin lahjan, mutta se oli paketoitu Marimekolla niin somasti etten ollut raaskinut luopua paketista (toki olin sen jo ehtinyt avata).

Paketista paljastui blanko muistikirja... ihan huippu!

Finnish Catwalk

2012-01-26T11:31:00.002+02:00

Perjantaina 27.1.2012 Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla järjestetään taas Finnish Catwalk, joka esittelee suomalaista suunnittelua ja muotia. Suomalainen muotikenttä on pieni ja tällaisia tapahtumia tarvitaan tuomaan lisää näkyvyyttä esimerkiksi uusille ja pienille brändeille. Mikä hienointa, tilaisuus on yleisölle avoin klo 14-18.

Tällä kertaa mukana mm.

Dead birds& Lion Heart, Dusty, Finnwear, Kaksitvå, Katri/n, Nanso, Minni f. Ronya, R/H, Ril's, Sasu Kauppi, Terho, Thyra Therman, Your Face

Itseäni kiinnostaisi mm. uusi tuttavuus Terho, joka vaikuttaa nettisivujensa perusteella sympaattiselta merkiltä. Terhon mallistot toteutetaan zero waste-tekniikalla, jolloin leikkuujätettä ei synny ja niiden tuotanto on täysin läpinäkyvää. Ne ommellaan Suomessa ja kankaina käytetään vaatetusteollisuuden ylijäämäkankaita. Merkin takana on suunnittelija Marleena Terho.

Tapahtumassa myös livemusiikkia, mm. Manna esiintyy akustisesti.

14.00 Fashion show
14.30 Karoliina Kallio esiintyy (akustinen)
15.00 Designers show
15.30 Martta Hakala esiintyy (akustinen)
16.00 Fashion show
16.30 Manna esiintyy (akustinen)
17.00 Designers show
18.00 Tapahtuma päättyy

Finnish Catwalkin sivut (sieltä myös kuva ja infot)

Angiina

2012-01-25T21:26:00.000+02:00

Sairastin sen viimeksi 4-vuotiaana, nähtävästi kolmenkympin jälkeen lähtee alamäki. Viime päivät ovat olleet yhtä kipuilua ja tuskaa siis. Fiilis on ollut tosi ankea ja surkea. Sängynpohjalla kuumeisena, kun ei tule enää edes uni, nieluun sattuu ja ajatukset vellovat ees taas. Plääh. No, tänään sain antibiootit kehiin ja toivon että tästä alkaa uusi nousu taas. Olen ollut niin tylsistynyt, että kävin tänään hengaamassa terkkarin ja apteekin jälkeen Hakiksen ketjuliikkeet läpi. Jos Hakaniemi ei ole tuttu paikka, tarkoittaa sitä että Hemtex, Lindex, Seppälä, KappAhl ja Sokos on kaikki kutakuinkin vierekkäin. Tosin tuokin reissu alkoi jo vähän väsyttää, mutta jaksoin nyt vähän hengailla ihmisten ilmoilla.

Sorruin vähän lohtushoppailuun. Raitapaita oli -70% alessa, sukat -50%, Lindexistä. Paidan otin normaalia isompana, saa olla väljä rentoilupaita. Ribbineuloksesta tulee ihanasti ysäri mieleen. Ja sukat, koska tuo neonpinkki on niin magee väri. Uudessa Gloriassa on hyvä juttu Taina Snellmannista, joka pyörittää Tikau-yritystä ja työllistää intian köyhiä käsityöläisiä. Olen ollut hänen luennollaan pari vuotta sitten, todella miellyttävä ja sympaattinen nainen, joka tekee hyvää työtä.

Palataanpa vähän paremmilla fiiliksillä ens kerralla.

Rock 'n' Kohl

2012-01-20T15:50:00.000+02:00

Vuorossa taas Yves Rocher -testailua. Tällä kertaa vuorossa taas meikkejä. Säästän nyt itseäni (ja kaikkia) varsinaisilta meikkikuvilta ja keskityn höpöttelyyn.

Suhtauduin skeptisesti irtopuuterimaiseen helmiäisluomiväriin. Ajattelin että se leviää kaikkialle, karisee ja varisee ja sitä kuluu joka käyttökerralla vähän hukkaan, kun sirottimesta kopsahtaa aina vähän liikaa. Luomiväri osoittautui käytännössä kestäväksi, helmiäistä on runsaasti. Testisävyt sopivat omiin väreihin kivasti. Puuteria pystyy myös käyttämään rajausvärinä, kun siihen yhdistää pisaran vettä. Mitää erityistä varisemisefektiä en huomannut illan aikana, vaikka levitin väriä koko luomelle runsaasti. Väri on iholla kiiltävää ja se "hehkuu" kivasti. Kulta on vahvasti kultaista, sillä saa mageet kultaluomet bilekäyttöön. Harmaa on sävyltään pehmeä, jopa vähän violettinen. Roosa on näistä lempparina, sävy on pehmeä ja lämmin, sitä voisi kokeilla myös poskipunan tehostukseen.

Sirotinputelin on lopulta aika kätevä, kevyemmät väri pystyy sipaisemaan sutiin jo pelkästään korkin sisäpuolelta/ putelin "kannelta". Pakkaus on myös aika soma. Sanoisin että tuote toimii oikein kivasti, jatketaan käyttöharjoituksia.

Testiin tuli myös luonnonmukainen luomivärisivellin, jonka varsi on puuta ja karvat vuohta. Sivellin on pyöreänsorttinen ja sillä saa paremmin kevyen ja utuisen lopputuloksen, itse tykkään vähän tiukemmasta jäljestä. Käytössäni on 15 vuotta vanha Oriflamen luomivärisivellin, joka on ihan tykki: kestänyt käytössä kaikki nämä vuodet, pesut mukaanlukien. Hyviin siveltimiin kannattaisi siis panostaa, ei tarvitse tosiaankaan aina olla ostamassa uusia.

Oma lemppari näistä tuotteista on tuo voidemainen kajal. Sen jälki on vähän rasvainen ja sillä saa kivasti vähän suttuisemmatkin rokkirajaukset tai kevyemmät kajalit. Tuo puikkomainen muoto on varsin jännä, mutta käytössä ihan kätevä, kunhan ei "avaa" sitä täyteen mittaansa niin kuin kuvassa. Tosin mietin, miten tämä kuluu sitten käytössä, jääkö lopulta jäljelle vain tasainen klontti väriä? Olen kuitenkin testaillut tätä ahkerasti ja suosittelen kajalin ystäviä ihmeessä kokeilemaan.

Olen muuten huomannut, että itselleni kestää ehkä vähän joitain testaajia pidempään bloggailla näistä, mutta haluan kuitenkin perehtyä tuotteisiin, jotta niistä olisi jotain sanottavaa. Yllättävää on ollut se, miten positiivisiksi tähän mennessä saamani tuotteet ovat osoittautuneet. Tai sitten en ole kovinkaan kranttu. Olisi myös kivaa lukea muidenkin käyttökokemuksia eikä vain "...ja posti toi mulle tänään nää meikit". Toisaalta jokainen tekee kuitenkin niinkuin parhaimmaksi näkee ja toki jos postisetä luukuttaa ilmaisjuttuja päivittäin, ei kaikkeen varmasti ehdikään paneutua. Joku suosittu bloggari taisi joskus sanoa kuinka noloa on lukea, jos bloggari arvioi kaikki saamansa ilmaistuotteet... noloa tai ei, ainakin omalle blogille nämä testaukset tuovat vähän vaihtelua.

What kind of circus is this?

2012-01-19T23:08:00.000+02:00

Pientä päivitystä kotiin...

Vallilan "Sirkus" (suunnittelijana Matleena Issakainen) valmisverho kustansi lopulta lisäaleineen reilun kympin. Sirkus on ihan huippu kuosi, tosin pidän vielä enemmän värikkäästä versiosta, mutta sitä ei ilmeisemmin ole saatavilla enää.

Rrrakastan sisustustyynyjä! Mutta niitä on ollut muutamia liikaa. Uusi tyyny on myös Vallilaa, Matleena Issakaisen "Katajanokka"-kuosia. Sain tuosta kankaasta valmiiksi ommellun verhon, joka osoittautui liian lyhyeksi. Halusin kangasta kuitenkin näkyville, joten tein tuollaisen ison löhöilytyynyn, joka kätkee sisällensä neljä sisustustyynyä... hyödynsin valmiiksi käännettyjä reunoja siinä määrin, että tyynyn ompeluun meni 15minuuttia - vetoketjuineen. Jee, tästä tuli kiva!

Taulu lähti myös vaihtoon. Ivana Helsingin heppa-printin hyödyntäminen on pyörinyt pitkään mielessä. Mietin siitäkin tyynyä, mutta tällä kertaa se pääsi kehyksiin. (Tyynyoptio on olemassa, leikkasin reilut saumanvarat) Mustat kuviot leikkasin Filippa K:n esitteestä. Ei tässäkään nokka kauan tuhissut ja hevonenhan löytyy myös Sirkus-verhosta.

Pupu-tarjottimen sain joululahjaksi, sopii tähän sirkusteemaan! Se on ystävän omaa tuotantoa ja uniikki. (ja pöytäliinahan on muuten sekin Vallilaa :D)

Blue in the face again

2012-01-17T13:38:00.000+02:00

Pitkästä aikaa piirroksia. Välineenä akvarellit ja kuulakärkikynä. Kunhan nyt jotain suttuilin.

Narniassa

2012-01-15T18:30:00.000+02:00

Sinä päivänä oli talvi.

jotain jotain

2012-01-14T21:19:00.000+02:00

Vuoden ensimmäinen blogitauko. Mutta niin kuin aina, oli tämäkin tauko tahaton ja tapahtui hyvinkin luonnollisesti. Vietin neljä päivää maaseudun rauhassa, ihastellen huurrepuita, juoden paljon kahvia ja vierailemalla niin mummon kuin kaverin luona, reipasta kirppistelyä unohtamatta. Sen jälkeen palasin taas Helsinkiin ja niin tekivät myös kissakaverit, jotka saivat viettää maalaiselämää peräti 15 päivän ajan. Sen jälkeen olenkin pyörittänyt vanhaa "Mitä mä teen tällä mun hiton elämällä" -levyä, viettänyt aikaa ihanien ihmisten seurassa, kirppistellyt lisää ja pyörittänyt tuota hittibiisiä vielä vähän lisää. Sen lisäksi hankin uuden puhelimen ja suoristusraudan.

Parit synttäriä sitten saadut Aarikan lakanat pääsivät vasta nyt käyttöön. Vallan sympaattiset ja raikkaan unettavatkin vielä.

Taisi olla tähänastisen talven kaunein päivä.

Liian suuret toppalenkkarit ja kirjoneulekalsarit, mukavuus toki ennenkaikkea.

Ehkä tänä vuonna en enää perustele laukkuhankintojani, sillä niille ei löydy muita perusteita kuin "Mä rakastan laukkuja ja tää on niin hieno!" Ja hei, sini-punaväritys ja mäyräkoirakoriste!

Äidin kirppislöytö. Neuvottelin tämän itselleni. Se on iso, nahkaa ja ihanan kreisi. Jauuu!

Puuvillainen raitaneule, parhaalta yhdeksänkytkytluvulta. Kirppikseltä tietty.

Happy WDC everyone!

2012-01-05T14:25:00.000+02:00

World Design Capital Helsinki 2012 -vuosi on käynnistynyt. Paljon kaikkea jännää on varmasti luvassa ja nyt jos koskaan saa kunnolla hypettää kotimaista suunnittelua. Jessss!

Oheistuotteita tullaan varmasti näkemään myös paaaaaaaaaljon, toivottavasti hyviä sellaisia. Ekat lempparit löytyy ei-niin-yllättäen astiaosastolta, Arabia on julkaissut "Kotikaupunki" sarjan, jonka mukien kuvituksesta vastaa Miira Zukale. Mukit ovat malliltaan tuttua "Teema"-sarjaa.

Meri

Keskusta

Kortteli

Puisto

Oma suosikki on tuo "Meri", sen kuvat ja väritys ovat kauniit ja siinä on tavoitettu hauskasti matkamuistoisuus uudella tavalla. Kokonaisuutena mukit ovat kyllä onnistuneita, niiden kuvioinnissa on osuvasti Helsingin henkeä. Helsinki kun nyt on enemmän leppoisa ja kylämäinen, kuin mikään 24-7 sykkivä urbaani metropoli, mutta ehkä juuri siksi raikas ja kiinnostava. Mukien kuvitus on trendikäs ja samalla hyvällä tapaa retro, muistuttaen siitä mitä Suomessa erittäin hienosti osataan - tehdä haluttavia ja aikaa kestäviä käyttöesineitä arkeen ja juhlaan.

Mukit (ja niiden kuvat) sekä sarjan muita tuotteita löytyy Iittalan verkkokaupasta.

Aikamatkustajan vaimo

2012-01-03T14:26:00.000+02:00

Vuoden 2011 viimeinen luettu kirja oli myös yksi niistä monesta, jonka olen pitkään halunnut lukea.

Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo alkaa vuodesta 1991, kun 20-vuotias Clare tapaa 28-vuotiaan Henryn kirjastossa, jossa Henry työskentelee. Kohtaaminen on Henrylle ensimmäinen, mutta Clare on tuntenut Henryn 6-vuotiaasta asti, jolloin hän tapasi aikasiirtymähäiriötä sairastavan miehen ensimmäistä kertaa. Tuolloin 36-vuotias Henry oli tullut tulevaisuudesta. Kohtaamiset jatkuvat ja vuosien varrella hänestä muodostuu Claren salainen ystävä ja lopulta suuri rakkaus, kohtalo.

Henry ja Clare kertovat tarinaa vuorotellen. Aikamatkustus tuo omat haasteensa elämälle ja parisuhteelle, mutta Clare on kärsivällinen, onhan hän odottanut Henryä melkein koko ikänsä. Ensikohtaamisen aikaan Clare on kertonut itsestään kaiken Henrylle, muttei tiedä paljoakaan Henrystä - ja kun he kohtaavat, ei heidän kohtaamisiaan ole vielä tapahtunut Henrylle. Lopulta palaset loksahtelevat kohdilleen ja heidän tarinastaan alkaa muodostua kokonainen ja heidän historiansa on yhteistä. Pariskunta yrittää viettää normaalia elämää, Clare taiteilijana ja Henry kirjastonhoitajana, mutta aikamatkustus on vaarallista. Myös toive lapsesta elää ja koettelee suhdetta.

Niin sekavalta kuin tarina voikin aluksi kuulostaa (ja lukijasta myös tuntua) on Aikamatkustajan vaimo kuitenkin helppoa ja nopeaakin luettavaa. 648-sivuinen pokkariversio taittui alle viikossa normaalilla lukutahdilla. Tarinan tärkeimmiksi kysymyksiksi muodostuvat kohtalon muuttumattomuus ja kaiken kestävä rakkaus, joka on hetkittäin hyvin raastavaa.

Loppu ei ole onnellinen.

Se selviää Henrylle elämänvaiheessa, jonka pitäisi olla tärkeä ja onnea täynnä. Mutta loppua kohden on mentävä, eikä siihen voi vaikuttaa. Henry säästää Clarea yksityiskohdilta, vaikka hän on jo tavallaan lopun kohdannutkin. Mutta toisaalta, mikä lopulta on lopullista?

En ole romanttisten kirjojen ystävä ja chick litiä inhoan yli kaiken. Aikamatkustajan vaimo on ennenkaikkea juuri rakkauskertomus, surullinen sellainen, mutta omanlaisensa ja vahva, siten myös erilainen ja kiinnostava. Kuitenkin että loppu on myös lohdullinen ja jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille.

"Henry on ollut teillä tietämättömillä melkein vuorokauden. Kuten aina, olen kahden vaiheilla: pitäisikö minun olla huolissani siitä, mihin on päätynyt, vai kiukuissani siitä että hän on taas häipynyt. Toivon että hän tulee pian takaisin."

Pressies

2012-01-02T17:12:00.000+02:00

Vietin viime viikon maaseudun rauhassa laiskottelemassa.

Kumma kyllä, joka vuosi joululahjoja vain ilmestyy... onneksi kaikki olivat taas kerran kivoja ja käytännöllisiä...

Tuoksukynttilöitä, luonnoskirjoja, kalenteri, perinteinen Mitä Missä Milloin, askartelukirja, pyyhkeitä, kosmetiikkaa, suklaata, Eurokankaan lahjakortti ja klasikoksi muodotunut yöpaita ja pörrösukat. Näihin voi joka joulu luottaa. Tällä kertaa yöpaita oli muuten ihanan pitkää mallia ja kaikenlisäksi lähituotantoa, eli paikallisen tekstiiliyrityksen tekemä. Muutenkin äitini oli ollut tänä vuonna erityisen trendikäs ja hankkinut lahjat paikallisista yrityksistä, tukien näin kotikunnan yrittäjiä ja välttäen stressaavan jouluruuhkan. Thumbs up!

P.s. Peukut ylös myös Maraboun lakritsisuklaalle, n a m s!

I will begin again

2012-01-02T00:25:00.000+02:00

Uusi vuosi vaihtui hyvässä seurassa, punkkulasi kädessä ja PMMP:n keikkaa odottaen.

Keikka oli hyvä, punkku oli hyvää (rusinaista) ja päällimmäinen fiilis oli maailmaa syleilevä rakkaus. Hymyilin tuntemattomille. Ehkä punaviinillä oli osuutta asiaan? Juhlat jatkuivat aamuun asti.

