Marokko mielessäin

Tänä viikonloppuna kaikki kaverit tuntuvat olevan jossain Helsingin ulkopuolella, joten saanpahan kikkailla keskenäni... Ja tämä postaus on nyt vaan pakko tehdä, vaikka voisinkin kuvitella, että saan kuulla tästä jälkeenpäin. Eli minulla on syvä fiksaatio Marokkoon ja elättelenkin (jokseenkin epärealistista) unelmaa, jossa vietän eläkepäiviä valkoisessa kalkkikivihuvilassa Marokossa. Huvilaan kuuluisi olennaisesti puutarha, jossa kasvaisi appelsiinipuita ja kaikkia ihania kukkia. Marokkohaaveet tulivat kuvioihin noin parisen vuotta sitten ja ovat aina vain vahvistuneet. Kun luin jostain, että Maija Isola vietti aikaa Algeriassa ja sai inspiraatiota moniin kangasmalleihinsa, olin vakuuttunut että voisin joskus tehdä samoin. En muista, miksi kaikista pohjois-Afrikan maista valitsin juuri Marokon, ehkä sen tunnettavuuden perusteella, en muista.

Marokkomeiningissä viehättää toki paikan eksoottisuus, mutta myös arabikulttuuriin kuuluva koristeellisuus. Sisustustyylinä marokkomeininki olisi ihan parasta ja aion sitä jossain vaiheessa toteuttaa. Kaverit tuntuvat olevan jo pikkuhiljaa kyllästyneitä "marokkomeuhkaukseeni" , mutta sanottakoon että se on myös itselleni eräänlaista lapsellista mielikuvitusmatkailua "pahoina päivinä", tuntuu että elämässä pitää aina olla tavoitteita ja matka Marokkoon on tavoite, jonka ajatteleminen lohduttaa jollain oudolla tavalla. Olen hahmotellut aihemaailmaan liittyvää mallistoa, joskin tällä hetkellä aihe on valitettavasti "liian muodikas". Erja Hirvi teki parisen vuotta sitten Marimekolle "Marrakesh"-malliston, joka kuvasteli hänen mielikuvitusmatkaansa samoille seuduille. Kangasmalleissa oli inspistä kaakelikuvioista ja aavikkokeitaasta. Ensimmäisessä Suomen Ellessä oli myös juttua arabikulttuurin nousevasta vaikutuksesta designmaailmassa (toukokuu 2008, s.71 "Idästä tuulee"). Ilkka Suppanen on suunnitellut Marimekolle Marhaba-kuosin, joka yhdistää jännällä tavalla arabikoristeellisuuden pelkistettyyn skandinaavisuuteen.

kuva www.marimekko.fi
kollaasikuvat mm. www.moroccancaravan.com, www.moroccan-furniture-decor.com, www.e-mosaik.com ja googlen kuvahaku sanoilla marocco, morocco,+style
p.s 'Marhaba' tarkoittaa suomeksi Tervetuloa.

Rob Ryan!

Rob Ryan on tullut tunnetuksi erityisesti paperista leikatuista teoksistaan, joita on käytetty mm. lehtien kuvituksena. Käsittämätöntä, vaikka idea on simppeli ja periaatteessa jokaisen toteutettavissa, Ryanin "paper-cutsit" ovat kuitenkin niin erityisen hienoja ja persoonallisia! Rob Ryan on kuvittanut myös cd-kansia ja tekee jatkuvasti yhteistyötä brittisuunnittelija Paul Smithin kanssa. http://www.misterrob.co.uk/ osoitteesta löytyy myös "screen-prints" (olettaisin että vedoksia?) ja muita taiteilijan kuvitustöitä mm. kirjankansia, lahjapapereita, lehtikuvituksia jne. Ryanilta on ilmestynyt hänen kuvituksiaan esittelevä kirja This is for you.

Töitä voi ostaa omaksi ainakin http://www.etsy.com/ , itse tykkäisin kovasti esimerkiksi seuraavasta kaakelista:

(kuvat www.misterrob.co.uk ja www.etsy.com )

Ompeluksia

Viime viikon torstaina ja perjantaina kunnostauduin ompelemalla kesävaatteita. Sainpahan muutettua kangaspalavuorta vaatevuoreksi.

Tässä tosin ensin vapuksi ommeltu satiinikellohame. Hameessa on korkea, löysähkö vyötärökappale, jota saa kiristettyä leveällä vyöllä. Vyö solmitaan taakse suurelle rusetille. Kuvat on surkeita, mutta ehkä riittävät nyt antamaan osviittaa.




