Fida -50%

Viime perjantaina Fidalla oli -50% alepäivä, eli kaikista hinnoista lähti puolet pois. Vietin aika pitkän aikaa sekä Kurvin että Hakaniemen liikkeissä ja jotain tarttui mukaan...


Punainen kevyt mekko, hintaa jäi kai 4,5€. Luultavasti en käytä molempia rusetteja yhtä aikaa, mukana tuli kaksi vyötä/nauhaa ja koitin järkeillä, ovatko molemmat kaulaan vai olisiko toinen vyö... käyttää voi myös ilman. Kuva ei tee mekolle oikeutta, se on luonnossa ihana... tamperelaisen Kaisu Heikkilä Oy:n tuotantoa, varmaankin 1970-1980-luvun vaihteesta.

Keltaisessa kasaripaidassa on hauska hiharakenne, joka ei juuri kuvassa näy, en saanut sitä järkevästi kuvattua. Ostin paidan tuon hameen kaveriksi, kunnon "heja Sverige"-meininki. 2€.



Mukaan tarttui myös ehkä reilulla eurolla t-paita, jossa vasta kotona huomasin ikävät pilalle menneet selkäpainatukset... annoin paidalle saksia kunnon kasarimeinigillä ja paidasta tuli loppujen lopuksi parempi kuin olin ajatellut. Haluaisin vielä takana oleviin hapsuihin muovisia helmiä kunnon kasarityyliin ja oivallinen kesäpaita on valmis :D no ehkä käytän tätä vain rannalla...

Fidalta löytyi vielä sini-valkoruudullinen, puuvillainen kasarikesätakki ja kaksi saman vuosikymmenen kaulakorua, mutta unohdin kuvata... ehkä myöhemmin.

Takki

On ihan muutamia juttuja, joita ei voi olla liikaa hehkuttamatta.
Yksi on ihanainen Samu-Jussi Koski ja hänen Marimekolle suunnittelemat mallistonsa.
En kestä. Tahtoo takin:

mutta tuossa värissä:


Mitä pikemmin, sen parempi. HETI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

(kuvat www.samuji.com)

Yksin kotona

No just.
Leffaseurani jumittaa töissään ja ilta onkin mennyt katsellessa nettiTV:tä ja pörräämällä internetin ihmemaassa. No ihan mukavaahan tämä on, kotona hengailu. Koti on paras paikka ja taannoin tein kevätsiivouksen, jonka yhteydessä vein taas lisää tavaraa vinttikomeroon viihtyvyyden maksimoimiseksi. Rakastan tavaraa ja kuten kaverini sanoi kerran "sulla on sellanen pieni koppi ja ihan v***sti kamaa siellä!!!" viitaten siis pienehköön vuokrayksiööni.

Samalla tein "loppuun" alkovin seinätarraprojektin, joka on ollut päällä ehkä viimeiset 1,5 vuotta. Tosin luulenpa että jatkan työtä, haluaisin lisätä tuonne ehkä lisää kasvustoa ja lintuja... toisaalta voisin repiä nuo irti ja aloittaa jonkun uuden. En tiä.

Samalla sain inspiksen pitkäaikaissuunnitelmaani eli korvistauluun. Kehykset löytyivät kotoa ja pääsivät uusiokäyttöön, pahviin pingotin ja niittasin mustaa kangasta ja lopuksi kiinnittelin koruja koukuistaan ja/tai nuppineulojen avulla. Lisäksi pari rintakorua. Koruja voi tarpeen tullen vaihdella, tuossa tällä hetkellä rakkaimmat eli tuliaisiana saadut I love New York-korvikset sekä Pariisista Eiffelit, joita en raaski usein käyttää. Lisänä ihanat Pääskyt, salama-korvikset (olin halunnut salamoita pitkään ja oli mahtava tunne kun ne joskus löytyivät, nyttemmin ihan peruskamaa), pieni strassikisu sekä pyörylät, jotka on alunperin kengistä irrotetut ja josta toivottavasti jossain vaiheessa tulee korvikset. Alareunassa näkyy huonosti muovikristallihakaneula.

