Ohi on

Juhlat on nyt sitten pidetty. Oikein mukavasti menivät ja mekostakin tuli varsin kelvollinen. Tosin epäilen suuresti että tulen käyttämään sitä toiste, koska minulla on paha tapa tehdä juhlamekkoja joita en käytä kuin kerran. Poikkeuksena tästä kandibileisiin tekemäni musta mekko, jota olen käyttänyt peräti kolmesti. Viimeksi juuri NRJ Fashion Awardseissa - koska en ehtinyt tehdä sinne uutta asua! Heh.

Lahjaksi sain rahaa ja suomalaista designtavaraa asteikolla Iittala-Hackmann (onneksi) sekä hopeisin medaljongin, jota olenkin käyttänyt lauantaista lähtien. Olen aika tarkka millaisista esineistä ja tavaroista pidän ja tällä kertaa lahjat osuivat kohdalleen. Vanhemmilta sain neuvoja sijoittaa rahat viisaasti johonki sellaiseen, josta jää muisto. Haaveilen siis Iittalan Teema- ja Taika-astioista, kirjoista... pitää tarkkaan miettiä, mitä oikeasti tarvitsen ja haluan. En halua nurkkiin lojumaan turhaa kamaa, varsinkin kun olen luonteeltani aikamoinen hamsteri...

Odottelen vielä kyseistä taikalappusta eli itse todistusta... saa nähdä koska se kolahtaa postiluukusta. Ehkä sitten, kun saan kyseisen paperin käsiini, tajuan että opinnot ovat oikeasti ohi ja olen suorittanut tutkinnon. Sitä odotellessa...

maisterimekko

Vietän sukulaisille suunnattuja maisteribileitä lauantaina ja työn alla on siis oma juhlamekko. Varsinaiset paperit saan käteen ensi tai seuraavalla viikolla, mutta pidän sukukemut pois alta jo nyt. Ostin viime kesänä Marimekon alesta Rovaniemeltä kangasta, samaa ihanaa ohutta puuvillasatiinia, jota oli Samu-Jussi Kosken kesämallistossa vuonna 2005. Kuosi on Maija Isolan. (kuva: Juliana Harkki, www.samuji.com)



Huokaus. Ompelu maistuu nyt vähän puulta. Olen koko viikon kärsinyt unettomuudesta, ja viime yönä koitin pähkäillä millaiseksi kyseisen mekon teen. Päädyin muotoilemaan sitä päälleni, kunnes pääsin tyydyttävään lopputulokseen. Yhdistän mekkoon mustaa satiinia ja hennon vaaleanpunaista vuorikangasta (o-ou, termit ei taida olla kohdallaan), samaa sävyä jota itse kankaassa... On helpompaa tehdä toiselle kuin itselle, olen liian itsekriittinen ja tuntuu ettei mulle sovi mikään. No, jokatapauksessa teen nyt mekkoa muotoilun pohjalta ja tuntuu hieman haasteelliselta, vaikka kyseessä loppujen lopuksi todella yksinkertainen kolttu. Onneksi onnistuin välttämään tuon Samu-Jussi Kosken malliston kopionnin, mutta kuosin suunta on omassanikin sama kuin kuvassa. Alunperin kankaasta piti tulla mekko kaverini häihin, jotka olivat syyskuun alussa, mutta en sitten muilta ompeluskiireiltä (tein kahta tilaustyötä päällekkäin) ehtinyt sitä tekemään. Ehkä hieman kesäinen materiaali, mutta menköön nyt... varsinaiset oikeat maisterijuhlat (joihin kutsun siis kaikki kaverit) pidän tammikuussa ja sinne pitää panostaa enemmän.

Huomenna siis muutama tunti aikaa saada mekko valmiiksi, sitten työt ja sitten kiirehdin junaan... milloinkohan oppisin aikatauluttamisen ihanuuden, ettei aina tarvitsisi tehdä hommia kiireellä?

luovuus ja työ

Juttelin tänään (tai oikeastaan eilen) ystäväni kanssa, joka valmistui keväällä Taiteen Maisteriksi. Sitten hän on ollut töissä, mutta varsinaista oman alan työpaikkaa ei ole vielä löytynyt. Olemme jutelleet viime aikoina paljon tulevaisuudesta ja työnäkymistä, mihin sijoitumme jne. Jossain vaiheessa ystäväni kertoi tuskaisena, miten hänestä tuntuu että hän kärsii ideoidensa paljoudesta. Kun mielessä pyörii kaksi tai kolme erilaista teemaa, jonka ympärille voisi kehittää vaikka mitä, mutta resurssit eivät riitä niiden toteuttamiseen, alkaa ahdistaa. Yhdyin hänen ajatuksiinsa ja tuskailimme yhdessä, miten pääsisimme toteuttamaan ideoitamme...

