Kassialma

Joululomat on vietetty ja paluu todellisuuteen edessä taas... lahjaksi sain lähinnä käyttötavaraa, mutta mukaan mahtui myös ihana fasaanikuvioitu IVANAhelsinki -laukku. En tiedä raaskinko käyttää sitä ollenkaan, niin hieno se on.
Poikkeusin myös "kotopuolessa" alennusmyynneissä, mukaan tarttui sinapinvärinen olkalaukku ja ihana pinkki Creative ZEN stone plus mp3-soitin. Edellinen soitin näyttikin lähinnä tamponilta ja kesti ehkä 3kk :( Jospa tämä uusi täyttäisi elämässäni olevan mp3-soittimen kokoisen aukon. Uuuuuuu, en malta odottaa että saan sen käyttöön!!! Ja muistia on 2GB!!!

Soitinta lataillessani fiilistelin uusia laukkujani ja annoin pienen ajatuksen sille tosiasialle, että en tarvitsisi enää yhtään uusia. Asetellessani laukkuja yhteiskuvaa varten koin pienoista ahdistusta... laukkuja on aivan liikaa, varsinkin kun osa on varastoituna vinttikomeroon ja muutamia "surkimuksia" elelee vanhempieni nurkissa. Tänä vuonna olen ostanut jo liian monta... onneksi osa on kirppislöytöjä, osa alennuksista bongattuja.



Ehkä tän jutun pointtina on se, että haaveilen laukkumalliston suunnittelusta eli omasta laukkumallistosta siis. Laukku on itselleni turhamainen asuste ja samalla käytännöllinen esine, joka tallentaa sisälleen kaiken olennaisen -avaimet, lompakon, puhelimen jne. Olisi mahtavaa suunnitella sellaisia laukkuja, joita nähdessään jollekulle tulisi välittömästi sellainen olo, että on pakko saada ja heti joku noista - tai vaikka kaikki :D!!! Hankaluutena tässä tosin on ajanpuute ja materiaalikustannukset, sillä haluaisin tehdä oikeita laukkuja enkä mitään kauppakasseja...

Pitäis varmaan ruveta sanoista tekoihin tän ainaisen jahkailun sijaan? Toisaalta, olen kuitenkin suunnittelija ja nimenomaan se suunnittelu on mun työtä :) buahhahhaa. Mistäköhän sais niitä pieniä keijuja vai oliko ne tonttuja, jotka siinä yhdessä sadussa teki sen räätälin kaikki hommat???

Kirjaesittelyä

Äh, vielä pakko tehdä bloggaus tässä joululomalle lähtöä odotellessani...
eli tänään oli vielä pakko tuhlata jouluseteleitä+henksualea, ja kävin hakemassa kirjan, jota katselin eilen mutta jäi silti ostamatta. Eli Young fashion designers


Kaappasin tuon kuvan kirjan etukannesta netistä, kun en jaksanut alkaa kuvailemaan itse... edullinen ja hauska teos, jossa esitellään uusia suunnittelijanimiä ja heidän piirroksiaan/luonnoksiaan. Ostin lähinnä hinnan takia, sillä normaalistikin noin 21-22€ (itse siis maksoin vaivaiset 13€), mutta myös hauskojen kuvitusten perusteella. Sen mitä ehdin selailla, on hassua nähdä miten samankaltaisia piirrostyylejä alan ihmisillä on, ja oli hyvä että joukossa myös hieman... miten sitä nyt sanoisi kauniisti... "huonompiakin piirtäjiä". Harjoittelemalla jokainen voi kehittyä edes keskinkertaiseksi piirtäjäksi, joten sinällään huonoa piirtäjää harvoin on. Mutta jossain määrin vallitsee vielä käsitys, että kaikki vaatesuunnittelijat ovat hyvin lahjakkaita piirtäjiä. Näin ei kuitenkaan ole - hyvä niin - tärkeintähän ovat hyvät ideat ja innostus! Mutta piirtämistaidosta on apua ideoiden esittämisessä ja tallentamisessa.

Tässä vielä etukansikuvaa eilisestä ostoksestani...


Oih. Voisipa ostaa enemmän ihania kirjoja!!!! Palkkapäivää odotellessa :D

Jouluna syödään ja piirretään!