Kuukauden lehtikatsaus

Eilinen kriisityspäivä on ohi ja mieli hieman seesteisempi. Lähdin kaupungille ja hengasin kavereiden kanssa, joka selkeästi on paras vaihtoehto silloin, kun tuntuu että seinät kaatuu päälle. Eilen kävin myös ostamassa ensimmäisen Suomen Ellen, uhmaten huonoa rahatilannettani. Sanoisin, että ihan jees, pitää katsoa mihin suuntaan kehittyy. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa lehdestä löytyisi enemmän suomalaista kuin käännösjuttua. Toisaalta en niin hirveästi seuraa ulkomaalaisia Ellejä, lähinnä rahapulan vuoksi... Toisaalta en usko että on hyväksi liikaa seurata mitä muut tekevät ja mitä on jo olemassa, vaatteiden saralla siis.
Koitan tällä hetkellä keskittyä omiin juttuihin ja saan eniten inspistä sisustusjutuista. Uusimmassa Dekossa oli muutama aukea ihania tapettikuoseja, tässä mustavalkoisia..

Hauskin oli ehkä kaupunkimaisemaa kuvaava piirroskuosi. Toisten koteja on myös hauska katsella, tällä hetkellä ihastelen koteja, jotka ovat täynnä kauniita tavaroita, joissa on sekoiteltu rohkeasti eri juttuja ja koteja, joissa vallitsee "ihana" tunnelma.


Petra Järvelän koti Oliviassa 05/2008


Petra Innasen ja Henri Tenhusen koti burleski-henkeen Dekossa 4/2008


Ihanista ihanin Minna Parikan ja "Empa" Rodriquezin koti Avotakassa 4/2008. (Minna on ihana ja paras!!!!)

Taikin oma lehti Arttu (3/2008) oli omistettu muodille, vaatesuunnittelulle ja muotipiirtämiselle. Toki toisen koulun kasvattina alkoi hieman "nyppiä" omakehu, mutta toisaalta koulu on vanhin ja arvostetuin Suomessa... ymmärrän siis mistä juttu kumpuaa. Omassa koulussa tutkinto on sama, mutta painopiste hieman muissa jutuissa mikä sinällänsä ihan jees. Mutta Taikin esitystekniikkakursseja olen aina kadehtinut...

Rauni Palosen antama neuvo on tosin osuva ja yleispätevä: pitää löytää oma tyyli ja toteuttaa sitä. Kuvan kuvitus on kaikessa ajanhenkisyydessään hauska, en juuri muista kenen...

Oih. Haluaisin tällä hetkellä taas poistua kodista ja lähteä johonki kahvilaan piirtelemään ja kokoamaan omia ajatuksia. Toisaalta taas kaverin minihamepainostus puskee päälle ja lupasin aloittaa hommat tänään... ja se tietäisi taas rahaa. Ehkä siirrän kahvilaretken toiselle päivälle...

H&M tribute to Marimekko/ Liselotte Watkins

Kävin vasta tänään katsastamassa Henkalla Marimekko -kokoelman. Olin yllättynyt hyvästä tasosta ja tykkäsin ihan tosi monesta, erityisesti pitkistä puolihameista. Harmi vain, että olivat tosi pitkiä tälläselle lyhytjalkaiselle ja keskipituiselle ihmiselle... pitäis käydä sovittelemassa joskus paremmalla ajalla. Kuosien ja kirkkaiden värien ystävänä nämä paljon puhutut vaatteet kyllä miellytti omaa silmää. Myös korut oli kivoja. Miesten vaatteet olivat aika maltillisia, kuten Henkan perusmiestenvaatteet noin yleensäkin. Erityisesti tosin tykkäsin Helsingin Forumin Henkan näyteikkunasta, jossa taustalla oli suuri printti mallistoon liittyvistä kuvituksista ja siihen eteen oli aseteltu mallinukkeja ja rekvisiittaa.