Vuoden ensimmäisen päivän fiilis on ollut rauhallinen. Tänä vuonna lupaan tehdä hyviä tekoja, olla itselleni armollinen, rakastaa, ja kehittää itseäni niin henkisesti kuin fyysisesti. Lupaan lukea vieläkin enemmän ja luopua vaatteista joita en käytä.

Kohti uutta siis!

Goodbye 2011, hello 2012

2011-12-31T17:44:00.000+02:00

2011 on ollut tapahtumarikas vuosi, niin koko maailmalle kun minulle itsellenikin.Vuoden ensimmäinen fiilis oli kiireinen ja sellainen koko vuosi on ollutkin. Niin paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua, hyvää ja kaunista, iloa, murheita, harmeja, ongelmia. Yhteenveto sanoisin kuitenkin, että vuosi 2011 oli hyvä vuosi, ainakin minulle...

one hell of year to remember.

Uudelta vuodelta toivon onnea ja mahdollisuuksia, ehkä hieman tasaisempaa tahtia, mutta ennen kaikkea hyviä kokemuksia. Murheilta ei kai koskaan voi välttyä, mutta annettakoon hienoja hetkiä myös.

Hienoa ja kaunista vuotta 2012 kaikille!

That's why I'm easy

2011-12-29T13:31:00.001+02:00

Helpompaakin helpommat kasvisnyytit:

voitaikinalevyjä (2-3kpl)

1 keitetty peruna

2 tomaattia

½ isohko sipuli

4-8 kpl marinoituja oliiveja (Olives Provence)

suolaa, mausteita oman maun mukaan

noin ½ pakettia Pirkka kevyt ruohosipulituorejuustoa

kananmuna voiteluun

My so-called wonderful world of fashion

2011-12-28T14:02:00.000+02:00

Ostin itselleni fäshiönjoululahjan eli Nina Chakrabartin My even more wonderful world of fashion -kirjan ja tammikuun 2012 britti-Voguen.

Chakrabartilta aiemmin ilmestynyt My wonderful world of fashion -kirja on ollut mielestäni ihana, mutta jossain vaiheessa lakkasin haaveilemasta sen ostosta, kun pidin sitä amatööreille suunnattuna. Chakrabartin piirrokset ovat huippuja ja kirja hauska kokonaisuus, mutta "muodin ystävän värityskirja" tuntui taas sellaiselta "kaikkihan siis osaa suunnitella vaatteita" jutulta, mikä noin yleensä liittyy vaatetusalaan. Että kaikki on vaan sellaista hauskaa ja kevyttä ihanien vaatteiden ja tavaroiden ihanaa piirtelyä ja sitten vaan eletään muodista. *huoh*

Nyt kirjan kakkososa tuntui osuvalta, koska omat inspikseni ovat totaalisen kateissa. Takana on syksy, joka meni ihan muissa töissä, kärvistellessä ja suriessa sitä, että onko tämä nyt aina tälläistä, vuodesta toiseen. Pätkätöistä pätkätöihin ja sen ison unelman toteutumisen odottelua.

Taloudellisesti on pärjättävä, laskut ja opintolaina maksettava, vuokrasta ja ruuasta puhumattakaan.... elämä on välillä vain yhtä isoa, harmaata arkea. Puolen vuoden sisään kolme työpaikkaa ja taas olen siinä tilanteessa, että pitää löytää uusi. Tosi väsyttävä tilanne pidemmän päälle. Lisäksi tuntuu, että olen pelkkä ylikouluttautunut korjausompelija ja Linnan juhlia seuratessa kukaan ei edes lohdutuksena sano "no mut sä saisit sit suunnitella mun puvun", kun kukaan ei edes muista että paikalla on vaatesuunnittelija?

Toisaalta tänä vuonna on tapahtunut paljon hyviäkin juttuja, mutta toisaalta keskittymiskykyni on ollut pitkälti ihan muualla. My concentration is on someone. Olen miettinyt paljon tulevaisuutta ja miten voisin unelmiani toteuttaa. Jos ei usko itseensä, ei usko kukaan muukaan.

My even more wonderful world of fashionin sivuilla parasta on kauniiden kuvien jälkeen mahdollisuuksien fiilikset. Piirrä kauluksiin sopiva takki, väritä kengät, ihastele tukkasankarittaria... inspiroidu. Ehkä kaiken pitäisikin olla, edes hetkittäin, kevyttä hassuttelua.

Katsotaan, jos saisin kirjan sivuja täytettyä... ehkä lisättyä tänne blogiinkin. Inspiraatioita odotellessa.

Couple

2011-12-27T15:58:00.001+02:00

Vuosi sitten ostin itselleni joululahjaksi pienen kupin Marimekon Siirtolapuutarhaa, henkilöstöalennusta hyödyntäen vähän niin kuin "muistoksi". Kuppi sai tänä jouluna parin, kun jatkoin "perinnettä".

Pillow fights

2011-12-26T18:25:00.000+02:00

Tapsanpäivän löhöilytunnelmiin sopii pari tyynykuvaa.

En muista onko tyynyt tullut jo esiteltyä, mutta menköön toistamiseen. Jaffa-tyynyn tein Vallilasta saamastani kangaspalasta, toinen tyyny taas on Sanna Annukan Marimekolle suunnittelemaa. Jättityynyt Ikeasta vuosia sitten.

Kuinka monella oli lapsena tuollainen kissatyyny? Se oli ja on edelleen ihana, jossain vaiheessa sillä taisi olla joku nimikin, mutta se on unohtunut. Vuonna 2004 kaivoin sen uudestaan esiin, pesin ja vaihdoin täytevanut. Saimi tappeli pentuna kissatyynyn kanssa ja Ninni kaivautuu välillä vieläkin kissan kainaloon päikkäreille.

Merry and bright

2011-12-25T22:26:00.000+02:00

Tänä vuonna vietin joulua ensimmäistä kertaa omassa kodissa. Päätös jäädä kaupunkiin syntyi siinä vaiheessa, kun sain tietää olevani aattona töissä. Muutama vuosi sitten olin samassa tilanteessa, mutta matkasin vielä aattonailtana vanhempieni luokse - vain ollakseni ihan tosi väsynyt ja uupunut koko joulusta.

Ensimmäinen oma joulu on ollut ihana. Kaikki on sellaista kuten olen itse halunnut ja turha hössötys ja perinteiden suorittaminen on ollut poissa. Sain muutaman ihanan lahjan ja tunnelma on syntynyt rauhallisesta kotifiilistelystä, kynttilöistä, telkkarin jouluohjelmatarjonnasta ja valikoiduista jouluruuista. Joulupuu, sypressi, sai koristeekseen pattereilla toimivat mini-ledvalot sekä minipallot, ja kotona on paljon kukkia, jotka toin mukanani töistä. Joulukoristeet ripustelin paikoilleen katsellessani Joulutarinaa. Tänään olen lukenut, leiponut ja syönyt - ja ollut vaan. Paras joulu pitkään aikaan.

Last minute Christmas shopping tips

2011-12-23T00:03:00.000+02:00

Ajattelin että en tee tänä vuonna mitään "jouluostoslistoja" (nythän taitaa olla enemmän muotia hyväntekeväisyys), mutta heitetään nyt kehiin viime hetken joululahjavinkit, blandad-blogi suosittelee:

- astiat

Tasaraita-muki

Marimekon Tasaraita-mukit puhuttelevat raitojen ystäviä, kuppi on lisäksi kätevän kokoinen perusmuki. Tykkään itse varsinkin punaraidallisesta versiosta.

Iittalan Kastehelmi ja Kulku-astiat ovat kauniit ja käytännöllisiä. Rakastin lapsena äidin Kastehelmiä ja minulla on muutama vihreä lautanen, mutta toivoisin saavani joskus muutaman osan lisää. Kulku on hauska versio Kastehelmestä.

- villasukat. Jos ei ole supernopea kutoja, niin sitten kaupasta. Tai sukkahousujen ystävälle villaiset sukkahousut.

- kirjat.

Pakettiin vaikkapa melankolinen, mutta hieno Kazuo Ishiguron "Ole luonani aina", jonka muuten hankin itselleni hieman etukäteen ja luinkin jo :)

- Hyväntuoksuiset saippuat, suihkugeelit

Teininä ostettiin joululahjat The Body Shopista. Ei edelleenkään mikään huono idea. Saatoin ehkä ostaa itselleni myös Pink grapefruit-suihkugeeliä...

- pullo hyvää punkkua/ valkkaria (holittomalle vaikkapa luomumehuja)

- kukkia... joulutähtien seuraksi amarylliksia, hyasintteja, tulppaaneita, ruusuja, tulilatvoja

- kuulun koulukuntaan "suklaa on ihan hyvä joululahja". Miksei myös muut namit tai sitten pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä/marjoja

- leffalippuja. Leffaliput ovat törkeän kalliita, mutta leffassa käynti on kuitenkin tosi kivaa.

Vinkit ovat varmasti kaamean tylsiä, mutta olen itse saanut niin monesti huonoja lahjoja, että tylsät mutta käytännölliset peruslahjat on todella jees. Töissä olen seurannut, miten nykyiset teinitytöt saavat mahtavia lahjoja vaikkapa kynsistudioseteistä rahakkaisiin lahjakortteihin. Itse sain teininä tanssivan sian: sillä oli raidallinen paita, siniset henkselihousut ja se tanssi "La bamban" tahtiin. Isäni mielestä se oli "ihan tosi hauska lahja", mutta itse olin lähinnä sanaton.

Piparia

2011-12-20T10:53:00.000+02:00

Jouluhan on jo ihan kohta! Ja tästä syystä blogi elelee hiljaisuudessa. Olen joko töissä tai vapaa-ajalla sentäillyt joululahjojen tai muiden juttujen perässä.

Lapsuudessani äitini suoritti joulua väsymykseen asti, kunnes saimme hänelle "ei sun tarvii niin hirveesti ressata tästä" viestin perille. Joka ikistä kaappia ei tarvitse ehtiä siivoamaan ja piparit voi ihan oikeasti leipoa valmistaikinastakin. Ja niin tein eilen itsekin, fiilistelyn vuoksi. Hankin ihkaomat piparimuotit Stockmannilta (ja jäin kaipaamaan sydäntä ja perus "kukkamuottia", vaikka kaupassa hyllytin ne tylsinä). Lopuksi valmiit piparit joskus kirppikseltä löytyneeseen Nyåkers pepparkakor -peltirasiaan - total success!

Tänä vuonna on luvassa hieman erilainen joulu, sillä olen aattona vielä töissä ja aionkin viettää kaupunkijoulun ihan omassa kodissa. Mutta sitä ennen taas töihin....

älkää ressakko liikaa, eiks nii!

P.s. otsikko omistettu ystävälle, jonka mielestä sana pipari on ... noh, epäilyttävä :D

Rakas Joulupukki,

2011-12-14T13:59:00.000+02:00

Rohkenen näin vähän isompana ja vanhempana lapsena lähestyä sinua, vähän niin kuin perinteen vuoksi. Tänä vuonna olen omasta mielestäni ollut kiltti, mutta ehkä jonkun mielestä kovinkin tuhma. Mutta millainen vuosi se on ollutkaan! Toivon tulevasta vuodesta rauhallisempaa ja seesteisempää, monessakin mielessä.

Joulu on pian. Itse asiassa siihen on enää vain 10 päivää. Olen auttanut sinun lahjataakkaasi hankkimalla jotain pientä perheelle ja ystäville, mutta myös työskentelemällä joulumyyjänä. Yllättävää miten samanlaisina lahjat säilyvätkään vuodesta toiseen, vaikka toki yllättäviäkin valintoja aina joukkoon mahtuu. Itseasiassa minä näinkin sinut tässä taannoin kun vierailit työpaikallani ja sait minut hetkeksi sanattomaksi. Tunsin olevani se 5- tai 6-vuotias tyttö, jota sinun kohtaamisesi jännitti valtavasti.

Mietin mitä minä toivoisin sinulta joululahjaksi. En oikeastaan tarvitse juuri nyt mitään. Minulla on paljon pehmeitä ja lämpöisiä neuleita, kirjoja voin lainata kirjastosta ja astioitakin on kaapit pullollaan. Hajuvesi voisi olla kiva juttu, mutta pärjään kyllä ilmankin. Haluaisin kyllä uuden kameran, mutta en mitään rutkua, joten vanhan on edelleen vältettävä. Kännykkänikin toimii toistaiseksi.

Jos jotain toivon, niin uutta työpaikkaa. Sen avulla saisin sitten itse toteutettua niitä omia tarpeitani. Jos sinulla on jokin toimipiste täällä Helsingissä, niin voisin ilomielin tulla sinne tekemään ihan mitä vain. Tiedäthän että osaan piirtää, ommella, neuloa, värjätä, painaa kangasta, suunnitella, käytän sujuvasti tietokonetta, kassakonetta, harjanvartta, tarvittaessa jopa puhelinta. Tiedät että opin nopeasti uutta ja olen luova, ahkera ja innostunut.

Toisaalta en tiedä voitko sinä mitenkään auttaa minua, mutta eihän toivomisesta mitään haittaakaan ole. Tai jos voisit edes suositella minua eteenpäin. Joka tapauksessa toivotan sinulle tsemppiä näihin kiireisiin päiviin ja ihanaa Joulua!

toivoo Heidi

P.s. Laitan vielä tähän loppuun lempparijoululauluni, jota kuunnellessa tulee ihan tippa linssiin, olkoon korni tai ei, Frank on vaan niin ihana!

We are listening, and we're not blind, this is your life, this is your time

2011-12-13T23:36:00.000+02:00

Olipa hyvä päivä. Vapaapäivä.

Sain viimein yhden virastoasian hoidettua. Pitihän siellä jonotella jonkun aikaa, mutta niinhän se on aina.

Karhupuistossa sai odotella ratikkaa. Ensin 15 minuuttia, sitten 9 minuuttia ja lopulta 3. Sitten kaksi vaihdosta kun kaksi peräkkäistä kolmosta olivat poikkeusreitillä. Lopulta pääsin kuitenkin Töölöön ja tsekkaamaan kirppikset. Saldo jäi laihaksi, mutta mitäpä siitä.

Töölöstä matkasin keskustaan ja myöhäiselle lounaalle itseni kanssa. Söin kallista, mutta järjettömään hyvää kurpitsakeittoa ja salaattia. Kerrankos sitä. Sitten harhailin joululahja-asioiden parissa, kunnes tapasin sattumalta ystävän ja sitten jo soittivat toinen ja kolmaskin. Ostin neuleen, joka vei fiilikset välittömästi vuoteen 1995 - hyvällä tavalla. Kaikki kahvilat tuntuivat olevan täynnä, mutta ostinpa ylihinnoiteltua kahvia ja palan suklaakakkua. No eihän sitä joka päivä.

Kotona ilostutti tuoksukynttilän "Kultaa ja mirhamia" tuoksu...

... ja uninen kissakaveri.

Ilahduttava asia oli myös kirjastoreissulla eteeni tupsahtanut Aikamatkustajan vaimo, jonka olen jo jonkin aikaa halunnut lukea. Joulunpyhinä sitten. Nyt luettavana on Kazuo Ishiguron Ole luonani aina.

Ja sit vielä päivän biisi.

p.s. Olen himoinnut Hennesin heppahuivia kau-an, nyt se oli tullut aleen. Kyllä taas kannatti odotella.

My precious

2011-12-09T12:00:00.000+02:00

Osallistuin korutyöpajaan, jossa oli mahdollisuus tehdä itselle hopeasormus.

Sormuksen kuvaaminen oli kurjalla kameralla ja vähäisellä valolla haastavaa, mutta eiköhän tästä saa käsityksen. Ihan siis tuollainen pelkistetty, leveä sormus.

Nakkini eivät ole esittelykunnossa, mutta kuvasta nyt näkee lähinnä tuon koon. Olen haaveillut pitkään tällaisesta, leveästä simppelistä sormuksesta ja ilokseni sellainen oli työpajan ohjelmistossa. Sormus tehtiin "nopealla tavalla", eikä työpajan ohjaajan mukaan kulta- tai hopeaseppien oppien mukaisesti, mutta tärkeintähän tässä oli tekemisen ilo. Ensin sormus "väännettiin" muotoonsa, jonka jälkeen saumakohta sulatettiin. Sitten rinkula nakuteltiin kevyesti tasaiseksi, jonka jälkeen se viilattiin ja hiottiin. Sitten vielä tasoitushionta ja kiillotus.

Sormeni ovat tuollaiset nakit, joten tykkään hieman väljistä sormuksista. Tämä sormus menee etusormen lisäksi keskisormeen ja peukaloon. Se on täydellinen ja sen tekeminen maksoi vaivaiset 8€. Suhtaudun tähän rakkaudella kuin Klonkku konsanaan.

Kokeilin myös makrameesolmintaa. Rentouttavaa puuhaa sanoisin!