Huomenna on jouluaatto... olen uurastanut töissä ja palkinnut itseäni henkilöstöalen voimin :)
Ostin kunnollista piirustuspaperia, setin tusseja (promarker) ja vielä piirustuskyniä, niitä ohuita ja mustia eli parhaita. Ajattelin joululomalla perehtyä luonnosteluun ja muotikuvitukseen. Lisäksi hankin Fashion Artist -kirjan, jossa siis perehdytään muotikuvitukseen, tekniikoihin jne. ja ainakin se vaikuttaisi ihan pätevältä opukselta. Koulussa esitystekniikan kurssi oli aivan onneton ja esim. materiaalien esittäminen on mulla aivan hakusessa :( joten ei auta muu kuin ruveta opettelemaan.

Ajattelin alkaa koota portfoliota omista duuneista ja osaamisesta, jolla voisi mahdollisesti hakea töitä. REDroi -jutuista on ihan kattavasti kuvallista materiaalia jne. mutta tarvitsisin myös muuta näyttöä, ja vähän uudempaakin kiitos. NRJ FA-kamoista on tarkoitus ottaa kuvia tammi-helmikuussa... ajattelin alkaa tehdä enemmän tuota kuvitusosiota, mahdollisesti myös ideoida mallistoa, jonka esittelisin paperilla... koulussa niitä tuli tehtyä useitakin, mutta niitä en kehtaa lähteä enää esittelemään, sen verran passé taitavat olla... korkeintaan neulemallistoa voisin edes harkita... huh. Mutta ajattelin siis tehdä ihan pelkkää kuvitustakin ja graafista suunnittelua kanssa. Pitäis vaan tyhjentää konetta, jotta se jaksais pyörittää fotaria... ja hankkia musteita tulostimeen..

Sainpa tällä viikolla myös omasta mielestäni oikein hyvän ja toteutuskelpoisen idean, josta lähden ehkä tekemään itselleni projektia jossain vaiheessa. Olisi ihanaa, jos olisi oma tuotantokoneisto olemassa, sinne vaan ideaa sisään ja äkkiä kauppoihin. Luin vanhasta Imagesta juttua American Apparelista, jossa näin tapahtuu... samassa talossa kaikki osastot, luodaan muotia eettisesti, eikä rätit seiso turhaan konteissaan satamissa. Mutta nyt täytyy pitää ideat visusti itsellä, koittaa itse kerätä rahaa, aikaa ja voimavaroja toteutukseen... on siinäkin toki omat hyvät puolensa, joskus olisi vaan kivaa jos asiat tapahtuisivat helposti. Olen kyllä jo pikku hiljaa keräillyt erilaisia matskuja kirppareilta ja muualta, jotka vaan odottelevat omaa aikaansa & toteutusta.

Kohta pitää vetäytyä yöpuulle, jotta jaksaa vielä aamulla duuniin... illalla pääsen vihdoin lähtemään Helsingistä landelle, sitten muutama päivä lomailua ja piirtämistä. Oi autuutta!

Hauskaa Joulua.

Kuvien ihanuus

Vapaa-aikaa osaa arvostaa, kun käy töissä. Ja varsinkin kun on töissä kaupassa joulunalusaikaan ja päivät käyvät yhä kiireisimmiksi. Voisin jaaritella töistä, kiireistä, kipeytyneestä nilkasta ja siitä, kuinka jotkut onnelliset tässä maassa tekevät juuri sellaista työtä kuin haluavat - kun toiset taas tekevät jotain ihan muuta saadakseen rahaa (ja mahdollisesti sen kautta niitä asioita joita haluavat), mutta ryhdynkin suureellisesti sanoista tekoihin ja kirjoitankin jostain ihan muusta.

Joskus nuorempana olin kiinnostunut graafisesta suunnitelusta ja mainosalasta. Kävin jopa lukiossa tutustumassa yhtenä päivänä mainostoimistoon. Elettiin kuitenkin 1990-luvun loppua, ja mainostoimisto oli suhteellisen pieni... tietotekninen kapasiteetti oli pientä, mutta muistan kuinka innokkaasti joku työntekijöistä esitteli minulle jotain kuvankäsittelyohjelmaa. Myöhemmin hieman vanhempi työntekijä esitteli vanhoja tapoja, miten asioita oli tehty - leikkaa ja liimaa tyyliin.