Sitten Uffilta ostettu kultamekko (hassua että miellän sen kultaiseksi, kun oikeastaan kankaan lurexraidat ovat hopeita...) josta tuli jakku. Poistin vuorikankaan, väljensin yläosaa reilusti (kiitos reilujen saumanvarojen) "laatikkomaisuuden" saavuttamiseksi, lyhensin helman ja hihat. Jakusta tuli yllättävän hauska, varsinkin jos sen kanssa yhdistää valkoiset hansikkaat ja vaikka rannerenkaita. Tosin yläosassa on napittamista, mutta toisaalta jakkua voi kenties pitää koko ajan kiinni, riippuen tilanteesta.



Viime syksynä bongasin euriksen palakankaista sarjishenkistä farkkua, jossa on pehmeä, nukattu pinta. Väri on himmeä sinivihreä. Mietin mitä kankaasta voisin tehdä, jotta vaatteesta ei tulisi liian outo tai lapsellinen, joten päädyin kellohameeseen. Taakse laitoin metallivetskan näkyville. Lopputulos tyydytti ja koekäytössä hame osoittautui hyväksi arkivaatteeksi.

Metrin trikoopalasta tuli väljä, pitkähkö t-paita. Kaula-aukkoon jäi raakareuna, olen mieltynyt kaula-aukkoon joka ei kiristä :) Helppo ja nopea yksilö arkikäyttöön.

Nanson hyvää puuvillatrikoota oli taas epämääräinen pala, jonka muokkaamista piti pohtia pitkään. Päädyin hellemekkoon. Helma on edestä ja takaa samanlainen, hyödynsin koko kankaan leveyden. Edessä siis "kiilapalat". Yläosassa oli pakko laittaa raidat vaakaan ja vuorittaa se samalla kankaalla, jotta se olisi tukevampi ja peittävämpi. Olkaimet piti taiteilla moninkertaisesta kankaasta, jotta niistä tulisi tukevat eivätkä ne venähtäisi käytössä. Taakse innostuin taas vääntämään rusetin, tällä kertaa tilkkupaloista. Helman jätin raakareunaksi, koska näin se laskeutuu kauniisti. Tosin täytyy tarkistaa sen kestävyys käytön jälkeen.

Taas järkiostos, eli pala kuosikangasta... miten käyttää kangas järkevästi? Päädyin yhdistämään vanhaan mustaan hihattomaan paitaan, josta leikkasin helmaa pois. Jatkoksi ompelin helman, jossa sama periaate kuin trikoomekossa. Tästä tuli jotain tunikan ja mekon välimaastosta olevaa. Helma on tässä tosin kulmikkaampi kuin trikoomekossa, siksi tasokuva näyttää hassulta. Mietin pitkään pitäisikö yläosaan lisätä jotain "rekvisiittaa" mutta päädyin jättämään sen simppeliksi ja asustamaan koruilla.

Tässä vielä tunikan kuosia lähempää, sekä sen kanssa hyvin sopiva Afrikka-henkinen kaulakoru, joka löytyi "Fidan -50%" päivänä ehkä reilulla eurolla. Afrikka on yksi ihanimmista tämän kesän trendeistä. (Haluan edelleen Marokkoon ja olisi myös kiva päästä vaikkapa Keniaan safarille...)

Näiden kaikkien lisäksi vielä mustanharmaa farkkuhame, samaa mallia kuin aiempi vetskahame. Siinä on tosin musta vetoketju ja yläosa hieman lyhyempi.