Tuhma tyttö

2011-12-08T14:07:00.000+02:00

Nuori Ricardo rakastuu 1950-luvun alun Limassa, Perussa salaperäiseen tyttöön. Yhtenä iltana tyttö kuitenkin katoaa, niin nopeasti kuin on Ricardon elämään tullutkin. Sydämensä särkenyt Ricardo kasvaa, opiskelee ja päätyy unelmiensa kaupunkiin Pariisiin ja vuosien jälkeen kohtaa salaperäisen tytön uudelleen. Kaava alkaa toistua yhä uudestaan ja uudestaan: tuhma tyttö tupsahtaa Ricardon elämään, saa hänet sekopäiseksi rakkaudesta ja sitten taas katoaa - aina eri henkilöksi tekeytyneenä. He kohtaavat Lontoossa ja Ricardo seuraa tyttöä aina Tokioon saakka. Pariisin taivaan alla heidän rakkautensa on kuitenkin kaunein ja ihanin. Vuosikymmenet vaihtuvat, elämä muuttuu vähitellen. Ricardo työskenteleen Unescon tulkkina ja saa työnsä puolesta matkustella maailmalla. Koskaan hän ei kuitenkaan pääse tuhmasta tytöstä irti ja hajoaa tuon katalan naisen jäljiltä aina uudestaan ja uudestaan.

Mario Vargos Llosan Tuhma tyttö on huikean mukaansatempaava kertomus rakkaudesta ja sen mielipuolisuudesta. Kieli on kaunista, kevyttä ja soljuvaa ja kirjaa on nautittavaa lukea. Vuosikymmenet ja poliittiset tilanteet vaihtuvat, arkielämä muuttuu ja uudet suuntaukset tulevat ja menevät. Ricardon tarina on kokonaisuudessaan huimaava, vaikka kirjan edetessä on vaikea ymmärtää miksei mies pääse tuosta naisesta koskaan eroon. Huomasin ajattelevani, miksei mies vain mene elämässään eteenpäin, löydä parempaa naista jonka kanssa perustaisi perheen ja eläisi onnellisena. Lopussa kuitenkin Ricardon ratkaisua on helpompi ymmärtää: hän on elänyt elämänsä onnellisimmat ja kauheimmat hetket juuri tuhman tytön seurassa. Joskus ihmissuhteet ovat vain outoja ja selittämättömiä, eikä niitä voi järjellä ymmärtää.

Alussa kirja etenee verkkaisesti, mutta puolivälin jälkeen sitä on mahdotonta lopettaa. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Missä he taas kohtaavat? Tuhmasta tytöstä ei vain voi pitää ja Ricardon tossumaisuuskin välillä ärsyttää. Hän tuntuu olevan vain kauniin naisen pauloissa ja nainen itse on pahimman luokan narsisti, joka hakee Ricardosta, kiltistä pojasta, vain turvaa elämäänsä kun se on muuten sortumaisillaan. Lopussa Ricardo osoittaa olevansa kuitenkin se, joka jää lopulta voitolle ja tavallaan kai tuhmakin saa "palkkansa". Kirja on taitavasti rakennettu ja sen kielikuvat ja metaforat ovat hienoja. Suosittelen!

Kaunein

2011-12-07T12:46:00.000+02:00

kuva Iltalehti

Jenni Vartiainen oli tämänvuotisten Linnanjuhlien upein ilmestys ja hieno esimerkki kokonaisvaltaisesta tyylistä. Kampaus, meikki, korut ja puku - kokonaisuus joka teki kantajastaan vieläkin kauniimman. Ja Alexander McQueenin clutch, joka on kyllä to die for. Trendiväri oranssi toimii kalpealla ja tummatukkaisella Jennillä, puvun suunnitteli Katri Niskanen. Tässä myös huomaa, miten juhlakorut tekevät kokonaisuudesta entistä upeamman (korut Lorukorun mallistoa).

Se kuudeskahtatoista

2011-12-06T18:01:00.000+02:00

Jos ilmoittaa ammatikseen tai koulutustaustakseen vaatesuunnittelijan, kilvoittaa se esille kaikenlaisia mielipiteitä. Kerran jouduin suuhygienistin armottomaan jynssäykseen (kirjaimellisesti), koska hän oli hieman tuohtunut siitä, etteivät nykyaiset vaatteet sovellu keski-ikäiselle naiselle ollenkaan. Hampaistani tosin tuli vaaleammat ja superpuhtaat, mutta vaatetusongelma tuskin tuli ratkaistua.

Sitten on tämä sangen laaja ihmisjoukko "Ai sä oot vaatesuunnittelija! No sun unelma ois sit varmaan suunnitella puku linnanjuhliin!" njoooh, ehehh, tietty...... Ei sillä, se olisi varmasti ihan tosi kivaa. Iltapuvun suunnittelu ja toteutuskin on varsin palkitsevaa hommaa. Kaikki suunnittelemani ja toteuttamani iltapuvut ovat saaneet omistajissaan esiin valtavaa riemua ja ylpeyttä, joka on tarttunut minuunkin. Mutta ei se mikään isoin unelma ole - paitsi jos saisi suunnitella puvun jollekulle todelliselle tähdelle, jonka myötä puku tulisi kuvatuksi kaikkialle. Silloin se olisi hyvä meriitti CV:ssa, mutta ei yksi puku uraa tee. Näyttävän iltapuvun kantajalta vaaditaan myös ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta, sekä hyvää ryhtiä. Mikään ei ole latistavampaa kuin kaunis puku, mutta hartiat pyöreinä tallustava, epävarma henkilö siellä puvun sisällä.

Itse pukuhan voisi olla melkeinpä mitä tahansa. Mutta haluaisin että se olisi ennenkaikkea kaunis ja toisi kantajansa parhaimmat puolet esille.

Kuka tietää, ehkä jonain päivänä pääsen toteuttamaan sen WO-HOOOO-HOOOO linnanjuhlapuvun tai sitten en. Onneksi on kai muitakin unelmia.

Sitä ennen aion ihailla muiden töitä telkkarista. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Payback time, it will come

2011-12-06T01:12:00.000+02:00

Facebookissa ahkerasti leviävä video muistuttaa tärkeästä jutusta, jota ei voi koskaan olla painottamatta liikaa: kiusaaminen on tyhmää ja siihen pitää puuttua.

Minuakin on koulukiusattu. Kiusaamista kesti monta vuotta. Paskaa. Kiusaaminen oli pääasiassa henkistä, nimittelyä ja haukkumista. Minun keinoni selviytyä oli niellä haukut ja esittää etten väliä. Tai sitten haistattelin takaisin, pahimmassa tapauksessa tappelin. Joskus kiusaaminen oli "leikkimielisempää" ja parin koulukaverin kanssa tappelimme ala-asteella oikein kunnolla lähes päivittäin. Kerran jouduimme jälki-istuntoon - minä ja kaksi poikaa - koska menimme kesken matematiikan tunnin luokan takaosaan tappelemaan. Isoveljeni oli koulinut minusta tappelijan, joka löi takaisin. (Väkivalta on oikeasti ihan todella väärin!)

Koskaan en antanut periksi, vaikka kuinka sattui - ja sehän ärsytti kiusaajiani vielä lisää. Itsetunnon ja oman arvostuksen kanssa on toki pitänyt tehdä kovasti töitä jälkeenpäin, mutta koulukiusaaminen ei vaikuttanut siihen ettenkö olisi pitänyt koulunkäynnistä. Koulukiusaaminen + pikkupaikkakunnalla asuminen oli valtava motivaattori päästä opiskelemaan, muuttaa pois kotoa ja mennä elämässä eteenpäin. Se tavallinen tarina. En ole katkera, niin ikävää kuin se hetkittäin olikin, se vain vahvisti omapäisyyttäni ja sitä, että olen oppinut pärjäämään elämässä ja tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, vaikeissakin tilanteissa. Sitä paitsi olen mennyt elämässä eteenpäin, kouluttautunut ja kurotellut unelmiani kohti - toisin kuin pahimmat kiusaajani.

Aikuiselämässäkin on kiusaamista ja kiusaajia. Minä en kiusaa, ethän sinäkään?

P.s. Ja niin ironista kuin se onkin, ne jotka innokkaimmin nimittelivät läskiksi, ovat tätä nykyä paljon tuhdimmassa kunnossa. How does it make you feel now?

Kirjoneulehurmos ja kuinka se taltutetaan

2011-12-01T13:43:00.001+02:00

... jatkoa eiliseen. Tosiaan otin suunnaksi JC:n ja vakaan ajatuksen hehkuttamani neuletakin puolesta. Paikanpäällä tapahtuikin sitten se, mikä niin useasti tapahtuu kun ehdin jotain asiaa etukäteen hehkuttaa: neuletakki oli toki ihan kiva, mutta jotenkin se ei ollutkaan enää niin must have ja jäi kokonaan hankkimatta. Materiaali oli ihan ok, 60% puuvillaa 40% akryylia, mutta neulos oli jotenkin tosi tiukan oloista ja jämäkkää, ja itse kaipaan neuleilta pehmeyttä ja edes hivenen joustavuutta. Mitoitus näytti myös aika slimmatulta, joten en sitten innostunut sovittamaankaan. Olisin todellinen voittaja, jos olisin vain lähtenyt suoraan kotiin, mutta tässä vaiheessahan olin superorientoitunut saamaan jotain kirjoneulottua... koska olin Forumissa, ajauduin JC:lta kuin suorilta Cubukseen. Aika peruskauran oloista vaatettahan tuolla on, mutta jossain kirjoneuloshoureissani kotiutin sitten kirjoneulelegginsit.

Kalsarit lähtivät 9,90€ alehintaan ja ovat täyttä tekomatskua. Mahtavat kotihousut, ehkä joskus uskaltaudun näissä S-markettiin kun ensin keksin että miten hemmetissä näitä voi yhdistää edes jonkinlaista tyylitajua noudattaen niin, että näytä siltä että on lähtenyt kauppaan vaarin kalsareissa. Toisaalta Ympyrätalon S-marketissa on takuulla nähty jos jonkinmoista kulkijaa, joten ehkä vain sulaudun joukkoon?

Kirjoneulehimoni ei suinkaan tyrehtynyt tähän. Kävin ties kuinka monessa kaupassa kirjoneuleet silmissäni vilkkuen ja marmattava mies kannoillani, kyllähän siinä alkoi pinna jo vähemmästäkin kiristyä! Lopulta jäin keskenäni Gina Tricotiin ja muutaman minuutin kuluttua löysin kirjoneuletakin, josta tiesin kohdanneeni voittajan.

Noin. Siinä on nyt kirjoneuletakki, joka ei enää enempää voisi olla kirjoneule! Vastaanvanlaisen olisi joku kärsivällisempi voinut löytää kirppikseltä, mutta minä en nyt kyennyt enää odottamaan. Materiaalina 30% villaa ja loput sitten villaa jäljittelevää materiaalia.

Loppuillan vietin sitten verhoutuneena kirjoneuleeseen ja olo oli seesteinen. Mission accomplished.

Pidän itseäni suhteellisen järkevänä shoppailijana, mutta joskus näitä ylilyöntejä tulee. Samalla reissulla hankin pari mustaa perustoppia ja kuvan mustat nappikorvikset - koska ne nyt oli vaan hienot ja mulla oli kerrankin näihin kaikkiin varaa. Ei mitenkään järkevää ostokäyttäytymistä, mutta jos elää pari vuotta säästöliekillä ja sitten yhtäkkiä rahaa tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista...

Jotta saisin nyt edes pari "hyvä ihminen"-pistettä, niin kiskaistaanpa kehiin luonnonkosmetiikkaa: Santen käsivoide, jonka hankin Steinerkoulun joulumyyjäisistä. Tuo on sellainen kätevä 30ml pakkauskoko, joka kulkee käsilaukussa ja täyttää käsivoidekriteerit loistavasti eli imeytyy nopeasti. Kosteutustaso on ihan jees, ei mikään tehokosteuttaja mutta peruskäytössä toimiva ja tuoksu on kevyt ja luonnollinen.

Kohta taas iltavuoroon. Harmi, että töissä käytän työvaatteita - muuten olisin pukeutuneena tiedätte-kyllä-mihin.

Jag vill ha

2011-11-30T13:48:00.000+02:00

Olen ollut ties montako päivää rehellisessä flunssassa. Aluksi se alkoi yskällä ja riehaantui kunnon räkätautiin ja hentoon kuumeiluun. Aluksihan tosin menin alilämmöille, mikäli oli varsin hassua kun olo oli kuuma mutta ruumiinläpö 1,4 astetta normaalia vähemmän. Maanantaina oli pakko olla pois töistä, eilisen 8,5h:n työvuoron vedin kunnialla läpi. Kummasti sitä pystyy menemään töihin ilman meikkiä, kun silmät vuotavat - miksi enää pahentaa tilannetta valuvilla ripsareilla?

Mutta nyt taas arkivapaa. Töissä on ollut kivaa ja tykkään näistä arkivapaista, vaikka toki se tilipussissa tuntuukin. Mutta se itkuinen mä-inhoon-tota-työtä -ihmisraunio on poissa. Jau!

Asiasta kolmanteen. Tai tarkemmin neuletakkiin. Montako neuletakkia ihminen tarvitsee? Yhden? Kolme? Jos obsessoin laukkuja, tulevat varmasti neuletakit kakkosena. Uusinta ihastusta olen kytännyt JC:n ikkunasomisteista.

Se on kirjoneule, se on punainen ja kaikinpuolin vaan niin ihana. Haluan. Se huutaa nimeäni. Hinta on henkilökohtaisessa taloustilanteessani vähän yläkantissa ja materiaaleista ei mitään hajuakaan. Suhteellisen kelvollisesta yhdistelmästä voin toki maksaa, mutta akryyliunelmasta tuo on vähän kirpeä hinta. Ja kaikenlisäksi se on nostettu selkeästi tuotteeksi, jota JC uskoo myyvänsä voluumilla. Yleensä koitan välttää pahimpia massavaatteita (kuka haluaa tuotteen joka on ihan kaikilla?) mutta toisaalta tuo vaate tuntuu vaan niin omalta.

JC:n nettisivuilla pääsee myös mallintamaan vaatteita tuollaisen pitkäsäärisen daamin yllä. Mietin pitäisikö skaalata tyttöstä leveyssuunnassa potenssiin kymmenen, jotta päästäisiin luonnollisempaan lopputulokseen, mutta ehkä you will get the point. Minun arkityyli on niin tässä, että lähinnä naurattaa: raitapaita (jota muuten pidensin roimasti), mustat kapealahkeiset housut, "nahanväriset" kengät ja tietty tuo neuletakki.

Stay tuned. Katsotaan miten tässä käy, voittaako tahdonvoima vai punakirjavan neuletakin kutsuhuuto. Ja tänäänhän on myös palkkapäivä...

kuvat JC

Le le leopardi

2011-11-27T12:40:00.001+02:00

Olen vähän niinkuin salaa ihan tosi hullaantunut leopardikuosiin. Haaveilen, että sitten kun olen eläkeiässä, pukeudun päästä kantapäihin leopardiin - se on jotenkin niin hullua mutta ah-niin-hauskaa.

kuvat Asos

Leokuosi on parhaimmillaan asusteissa ja simppeleissä vaatekappaleissa. Olen haaveillut leoparditekoturkista vuosia ja kun sellainen vielä eteeni tulee, aion sen hankkia. Ihan sama miltä se näyttää päälläni. Jos olet nähnyt Gainsbourg-leffan ja muistat kohtauksen jossa Brigitte Bardot saapuu tapaamaan Gainsbourgia tukka tupeerattuna, kissansilmärajaukset silmissä ja päällään leoturkki - you know what I'm talking about.

trikoomekko ja tekoturkishuivi H&M, muut kuvat Asos

Leohuivi - check, leobaskeri - check, leosurmus - check, leokäsilaukku -check, leokorvikset - check check. Seuraavana aion hankkia lyhyen neuletakin. Kolmisen vuotta sitten löysin ihanan leoneuleen kirppikseltä, harmi vain että se kutistui pesussa ja myin sen eteenpäin. Jotkut leopardikengät olisivat myös hauskat... leopardikuosi näyttää parhaalta yhdistettynä mustaan, punaiseen tai "nahanruskeaan"... miksei myös tummaan denimiiin. Jos kokovartalonaamiointi tuntuu vaikealta, voi homman pitää minimissä.

The way to do it right:

Advanced Style-sivuston daami näyttää mallia, miten leokuosi sopii kaikenikäisille ja oikein käytettynä se on tosi chic. Aina ja ikuisesti.

Bourgeois dreams

2011-11-24T13:24:00.000+02:00

Maanantaina aloitin siis työt uudessa paikassa ja ainakin toistaiseksi leijailen onnellisuuspilvissä. Tiistai oli arkivapaa, eilen ja tänään teen iltavuoroa. Tykkään siitä, että vuorot vaihtelevat ja aikaa (energiaa) jää nyt muihinkin juttuihin. Tykkään myös monesta muusta jutusta, jotka ovat nyt toisin. Joskus vaihtamalla kyllä paranee.

On kiva tsekata työvuorot jääkaapin ovesta, kun Ruotsin kuninkaalliset hymyilevät kannustavasti!

Sain töistä myös kukkia... eli siis pelastin reissussa rähjääntyneen tulilatvan. Klementiinejä sai lähikaupasta euron kilohintaan ja sopivat kauniisti tuohon Jade Jaggerin Indiskalle suunnittelemaan vatiin. Tummansininen ja oranssi on kyllä uhkea väriyhdistelmä, tykkään.