Olen työskennellyt lähes 5kk siivoojana. Kesäkuun puolessa välissä keksin, että tarvitsen rahaa ja kun gradukin oli valmis, hakeuduin töihin. Siivoojaksi pääsi helposti ja nopeasti. Aluksi työ, jossa "ei paljon tarvi päätään vaivata" tuntui hyvältä ajatukselta. Kesällä lomantuurauksia oli mukavasti ja palkkaakin tuli jopa ihan hyvin. Mutta työ sinällään on raskasta ja puuduttavaa - päivästä toiseen samojen asioiden toistoa. Kesällä sain myös tietää olevani mukana NRJ fashion awards -kilpailussa. Asia tsemppasi työssä, kun tiesi että tulossa on jotain omaan alaan liittyvää. Syksyllä jatkoin sivutoimisena siivoojana ja tein kilpailujuttuja. Jossain vaiheessa päätin, että valmistuminen tulee ajankohtaiseksi NRJ:n jälkeen, sitä ennen pitäisi kirjoittaa viimeinen essee.

Näin kirjoitettuna vaikuttaa kovin määrätietoiselta, mutta itseasiassa hyvin sekava ja raskas prosessi, käydä työssä jota inhoaa ja koittaa kotona ommella kaikki liikenevä vapaa-aika... välillä tavata ystäviä ja elää muutakin elämää, koittaa pyörittää omaa arkea ja kotitöitä... Jossain vaiheessa tilanne meni lähes kaoottiseksi, ja mielenterveys oli koetuksella... No, sitten NRJ oli ohitse. Tajusin, että nyt pitää järjestää elämä uudelle mallille: ensin irtisanouduin, sitten sain esseen valmiiksi. Helpotuksen tunne oli suuri, varsinkin kun sain vielä ihmeen kaupalla uuden työn joulusesongin ajaksi, ja aivan eri alalta!

Kirjoituksena pointti piilee kai siinä, että tulevaisuudessa haluaisin tehdä työtä, jossa voisin toteuttaa itseäni edes jollain tapaa. Nyt taas tiedän, mitä on tehdä työtä, josta tulee vain paha mieli. Mutta entä se luovuus ja liiallisten ideoiden tuska? Luulenpa, että kun en pääse toteuttamaan itseäni työn kautta, ahdistun ideatulvasta. Jos taas tekisin luovaa leipätyötä, löisi päässä useimmiten tyhjää. Nyt vain pitäisi löytää jokin keino toteuttaa itseä ja samalla saada jostain rahaa elämiseen... parhainta tietysti olisi, jos jonain päivänä voisin yhdistää nämä kaksi asiaa sujuvasti toisiinsa.

Alku

Loin tämän blogin lähinnä siksi, että voisin pitää jonkinlaista päiväkirjaa omista jutuistani ja samalla myös yleistä "portfoliota". Nimesin homman "sekalaiseksi", koska haluan säilyttää vapauden laittaa tänne mitä itseäni huvittaa. Toki asiaan vaikutti myös muotia käsittelevien blogien yleisyys, mutta ajattelin omassani keskittyä itsekkäästi omiin tuotoksiini ja ajatuksiini, enkä niinkään esim. pukeutumiseen.

Valmistun pian Taiteen Maisteriksi Lapin yliopistosta. Aloittaessani pääaineeni oli vaatesuunnittelu, mutta nykyisin kyseinen koulutusohjelma kulkee vaatetusala-nimikkeen alla. Synnyin ja kasvoin Tampereen seudulla, jossa myös kävin kouluni. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 2000, jonka jälkeen suuntasin Oriveden opiston kuvataidelinjalle. Vuoden ajan kokeilin erilaisia tekniikoita ja sain täyspäiväistä oppia kuvataiteen tekemisestä ja itsensä ilmaisusta kuvallisesti. Kasvattava ja hauska vuosi, josta jäi hyvät muistot ja hyviä ystäviä. 2001 syksyllä aloitin opinnot Rovaniemellä, jossa viihdyinkin lähes 5 vuotta. Kesäkuussa 2006 muutin Helsinkiin.
Vuodesta 2003 minulla on ollut vaatemerkki REDroi kaverini Jukan kanssa. Opiskeluaikana keskityin siihen ja muuhunkin opiskeluun liittyvään ja olen pyrkinyt tekemään paljon erilaisia juttuja. Monessa mukavassa olenkin saanut olla osallisena..

Tulevaisuudessa haluaisin tehdä vähän kaikkea: suunnitella, kirjoittaa, kuvittaa. Tykkään muodista sen eri muodoissaan. Tykkään pukeutua, ostella vaatteita, kenkiä ja erityisesti laukkuja ja koruja, mutta en mielestäni ole läheskään niin hyvin pukeutunut kuin voisin... erityisesti tykkään lukea lehtiä ja katsella kuvia. Pidän hienoista mainoskuvista. Rentoudun leikkelemällä vanhoja lehtiä ja tekemällä niistä kollaaseja...

No ehkäpä se on tässä, alku. Millaista jatkoa seuraa, sen näkee sitten...