Piirrokset on Liselotte Watkinsin käsialaa ja kuvat H&M -sivuilta.
http://www.lundlund.com/illustrators/liselotte-watkins/biography lähde tietää kertoa Watkinsista seuraavaa:

Liselotte Watkins, born 1971, is one of Sweden’s most prominent creatives. After attending the Art Institute of Dallas, she launched her career as an illustrator in New York. Her unique style garnered immediate attention and she landed the prestigious assignment to illustrate Barney’s make-up advertising every Sunday in The New York Times. Today Liselotte works with many of the biggest clients. Her editorial clients include The New Yorker, Vogue, Elle, Bon and Tush. Among the the commercial clients, one finds H&M, Miu Miu, NK, Net-a-porter, Vagabond, KappAhl, MAC Cosmetics, Sephora, Anna Sui, and Rodebjer. Liselotte is also a highly sought-after set designer. Among her clients in that field are JC, Volvo, Marabou, NK, Bon, Elle, Rodebjer and TV4.

Liselotte’s style is unmatchable, stunningly original. At the same time her strength is her never-ending restlessness. She never stays complacent, but ceaselessly refines and transforms her style. Liselotte was based in New York for five years, but today she works out of Stockholm. She has published a book, ”Watkin’s Heroine”, which will soon be followed by ”Watkin’s Box of Pin-ups” and ”Watkin’s No 1”.

Sinällänsä Watkinsin kuvitukset ovat simppeleitä ja pitkälti "koneella" piirrettyjä, (luulisin että ihan vaan piirrospöydän ja kynän avulla, käyttäen samoja asentoja ja päämalleja copy-paste -tyyliin) mutta persoonallisia juuri sillä tapaa, että ne ovat helposti tunnistettavissa tekijän töiksi ja näyttävät samalla hauskoilta. Henkka on aiemminkin käyttänyt Watkinsin töitä ja varsinkin tähän juttuun tyyli sopii erittäin hyvin. Watkinsin tyyli on henkii paljon 1960-ja 1970-lukujen piirrostyylejä ja siksikin sopii hyvin juuri Marimekko -mallistoon.

Kirbelöydöt

Antti Nurmesniemen suunnittelema kahvipannu oli aika hintava, mutta hyvässä kunnossa ja hieno. Aarikan peltinen sirotinpurkki on ärhäkän pinkki, hintaa oli 0,80€. Punainen Sarviksen kauha tuli settinä, jossa mukana oli kasarit punaiset salaattiottimet (luulin että nekin oli Sarvista joten annoin kaverille tuliaisina... joo eivät olleetkaan --noloa--) 2€ kaikkiaan. Tarjotin maksoi vaivaiset 0,30€ ja halusin sen, koska mulla on samanlainen jo, mutta pyöreänä eli nyt on setti kasassa. Keräilin jossain vaiheessa ihan hulluna kaikkea retrokamaa, tekstiileitä ja kodintavaroita jne. ja myös Sarviksen muovia. Sitten tuli kyllästyminen, mutta nyt näyttäisi taas maistuvan...

Ihastuin joskus tällaiseen puukuosiin ja olin haljeta onnesta, kun kyseinen verho löytyi ja irtosi 3€. Yläreunasta on leikattu palaa pois, mutta silti kangasta on riittämiin yhteen verhoon. Ehkä syksyllä vois ottaa käyttöön, kesää vasten hieman tumma. "Apia" -kuosin on suunnitellu Marjatta Seppälä Intarille, valmistajana Tampella.

Ihastuin tähän olkalaukkuun sen hieman kullanhohtoisen kankaan takia, nätti kuosi. Oon ettinyt "gobeliinilaukkua", vähän isompaa itseasiassa, mutta tämä oli tälläinen pikkusievä ja lähti mukaan 2,5€. Tietyllä tavallahan tämä on vähän junttari ja melkein siinä rajalla onko se kamala... heh.

Tällaisia tikattuja ketjulaukkuja on nyt joka paikassa, tämä lähti mukaan edullisen hintansa takia 1,5€.

Valkoinen pikkulaukku on oikeastaan kiiltävää tekonahkaa, ei vaan näytä siltä kuvassa. Sisällä paljon lokeroita ja hyvässä kunnossa. Hintaa oli vaivaiset 0,50€.