Ja sitten viime perjantaisiin laukkulöytöihin:

Ihanan mummomainen ja sovinnainen shopperbag puhutteli muotokielellään. Katselin sitä tovin, jonka jälkeen laitoin laukun takaisin hyllyyn ja tsekkasin muuta tarjontaa. Epic fail! Hetken kuluttua näin laukun jonkun tytön käsissä. Onneksi hän laittoi sen takaisin hyllyyn, koska tunnekouhun seuraukseni tiesin haluavani laukun itselleni. Ja miten mahtava se onkaan, laukku kourassa tulee sellainen hyvänlainen fiilis ja voin melkeinpä kuvitella olevani suomenruotsalaista porvarishienostoa, joka on menossa Stockan herkkuun ostoksille. Porvarisunelmani kustansi vain 4€.

Kotimainen, nahkainen semipikkulaukku on kätevää haitarimallia ja siinä on tarpeeksi vetoketjullisia taskuja. Oivallinen menolaukku. Kunnoltaan tämä on aivan loistava, kuin uusi ja hinta 6€ siksi varsin kohdillaan.

No joo. Mä tiiän. Onhan näitä jo ennestään. Mutta huonommista on helpompi luopua, kun löytää hyviä täsmäyksilöitä ja toisaalta laukku on mulle asuste, jota vaihtelen jopa pari kertaa päivässä. Ehkä tulevaisuudessa esittelen laukkukokoelmaani tarkemmin?

Palaan lähtöruutuun, minä palaan

2011-11-20T13:16:00.000+02:00

Kertarysäyksellä viime päivien kuulumisia: isoin uutinen on se, että irtisanouduin työstäni torstaina. Miten kertoisin lyhyesti asiasta, josta haluaisin jotain sanoa, mutta kuitenkaan asiaa sen enempää vatvomatta? Ehdin työskennellä paikassa 2kk, vaikka se tuntuukin pidemmältä ajalta. Olin jo alussa hieman epävarma kyseisen duunin suhteen, mutta päätin kokeilla - hyvä niin. Hyvin pian minulle kuitenkin selvisi, että työnkuva ei vastannut odotuksiani työn suhteen. Työ oli hektistä ja henkisestikin väsyttävää, olin stressaantunut ja ahdisti. Tunsin itseni luuseriksi, joka ei pärjää, ei osaa, ei pysty eikä jaksa. Apea mieli alkoi vaikuttaa kaikkeen muuhunkin ja väsymykseni on taatusti tullut esille blogissakin. Kun sitten tuli mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, oli tehtävä pikainen päätös mitä teen tulevan suhteen. Jäänkö entiseen ja yritän vain kestää vai vaihdanko ennestään tuttuun ja kivaan paikkaan, vaikkakin vain lyhyeksi aikaa?

Irtispäätökseni myötä koin valtavan helpotuksen ja vapautuneisuuden tunteen, ja kun olin lopulta hoitanut asian ja tehnyt viimeisen vuoroni loppuun torstaina, oli fiilis hyvä ja tyytyväinen. Yritin parhaani, se riittää, mutta nyt haluan jotain muuta.

Perjantain ohjelmassa oli siis mennä verotoimistoon hakemaan (taas) uutta verokorttia. Aloitan uudessa työssä jo huomenna maanantaina ja edelliset verokortit ovat edellisillä työnantajilla... Verotoimiston jälkeen hyppäsin ysiratikkaan ja matkasin Vallilaan.

Vein vohvelirautani lainaan Vallila Interiorin ravintolapäivän tempausta varten. Ja kun kerran Vallilassa olin, poikkesin Mäkelänkadun kirppiksille: Löytöretkeen ja Emmaukseen.

Huvitin itseäni Löytöretkessä feikki-Vuitton-laukulla: hintalapussa luki "aito LV laukku hinta 100€". :D Löytöretki on vähän homssuisempi paikka, mutta Emmauksessa on monesti tosi hyvää tavaraa halvalla. Löysin pari tosi kivaa ~~laukkua~~ juttua, niistä lisää ehkä myöhemmin.

Mäkelänkadulta taas ratikkaan ja keskustaan tapaamaan ystävää vauvoineen. Lounastimme Stockan kahvilassa pitkän kaavan mukaan, söin ihan kelvollista Borsh-keittoa ja salaattia. Sitten kävelin taas kohti kotia.

Perjantai-illan ohjelmassa oli PRKL-klubin "kantispiparit" eli pikkujoulut. En ole ollut koskaan aiemmin kyseisessä mestassa, mutta ei siellä mitään kantiskortteja kyseltykään. Ystäväni oli hehkuttanut illan bändiä, Wankers of the zoo crew:ta, jonka keikka olikin reipasta ja energistä mättöä. Laulaja-Tommi oli sen verran nopealiikkeinen esiintyjä, että kuvaaminen oli kamerallani lähes mahdotonta!

Hauska ilta kaikenkaikkiaan! Kiitos kuuluu hauskoille seuralaisille. Illan kuvasaldosta voisi päätellä vahvempaa humalatilaa ja pilkkuun asti paikanpäällä notkumista, vaikka oikeasti join kaksi siideriä ja olin jo kotona kahden jälkeen.

Eilen lauantaina sitten Vallilan kankaalliseen garageen. Idea oli hauska ja autotallissa esiintyi Merries, joka kuulosti hyvältä ja sopivan särmältä "autotallibändiltä".

Sain extratäytteet vohveliin, mutta toisaalta olihan mun vohvelirauta tuolla lainassa :D Vallilasta reippailin takaisin kotiin, jossa hissuttelinkin sitten koko päivän ja nukuin univelkoja pois. (Alunperin minun piti olla ihan muissa ravintolapäivän tunnelmissa ja illalla duunin pikkujouluissa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja hyvä niin.)

Huomenna siis uuteen työhön. Fiilikset on hyvät, takana rentouttava viikonloppu ja edessä uusia haasteita. Ja mikä hassuinta, perjantaina vietettiin tämän blogin nelivuotissynttäreitä!!! Neljä vuotta!!! Meininki on säilynyt kautta vuosien samanlaisena, sopivan yksinkertaisena ja alkuperäisenä, toivon myös että omaehtoisena, mutta kuitenkin alati muuttuvana ja kehittyvänä. Neljä vuotta sitten olin vastavalmistunut ja samassa tilanteessa kuin nyt: irtisanoutunut edellisestä työstä ja menossa uuteen, jopa työnantaja on sama! Vuosiin on mahtunut monenlaista projektia, fiiliksiä laidasta laitaan ja toivon mukaan henkistä kasvua. Siispä eteenpäin mennään, kohti tulevaa. Mielenkiinnolla odottaen mitä tässä vastaan tulee...

Vallilan kankaallinen garage

2011-11-19T10:33:00.000+02:00

kuvat Vallilan FB-sivuilta

Tänään vietetään taas Ravintolapäivää ja monimuotoisten pop up-ravintoloiden joukosta kannattaa poimia omat suosikit. Yksi mielenkiintoinen ravintola avautuu Vallilaan, Vallila Interiorin autotalliin. Vallilan kankaallinen garage toimii klo 11-14. Wrap- ja vohvelimenuun lisäksi paikanpäällä voi nautiskella Merries-bändin musiikista ja samalla ostaa Vallilan tuotteita ystävähinnoin. Ruokamyynin tuotto ohjataan Helsingin Ensikoti Ry:n perheiden auttamiseksi. Syö, nauti, auta!

The very best of Versace for H&M

2011-11-16T23:04:00.000+02:00

17.11. muutamaan valikoituun myymälään saapuva The very best of Versace for H&M-kokoelma on hennesin tämänvuotinen designeryhteistyö. Vahvoja värejä ja räikeitä printtejä, räätälöityjä leikkauksia, nahkaa, niittejä, krumeluureja. Hauska mallisto, vaikkei itseäni niin jaksa innostaakaan, jotain tästä nyt jää uupumaan. Mallistollisesti ajateltuna aikamoinen sillisalaatti. Kuitenkin luvassa taattua ysärimuotia Versacen muotitalon ystäville.

I need to be myself, I can't be no-one else, I'm feeling supersonic

2011-11-15T12:44:00.000+02:00

Tradition de Hammam

2011-11-14T14:26:00.001+02:00

Otin ilahtuneesti vastaan Yves Rocherin kuukauden testituotteet, sillä Tradition de Hammam-sarja on entuudestaan tuttu ja tykätty juttu. Tuotesarjan ydinasia on marokkolainen Argan-öljy, jota Yves Rocherin nettisivuilla kuvaillaan näin "Arganöljy tunnetaan ihoa hellivistä ominaisuuksistaan. Se onkin itämaisten naisten kauneuden tarkoin vaalittu salaisuus. Arganin hedelmät kuivatetaan auringossa, hedelmäliha irrotetaan ja siemenet kerätään talteen. Öljy puristetaan murskatuista siemenistä Marokossa vielä nykyäänkin käsityönä täysin luonnonmukaisin menetelmin. Yves Rocher'n tutkijat ovat valinneet tuotesarjaan tämän öljyn, jotta saisit nauttia kaikista sen uudistavista ja hoitavista ominaisuuksista luonnollisessa muodossa."

Testiin saadut tuotteet: suihkuöljy, hoitava argan-balsami ja arganinkivijauhetta sisältävä kuorinta-aine.

Kuorinta-aine näyttää hieman vetelältä marjapuurolta, tuoksuu ihanasti aprikoosilta ja on iholla helposti levittyvää, mutta kuorinta-aineeksi sopivan karheaa. Sisältää kasvipohjaisia aineosia: luonnonmukainen arganöljy, arganinkivijauhe, aprikoosinkivijauhe ja ruusuvesi.

Argan-balsami on valkoista, maitomaista, notkeaa ja sen tuoksu on todella voimakas, jopa pistävä. Sen sisältämät kasvipohjaiset aineosat: luonnonmukainen arganöljy, luonnonmukainen appelsiininkukan eteerinen öljy, ruusuvesi, karitevoi ja oliiviöljy.

Suihkuöljyn luvataan muuttuvan iholla valkoiseksi ja antavan pehmeän ja silkkisen fiiliksen. Tuote sisältää arganöljyä.

Tradition de Hammam-tuotteita Yves Rocher mainostaa kylpylämaista tunnelmaa luoviksi ja rentouttaviksi. Ajattelin ensin säästää näitä johonkin saunailtaan kokeiltaviksi, mutta vietin lauantaina koti-iltaa ja fiilis oli stressaantunut ja kireä, joten päätin kokeilla. Suihkuöljyn jätin toiseen kertaan, koska kylppärissäni on vintage-henkeen istuma-amme ja olen saanut sen viemärin joskus tukkoon suihkuöljyillä läträtessäni. Kuorinta-aine tuntui sopivan rouhealta iholla, vaikka levittyi helposti. Ihon kuoriminen teki hyvää ja kuorinta-ainetta hieroessa verenkiertokin vilkastui. Tykkään aineen tuoksusta, se on ihanan pehmeä, hedelmäinen ja mausteinen. Iho jäi pehmeän tuntuiseksi ja hyvällä tavalla hitusen öljyiseksi. Suihkun jälkeen levitin iholle balsamia. Voiteen tuoksu on itsessään todella voimakas ja pistävä. Sinällään tykkään voimakkaistakin tuoksuista, mutta veikkaan että herkkänenäisemmällä balsamin tuoksu on liian voimakas. Levitin voidetta rohkeasti iholle ja kappas, tuoksu selkeästi pehmentyi imeytyessään ihoon. Jälkituoksu oli pehmeä ja siitä voi selkeästi erottaa appelsiinin, ruusuveden ja oliiviöljyn. Iho tuntui samettisen pehmeältä ja kimmoisalta. Pitäisi tehdä tätä useammin, tuotteilla "läträäminen" oli tosiaankin rentouttavaa puuhaa. Täytyy testata tuotteiden vaikutusta saunan yhteydessä, veikkaanpa että niiden vaikutus paranee.

Suosittelisinko tuotteita? Kyllä. En osaa sanoa miten herkkä ja ohut iho näistä tykkää, omani on paksumpi ja pintakuiva, jolle tuotteiden vieno öljyisyys sopii mainiosti. Voimakkaista tuoksuista tykkäävät ilahtuvat näistä, mutta hentojen kukkaketojen ystävä voi kokea tuoksut liian voimakkaina?

Sain muistaakseni edellisjouluna äidiltä sarjan lahjapakkauksen, joka sisälsi savinaamion ja hierontaöljyn, sekä puisen kamman. Ajattelin heittää näistäkin arvostelut samaan settiin. Hiuksille ja kasvoille sopivaa savinaamiota olen käyttänyt saunan yhteydessä ja se on i h a n a a. Hiuksista tulee ihanan pehmeät ja kiiltävät, iho kirkastuu. Tuoksu on pehmeä ja hedelmäinen, samantyyppinen kuin kuorinta-aineessa. Savinaamio on jo loppusuoralla ja haluaisin sitä lisää, sillä se on ollut yksi lempparituotteistani. Hierontaöljyn tuoksu on voimakas ja se imeytyy hyvin ihoon. Öljyä olen käyttänyt tätä myös ihon pesemiseen talvisaikaan saunan yhteydessä ja myös hiuksiin ja hiuspohjaan. En tosin voi suositella kaikkien kokeilemaan samaa, mutta omalle iholle ja hiuspohjalle tuote sopii, mutta toisaalta ihoni ei ole herkkä eikä juurikaan reagoi voimakkaasti. Öljy on myös todella riittoisaa.

Muistuttelen vielä, että en saa tuotteiden testaamisesta rahaa ja niistä kirjoittelu on vapaa-ehtoista, perustuen kuitenkin omaan rehelliseen käyttökokemukseeni.

P.s. Muistan muuten lukeneeni, että luonnonkosmetiikkaan hurahtaneet kosmopoliitit (hipit) ovat roudanneet Argan-öljyjä selkä väärällään Marokon-reissuiltaan. Sen sanotaan omaavan monia hyviä terveyttä ja kauneutta edistäviä ominaisuuksia. Uhanalainen arganpuu on Unescon suojelema, mutta paikallisilla on lupa poimia hedelmiä. Hedelmien kivet rikotaan käsin ja niiden sisältämistä siemenistä uutetaan sitten käsityönä/koneellisesti öljyä. Öljyn ja sen tuotannon eettisyydestä voi lukea esim. täältä. Kaksipiippuinen juttu näköjään taas tämäkin.

Mar-ras-kuu

2011-11-13T23:06:00.000+02:00

Another week gone by.

Marraskuu alkaa olla jo kohta puolessa välissä. Päivät pimenevät ja kaamosväsymys lamaannuttaa. Huhh. Stressikäyrät ovat olleet koholla, lisäjännitystä elämään toi vessanpytyn rkkoontuminen ja läheltä-piti-vesivahinko. Viikonloppu on mennyt nukkuessa, lukiessa ja kotona jumitellessa.

Kynttilänvalo on tämän vuodenajan parhaita puolia.

Ja kirppistelyhän nyt auttaa vaivaan jos toiseen. Love actually on muuten lähestulkoon AINOA romanttinen komedia, josta voin sanoa pitäväni. Ehkä siksi, että monisäikeisen tarinavyyhdin kaikki henkilöhahmot eivät saa siirappisen onnellista loppua. Kyynikko mikä kyynikko!

Pukeutuminen ei kiinnosta. Joku neule ja mustat pillihousut on kaikkivoipainen yhdistelmä päivästä toiseen.

Tosin olen alkanut taas innostumaan koruista. Sormukset ja nappikorvikset ovat ihanimpia. Näyttäisinpä yhtä hehkeältä kuin kuvan nainen. Tosin joku miekkonen vihelsi minulle perjantaiaamuna metrossa, kello oli sentään vasta 07:15! :D Toivon että kyse oli aidosta kohteliaisuudesta eikä ironiasta, itse kun en tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa!

Takki auki

2011-11-08T23:14:00.000+02:00

Ajattelin olla fiksu, ja jätin ihanaisen Paola Suhonen by Seppälä sulkamekkosen kauppaan ja hankin lämmittävän takin. Tosin tuo toppis on vielä vähän liian kuuma, mutta olen käyttänyt sitä reteesti auki.

Simppeli perustakki, hintaa jäi -50% alennuksen jälkeen 24,95€, hennesiltä. Mutta tykkään, perustakit on jees. Haluaisin hankkia vielä jonkun vähän erikoisemman takin, tämä sopii nyt ihan arkeen.

Ainoa pieni miinus oli hupun karvareunus, jonka sai onneksi irroitettua. Anteeksi nyt vain, mutta en halua käyttää tekokarvasomistetta, joka näyttää kissaltani..... :D

Havainnollistava kuva

Hyvää ainesta

2011-11-07T11:00:00.001+02:00

Suomen huippumalli haussa 2011 on edennyt jo pitkälle. Kilpailijoiden osalta kausi tuntuu tasokkaammalta kuin aiemmin, varsinkin kun porukkaa on karsittu reilusti pois. Tyttöjä on jäljellä enää neljä, enkä osaa edes veikata kuka heistä voittaa. Taso on todella korkea!

Alussa suosikkini oli selkeästi Helen. Hän näyttää upealta ja on kansainvälisen kaunis. Sittemmin olen seurannut mielenkiinnolla muidenkin tyttöjen kehitystä. Tuntuu raadolliselta että kisassa Heleniä moititaan koko ajan liian isoksi, vaikka hän on kiinteä ja sporttisen naisellinen.

Eevi on ulkonäöllisesti persoonallisin, olisi kiinnostavaa nähdä hänestä voimakkaita editorealeja. Hänen Kalevala-korun kilpailukuvansa on mieletön, sen fiilis on superintensiivinen.