Uff-hah-haa

Suttukasaan kokosin viime viikon uff2€-löytöjäni. Lopulta kävin kahtena päivänä ja ostin todella paljon, osa siis äidille ja osan aion hyödyntää materiaaleina tulevissa jutuissa. Kultalurexkaapu saa jossain vaiheessa maistaa saksia, sillä aion tehdä siitä jakun. Kokomekko on liian hiostava eikä sopinut minulle. Jakulle sen sijaan on kesällä käyttöä ja helman alaosasta voi askerralla kaikkea muuta. Kauneinta mekossa on edessä oleva silmunapitus. Tikattu aamutakki oli alunperin materiaaliostos, mutta saa nähdä raaskinko sitä leikata vai säilytänkö sellaisenaan. Kuosi on jokatapauksessa herkullinen. Sininen neulepuolihame on jonkun omaa tekoa, sivulla on vetoketju ja nappi. Materiaali on siis ihan tekokuituneulosta ja todella paksu, joten päätynee talvikäyttöön eli siis heti varastoon. Mutta oli jollain tavalla hauska ja tykkään noista perinteisistä neulekuvioista. Pikkusievä neuleliivi on tekokuitua myös, mutta oli vain niin söpö ja henu, että nappasin sen mukaan. Tätä voi käyttää kesällä. Edelleen ärsyttää tämä vintage-vouhkaus, ja kuten olen ennenkin sanonut, on monella vintagen määritelmät haussa. Näistä ostoksista aitoa vintagea on ainoastaan kultamekko (lapuista päätellen), aamutakki saattaa olla ehkä myös. Veikkaisin kuitenkin hameen ja neuleliivin olevan puhtaasti 1970-luvulta. Oikea vintagehan on ihanaa, mutta ärsyttää jos joka kirberiepu pitää merkata vintageksi. (Maybe I should get a life :D!)

Lisäksi pitänee vielä esitellä sarjassa "kamala vai ei?" oleva paita:

Kappahl ysärituotantoa oleva paita tuo väistämättä mieleen Kaija Koon ja Taikapeilin. Kyllä, hihoissa on röyhelöt. Paita solmitaan edestä naruilla, edessä paljon röyhelöä ja kaulukset ovat myös röyhelöä. Paidassa ruusukuosi ja värit näkyvät parhaiten pienessä kuvassa. Mutta kuitenkin kuoseissa, läpinäkyvyydessä ja röyhelöissäkin oli jotain "ajanhenkisyyttä" ja näkisin, että kun sen asustaa oikein, paita voi olla ihan hauska. Toistaiseksi se roikkuu vielä henkarissa ja aiheuttaa makeita naurukohtauksia.

Moa, Argos, Fafa, Corbijn, Loose

Kävin eilen katsomassa Moan eli Master of Arts -näyttelyn, eli siis taikkilaisten lopputyönäyttelyn. Viime vuonna kaverini oli mukana ja olin mm. auttamassa häntä oman "osaston" rakentamisessa. Oli hauskaa nähdä miten näyttely rakentui ja vielä hauskempaa oli ottaa osaa avajaisbileisiin, jonka jatkot olivat korjaamolla. Tämänvuotinen Moa oli näyttelymielessä ehkä jopa parempi, ainakin vaatepuolelta valmistuvien töitä oli enemmän. Muutamia esimerkkejä:

Salla Salokankaan Halal Fashion? – Sallittu muoti? on "tutkimusmatka 24 nuoren suomalaisen musliminaisen arvojen, kuluttamisen ja pukeutumisen maailmaan". Näyttelyssä oli esillä viitteellisiä muotikuvia haastatteluun osallistuneista. Mielenkiintoinen ja uusi aihe.

Minttu Wikbergin Vanhuus muokkaa mielikuvia -työssä tehdään vanhuudesta uudenlaista brändiä. Esillä ihanat mummo- ja pappanuket.

Salli Raesteen "Cool & Bored filmi kuvaa kaupunkilaisen MeWe -sukupolven asennetta perinteisiin design-käsityksiin sekä uuden ja vanhan tyy­lin yhteensovittamiseen. Suomalaiset kiin­nostavat muotoilutuotteet tuodaan esille filmissä, jota tukee ajankohtainen musiikki. Filmi ei ole tuotekatalogi eikä suunnitte­lijaesittely. Tavoitteena on välittää tämän ajan uudet mielentilat. Teos on muodoltaan lähellä musiikkivideota, jossa yhdistyvät kau­pallisuuden ja taiteen keinot."

Vaatemallistoja oli useammassa töissä, esim. Emilia Erikssonin Utuma tuntus, Sirkku Kåhren Paradise brothers, Aino Vainion I know why no, Kaisa Hoikkalan Kokoro... hauskoja yksityiskohtia oli monessa työssä.

http://www.mastersofarts.fi/ (lainaukset ja muuta infoa)

Näyttelyssä tunsin hieman kateudenpistosta, miten paljon "helpompi" taikkilaisten lopputyö on vrt. oma. Taikissa saa kuitenkin enemmän keskittyä luovaan puoleen ja tekemään jotain mielekästä, kokeilevaa ja ehkä jopa yhteistyössä yritysten kanssa, kun omassa koulussa ehkä vähän liikaa painotetaan seminaareissa istuskelua, tutkimusta ja teoreettisuutta. Mutta toisaalta se on oman koulun linja ja sillä ollaan menty. Tosin olisi ollut kiva saada enemmän kannustusta oman malliston kehittelyssä... mutta ehkä siellä on linja hieman muuttunut, kun oma työ oli "uutta tutkimustapaa edustava". Heh.