Todella oranssi ja todella kiiltävä käsilaukku, jossa oli pitkä hihna. Hihna lähti vaihtoon ja käytän tätä "kädessä". Läpässä on joku musta laikku, vaikka laukussa oli laput tallella eli uusi... luulisin että on ysäriltä. 1,5€. Hyvä baari/bilelaukku. Ihana.


Sitten vielä tällainen olkalaukku, aika iso, matsku taas tosi kiiltävää ja tikkausta löytyy. Takakappale on musta. Jokseenkin aika törkeä ja rumanhieno! Hintaa oli 3€.

Kankaat oli jossain euron jämäkangaspussissa, tehtiin äitin kanssa tasajako. Puinen rintakoru ja muovihelmet löytyi "kotoa", muinaisia kirbelöytöjä jotka ajattelin ottaa käyttöön taas. Rusetti on äidin vanha ja takaa löytyy rintaneula, sille voi päivittää "kivasti" vaatteen kuin vaatteen :)

Lisäksi vielä taas vino pino lehtiä: pari Muoti+Kauneus -lehteä vuodelta 1979, 3 Gloriaa viime vuodelta, In Look viime vuodelta... lisäksi pieni kuvakirja Alhambran palatsista, oijjoi... niin hieno. Pääsispä sinne!


Detaili arabeskista, kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Atauriques.jpg

"Bad TV - be more funny!"

Hirveä olo. Tänä vuonna paukahti näköjään taas siitepölyallergiat päälle, eikä Helsingin huono ilmanlaatu varmaankaan paranna asiaa. Pää tuntuu vain tukkoiselta, silmät vuotaa ja nenää kutittaa. Pahinta on totaalinen väsymys, ei jaksa tehdä oikein mitään.
Asiaan eli hyvää ystävääni telkkariin:
Tänään näin ekan jakson Muodin huipulle -ohjelman kolmannesta tuotantokaudesta (en ehtinyt kattoa torstaina) ja varmaankin paljon mielenkiintoisia juttuja luvassa. Ohjelmaa kun tehdään, niin muutamat näyttivät päässeen ohjelmaan lähinnä vain mielenkiintoisen persoonan vuoksi - todelliset suunnittelulahjat nähdään myöhemmin... joo-o. Veljeni heitti kommentin, että mun pitäis hakea k.o. ohjelmaan jos siitä tulisi suomalainen versio. Jännittävä ajatus, mutta luulenpa etten kestäisi nopeaa tahtia, ahdistuisin kuvattavana olemisesta ja lisäksi panikoisin kilpailutilannetta. NRJ fashion awardseja muistellessani... joo ei kiitos. En ole kyseistä tallennetta vieläkään nähnyt itse enkä taida edes haluta nähdä. Muutenkin ahdistava kilpailutilanne, sitten naaman eteen tuodaan kamera ja esitetään kiperiä kysymyksiä - argh. Muutamat kilpailijoista olivat lähinnä innoissaan kuvattavana olemisesta, mikä sinällänsä sangen ihailtavaa. Itseä lähinnä ahdistaa ja kovasti. Toki tuollainen ohjelma toisi mukanaan paljon julkisuutta ja sitä kautta ehkä uusia työmahdollisuuksia, mutta... kilpailu on kuitenkin aina kilpailua. Muodin huipulle ohjelmassa ei aina näytä olevan kyse kilpailijan todellisista lahjoista, vaan siitä miten hyvin pystyy esiintymään ja pitkälle myös tuurista - toisella kertaa onnistuu, toisella taas ei.
Eilen taas alkoi Suomen Huippumalli haussa. Aika nopeasti ilman turhempia esittelyjä koko homma alkoi ja ensimmäisen jakson perusteella homma näytti hieman kököltä. Ehkä homma paranee, kun päästään itse kuvauksiin ja toivon - syvästi - että formaattia kunnioitettaisiin ja tehtäisiin edes lähes yhtä hienoja kuvia kuin ANTM:ssa. Omasta mielestä nimittäin jenkkiversion parasta antia ovat juuri olleet hienot ja erikoiset kuvaukset, joita Suomessa harvemmin näkee. Toivossa on siis hyvä elää. Ainakaan vielä kukaan kilpailijoista ei vakuuttanut... moni tuntui olevan mukana periaatteella "olen pitkä ja laiha eli siis malli"... joo ei ihan riitä vielä.
Lopuksi vielä pakko heittää kommentti paljon mainitusta Gossip girl-sarjasta. En ole itse päässyt oikein mukaan tapahtumiin. En tiedä kuka on sarjan päähenkilö? Mikä sarjan juoni on? Se että koko ajan vaihdetaan vaatteita, juonitellaan ja harrastetaan seksiä? Sarjan henkilöhahmot ovat lukiossa? No joo, oli ihan kivoja vaatteita, mutta silti, en tajuuuuu. Tosin olenkin sen verran "old skool", että mielestäni paras teinisarja on yhä Niin sanottu elämäni eli My so-called life. Katsoin sen joskus vuosi sitten uudestaan, ja voi että oli ihana. Angela vaan haikaili Jordanin perään (joka muuten oli niiiiin hot!) ja vetelehti koulussa aina samoissa vaatteissa. Rayanne oli sekoboltsi lumppu, jolla oli alkkisongelma ja aina jotain kreisiä (kamalaa) päällä. Rickyllä oli kajalia ja Jordanin tukka roikkui naamaa vasten. Jotenkin niin paljon sympaattisempaa ja helpompaa samaistua. Mutta se oli silloin ja tämä on nyt - ja hyvin niin.
Niinkuin mummolla on aina ollut tapana sanoa ei-niin hyvien telkkariohjelmien kohdalla: "Jospa se siitä vielä kehittyis...?"