Anna-Sofia on kaunis ja hauras kuin posliininukke, mutta toivoisin jonkinmoista energiashokkia tytön vähän ponnettomaan olemukseen. Ei riitä että on vain kaunis ja kaikki kehuvat ympärillä, pitää olla myös omaa tahtoa. Pienellä itsebuustauksella tyttö saisi kuviinsa valtavasti fiilistä lisää.

Olen oppinut pitämään Minnasta, joka on selkeästi hyvin muuntautumiskykyinen ja kehittynyt kisan aikana huimasti. Aluksi Minna oli jotenkin persoonaton, mutta aikaa myöden hänessä on kuitenkin jotain vähän mystistä. Minnalla on hyvä asenne.

Kisan tähän astisin suosikkikuvaukseni on ollut ehdottomasti tuo Kalevala-korun kuvaus. Tytöt oli stailattu tosi kekseliäästi, kuvat olivat hauskoja ja kauniita. Kerrankin oli unohdettu tuotekuvaus, jota Suomessa usein tykätään harrastaa ja keskitytty myös visuaaliseen kokonaisilmeeseen ja fiilikseen. Tosin kaipailisin vieläkin jotain viimeisen päälle stailattua ja järjestettyä editorial-kuvausta, joka ei ole kytketty johonkin markkinointitarkoitukseen, mutta nähtävästi ohjelman budjetti ei anna myöden... Lenswayn kuvaus oli myös hyvä, kaikkien kilpailijoitten kuvat olivat raikkaan ilmeikkäitä ja kauniita.

Jännää nähdä miten tytöt kisan jälkeen työllistyvät. Veikkaisin että kaikille löytyy helposti töitä jatkossa, mutta ainahan vaaditaan sitä omaa tahtoa ja hyvää tuuria myös.

kuvat

Kultaharkko ja bilehile

2011-11-05T17:02:00.000+02:00

Hyppäsin yhtenä iltapäivänä töistä palatessani ratikasta jo Töölössä, ajattelin että nyt vois tarkastaa Töölön kirppistarjontaa. Mannerheimintiellä on kätevästi Pelastusarmeijan kirpputori ja Itsepalvelukirppis Dom suhteellisen lähekkäin toisiaan. Aavistelin että tervehenkiset ja vauraat töölöläiset ovat ehkä laittaneet kiertoon hyvää ja laadukasta kamaa ja olin siinä oikeassa.

Pelastusarmeijan kirppiksellä oli hyvää, puhdasta ja siistiä vaatetta tarjolla, nahkaisia olkalaukkuja, kivoja kenkiä, kirjoja, astioita ja kodintekstiilejä. Hinnat edullisia. Vaatetarjonnassa Marimekkoa, Nansoa. Hyvä valikoima hienoja jakkupukuja jonkun töölöläisleidin kokoelmista.

Aiemmin lähestulkoon paheksuin sitä, että parisuhteen myötä nainen alkaa pukea miestä. Vannotin etten itse ryhtyisi ikinä samaan. Noh... olikin helpommin sanottu kuin tehty ja sitä paitsi ei se nyt kai niin vaarallista ole, jos näkee sattumalta jotain mistä toinen voisi tykätä (seliseliseli). Tykkäsin paidan puna-musta-valkoisesta ruutukuosista, painonapeista ja ryhdikkäästä ulkonäköstä - huppu tuo vähän rennompaa fiilistä. Onneksi mies otti tämän ihan tyytyväisenä vastaan ja paita istui loistavasti. Pelastusarmeijan kirppikseltä, hinta 4€.

Itsepalvelukirppis Dom esitteli jo näyteikkunassaan vanhaa Arabiaa ja Iittalaa sekä Minna Parikan kengät. Sisällä oli mukavan avaraa ja myytyvät vaatteet ja tavarat puhtaita, siistejä ja hyväkuntoisia. Olen tiukentanut kirppislaukkushoppailua, mutta nyt löysin pari hyvää yksilöä.

Mangon olkalaukku on paksua ja pehmeää mokkanahkaa. Siisti ja vain muutamia käytönjälkiä. Tykkäsin ajattomasta ulkonäöstä ja 5€:n hinnasta, kun tietää mitä Mangon laukut uutena maksavat. Laukku on jo todettu käytössä hyväksi, sinne mahtuu kätevästi kaikki arkikamat - pieni tilaihme siis. Kassalla ollut mieshenkilö kommentoi laukkua hauskasti: "Mikäs kultaharkko tässä on? [tarkoitti solkea] Onpas painava! Ihan hirveän painava kassi noin pieneksi!"

Ihastuin syvästi Topshopin iltalaukun ulkonäköön, mutta kummastelen vieläkin että se on ihan oikeasti nahkaa. Pussukkamainen laukku ei ole ehkä kaikista käytännöllisin, mutta se on järjettömän hieno! Hinta 5€. Laukun pinta on jännä, pehmeän säämiskäinen ja siinä on tuollainen glitterhilepinnoite. Ihan järjetön löytö mielestäni.

Peltipurkkien keräily on ollut hieman jäissä (syystä sekin), mutta... no hei... koristelut on niin omannäköiset ja lisäksi tuo kansi aukeaa saranoilla. Hinta 3€.

Iso plussa tööläiskirppiksille, todellakin menen uudestaan! Menkää tekin!

Pelastusarmeijan kirpputori Töölö

(Mannerheimintie 90) ark. klo 10-18, la 10-15

Kirpputori Dom (Mannerheimintie 29)

ark. klo 10-18, la-su 10-15

Thirty and still alive

2011-10-30T14:53:00.000+02:00

Tänä vuonna on toivotettu kymmenittäin onnitteluja ja vietetty useita kolmenollabileitä. Toisille ikääntyminen on iisimpää ja toisille -kuten myös itselleni- vaikeampaa. Omat kolmekymppiseni menivät puolihuolimattomasti hutaisten, mentaliteetillä "no tulipahan nyt ees jotenkin vietettyä". Eilen vietimme rakkaan ystäväni kemuja isomman kaavan mukaisesti, mutta toisaalta onpahan hänen kriisinsäkin ollut omaani suurempaa. Ja se on jo saavutus itsessään, koska olet pitänyt itseäni the ikäkriisittäjänä.

Juhlinta alkoi alkuillasta Groteskissa.

Söimme hienosti aikuisten ihmisten tapaan kolmen ruokalajin illallisen, harmi vain että tämmöiseen tottumaton ei todellakaan enää muista mitä kaikkea ihanaa ruuat sisälsivät. Mutta ruoka itsessään oli erittäin hyvää.

Alkuruokana ihanan kermaista keittoa, jossa oli ainakin purjoa ja tryffeliä. Ihan taivaallisen hyvää! Hapokas valkoviini kruunasi makuelämyksen.

Pääruokana ylikypsää ankkaa, paprikapyreetä, linssejä ja perunakroketti... olikohan vielä jotain muuta? Oikein maukasta tämäkin.

Jälkiruokana oli kookos..vaahtoa, vadelmasorbettia ja valkosuklaapannacottaa...? Makuja oli niin monta että en muista. Ihanaaihanaa.

Päälle capuccino....

... ja yllätyskakku, joka hämmensi päivänsankarin. Ja tuohon oli myös järjettömän hyvää!

Ehkä tämäntyyppiseen ruokailuun voisi tottua, mutta toisaalta en tiedä haluaisinko. Hyvä ruoka on elämys itsessään, visuaaliset annokset kauniilla astioilla nostaa fiiliksen huippuunsa. Jos tästä tulisi arkista tai tavallista, voisi elämä olla aikas tylsää.

Noh, päädyimme kuitenkin jatkamaan kotoisasti Looseen. Ja Loosesta vielä Kokomoon. Ystäväni kommentti kun jonotimme sisälle täsmensi aika hyvin paikan tunnelmaa: "Onks tänne ikäraja 14? Voidaanko mennä johonkin aikuisten paikkaan?" Sisälle kuitenkin mentiin ja hauskaa oli.

Vielä tuosta ikähommelista. Muutama vuosi aiemmin olin lähinnä kauhuissani lähestyvästä kolmenollasta. Elämäni ei tuntunut etenevän yhtään samaan tahtiin kuin ystävien ja elin sellaisessa epämääräisessä välitilassa, jossa ei tapahtunut mitään. Ei töitä, ei parisuhdetta, ei rahaa, ei mitään. Päämäärätöntä hapuilua, odottamista, toiveita ja laskusuuntainen itseluottamus, elämänluottamuksesta puhumattakaan. Elämänkriisini oli valtava. Vuosi 2009 saa aikaan vieläkin ahdistusta, vaikka kai sekin vaihe piti kokea. Seuraava vuosi toi tullessaan paljon hyvää ja kaunista, ja kolmekymppiä edeltänyt vuosi oli kaikinpuolin elämäämullistava kokemus. Olen edelleen se sama tyyppi kuin 15-vuotiaana, kuitenkin vain paljon rohkeampi, vähän viisaampi ja pari astetta vähemmän angstinen. Ja tämän tästä mietin, että jos 15-vuotiaalle minälleni, joka totesi kavereilleen välkällä "siis apua mä oon jo viistoista, puolet lisää ja oon jo KOLKYT, IHAN HIRVEETÄ!" , kerrottaisiin millaista elämää hän viettää kolmekymppisenä, olisi se teini ihan hirveän ylpeä.

(ja samalla voitais heittää yläfemmat, sillä sama musa kuulostaa edelleen ihan helvetin hyvältä!)

Gone with the River

2011-10-29T16:12:00.000+03:00

Paola Suhosen ja Seppälän yhteistyömallisto tulee valikoituihin myymälöihin ensi viikon tiistaina.

Mallisto on tummanpuhuva ja syksyn/talven juhlakauteen sopiva. Samettia ja pitsiä, sulkakuvioita. Kauniita ja naisellisia, jotka sopivat eri ikäisille ja kokoisille naisille. Vaatteet ovat malliltaan hyvin ivanamaisia, ja niiden designhenki on onnistuttu säilyttämään, vaikka tuotannosta vastaakin Seppälän kaltainen "massavaateketju". Hinnoiltaan vaatteet ovat suhteellisen edullisia, joka onkin yhteistyön parhaita puolia: ivanatyyliä huokeampaan hintaan.

kuvat Seppälä

Paola Suhonen on ohjannut myös yhteistyön merkeissä lyhytelokuvan Gone with the river, jota on ehditty arvostella sen mainosmaisuudesta. Elokuva oli mielestä visuaalisesti kaunis ja kepeä juoni säilytti kiinnostavuutensa, mutta toki siitä huomasi että tässä nyt mainostetaan myös kyseistä mallistoa, koska puvustus oli silmiinpistävän yhtenäistä.

Yhteistyö on hyvää varmastikin hyvää nostetta Seppälälle, mutta toisaalta mallisto kuvineen ja lyhytelokuvineen on visuaalisestikin lähes puhdasta Ivana Helsinkiä. H&M onnistuu yhteistyömallistoissaan näyttämään aina myös hennesiltä, mutta tämän yhteistyön puitteissa Seppälä jää mielestäni hieman taka-alalle, tuottajan rooliin. Pisteet kuitenkin rohkeudesta kokeilla uusia asioita. Odotan innolla miltä vaatteet näyttävät luonnossa ja toisaalta Seppälässä on aina panostettu vaatteiden istuvuuteen ja mallit sopivat suomalaisille naisvartaloille erittäin hyvin. Kuinkahan monissa pikkujoulujuhlissa pukeudutaan tänä vuonna tuohon sulkakuvioituun samettimekkoon?

Precious - harlemilaistytön tarina

2011-10-24T10:00:00.000+03:00

" Mun nimi on Claireece Precious Jones. Miksköhän mä sen sanoin. Kai siks etten mä vielä tiedä kauan mä tätä stooria heitän tai onks tää ees mikään stoori; alanks mä ihan alusta vai tästä päivästä vai kahden viikon päästä.-- Jotkut kertoo juttuja joissa ei oo järkee eikä ne oo totta. Mä yritän kuiteski puhuu järkee ja kertoo sellasta mikä on totta, mitä itua tässä muuten on, hemmetti? Kait maailmassa muutenki on tarpeeks fuulaa ja kaikkee paskaa."

Olen halunnut jo pitkään nähdä Precious -leffan, mutta olen myös vähän vältellyt sen näkemistä rankan tarinan takia. Nappasin Sapphiren alkuperäisteoksen kuitenkin matkaan kirjastosta, ajattelin lukea kirjan ensin ja niellä tarinaa pala palalta. Alunperin kirja on ilmestynyt nimellä Ponnista! (Push), mutta elokuvan myötä sen nimeä on muutettu ja oikeastaan hyvä niin, koska päähenkilö on kaikinpuolinen erittäin precious.

Kirja on kamala. Tarina on ihan kauhea, ruma, ällöttävä, raskas, sairas - mutta kuitenkin ravisuttavan hyvä ja ansaitsee oman nostonsa.

Precious Jones on raskaana, toistamiseen omalle isälleen. Äiti pahoinpitelee, fyysisesti ja henkisesti. Ja pakottaa syömään, onhan lihava itsekin - eikä sekään riitä, vaan katsoo vierestä kun tytärtä raiskataan. Precious synnytti ensimmäisen lapsensa 12-vuotiaana, pikku Mongon, Downin syndroomaisen tyttären, jota hän ei ole koskaan nähnytkään. Koulussa menee huonosti, eihän Precious ole koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan ja kun uusi raskaus huomataan, Precious saa potkut. Hyvä juttu sinänsä, sillä Precious pääsee erityisluokalle ja hänen elämänsä alkaa muuttua paremmaksi. Elämä on jokapäiväistä taistelua ja rankat kokemukset tekevät siitä vielä vaikeampaa, mutta Precious taistelee.

Onnellista loppua tässä tarinassa ei ole, mutta paljon tahdonvoimaa ja toivoa, joten lukukokemus on voimauttava. Sapphiren käyttämä puhekieli on yksinkertaisen töksähtelevää, mutta sitä kantaa Preciousin oma ääni eikä rankkaa tarinaa ole syytä piilottaa kauniiden kielikuvien taakse. Precious on kai jollain tavalla afroamerikkalaisen kulttuurin metafora - isokokoinen mutta samalla näkymätön, ongelmainen, alistettu, pahoinpidelty mutta silti niin kovin voimakas, elämänhaluinen ja ylpeä. Tarina opettaa, että ihan jokainen voi muuttaa elämänsä suuntaa paremmaksi.

"Sit maikka sanoo että meidän täytyy nyt kirjottaa päiväkirjaa. Et meidän jokaisen elämä on tärkee. Se on hankkinu meille yhden Audre Lorden kirjottaman kirjan, se on kirjailijanainen niinku Alice Walker. Siinä sanotaan, et meillä kaikilla on tarina kerrottavana."

Ja Precious Jonesin tarina todellakin kannattaa lukea.

Säälittävä syksy, haluaisin tietää mikä maksaa, antaa sataa

2011-10-23T20:48:00.000+03:00

Kappas, bloginihan se täällä!

Syysväsymys ja "mua-stressaa-tää-uus-työ-ja-kaikki-muu" jatkuu, joten turha siitä tulla päivittäin avautumaan. Ystäväni tuumivat, että uuteen työhön sopeutuminen vie aikaa 3-12kk, joten kyllä tässä on sitten vielä kestämistä...

Syksy on jo pitkällä, havaitsin.

Onhan tässä väriloistossa oma kauneutensa.

Kävelin Ruttopuiston ohi kuulaassa syysilmassa ja mietin, että juuri nyt olen onnellinen.

Uffin euronpäiviltä hankittuja neuleita. Vaalea on ihanan harsomainen ja tosi lämmin, näyttää siltä että joku on hurautellut sen kappaleet neulekoneella ja yhdistänyt loput saumurilla. Bukleeneuletakki on unkarilainen tuote, puolet puuvillaviskoosia ja puolet tekobukleeta, hah! Ostaessani mietin chanelhenkisiä viboja ja sitä, että neule on sopivan lyhyttä mallia. Napit on ihanan neulepäällysteiset. Näiden lisäksi hankin pari perusneuletta, mustan ja beigen... tylsää, mutta käytännöllistä.

Löysinpä myös mustan retromekon, ihan ehtaa ihanankamalaa tekokuitua. Merkiltään tamperelaista Kaisu Heikkilää. Korkea pystykaulus napitetaan niskasta. Minulla on ennestään hyvin samantyyppinen vaalea mekko ja se on ollut ihan superpaljon käytössä, samaa toivon tältä.

Patsas nimeltä Saimi

Kotonakin tunnustetaan syysvärejä

Havaihduin tässä reilu kuukausi sitten siihen, että Suomalaisen kirjakaupan valikoimissa ei enää ollutkaan Ivana Helsingin seiloriaiheisia paperituotteita. Pettymykseni oli suurta, kunnes edellisviikolla löysin aletuotteiden joukosta haluamani muistikirjan, hintaan 4€. Joskus niiiiiiiiiiiiiiiiiin kannattaa odottaa!

Muistikirjoja ja neuletakkeja ei voi olla ikinä liikaa, eihän?

Oh the sweetness of sleep and power of inspiration

2011-10-17T23:56:00.000+03:00

Reilusti yöunta, viikonloppu täynnä mukavaa seuraa, siisti koti ja suhteellisen aktiivinen asioidenhoitopäivä - fiilikset paljon paremmalla puolella kuin aiemmin.