Argos young designers on tänä vuonna nimikkeellä "This is me. Who are you?" Myyntinäyttelyssä voi kuvauttaa itsensä tiettyinä päivinä sekä ihastella nuorten suomalaisten suunnittelijoiden tuotoksia. Mukana 2or+by Yat, Antti Asplund, Tiina Aarras / Jousipaita, Aki Choklat, Dead Birds & Lionheart, Dusty, Svetlana Farafonova, Gardens of Jatuli, Girls of Boredom, gTie, MaritaHuurinainen, I know why no, Nessi Hovi, ILOA, Kaksi-Två, Veera Kulju, Lumi accessories, Naoto Niidome, Minna Parikka, Mitsumaru, Pisto, St.Vacant, Jasmin Santanen, Hanna Sarén, Tiia Vanhatapio ja Cecilia Sörensen. Hienoja yksilöllisiä vaatteita oli mm. 2or+ by Yat ja ILOA -mallistoissa. Paikanpäällä näin tutun ( joka toimii näyttelyn tiedottajana), joka tiesi kertoa että kauppa oli käynyt hyvin ja esim. Mitsumaru -puukengät olivat jo kertaalleen loppuneet kesken. Ihmetystä herätti Hanna Sarénin hiuspanta, jossa erilaisia koristeita, 150€. Itse panta oli aika hauska (tosin ei istunut omaan päähäni), mutta hinta herättää ihmetystä. No, hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.

Tänään oli vuorossa Taidemuseo Tennispalatsissa Kuvataideakatemiasta (Fafa) valmistuvien lopputyönäyttely. Kutsu avajaisiin tipahti kaverilta, joskin paikanpäällä selvisi että hänen lopputyönsä on esillä muualla eikä hän itse siis ehtinyt Tennarille asti... :D Siellä odottelimme toisen kaverini kanssa kukkapuska kourassa. Heh. Paikanpäällä oli niin paljon jengiä, että ei pystynyt oikein keskittymään töihin. Sen sijaan yläkerrassa oleva Anton Corbijn' näyttely oli todella hyvä. Mielenkiintoinen ja pysäyttävä ja aivan mahtavia kuvia muusikoista ja huippumalleista. Myös taiteilijan omakuvasarja, jossa hän poseeraa nuoruusmaisemissaan pukeutuneena ihannoimiensa tähtien (osa jo edesmenneitä) näköiseksi... piti oikein katsoa, että hetkinen, kuvissahan on sama kaveri!

http://www.taidemuseo.fi/suomi/tennispalatsi/index.html

Häslingistä menimme kaverini kanssa rauhoittumaan Bar Looseen yksille. Sieltä piti kiirehtiä kotiin, huomenna tavataan takkiasiakkaan kanssa ja esittelen lopulliset mallit.

Sunnuntai on kirbepäivä

Tänään piti päästä kirbelle. Aika kiireellä ja myöhään tuli lähdettyä, Valtterilla osa pakkaili taas jo kamoja. Nämä löytyivätkin itsepalvelupuolelta...



Punaiset hyväkuntoiset puukkarit lähti mukaan eurolla. No vähän isot tosin, mutta ei paljoa, ihan hyvin pystyy käyttämään. Mukavasti kopsuvat ja pituuttakin tulee lisää muutaman sentin verran.

Lisäksi mukaan lähti Sarviksen muovikippo 20 centillä. Äidille ostin 3 mansikkalautasta, koska tiedän että se tykkää niistä ja nuo oli tosi halvat.

Antakaa mulle työhuone!

AAAAAAARRRGGGHHHHHH.
Haluan työhuoneen ja heti. Kotona on aina jotain häiriötekijää, enkä pysty keskittymään kunnolla. Viime aikoina oon istunut kahviloissa työstämässä juttuja, piirtelemässä, ihmettelemässä... harmi vain, kun tuntuu että rahaa menee hukkaan ylihinnoiteltuun kahviin, jota voisin juoda edullisemmin itse keittämällä...