Hassua kyllä, opiskelin sittemmin sivuaineena graafisen suunnittelun perusteet. Graafikkona en olisi erityisen hyvä, sillä en osaa pelkistää tarpeeksi. Mutta pidän kuvankäsittelystä, kuvista, mainoksista, graafisesta materiaalista... keräilen kaupoista eri valmistajien vaatekatalogeja ym. mainossälää, joista jossain vaiheessa aina erottelen parhaimmat päältä. Taannoin pidin suursiivouksen ja unohduin ihailemaan vanhoja juttuja:



Olen keräillyt myös ilmaiskortteja ja flyereita. Erityisesti silloin, kun opiskelin 1.-2. vuosikurssilla ja tein Rovaniemeltä pyhiinvaellusmatkoja Helsinkiin, keräsin innokkaasti kaikkia "siistejä" lippuja ja lappuja, joista lättäsin sinitarralla kollaaseja soluhuoneeni oveen. Tässä kuvassa on muutamia rakkaimpia, joukossa muutama myös Tallinnasta.



Olen pakosta joutunut valikoimaan kivoimmat ja hankkiutumaan eroon niistä vähemmän kivoista... muuten varastot pursuilisivat vain näitä.. Kuvallinen materiaali on minulle siis rakasta ja tärkeää, ja vaikka tälläinen keräily vaikuttaakin hieman turhalta, suhtaudun siihen intohimoisesti. Nautin kuvien katselusta, niiden väreistä ja visuaalisesta ilmeesta. Alunperinkin olen käyttänyt luonnollista valintaa, ja valikoinut mukaani vain hienot ja omaa "silmää"miellyttävät jutut. Hassua on se, miten tyyli ja mieltymykset ovat vuosien saatossa muuttuneet, mutta silti samat tietyt lappuset näyttävät yhä hienoilta. Moniin juttuihin liittyy myös muistoja ja haikeaa kaipausta, varsinkin Rovaniemen ajoilta. Helsinki näytti silloin niin suurelta ja ihmeelliseltä paikalta, jossa tapahtui kaikkea jännää koko ajan. Rovaniemellä taas oli kylmää, pimeää ja pienet piirit. Flyerit, ilmaiskortit, mainoskatalogit jne. toivat palan suurkaupunkia rovaniemeläiseen soluhuoneeseen. Hetkittäin onni voi koostua niin pienistä asioista...

Unelmoin työhuoneesta, jonka seinille voisin joskus vielä koota ihanimmista lappusista suuren kollaasin, ja jonne voisin roudata hyvällä omatunnolla esitteet ja katalogit. 10 vuoden päästä osa niistä on varmasti hyvinkin "kuumaa kamaa". Sitä odotellessa...

Virikkeitä, vaikutteita, fiilistelyä

Kiireinen viikko takana. Tiistaina sain vihdoinkin ne paperit postitse... silti on hankala käsittää, että olen nyt virallisesti maisteri. On jotenkin koko ajan sellainen olo, että on vaikea käsittää ettei ole enää mitään koulujuttuja tehtävänä... hassua. Aloitin uudessa työssä, josta olen ainakin muutaman hektisen työpäivän perusteella pitänyt...vapaa-ajalla voin keskittyä muihin juttuihin.

Eilen kävin katsomassa Kultainen kompassi -elokuvan. Viihdyttävä elokuva - totesin taas kerran että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pelkään... animoitujen jääkarhujen taistelu oli pelottavaa ja samalla hyvin jännittävää. Erityisesti pidin puvustuksesta, jossa oli mielestäni hyvä fiilis. Kun tarinan henkilöt lähtevät pohjoiseen, vedetään päälle monta kerrosta, erilaisia neuleita... gyptien asuissa oli nähtävissä mustalais- ja slaavilaisromantiikkaa tai miksi sitä nyt voisi kutsua... toisaalta taas esim. rouva Coulterin asut ovat hyvin vintagea, vaikka tarina ei sijoitu varsinaisesti mihinkään todelliseen aikakauteen. Arktiset olosuhteet toivat pienen kaipuun Rovaniemelle ja talvimaisemiin, varsinkin kun sää Helsingissä on todella kurja... talvessa, kylmyydessä ja pimeydessä on kuitenkin jotain, jota hetkittäin jopa kaipaan...