Sivutuotoksena siivosin myös vähän vinttikomeroani ja otin esiin lempparineuleet, jotka ovat selvinneet vaatteidenkarsimisprojektista voittajina. Muuten olenkin superkyllästynyt lähes kaikkeen vaatekomeron sisältöön. Tekisi mieli laittaa puolet uusiksi, harmi ettei se vaan nyt ole mahdollista...

Mietin pitkään mihin haluaisin juuri nyt panostaa tai millaiseen vaatteeseen haluaisin pukeutua...

Jotain tämäntyyppistä olisi kiva hankkia... tilipäivää odotellessa...

Jos jotain haluut niin älä jää odottaan, koska hetken voi kadottaa

2011-10-15T13:20:00.000+03:00

V i i k o n l o p p u .

Takana neljä viikkoa uudessa työpaikassa. Olen oppinut uusia juttuja, mutta minulta vaaditaan myös päivä päivältä enemmän. Työni on kokopäiväistä toimistotyötä ja asiakaspalvelua, kiireistä ja samalla nopeutta ja tarkkuutta vaativaa. Vaikeaa työ ei käytännössä ole, sen oppiminen vaan vaatii aikaa monessa suhteessa - ihan jo konkreettisesti siinä mielessä että joudun päivittäin käyttämään montaa ohjelmistoa koko ajan.

Kun takana on ensimmäinen 8-16 viikko, on fiilis kuvan mukainen:

En ole koskaan ollut aamuvirkku ja aamuvuoro vaatii näköjään opettelua.

Väsyneenä en ole parhaimmillani (tuskin kukaan on) ja eilen olinkin töiden jälkeen varsinainen ihmisraunio. Töissä oli kiireistä ja hankalia juttuja, olin iloinnut palkkapäivästä mutta laskenut saatavani alakanttiin, olin väsynyt ja nälkäinen tullessani kotiin. Istuin alas, kädessäni uusin Elle-lehti, täynnä hehkutusta Elle Style Awardsien palkinnonsaajista ja menestyjistä... ei siinä ollut itku kaukana, tunsin itseni totaaliseksi luuseriksi.

Työpaikkani on ihan jees, ihmiset mukavia, työmatka ok - näistä huolimatta motivaatio on välillä todella hukassa ja se johtuu täysin omasta itsestäni. Haluaisin tehdä koulutustani vastaavaa työtä, olla luova, ahkera, inspiroitunut ja vahvoilla. Pelkään että se on mahdotonta, että en tule koskaan saavuttamaan sitä ja se tekee minut hetkittäin surulliseksi. Tätäkö se on sitten loppuelämä, mietin.Kuitenkin elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että tarvitsen nykyisen työni kipeästi taloudellisen tilanteeni takia - on siis pakko yrittää pärjätä ja olla hetki hetkeltä tehokkaampi, parempi, nopeampi ja onnistua. Tunteiden ristipaine on tavallaan sietämätöntä, mutta siihen tottuu.

Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että mikään ei ole turhaa tai merkityksetöntä ja että yksi asia johtaa toiseen. Minun elämänpolkuni mutkittelee, mutta vie eteenpäin. Vaikka välillä olisikin hankalaa, on helppoa arvostaa hyviä hetkiä juuri nyt ja hienoja aikoja, joita on edessä. Myöhemminkin ehtii tehdä niitä luovia juttuja ja ehkä olen niissä vahvimmallani kuin koskaan aiemmin.

Ihana, ihana pitkä viikonloppu, sillä maanantai on vapaapäivä. Aion ottaa rennosti, nukkua paljon, ulkoilla ja haistella syystuulia, siivota ja ennen kaikkea rentoutua. Nautinnollista viikonloppua kaikille!

kuvat we heart it

P.s. Herätessäni päässäni soi tämä biisi Tyttö sinä olet tähti -elokuvasta. Kaikessa korniudessaankin siinä on jotain osuvaa, koskettavaa...

Aubergine

2011-10-12T08:30:00.000+03:00

Yves Rocher etsi jokunen aika sitten Indiedaysin kautta bloggaajia testaamaan tuotteitaan ja hain suorilta mukaan. Yves Rocher on minullekin - niinkuin varmasti sadoille muille - se ensimmäinen kosmetiikkamerkki, joka tuli tutuksi äidin ja kummitädin avustuksella. Olikin huippua päästä testiryhmään mukaan - meikkipussini kaipaa päivitystä niin tuotteiden kuin väriensäkin puolesta.

huulipuna sävyä Rose 105 sopii mainiosti nudemeikkiin

Ettei tulisi epäselvyyksiä, homma nopeasti pähkinänkuoressa: saan valita millaisia tuotteita haluan testata ja saan myös päättää mitä niistä kirjoitan. Ekat testituotteet osoittautuivat itselle sopiviksi ja mieluisiksi, katsotaan miten jatkossa.

Testasin huippukiiltävää kynsilakkaa, koska sen sävy on ihanan syksyinen. Aubergine eli munakoiso vastaa aika hyvin esikuvansa väriä ja on lämminsävyinen tummanvioletti. Lakka levittyi hyvin ja on peittävää, voimakas kiilto tuntuu fressiltä mattaisempien lakkojen jälkeen. Quick-dry fluidiin eli pikakuivattajaan suhtauduin vähän epäluuloisesti, mutta yllätyin positiivisesti: ainetta tiputetaan pisara lakatun kynnen päälle ja se leviää lakan pintaan heti. Väri sai lisäkiiltoa ja lakka tosiaan kuivui nopeammin.

Kynsilakat eivät yleensä kestä hyvänä omissa kynsissäni päivää pidempää, käytän paljon käsiäni koko ajan ja pesen niitä usein. YR:n lakka kesti ihan kivasti muutaman päivän ajan, tarkemmalla pohjalakkauksella saataisiin varmaan lisäaikaa.

Punainen kynsilakka ja huulipuna ovat ilahduttavan kirkassävyisiä punaisia, näille on aina käyttöä. Huulipuna on kosteuttavaa ja se sisältää mm. karitevoita, testasin pikaisesti ja kestävyydeltään se on ihan jees peruspuna, ei mitään järin tymäkkää, mutta peittää sopivasti ja tuntuu tosiaan kosteuttavalta ja kesto on ok.

Syysiltana Selbyssä

2011-10-10T22:35:00.000+03:00

Mikä voisikaan olla parempi hetki selailla The Selbyn kotikuvia kuin syksyinen ja sateinen maanantai-ilta?

kuvat The Selbyn Lontoo, Los Angeles, Paris ja Manhattan kansioista

The Selbyyn kuvatuissa kodeissa ja työhuoneissa on parasta niiden luonnollisuus: tavaraa on vähän siellä täällä eikä mitään näytä liian sliipatulta. Pidän sattumanvaraisuudesta ja siitä, että eläminen näkyy. Kaiken ei tarvitse olla siistiä ja organisoitua, ei upouutta tai sisustustrendien mukaista. Pidän kirjakasoista ja kuvakehyssommitelmista - oudoista esineistä puhumattakaan.

Tekisi mieli laittaa omaa kotia syyskuntoon. Vaihtaa tummempiin tekstiileihin, laittaa kynttilöitä palamaan... kun ulkona on ankeaa on kodista tehtävä ihana pesä, jossa kuunnella syyssateiden ropinaa.

Mannaa

2011-10-09T17:35:00.000+03:00

Päädyin eilen vähän extemporeesti Mannan levynjulkkarikeikalle Korjaamolle. Hassua, pari livekeikkaa samalle viikolle on omalla kohdallani poikkeuksellista.

Mannan musa on yllättävän rokkia ja hänen tulkintansa on varmaa ja vahvaa, vaikka ulkoisesti nainen näytti hauraammalta ja ujommalta. Hyvä keikka kaikinpuolin ja uusi levy Shackles soi kauniin kumeasti, omia lemppareita biisit World within you ja Battleships.

Yllättäen Korjaamolla hengaili myös Bam Margera, joka hyppäsikin kesken keikan lavalle kuvaamaan :D (Manna ja BamBam ovat kaiketi vanhoja tuttuja HIM:n kautta, kun Manna vielä oli naikkarissa kitaristi Linden kanssa.)

Voice fashion

2011-10-08T14:30:00.000+03:00

Voicen muotiviikko on käynnissä ja huipentuu tämäniltaiseen tapahtumaan. Itse olin paikalla torstaina, jolloin ohjelmatarjonnassa olivat Onlyn ja Seppälän näytökset sekä artistivieraana Chisu.

Tapahtuma alkoi jo kuuden jälkeen, mutta itse saavuin paikalle vasta kahdeksan aikoihin, koska en ihan suoraan töistä jaksanut kipittää Kaapelille. Itseäni kiinnosti lähinnä Paola Suhonen by Seppälä -malliston esittely. Tuleva yhteistyömallisto on varsin mielenkiintoinen tapaus ja käsittelen sitä erikseen hieman myöhemmin.

Jäin siis kokonaan paitsi Onlyn näytöksestä, joka esiteltiin jo alkuillasta. Seppälä autumn story -näytöksestä pääsin nauttimaan, tosin anniskelualueella punkkupikari kourassa :D Voicen muotiviikon taiteellinen johtaja Teri Niitti oli stailannut Seppälän perusmalliston Charlien enkeleiden hengessä.

Seppälän syksy tarjoaa omanlaiseensa tyyliin naisellisia vaatteita ja asusteita, trendikkäästi 1970-luvun lopun hengessä. Ystäväni käyttämä nimitys "Seventies's sophisticated" on omiaan kuvaamaan tämän syksyn parasta muotisuuntausta. Näytöksessä nähtiin monta asukokonaisuutta, mutta olisin toivonut hieman leikittelevämpää stailausta - Seppälällä kun on kuitenkin tarjota laaja repertuaari naisten vaatetusta ja asusteita koruista kenkiin ja laukkuihin. Nyt fiilis oli vähän "kauppakeskusmainen" eli selkeästi "kuluttajille suunnattu", kun aineksia olisi ollut enempäänkin.

Näytöksen toisen osan aluksi esiteltiin Paola Suhosen yhteistyömalliston hengessä ohjaama mainosvideo, jonka jälkeen nähtiin itse mallistoa, joka on kauniin syksyinen samettihameineen ja -mekkoineen.

(mallisto siis Paola Suhonen by Seppälä, en jaksanut enää jälkikäteen tuohon korjailla)

Seppälän omalla osastolla sai äänestää mallistosta mieleistään asukokonaisuutta. Aiemmin siellä oli jakanut nimmareitaan myös Seppälän tämän syksyn mainoskasvo Chisu.

Chisu ei kuulu varsinaisesti kuulu omiin lempiartisteihini, enkä hänen keikoillaan ole käynyt, mitä nyt jossain aiemmassa tapahtumassa olen tainnut kuulla hänen laulavan. Jotenkin Chisun musa ei vaan kolahda, mutta hänen lavapersoonansa miellyttää kuitenkin jollain tapaa, hänellä on mukavan reipas ja voimakas ote esiintymiseen. Illan keikalla oli kuitenkin tunnelma korkealla ja havaitsin ympärillä kymmenittäin onnellisesti hymyileviä kasvoja, mietinkin että jos minä en niin tykkää niin mahtavaa että muut oikein nauttivat tästä.

Yleisesti ottaen on ollut mukavaa huomata, että viime aikoina Suomessa (Helsingissä) muotitapahtumien määrä on vain kasvanut. On ollut Finnish Catwalkia, Glorian muotinäytöstä, Lookin' Good Finlandia ja nyt Voicen muotiviikko. Kuitenkin tapahtumat jäävät vähän köykäisiksi ja jos ei itse pääse paikalle, on niistä vaikeaa löytää jälkikäteen kuvia. Tapahtumien omat kuvasivut jäävät usein typistetyiksi, parhaimmillaan ilman merkintää vaatemerkeistä/valmistajista ja itse en ole löytänyt blogeja, joissa jaksettaisiin itse ohjelmatarjontaa enää kerrata. Harmillista sinänsä. Voicen muotiviikon konsepti jäi taas tänäkin vuonna avoimeksi: liput ovat ilmaisia mutta ne pitää saada jostain arpaijaisvoittoina/kaupan kassalta/ kavereiden kautta (niinkuin minä :)) tms. ja paikanpäällä on sitten muutama "commercial" näytös, esiintyjä ja messumaista toimintaa (hiusten/kynsien laittoa tai myyntipisteitä) ja lisää arvontaa. Plus sitten Olivia-lehden askartelupiste ja kangaskassien painantaa Onlyn malliin... Catwalk oli pitkä ja punainen ja mallit oikein kauniita, mutta silti jäin kaipaamaan lisää MUOTIA. Sellaista inspiroivaa, ehkä hieman yliampuvaa tai yllättävää fashionkokemusta, jonka jälkeen on kiva mennä kotiin täynnä uusia ideoita ja ajatuksia. Voihan olla että pääosin osallistujat ovat varsin tyytyväisiä tähänkin tarjontaan, mene ja tiedä.

Olisi mielenkiintoista kuulla millaisiin muotitapahtumiin muut haluaisivat osallistua?

Clarks' Brown

2011-10-06T23:53:00.000+03:00

Tämän hetken ehdotonta inspiskuvamatskua:

Kyllä, niinkin karunkaunissa paikassa kuin Hakaniemen metrolaiturilla voi aamutuimaan inspiroitua totaalisesti Clarksin ihanasta mainoskuvasta - ja mikä parasta niitä on kolmin kappalein. Kuvan pariskunnan preppy -tyyli iskee ja olen vähän ihastunut kaikkiin erilaisiin vaaleanruskeisiin sävyihin sinapista konjakkiin.

kuva Clarks

Clarks on tosiaan avannut putiikin Helsingin makkarataloon, josta ollaan selkeästi muokkaamassa uutta shoppailuyksikköä. Clarksin myymälässä oli kieltämättä toinen toistaan ihanampia kenkäpareja... laadukasta nahkaa, hyvää tekoa ja kauniita malleja...

www.clarks.fi

She walks her ways

2011-10-03T21:33:00.000+03:00

Pitkästä aikaa jotain kuvallista ilmaisua!

(Huomasin tänään, että tarvitsen jotain vastapainoa tuon duunin kanssa, jotain vähän luovempaa ja mielekkäämpää... )

Porkkalettuja, ruusukuvioita, amerikkalainen pöllö ja onnellinen kissa

2011-10-02T12:34:00.000+03:00

Blogi on taas päivittynyt laiskanpulskeasti, kun viimeiset pari viikkoa on opeteltu uutta duunia. Työmatka ja sen aikataulutus alkaa jo vähitellen sujua, toivottavasti pian myös itse työtehtävät alkavat luonnistua vähän paremmin. Iltaisin olenkin istunut silmät ristissä kotona nukkumaanmenoa odotellen tai sitten yrittänyt viettää edes hieman sosiaalista elämää. Kun istuu koko päivän koneella, ei se iltaisin enää huvita.

Ja se on nyt jo kuulkaa lokakuu. Syyskuu on ollut armollinen ja inhokkivuodenaikani on ollut hetkittäin jopa nautittava. Elämänkriisejä eletään edelleen, mutta kun ottaa päivä kerrallaan niin eteenpäinhän tässä mennään.

Parhaimpia ovat ne pienet hetket, niin kuin aamiaiseksi syödyt porkkaletut jäisien mustikoiden ja kunnon kahvin kera...

... tai Prismasta poistoalennuksesta löydetyt Rosette -sarjan tuotteet, joita hehkuttelin alkukesästä. Minullahan on jo entuudestaan tarjotin ja pari mukia, nyt jatkoin sarjaa tuplamukien, peltipurkin ja käsipyyhkeiden voimalla. Edullisiahan nämä tuotteet olivat entuudestaan, mutta -50% lapun jälkeen lähes ilmaisia.

Onnea on myös valurautainen pöllöpannunalunen, jonka ystäväni osti kirppikseltä New Yorkista minulle tuliaisiksi. Tositoimiin ei tämä pöllö taida päästä, taidan ripustaa sen seinälle huhuilemaan.

Niin, niissä pienissä jutuissahan se parhaus on. Sen tietää kissakin, onnea on makoilu sohvan selkänojalla, varsinkin kun ennen sitä on otettu erävoitto vuosikymmeniä vanhasta päällyskankaasta terottamalla siihen kynnet ja hampaat.

Takataskussa on lisää blogijuttuja, mutta palataan niihin taas. Ihanaa sunnuntaita!

On her head

2011-09-26T23:07:00.000+03:00

Ihastelin Habitaren yhteydessä ArtHelsinki 11 nykytaidemessuilla Heini Riitahuhdan kaunista taidekeramiikkaa. Riitahuhta on tuttu mm. Arabian Runo- ja Hallamarja -astiakoristeista.

Riitahuhdan kuviomaailma on kaunis ja sadunomainen. Koristellut kennomaiset kuusikulmiot toimivat ryhmässä tai yksilöinä, niiden koristelut ovat upean pikkutarkkuja. Jonkinlaista suurensuurta palloasiaa päässään kannatteleva tyttö on aivan ihana teos. Pidän kovin Heini Riitahuhdan kädenjäljestä, hassua kyllä se muistuttaa hieman omaa jälkeäni.

Syyssunnuntaina

2011-09-25T23:03:00.000+03:00

Liian nopeasti hurahtanut viikonloppu maalla.

Aamukahvia, kirppisreissu, ruuanlaittoa, alelöytöjä, lapsuudenkamun kolmenollakemut, kissoja, mäyräkoira, saunaa, kahvia, omenapiirakkaa, paljon paljon luettuja lehtiä ja mukavia hetkiä.