Back in Helsinki

Ohhoh.
Oli tarkoitus vain hakea kissat vanhempieni luota hoidosta ja viettää vanhoissa maisemissa päivä tai korkeintaan pari... homma venähti viiteen päivään. Ehdin pyörähtää pari kertaa Tampereella (harmillista vaan etten päässyt itse keskustaan). Kyläilin kavereiden uudessa asunnossa, joka oli aika ihana ja viehättävä, harmi että aikaa oli vain rajallisesti. Toisella kerralla olin iskän kyydillä ja pääsin oikeastaan vaan kirpputorille ja Euromarkettiin! Mahtavaa.
Reissu kotopuoleen osoittautui parhaimmaksi "kirbereissuksi" koskaan. Pyöräilimme äidin kanssa paikalliselle kirbelle ja jouduimme ostomanian valtaan ja mukaan lähti jos ja vaikka mitä! Loppujen lopuksi piti väkisellä lähteä, ihan vain siksi että homma alkoi lähteä käsistä... Tampereen kirbellä innostuin ostamaan laukkuja ja onneksi paikka sulkeutui pian, jotta pääsin lähtemään sieltäkin... kun löin tiskiin neljä käsilaukkua ja pari muuta juttua, oli kassan takana olevan sedän kommentti lähinnä "no jokaisella on se oma juttunsa.." ja hän intoutui kertomaan kälystään, joka myös harrastaa laukkuja. Heh.
Seuraavalla kerralla Tampereella haluaisin kyllä enemmän pyörimään juuri keskustaan, kaupoille, radiokirppikselle (onhan se vielä siellä?) ja Europaan!!!
Helsinkiin palasin perjantai-iltana, jolloin piti jos heti päästä "luostariin" katsastamaan meininkiä. Eilen heräsin, öh ei-niin-virkeissä tunnelmissa, ja suuntasin kaupungille. H&M:n aletangosta tarttui mukaan farkkulappuhame (mikäs tälle nyt on se oikea termi?) . Illalla juhlittiin kaverin synttäreitä keilauksen ja Satkarin merkeissä.
Koti on kauhea kaatopaikka tällä hetkellä ja haluaisin kuvat kirbelöydöt, mutta palaan asiaan myöhemmin, nyt pitää taas kiirehtiä ihan toisille synttärikakkukahveille...