Tänään (tai siis sunnuntaina, kello on hieman yli puolenyön nyt) päädyin aika ex tempore puhelinsoiton jälkeen katsomaan Taidemuseo Tennispalatsiin Sally Mannin näyttelyä. Kauniita, usvaisia ja ajatuksia herättäviä kuvia, vahvoja kokonaisuuksia. Erityisen mielenkiintoista oli seurata screeniltä dokkaria, jossa taiteilija kertoi työskentelystään ja töidensä metodeista, mutta samalla eli arkea, ja pohti suhdettaan perheeseensä ja kuolleeseen isäänsä. En ole käynyt pitkään aikaan katsomassa mitään näyttelyitä, mutta onneksi nyt tuli mentyä, koska olin hyvin vaikuttunut. Pidän itseasiassa aika paljonkin valokuvataiteesta tai yleensäkin vahvoista kuvista, siksipä kai leikkelen niitä lehtiäkin, jotta saisin talletettua edes pienen osan siitä valtavasta kuvamateriaalista, minkä keskellä elämme ja olemme.



Näyttelyn jälkeen menimme kaveriporukalla syömään Satkariin (nepalilainen ravintola Kampissa). Kävin siellä kesällä ensimmäisen kerran ja paikka teki fiiliksellään jotenkin lähtemättömän vaikutuksen - lisäksi ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista. Korkeassa salissa on katossa kristallikruunut, seinillä valtavat vuoristomaisemamaalaukset, kokolattimatot... taustalla soi hassu etnomusiikki. Tällä kertaa pääsimme yläkertaan, pyöreän pöydän ääreen. Istuimme punaisilla sohvankaltaisilla nojatuoleilla, takanamme seinämaalauksessa oli riikinkukkoja... Jotenkin pidän enemmän kotoisista, fiiliksellä sisuistetuista paikoista tai vastaavasti etnopaikoista, kun sliipatuista designluolista tai trendimestoista. Toki hienoissakin paikoissa voi olla hyvä fiilis. Ulkona syöminen on kuitenkin omalle kukkarolle kallista, joten toivoisin sen olevan kokonaisvaltainen elämys josta jää hyvä mieli. www.satkar.fi
Tästä tulikin mieleen, että olisipa Helsingissä samanhenkinen paikka kuin Tampereen Europa! Kerrassaan ihana paikka, jossa on aina ollut hyvä fiilis. www.cafeeuropa.net

Kotona katsoin vielä Kissojen valtakunta -piirrettyä ja samalla koitin aloittaa pipoa... parin tunnin tuherruksen jälkeen totesin, että tarvitsen pienemmät pyöröpuikot ja luovutin. Valmistumisen jälkeiseen elämääni kuuluu suunnitelma, jonka mukaisesti opettelen neulomaan puikoilla. Aion aloittaa piposta.

Ohi on

Juhlat on nyt sitten pidetty. Oikein mukavasti menivät ja mekostakin tuli varsin kelvollinen. Tosin epäilen suuresti että tulen käyttämään sitä toiste, koska minulla on paha tapa tehdä juhlamekkoja joita en käytä kuin kerran. Poikkeuksena tästä kandibileisiin tekemäni musta mekko, jota olen käyttänyt peräti kolmesti. Viimeksi juuri NRJ Fashion Awardseissa - koska en ehtinyt tehdä sinne uutta asua! Heh.

Lahjaksi sain rahaa ja suomalaista designtavaraa asteikolla Iittala-Hackmann (onneksi) sekä hopeisin medaljongin, jota olenkin käyttänyt lauantaista lähtien. Olen aika tarkka millaisista esineistä ja tavaroista pidän ja tällä kertaa lahjat osuivat kohdalleen. Vanhemmilta sain neuvoja sijoittaa rahat viisaasti johonki sellaiseen, josta jää muisto. Haaveilen siis Iittalan Teema- ja Taika-astioista, kirjoista... pitää tarkkaan miettiä, mitä oikeasti tarvitsen ja haluan. En halua nurkkiin lojumaan turhaa kamaa, varsinkin kun olen luonteeltani aikamoinen hamsteri...