Kotiin tuomisina monta kiloa omenoita, leivonnaisia, marjoja ja pieni ikävä takaisin.

Halki tuhannen savuisen salongin, neiti tanssii charlestonin askelin

2011-09-22T21:36:00.000+03:00

Kävin viime viikolla tutustumassa KappAhlin tulevaan Vintage Stories -mallistoon. Tässä mallistossa teemana on ollut 1920-luku. "Meitä on inspiroinut TV-sarja Boardwalk Empire. Sarja sijoittuu kieltolain aikaiseen Atlantic Cityyn, jossa glamouria tihkuvat klubit ja savuiset salongit olivat kiellettyjä huveja. Naiset olivat pukeutuneita väljiin mekkoihin, joita koristivat kauniit yksityiskohdat ja jotka oli leikattu mukavan istuviksi", kertoo KappAhlin designpäällikkö Carina Johansson lehdistötiedotteessa.

Mallisto oli laitettu esille Hotelli Seurahuoneen Bar Socikseen, joka olikin ihan uskomattamon magee paikka!

Vintage Stories -malliston lisäksi esittelyssä oli KappAhlin juhlasesongin mallistoa.

Vintage Stories -mallisto sisältää ohuita ja kevyitä sifonkimaisia kankaita, kivihelmikirjailuja, paljetteja, pitsejä, hapsuja, päällystettyjä nappeja, pliseerauksia jne. Värit ovat murrettuja. Kankaiden läpikuultavuudella on leikitelty.

Mallistoon kuuluu myös kauniita asusteita, mm. sulkakoristeinen otsapanta, joka täytyy kyllä ehdottomasti hankkia, niin hieno!

Musta pitsipaita oli yksi suosikeistani, lintukuvioinen pitsi on superkaunis!

Kamera heitti näköjään lisää kiiltoa peliin, mutta luonnossa samettimekko on mattapintainen. Tykkäsin kovasti väriyhdistelmästä, tätä mekkoa voisi käyttää arjessa ja juhlassa vain asustamalla sitä eri tavoin.

Vintage Stories -mallistot ovat olleet mielenkiintoisia ja kauniita, mutta tämä mallisto tuntui erityisen onnistuneelta monessa suhteessa: 1920-luvun henki on ajankohtainen, selkeät mallit sopivat monen ikäiselle ja kokoiselle naiselle ja vaatteet ovat kauniita ja hyvin toteutettuja.

Pidin myös ohuista ja koristelluista yläosista, niillä saa muutettua perusmallistenkin mekkojen fiilistä juhlavammaksi. Mallistosta voi halutessaan hankkia vain yhden osan, mutta se on silti monikäyttöinen ja yhdistelvissä monen muun jutun kanssa.

Esimerkiksi tämä vaaleanpunainen ohut, hieman takkimainen pusero näyttäisi varmasti hyvältä ihan farkkuihinkin yhdistettynä.

Juhlamalliston vaatteet sopivat myös Vintage Stories-malliston kanssa yhteen. Punainen frillamekko oli upea, edessä on kauniit, syvät halkiot.

1920-luku on taas varsin trendikästä ja vintagefiilistelijöiden suosiossa se on ollut aina, dekadentin ilmapiirinsä ja esteettisyytensä vuoksi. Vintage Stories on tässä suhteessa mielestäni hyvin kaunis ja onnistunut mallisto kaikenkaikkiaan. Suosittelen, että 1920-lukufanit ovat valppaina, kun vaatteet saapuvat KappAhlin liikkeeisiin marraskuun alussa. Monta kaunista mekkoa ja puseroa, jotka tuntuvat myös kovin ajankohtaisilta ja toisaalta ajattomilta.

P.s. Broadwalk Empire on muuten itselleni tuntematon sarja, mutta aion todellakin ottaa siitä selvää!

"We like Mulberry, but we can't afford it!"

2011-09-19T23:35:00.000+03:00

.... totesi ystäväni seiskan ratikassa, kun olimme matkalla Habitareen. Hänellä musta "Bayswater", itselläni ruskea "Alexa". Nauroimme jutulle makeasti.

Laukku oli totaalinen heräteostos, kai kaipasin enemmänkin jotain täytettä viime maanantaiseen fiilikseen. Tiedostin sen esikuvan jo ostohetkellä, mutta siitä huolimatta kuitenkin hyvänkokoinen, värinen ja mallinen laukku, hyvää tekoa ja omiin tarpeisiini sopiva.

Maanantai on aina maanantai. Lyhyeksi jääneet yöunet takana, aamuruuhkassa tönöttämässä jumittajien takana. Aloitin uudessa työpaikassa, miettien mitä oikeastaan edes teen täällä, miettien muita murheita ja miten näistä kaikista taas kerran selvitään.

Ja sitten se fiilis, kun heti aamulla näkee ratikkapysäkillä sen aidon Alexan. Joku sentään elää sellaista elämää, mietin ja pyyhällän nolona ohi.

Mutta tarvitaanhan sitä esikuvia ja tavoitteita elämässä. Ehkä jonain päivänä kaikki on paljon paremmin ja ehkä olallani keikkuu se alkuperäinen. Tai sitten jotain ihan muuta.

Habitare 2011

2011-09-18T13:30:00.000+03:00

Kävipä niin iloisesti, että pääsin eilen Habitareen ja ihan ilmaiseksi, kun ystävällä oli ilmaislippuja. Pidin näistä messuista, esillä tuntui olevan pitkästä aikaa jotain "uutta". Isojen trendien läsnäolo näkyi vahvasti, mutta toisaalta se kuuluu olennaisesti messujen henkeen.

Kyamkin osastolla oli mielenkiintoisia ja nuorekkaita juttuja.

kevyt, mutta vahvasti mielenkiintoinen tilanjakaja

värikkäitä kuoseja

Esillä oli paljon raakapuuta. Käsittelemätöntä tai kevyesti käsiteltyä puuta, jonka tarkoituksena oli näyttää nimenomaisesti puulta. Skarppeja ja yksinkertaisia linjoja, mutta myös organisen soljuvia muotoja. Paljon mustavalkoista, harmaan sävyjä, mutta myös lämpimiä ja kirkkaita värejä. Kuosit olivat reippaita, leikitteliviä ja iloisia. Homing eli kotoilu on noussut selkeästi tosi isoksi jutuksi, kuten siihen liittyvät ekologisuus, käsityöt ja puutarhanhoito. Tiloista pyritään saamaan kutsuvia, mukavia, rauhoittavia - mutta myös kauniita ja toimivia. Yleisilme oli yllättävän raikas ja muutamia vuosia sitten jyllännyt barokkihenkisyys jykevine koukerokuosineen ja kiiltävine pintoineen oli väistynyt tyystin luonnonläheisemmän ja mattapintaisemmin ilmeen tieltä.

Ihanan kutsuva messutila. Vähäeleisyydellä oli saatu aikaan kaunis ja harmoninen kokonaisuus, mutta samalla tosi mielenkiintoinen. Ihana!

Finlaysonin reippaita värejä ja moderneja kuoseja.

Pidin esimerkiksi Iittalan osastosta, joka oli harmoninen ja kevyt, mutta samalla kaunis. Astiat ja esineet pääsivät neutraalissa ympäristössä hienosti esille ja klassikkotuotteet näyttivät vahvuuteensa. Harmaa puupinta näytti tyylikkäältä ja raikkaalta, fiilis on jotenkin kesämökkimäinen mutta hyvällä tavalla.

Tapettipinta näyttää jättisuurelta älppärihyllyköltä. Pistaasinvihreä on vaihteeksi piristävä sisustusväri!

Luonnonläheisiä kuva-aiheita pinnoissa

Jukka Rintalan kodinmallistoa ja muotipiirroksia.

Hauska lipasto

Trash design -näyttelyosastolle oli koottu kierrätyshengessä toteutettuja teoksia, käyttöesineitä ja huonekaluja. Osaston tuottajina toimivat Isa Kukkapuro-Enbom ja Henrik Enbom, jotka olivat kutsuneet nuoria suunnittelijoita ideoimaan tuotteita, joiden ainoana kriteerinä oli hyödyntää jo olemassa olevaa ja kertaalleen käytettyä materiaalia. Osaston ilme oli raikas, moderni ja piristävä.

Monet tuotteet näyttivät varsin haluttavilta ja kotiin kuin kotiin sopivilta. Itse ottaisin ilosta kiljuen ylläolevan lipaston, jonka eripariset vetolaatikot koostuivat vanhoista elintarvikelaatikoista. Yleisesti kaipaisin moniin tuotteisiin hiotumpaa ulkomuotoa ja sitä, että materiaalia olisi lähdetty muokkaamaan rohkeammin uuteen muotoon. Tavallaan annettaisiin vielä enemmän tilaa persoonalliselle designille ja tehtäisiin tuotteesta jotain muutakin kuin helposti kopioitavissa oleva tuote, joka näyttää käsityölehden ohjeelta.

Marimekon kankailla päällystettyjä jakkaroita ja pöytiä.

Tämänvuotinen Habitare oli siis varsin piristävä ja inspiroiva kokemus! Niin paljon kuin pidänkin retro- ja vintagetyylittelystä, on silti hienoa havaita, että jotain uusia ja moderneja suuntauksia on ilmassa.

Kuvat olen ottanut fiilistelymielessä, kaikki oikeudet niisä näkyviin tuotteisiin ovat niiden valmistajilla, joiden nimet olen pyrkinyt tuomaan esiin jos olen vain muistanut.

Kävikö joku muu messuilla, kertokaa ihmeessä omia fiiliksiänne!?

Strange days

2011-09-15T13:42:00.000+03:00

Moi.

Mä oon taas ollut vähän siellä täällä tuolla. Joskus ajoissa ja toisinaan loistavasti myöhässä, monta hyvää tapausta on jäänyt myös kokonaan väliin (niinkuin vaikkapa Finnish Catwalk ja Kaapelin Design market) ja tätä menoa myös Helsinki Design Week jää kokematta, koska tapahtuman nettisivut tapahtumakalenteria myöten ovat vaan niin järkyttävän huonosti luettavat.

Kävin maanantaina työhaastattelussa ja sain töitä. Fiilis on helpottunut, mutta samalla myös vähän... noh. Epäilevä? Mietin voisiko tämä uusi duuni olla enää kauempana oman alan duuneista? Ei vois. Osaanko tehdä tätä duunia? En tiedä. Muutama muu mieltä askarruttava seikka on olemassa näiden lisäksi, mutta lähden ainakin yrittämään ja kokeilemaan, miten homma lähtee luonnistumaan. Mutta se on kuitenkin työtä ja töissä kun käy saa palkkaa ja palkalla maksetaan vuokraa, laskuja, ruokaa ja kaikkee muuta. Ehkä sitten myös tehdään omia projekteja ja mietitään vimmatusti maailmanvalloistusta tapahtuvaksi seuraavan viiden vuoden sisällä. Tai no sanotaanko että kymmenen.
Eihän tässä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Vuosi sitten asiat olivat ihan eri lailla, kolme kuukautta sitten en edes tiennyt saavani kesätöitä, saati saavani toista työpaikkaa! Puhumattakaan kaikesta muusta jännästä, mitä olen saanut kokea.

Kirjoitin muutaman viikon sisällä pinon hakemuksia ja vain muutamaan sain vastakaikua. Kirjoitin useisiin hakemuksiin, että hallitsen hyvin stressaavia tilanteita enkä valehdellut tippaakaan, koska koko ajan päällä on pienimuotoinen stressi jostain ja silti porskutan eteenpäin päivästä toiseen. Eilen kävin verotoimistossa, työkkärissä ja allekirjoittamassa uuden työsopparin, ja koin hetkellisen, muutamia tunteja kestänään huuman siitä että asiat tuntuivat olevan kerrankin varsin hyvin.

Nyt olen taas ruodussa ja tulevaisuus mietityttää kovasti. Ainakin tämä kehittää sitä ongelmanratkaisutaitoa, jotain kehuin omaavani myös. Olen kuitenkin koittanut nauttia kokopäiväisestä vapaudestani, tavannut ystäviä ja elänyt yli varojeni. Ihan joka päivä ei ole varaa lounastaa ja muutaman tunnin kuluttua päräyttää vielä Torin lihapullat samaan konkurssiin, mutta olihan se kyllä sen arvoista.

Kohta pitää olla taas jossain ja sitten näen yhtä ihanaa tyyppiä. Mutta me nähdään taas pian!

Terveisin,

Heidi

P.S.

Kirppislöytöjä pt. 489

2011-09-12T22:00:00.000+03:00

Muutamat kirppislöydöt viime viikolta......................

Sorppa vaan surkeasta kuvasta, mutta yhdeltä kirppikseltä löytyi hyllyllinen kirjoja superedullisesti... piti tosissaan toppuutella etten kahminut kaikkia. Siri Huvstedin What I loved on ollut jonkin aikaa lukulistalla, yritän nyt sitten alkuperäiskielellä lukea. Leena Landerin Käsky on yhtä kuin samanniminen elokuva, odotan mielenkiinnolla kirjaversiota. Lastenkirjan ostin ystävän vauvelille, oli sen verran hauskannäköisiä piirrostyyppejä, ajattelin että pikku-A tykkäisi tästä. Kirjat olivat euron kappale, oikein hyväkuntoisia ja siistejä.

Voi kyynel näitä kuvia ... no mekko löytyi kuitenkin Hakiksen Uffilta ja on niin ihana että meinasin pökrätä onnesta. Istuu kuin hanska ja siinä on vielä sivusaumoissa taskutkin! Ajattelin käyttää tätä nyt syksyllä, töissä ja ehkä jossain kemuissakin. Mekkoon kuulunut vyö oli kadonnut, tästä syystä hintaa oli 11,50€ joka ei nyt ollut ollenkaan paha. Mekko on alunperin Seppälän By-mallistoa, vyötärö tulee korkealle ja helma on pöyhkeä, vaikkei kuvassa silti näytäkään. Pituus on polveen ja matsku puuvilla-elastaania eli joustavuus parantaa istuvuutta entisestään.

Olin ajatellut enemmän ihan perinteistä flanellipaitaa, mutta himoitsin jo kesällä tällaista gingham-ruutuista nimenomaan punaisena. Paita on puuvillaa, vähän löysä ja pitkä. Tämä oli vähän turhan kallis, 11€. Käsitin jotenkin väärin, että Tirol-vaatteet olisivat olleet Uffilla tarjouksessa jo perjantaina, enkä kehdannut kassalla enää pyörtää päätöstä. Onhan se nyt kallis hinta puserosta, jos lähes samalla hinnalla saa mekon. No, meni jo. Napit ajattelin vaihtaa jos vain jaksan.

Semmosta tällä kertaa :) Yhden jutun löysin vielä lisää, mutta ajattelin kirjotella siitä vähän myöhemmin.

Vohveleita

2011-09-11T12:18:00.000+03:00

Vohvelit

3 kanamunaa

4dl maitoa

1dl kivennäisvettä

4dl Erikoisvehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

½tl suolaa

2rkl sokeria

paistamiseen margariinia/voita

Vatkaa munien rakenne rikki, lisää maito ja kivennäisvesi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vispaten liemeen. Anna taikinan turvota noin 15-30min. Huomaa, että vohvelitaikina on hieman paksumpaa kuin lettutaikina. Jos käyttää kevytmaitoa tms. missä on jo rasvaa, ei itse taikinaan tarvitse lisätä rasvaa. Jotkut lisäävät sitä aina (n.50-100g voisulaa esim.), itse vältän tekemästä vohveleita liian rasvaisiksi.
Kuumenna vohvelirauta, sivele rautojen pinnalle rasvaa, paista. Kannattaa hieman testata taikinaa, toisinaan voi olla se tarvitsee hieman lisää nestettä/jauhoja. Taikinaan voi lisätä halutessaan vaikka silputtua pinaattia tms. jos vohveleista haluaa "suolaisia".

(Tämä vohveliresepti on hyväksi havaittu ja koettu moneen otteeseen. En sinällään usko lohturuokaan, mutta täytyy myöntää että kun ottaa pannuun niin vohvelit kyllä nostaa kummasti mielialaa. Eilen oli superankeuspäivä ja toteutin monta päivää kestäneen vohvelihimoni. Ne onnistuvat valehtelematta aina ja kämppä säästyy suuremmalta paistokäryltä. Oman vohvelirautani olen ostanut neljä vuotta sitten Claes Ohlssonilta, paistoin silloin synttärivierailleni ison keon suolaisia ja makeita vohveleita suurella menestyksellä. Olen lainannut rautaa kavereille ja onpa se otettu mukaan mökkireissuillekin, joten sinällään ei ollenkaan mikään turhake, vaikkei sitä päivittäin tule käytettyäkään.)

Random stuff

2011-09-10T11:48:00.000+03:00

Kamerassa oli kaikenlaista sekalaista sälää, mutta sehän kaiketi tänne sopii?

Sain silloin taannoin ystäviltä synttärilahjaksi matkalahjakortin! Ja halusin näyttää miten hieno "kortti" siinä olikaan. Ystävä oli rakentanut ikäänkuin pienen vanhanaikaisen matkalaukun, jonka kyljessä olevat tarrat kuvastivat jokaista lahjaan osallistunutta tyyppiä. Tarrat ovat autenttisten matkamuistotarrojen mallisia ja niitä on käsitelty vain sen verran, että niihin on lisätty osallistujan nimi. Ihan huippuhauska idea!

