luovuus ja työ

Juttelin tänään (tai oikeastaan eilen) ystäväni kanssa, joka valmistui keväällä Taiteen Maisteriksi. Sitten hän on ollut töissä, mutta varsinaista oman alan työpaikkaa ei ole vielä löytynyt. Olemme jutelleet viime aikoina paljon tulevaisuudesta ja työnäkymistä, mihin sijoitumme jne. Jossain vaiheessa ystäväni kertoi tuskaisena, miten hänestä tuntuu että hän kärsii ideoidensa paljoudesta. Kun mielessä pyörii kaksi tai kolme erilaista teemaa, jonka ympärille voisi kehittää vaikka mitä, mutta resurssit eivät riitä niiden toteuttamiseen, alkaa ahdistaa. Yhdyin hänen ajatuksiinsa ja tuskailimme yhdessä, miten pääsisimme toteuttamaan ideoitamme...

Olen työskennellyt lähes 5kk siivoojana. Kesäkuun puolessa välissä keksin, että tarvitsen rahaa ja kun gradukin oli valmis, hakeuduin töihin. Siivoojaksi pääsi helposti ja nopeasti. Aluksi työ, jossa "ei paljon tarvi päätään vaivata" tuntui hyvältä ajatukselta. Kesällä lomantuurauksia oli mukavasti ja palkkaakin tuli jopa ihan hyvin. Mutta työ sinällään on raskasta ja puuduttavaa - päivästä toiseen samojen asioiden toistoa. Kesällä sain myös tietää olevani mukana NRJ fashion awards -kilpailussa. Asia tsemppasi työssä, kun tiesi että tulossa on jotain omaan alaan liittyvää. Syksyllä jatkoin sivutoimisena siivoojana ja tein kilpailujuttuja. Jossain vaiheessa päätin, että valmistuminen tulee ajankohtaiseksi NRJ:n jälkeen, sitä ennen pitäisi kirjoittaa viimeinen essee.

Näin kirjoitettuna vaikuttaa kovin määrätietoiselta, mutta itseasiassa hyvin sekava ja raskas prosessi, käydä työssä jota inhoaa ja koittaa kotona ommella kaikki liikenevä vapaa-aika... välillä tavata ystäviä ja elää muutakin elämää, koittaa pyörittää omaa arkea ja kotitöitä... Jossain vaiheessa tilanne meni lähes kaoottiseksi, ja mielenterveys oli koetuksella... No, sitten NRJ oli ohitse. Tajusin, että nyt pitää järjestää elämä uudelle mallille: ensin irtisanouduin, sitten sain esseen valmiiksi. Helpotuksen tunne oli suuri, varsinkin kun sain vielä ihmeen kaupalla uuden työn joulusesongin ajaksi, ja aivan eri alalta!

Kirjoituksena pointti piilee kai siinä, että tulevaisuudessa haluaisin tehdä työtä, jossa voisin toteuttaa itseäni edes jollain tapaa. Nyt taas tiedän, mitä on tehdä työtä, josta tulee vain paha mieli. Mutta entä se luovuus ja liiallisten ideoiden tuska? Luulenpa, että kun en pääse toteuttamaan itseäni työn kautta, ahdistun ideatulvasta. Jos taas tekisin luovaa leipätyötä, löisi päässä useimmiten tyhjää. Nyt vain pitäisi löytää jokin keino toteuttaa itseä ja samalla saada jostain rahaa elämiseen... parhainta tietysti olisi, jos jonain päivänä voisin yhdistää nämä kaksi asiaa sujuvasti toisiinsa.