Odottelen vielä kyseistä taikalappusta eli itse todistusta... saa nähdä koska se kolahtaa postiluukusta. Ehkä sitten, kun saan kyseisen paperin käsiini, tajuan että opinnot ovat oikeasti ohi ja olen suorittanut tutkinnon. Sitä odotellessa...

maisterimekko

Vietän sukulaisille suunnattuja maisteribileitä lauantaina ja työn alla on siis oma juhlamekko. Varsinaiset paperit saan käteen ensi tai seuraavalla viikolla, mutta pidän sukukemut pois alta jo nyt. Ostin viime kesänä Marimekon alesta Rovaniemeltä kangasta, samaa ihanaa ohutta puuvillasatiinia, jota oli Samu-Jussi Kosken kesämallistossa vuonna 2005. Kuosi on Maija Isolan. (kuva: Juliana Harkki, www.samuji.com)



Huokaus. Ompelu maistuu nyt vähän puulta. Olen koko viikon kärsinyt unettomuudesta, ja viime yönä koitin pähkäillä millaiseksi kyseisen mekon teen. Päädyin muotoilemaan sitä päälleni, kunnes pääsin tyydyttävään lopputulokseen. Yhdistän mekkoon mustaa satiinia ja hennon vaaleanpunaista vuorikangasta (o-ou, termit ei taida olla kohdallaan), samaa sävyä jota itse kankaassa... On helpompaa tehdä toiselle kuin itselle, olen liian itsekriittinen ja tuntuu ettei mulle sovi mikään. No, jokatapauksessa teen nyt mekkoa muotoilun pohjalta ja tuntuu hieman haasteelliselta, vaikka kyseessä loppujen lopuksi todella yksinkertainen kolttu. Onneksi onnistuin välttämään tuon Samu-Jussi Kosken malliston kopionnin, mutta kuosin suunta on omassanikin sama kuin kuvassa. Alunperin kankaasta piti tulla mekko kaverini häihin, jotka olivat syyskuun alussa, mutta en sitten muilta ompeluskiireiltä (tein kahta tilaustyötä päällekkäin) ehtinyt sitä tekemään. Ehkä hieman kesäinen materiaali, mutta menköön nyt... varsinaiset oikeat maisterijuhlat (joihin kutsun siis kaikki kaverit) pidän tammikuussa ja sinne pitää panostaa enemmän.

Huomenna siis muutama tunti aikaa saada mekko valmiiksi, sitten työt ja sitten kiirehdin junaan... milloinkohan oppisin aikatauluttamisen ihanuuden, ettei aina tarvitsisi tehdä hommia kiireellä?

luovuus ja työ

Juttelin tänään (tai oikeastaan eilen) ystäväni kanssa, joka valmistui keväällä Taiteen Maisteriksi. Sitten hän on ollut töissä, mutta varsinaista oman alan työpaikkaa ei ole vielä löytynyt. Olemme jutelleet viime aikoina paljon tulevaisuudesta ja työnäkymistä, mihin sijoitumme jne. Jossain vaiheessa ystäväni kertoi tuskaisena, miten hänestä tuntuu että hän kärsii ideoidensa paljoudesta. Kun mielessä pyörii kaksi tai kolme erilaista teemaa, jonka ympärille voisi kehittää vaikka mitä, mutta resurssit eivät riitä niiden toteuttamiseen, alkaa ahdistaa. Yhdyin hänen ajatuksiinsa ja tuskailimme yhdessä, miten pääsisimme toteuttamaan ideoitamme...

Olen työskennellyt lähes 5kk siivoojana. Kesäkuun puolessa välissä keksin, että tarvitsen rahaa ja kun gradukin oli valmis, hakeuduin töihin. Siivoojaksi pääsi helposti ja nopeasti. Aluksi työ, jossa "ei paljon tarvi päätään vaivata" tuntui hyvältä ajatukselta. Kesällä lomantuurauksia oli mukavasti ja palkkaakin tuli jopa ihan hyvin. Mutta työ sinällään on raskasta ja puuduttavaa - päivästä toiseen samojen asioiden toistoa. Kesällä sain myös tietää olevani mukana NRJ fashion awards -kilpailussa. Asia tsemppasi työssä, kun tiesi että tulossa on jotain omaan alaan liittyvää. Syksyllä jatkoin sivutoimisena siivoojana ja tein kilpailujuttuja. Jossain vaiheessa päätin, että valmistuminen tulee ajankohtaiseksi NRJ:n jälkeen, sitä ennen pitäisi kirjoittaa viimeinen essee.