Levy oli myöskin synttärilahja, kannen poni on ihku! Ja musakin varsin mukavaa.

Synttärien aikaista asiaa tämäkin, mutta ostin siis itselleni lahjaksi Jade Jaggerin Indiskalle suunnittelman suuren posliinivadin (vai onko jonkinlaista kivitavaraa...?) Vati on vaan kerrassaan upea ilmestys, oikein harmittaa ettei tätä sarjaa tullut kerättyä enempää. Tosin tämäkin oli puoleen hintaan, alkuperäinen hinta oli n. 45€.

Kesäduunipaikan vähän niinkuin esimiesnainen toi meille "kesätytöille" Italiasta tuliaisiksi Alessin viinipullokorkkisetin. Banana Boys-pullonkorkit oli tehty Three wise monkeys -legendan hengessä ja itse valkkasin tuon "See no evil" apinan.

Inspiraatiotaululle lätkäistyjä kortteja ja postimerkkejä...

Lykkäsin tuollaiseen Astrid&Agnes -ketjuun muutamat helyt, jotka olin irroittanut ostamastani Lindexin käsikorusta. Olen käyttänyt tuota kaulassa ja kädessä, ihan vahingossa siitä on tullut viimeaikainen lemppari!

Olipa hauska kävellä torstai-iltana kohti Ilotuliksen sm-kisojen tapahtumapaikkaa, Rajasaarta, kun ilotulitukset viitoittivat suuntaa. Lähteminen taas perinteisesti venähti, mutta viimeiset pari esitystä ehti ihan komeasti seurata tuolla rannalla.

Olen tehnyt pitkästä aikaa hyviä kirppislöytöjä, eilen meinasin vähän pökrätä onnesta. Niistä lisää myöhemmin.

Signal

2011-09-08T21:28:00.000+03:00

Alkava syksy ja ikuinen täydellisen neuletakin metsästys.

Hiplailin Sokoksella Signalin mahtavaa neuletakkia - klassinen, tyylikäs, varmasti lämmin ja kaikinpuolin muutenkin ihana! Taisi olla ihan täyttä lampaanvillaa, en muista tarkalleen (tampit nahkaa).

Neule on sellainen, jonka ottaisin mukaan jos minut heitettäisiin kahdeksi viikoksi jumiin Lapin erämaamökkiin. Hakisin puita ja lämmittäisin takkaa tähän neuletakkiin kietoutuneena.

Valitettavasti edes Lookbookin kuvat eivät tee neuleelle oikeutta, se oli kaupassa vaan niin paljon kauniimpi. Hinta oli omalle kukkarolle liian kallis, muttei toisaalta järjetön jos ajattelee että jos neuletta huoltaa säännöllisesti, se voi kestää käytössä pienen ikuisuuden.

Ah. Voi jaksaisipa sitä neuloa itse, tämäntyyppisessä mallissa olisi ainakin tavoitetta!

kuvat Signal. Kannattaa muuten pyörähtää merkin nettisivuilla, mallistoon kuuluu varsin hyvännäköisiä ja klassisia perusvaatteita.

Marimako

2011-09-03T20:00:00.000+03:00

Indiedaysillä on taas käynnissä Marimekko-kampanja. Kävin osallistumassa lahjakortin arvontaan, käykäähän tekin.

Meillä on myös kotona stailattu itseään Marimekon kuoseihin sopivaksi. Ompelin alkukesästä jättityynyille uudet päälliset (2kpl) joista toinen on Sanna Annukan Taikamylly-kangasta.

Minun Marimekkoni by Saimi

Kuvat ovat huttua, koska ruikkukamerani ei osaa ajatella värikästä kuosia ja mustaa kissanjuntturaa yhdessä. Mutta Saimi rakastaa tyynyn tuomia makoilumahdollisuuksia, ihan varmasti tuota ihanan värikästä kuosia myös. Toinen tyyny on ihan erilainen ja näistä kahdesta Saimi valitsee aina Marimekon. (kissojen värinäkökyvystä ollaan montaa eri mieltä, mutta todistettavasti ystäväni kissa rakastaa keltaista, joten itse lähden puoltavalle kannalle)

Lauantaifiilistelyä

2011-09-03T15:17:00.000+03:00

Ihana lauantai aamu(päivä)! Nukuin hyvin, näin jännittäviä unia. Herätessäni keitin kahvit, voi kahvipaketin avaamisen ihanuutta. Söin ruusunmarjajogurttia ja selailin blogeja. Samalla pesin koneellisen pyykkiä. Fiilis on autuaan onnellinen, sellainen niinkuin parhaimmillaan lauantaisin on.

Selailin pitkästä aikaa Kris atomic-blogia, suosittelen vahvasti. Hetkittäin inhoan tätä pinnallisen huttuista blogimaailmaa, mutta jotkut ihanuusblogit nostavat taas koko homman omaan arvoonsa. Katselin Krisin vanhoja perhekuvia: vanhoissa valokuvissa ihmiset näyttävät kiinnostavimmilta, mystisiltä, avoimilta ja jotenkin seesteisen onnellisilta. Niissä on tunnetta. Eipä sillä, rakastan digikameroiden tuomia mahdollisuuksia, mutta jotain niiden kautta ehkä tuntuu myös häviävän.

Alan vähitellen päästä syysfiilikseen. Ulkona on vielä lämmintä ja vehreää, mutta kesävaatteet pakkasin jo vintille. Eilen kaipailen syksyneuletta, onneksi löysin pari kivaa omasta varastosta.

Mutta sukat ostin. Norlynin "Salla" polvisukat kustansivat 1,95€ ja ovat aikas mahtavat. Me loves kirjoneule.

Viileämpiä kelejä odottelee myös kummitädiltä saatu neulehuivi. Lämpiväriäni pinkkiä tottakai.

Miksi pinkin pitäisi oikeastaan olla vain kesäväri? Ehkä taltutan syysahdistusta pinkin voimalla?

Ihanaa lauantaita!

Todellinen tähti

2011-09-02T11:40:00.000+03:00

Olin katsellut Sokoksella tähtikuvioituja ympyrähuiveja jo aiemmin, mutta jättänyt ostamatta. Keskiviikkona pistäydyin Hakiksen Sokoksella ja näin tähtihuivit alelootassa 2€ kyltin alla. Iiiih! Ostanko? Ostan!

Päädyin ostamaan huivit molemmissa sävyissä, en osannut päättää kumpi olisi käytännöllisempi/ihanampi ja toisaalta molempien alennettu yhteishinta jäi alle alkuperäisen. Matsku on 100% puuvillaa ja ohutta ja pehmeää, tuntuu mukavalta kaulaa vasten. Huivi on ommeltu putkeksi yhdistämällä reunat vastaikkain, mutta halutessaan ompeleen voi ratkoa, joilloin huivista saa suoraan kaitaleen (reunat on käännetty).

Noh, näinhän siinä sitten taas kävi kun asettelin huiveja kuvattavaksi:

Saahan huivista toki nukkuma-alustan kissallekin.

Oli kesä

2011-09-01T11:49:00.000+03:00

Kesäduuni on ohi ja vietän vielä pari päivää palkallista lomaa. Kesätyöpaikkani oli huippu, joten fiilis on hieman haikea. On kuitenkin helpottavaa tietää, että ensi vuonna on mahdollisuus palata uudestaan. Olen hakenut ahkerasti uutta duunia, joten sormet ja varpaat ristiin että jotain uutta ilmaantuu.

Jos kesäduuni on ohi, niin on myös kesäkin. Syksy on virallisesti täällä, nyt vietetään syyskuun ensimmäistä. Aika tuntuu tosissaan kiitävän eteenpäin. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi viime viikkoon....

Olin tosiaan Kallion puistokirppiksellä myymässä. Menin paikalle vasta puoli viiden aikaan ja väenpaljous tuntui aluksi hieman lannistavalta, mutta lopulta kauppa kävi oikein mukavasti, olin hurjan tyytyväinen. Pidin hinnat alhaalla ja monta ihanaa laukkua sai uuden omistajan. Samalla pääsin hengailemaan huippujen blogikamujen kanssa. Tapahtuma oli mukavan rento ja hyväntuulinen, iso plussa myös siitä.

En tiedä miten henkisesti kestän tulevan syksyn ja talven ilman näitä kukkafiilistelyjäni... huh.

Lauantaina matkattiin Saloon ja kaverini etukäteisiin kolmikymppisiin, jotka järjestettiin perinteisten lavatanssien muodossa.

Lato oli laitettu kauniiksi ja fiilis oli ihanan nostalginen. Söimme ihania herkkuja. Sää oli upea ja päivä pimeni lopulta samettisen tummaksi elokuun lopun yöksi.

Lavatansseissa soivat tietysti vanhat suomi-iskelmät ja hameenhelmat heilahtivat.

(Aamu)päivällä herätessäni sää oli tummunut sateisen harmaaksi ja selkeästi viilentynyt, mutta oli silti ihanaa fiilistellä maaseudun kauneutta ja rauhaa. Omenapuut ovat minulle rakkaita ja olin niistä aina ihan fiiliksissä. Oli ihanaa herätä ja tuijottaa ulos ikkunasta, vaikka se onkin kuulemma mummomaista.

Kesän alussa olin vailla suunnitelmia ja mietin millainenkohan kesä tästäkin tulee. Kaikenlaista kivaa on kuitenkin tapahtunut ja olen saanut viettää ihania ja ikimuistoisia hetkiä. Nyt kun keksisi kaikenlaista kivaa myös syksylle... onneksi aina voi fiilistellä mennyttä.

Kenkää

2011-08-30T22:46:00.000+03:00

Syksyn Asos.comin kenkävalikoimaa

Havahduinpa taas tänään siihen, että kävelykengät olis kätevät. (Huoh, tuntuu että elämästä uupuu aina jonkunlaiset kengät.) Tosin mietin mitä tapahtui niille ruskeille mokkanahkaisille Vagabondin kävelykengille, jotka minulla oli kasiluokalla, ne kun olisivat nyt taas tosi in.

Life after the three and zero

2011-08-29T23:49:00.000+03:00

Kolmenollauksesta on parisen viikkoa, kemuista vähän vähemmän. Suunnitelmia oli jos vaikka minkämoisia, mutta ne tyrehtyivät lopulta kuumankosteisiin kotibileisiin. Ruokaa oli ja juomaakin riittävästi. Seura mitä hienointa, kuten aina.

Menu sisälsi maustettua riisiä, falafeleita, lihapullia, salaattia...

hummusta, leipää, vesimelonia... (huom. servetit, niin ihanat!)

ja tietty monenlaista karkkia ja kakkua, kuten kunnon aikuisten synttäreillä konsanaan! Enpä tajunnut kuvailla kattausta tarkemmin, yhdistin kaikki ihanimmat tarjoiluastiani yhteen. Pöytäliinana toimi Vallilan timanttikuosinen kangas, jonka on suunnitellut Markku Piri.

Kemut olivat kivat. Lahjat oli ihania. Parasta että tämä ikääntymishössytys on nyt ohi, näköjään kolmenollan jälkeen henki vielä pihisee ja aikuistylsyys ei jämähtänyt niskavilloihin kertaheitosta. Teinit kuulkaa, there is life after thirty!

Sen sijaan elokuun ja kesän ihanat illat alkavat olla lopuillaan. Kesäduunia on jäljellä enää pari päivää. Äkkiä se aika menee.

Tahtoo Thakoonin

2011-08-28T10:00:00.000+03:00

kuva style.com

Voi punaisen laukun ihanuutta. Minusta tämä Thakoonin laukku on täydellisen ihana!

Thakoon on muutenkin kiinnostava merkki, vaatteissa ja asuissa on kirjaimellisesti twistiä.

Sinisen laukun metsästys on nähtävästi vuosien projekti... Thakoonilta löytyisi siihenkin varsin sopiva ehdokas.

Huh, maailmassa on liikaa kauniita laukkuja!

Joan of Art

2011-08-26T12:15:00.000+03:00

Fashion gone rogue -sivustolle ekslusiivisesti stailattu ja kuvattu kuvasarja on ihanan kepeä, valoisa ja satumainen - ja ah niin kaunis. Nauttikaamme vielä kesän viimeisistä lämmönsäteistä ja vehreydestä.

Menen

2011-08-25T08:39:00.000+03:00

Kallion puistokirppikselle tänään!

klo 14-20 Torkkelinmäen Pengerpuistossa, itse yritän olla paikalla neljästä eteenpäin. Katsotaan saanko laukkuvuorta yhtään vähemmäksi...

Hello?

2011-08-23T21:52:00.000+03:00

Toivoisin joskus törmääväni näihin oivaltaviin ja hauskoihin ilmoituksiin ihan IRL. Mutta kyllä näitä kuviakin katsellessa tulee hyvä mieli.

kuvat ffffound

P.s. tää video on ihana!

Sovitus

2011-08-20T10:57:00.000+03:00

Sovitus (Atonement 2008) on upea elokuva: kerronnan ja visuaalisuuden yhdistelmä on loistava ja tarina on uskomattoman hieno, vaikkakin kovin surullinen. Rakastan elokuvan alkupuolta, tukahduttavan helteinen englantilainen maaseutu on kuvattu käsinkosketeltavasti ja Brionyn kirjoitusvimmaa kuvastava kirjoituskoneen nakutus on uhkeaa äänimaailmaa. En erityisemmin pidä Keira Knightleysta näyttelijänä, mutta Sovituksessa hän tekee hyvän roolin. Elokuvan todellinen tähti, ainakin minulle, on ihana James McAvoy Robbiena.

Sovitus perustuu Ian McEwanin samannimiseen romaaniin ja halusin lukea sen ja nähdä, miten tarina on alunperin rakennettu kirjamuodossa.

Sovituksen pääroolit jakautuvat Tallisin sisaruksille, kirjan alussa 13-vuotiaalle Brionylle ja kymmenisen vuotta vanhemmalle Cecilialle sekä Tallisien siivoojan pojalle, Robbie Turnerille. On kuuma ja helteinen päivä, Briony valmistelee kirjoittamansa näytelmänsä esitystä. Cecilia ja Robbie ovat toisilleen etäiset, mutta samalla tutut, ja tuon yhden kuuman päivän aikana he tajuavat tunteidensa todellisen merkityksen. Briony todistaa välikohtauksen Cecilian ja Robbien välillä ja eikä ymmärrä näkemästään muuta, kuin että on olemassa jännittävä aikuisten maailma joka ei ole hänelle vielä avoin. Saman päivän iltana tapahtumat johtavat sattumuksien kautta lopulta siihen, että Briony tekee kohtalokkaan erehdyksen, jonka seurauksia hän joutuu kantamaan mukanaan loppuikäänsä.

" Cecilia kuljetti kättään pitkin vaatepuille ripustettua henkilöhistoriaansa, lyhyttä henkilökohtaisen maun kronikkaansa. Siinä olivat hänen teinivuosiensa tyttömäiset mekot, jotka nyt lerppuivat naurettavan sukupuolettoman näköisinä henkareillaan, mutta hän ei silti hennonut heittää niitä poiskaan, ei vaikka yhdessä oli viinitahroja ja toisessa hänen ensimmäisen savukkeensa polttama reikä. Siinä oli puku, jossa ensimmäiset hentoiset merkit olkatoppauksista, ja sen jälkeen muita, rotevampia ja itsevarmempia vaatteita, isosiskoja jotka karistivat kannoiltaan poikatyttövuodet, löysivät jälleen vyötärön ja muut kurvit, antoivat helman laskeutua itseriittoisen piittaamattomina miesten toiveista. Uusin ja paras vaate - hän oli ostanut sen loppututkintoa juhlistaakseen ennen kuin tiesi mitään surkeasta arvosanastaan - oli tummanvihreä ja tyköistuva vinosti leikattu avoselkäinen iltapuku, jossa oli nauhakiinnitys niskan takana. "

Sovitusta kuvataan kirjan takakannen tekstissä "elämän sattumanvaraisuuden tumma kuvaus" ja se onkin hienosti sanottu. Se on myös erittäin kauniisti kirjoitettua kieltä, McEwan käyttää upeita kielikuvia ja teksti soljuaa eteenpäin. Toisaalta siihen myös pitää keskittyä paikoitellen hyvinkin tarkasti, vähän kuin ymmärtääkseen kokonaisuuden. Alkuperäiskielellä teos olisi kaiketi ollut vielä sykähdyttävämpi lukukokemus, mutta pidin myös suomennettua versiota onnistuneena. Tarina on rakennettu kahteen osaan, joka lopulta jakautuu kolmanneksi. On olemassa se mitä on tapahtunut ja se mitä olisi voinut tapahtua.

Niin kirja kuin elokuvakin saa pohtimaan ihmisenä olemisen perimmäisiä kysymyksiä ja elämän sattumanvaraisuutta. Pienet heilahduksetkin voivat muuttaa elämän kulkua ja joillain asioilla on suurempi merkitys kuin lopulta ymmärrämmekään. Ensin koko elämä tuntuu olevan edessä ja vähän ajan kuluttua kaikki onkin ihan toisin. Joitakin virheitä ei voi koskaan korjata, Sovituksen tarinassa kohtaloon puuttuu myös alkava sota, joka pakottaa ihmisten henkilökohtaiset elämät sivuummalle. Elokuva on erittäin uskollinen kirjalle, vain loppua on selkeästi dramatisoitu elokuvaa varten. Suosittelen lämpimästi molempia versioita.

p.s. hel-lo James!

kuvat googlen kuvahausta