Näin kirjoitettuna vaikuttaa kovin määrätietoiselta, mutta itseasiassa hyvin sekava ja raskas prosessi, käydä työssä jota inhoaa ja koittaa kotona ommella kaikki liikenevä vapaa-aika... välillä tavata ystäviä ja elää muutakin elämää, koittaa pyörittää omaa arkea ja kotitöitä... Jossain vaiheessa tilanne meni lähes kaoottiseksi, ja mielenterveys oli koetuksella... No, sitten NRJ oli ohitse. Tajusin, että nyt pitää järjestää elämä uudelle mallille: ensin irtisanouduin, sitten sain esseen valmiiksi. Helpotuksen tunne oli suuri, varsinkin kun sain vielä ihmeen kaupalla uuden työn joulusesongin ajaksi, ja aivan eri alalta!

Kirjoituksena pointti piilee kai siinä, että tulevaisuudessa haluaisin tehdä työtä, jossa voisin toteuttaa itseäni edes jollain tapaa. Nyt taas tiedän, mitä on tehdä työtä, josta tulee vain paha mieli. Mutta entä se luovuus ja liiallisten ideoiden tuska? Luulenpa, että kun en pääse toteuttamaan itseäni työn kautta, ahdistun ideatulvasta. Jos taas tekisin luovaa leipätyötä, löisi päässä useimmiten tyhjää. Nyt vain pitäisi löytää jokin keino toteuttaa itseä ja samalla saada jostain rahaa elämiseen... parhainta tietysti olisi, jos jonain päivänä voisin yhdistää nämä kaksi asiaa sujuvasti toisiinsa.

Alku

Loin tämän blogin lähinnä siksi, että voisin pitää jonkinlaista päiväkirjaa omista jutuistani ja samalla myös yleistä "portfoliota". Nimesin homman "sekalaiseksi", koska haluan säilyttää vapauden laittaa tänne mitä itseäni huvittaa. Toki asiaan vaikutti myös muotia käsittelevien blogien yleisyys, mutta ajattelin omassani keskittyä itsekkäästi omiin tuotoksiini ja ajatuksiini, enkä niinkään esim. pukeutumiseen.

Valmistun pian Taiteen Maisteriksi Lapin yliopistosta. Aloittaessani pääaineeni oli vaatesuunnittelu, mutta nykyisin kyseinen koulutusohjelma kulkee vaatetusala-nimikkeen alla. Synnyin ja kasvoin Tampereen seudulla, jossa myös kävin kouluni. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 2000, jonka jälkeen suuntasin Oriveden opiston kuvataidelinjalle. Vuoden ajan kokeilin erilaisia tekniikoita ja sain täyspäiväistä oppia kuvataiteen tekemisestä ja itsensä ilmaisusta kuvallisesti. Kasvattava ja hauska vuosi, josta jäi hyvät muistot ja hyviä ystäviä. 2001 syksyllä aloitin opinnot Rovaniemellä, jossa viihdyinkin lähes 5 vuotta. Kesäkuussa 2006 muutin Helsinkiin.
Vuodesta 2003 minulla on ollut vaatemerkki REDroi kaverini Jukan kanssa. Opiskeluaikana keskityin siihen ja muuhunkin opiskeluun liittyvään ja olen pyrkinyt tekemään paljon erilaisia juttuja. Monessa mukavassa olenkin saanut olla osallisena..

Tulevaisuudessa haluaisin tehdä vähän kaikkea: suunnitella, kirjoittaa, kuvittaa. Tykkään muodista sen eri muodoissaan. Tykkään pukeutua, ostella vaatteita, kenkiä ja erityisesti laukkuja ja koruja, mutta en mielestäni ole läheskään niin hyvin pukeutunut kuin voisin... erityisesti tykkään lukea lehtiä ja katsella kuvia. Pidän hienoista mainoskuvista. Rentoudun leikkelemällä vanhoja lehtiä ja tekemällä niistä kollaaseja...

No ehkäpä se on tässä, alku. Millaista jatkoa seuraa, sen näkee sitten...