Katselin jo netistäkin vuokrattavia kohteita, mutta tarvisin ehdottomasti kaverin/kavereita, koska en pysty maksamaan paljoa vuokraa. Porukoille voisin toki mennä, mutta siellä ei varsinaisesti ole rauhallista paikkaa ja sitten taas se raahautuminen sinne ja takaisin Helsinkiin, eih... no, todennäköisesti menen sinne taas jonkun ajan kuluttua. Omalla kotikadulla olisi 26m2 työtila vuokrattavana, kurkkasin sisälle ja se oli aikas iso ja siellä oli paljon kyniä ja siveltimiä (kenties jonkun kuvittajan työtilana ollut?), mutta se on liian kallis.

Tässä yksi niistä syistä, miksi kotityöskentely on hankalaa. Saimi tykkää myös asettua ompelukoneen päälle (...), en usko että lähes 5kg:n lisäpaino tekee hyvää laitteille. Ja kuten vasemmanpuoleinen kuva osoittaa, neiti ei koe tekevänsä mitään väärin, vaan katselevansa lähinnä maisemia.

Suhteellisen hyvin olen saanut kuitenkin tällä viikolla työskenneltyä ihan näin himassakin. Konerempan jälkeen sain myös skannerin taas toimimaan ja sitä iloa on pitänyt työstää ja kunnolla. Skannasin vinon pinon kiiltokuvia, tarroja, piirroksia...

Gradua tehdessä ostin kirbeltä pussillisen vanhoja tarroja, kun mietin olisiko näitä farkkumerkkien mainostarroja voinut hyödyntää tutkimuksessa. Eipä tullut käytettyä silloin, mutta nämä nyt säilyvät, jos joskus tarvisi jossain.

Kiiltokuvia taas on helpompi muokata ja hyödyntää. Itse olin ostanut jotain kirbeltä ja yllätyksenä löysin vinon pinon arkkeja äidin jemmasta. Old skool-kiiltokuvafanina hän oli ostanut arkit ja säilönyt ne... voi juma! Ei voi kun nauraa... sain luvan lainata ja skannata arkit.Näiden lisäksi tuli skannailtua vielä vaikka mitä, kunhan vaan pääsisi kaikkeen käsiksi ja työstämään niitä.

Sarén for spl

Hanna Sarénilla menee lujaa. Oman malliston lisäksi Sarén suunnittelee Ril'siä ja Seppälään tulee ensi syksynä kaupallisempi nimikkomallisto "by Hanna Sarén". Täytyy sanoa että en ole erityisemmin perehtynyt Sarénin mallistoihin, mitä nyt lehdissä näkynyt... viime syksynä näin hänen näytöksensä kaapelitehtaalla Designweekin avajaisissa. Sarénin vahvuutena ovat kengät ja laukut, vaatteissa mielestäni enemmän "hajontaa". Sarénin tyyli on yllättävän kokeileva ja eurooppalainen, vaatteiden kohderyhmä selkeästi kypsemmissä naisissa. Odotan mielenkiinnolla Seppälään tulevaa mallistoa. Esimakua näkyi Fashionfinlandin näytöskuvissa:

Vaikuttaisi olevan ihan jees, hyvin Seppälän linjaan sopivaa, yllättävän kaupallista Sarénilta. Duunivaatteita toimistoihin... Iso turkoosi laukku näyttää kivalta, samoin samanväriset kengät. Toki nämä pitää nähdä taas luonnossa... sinällänsä ihan hieno yhteistyö ja varmasti nostaa Seppälän profiilia ja samalla lisää kiinnostusta Hanna Sarénia kohtaan. Nähtäväksi jää, kuinka laajasti vaatteita tulee myyntiin (kun Seppälöitä on kuitenkin jokseenkin monta) ja missä hintaluokassa vaatteet ovat, entäs laukut ja kengät? Vaatteissa kun on käytetty silkkiä ja villakankaita, työstetty sifonkia... voisi kuvitella että Seppälässä havitellaan nyt uutta asiakaskuntaa työssäkäyvistä, hyvätuloisista naisista, jotka tähän asti ovat ostaneet vaatteensa jostain astetta kalliimmasta (ketju)liikkeestä. Mikäs siinä, yritys hyvä ja uudistuminen tärkeää. Mahtavaa myös havaita se, että suunnittelu saa enemmän lisäarvoa ja ihmiset alkavat taas arvostaa hyvin suunniteltua ja valmistettua vaatetta - tai ainakin näin toivon.

(kuvat www.fashionfinland.com )

Gilli

Kuva-arkistoistani löytyi helmi:

Gilli -merkkinen taksilaukku! Hehhee, aivan paras! Mulle, heti!

www.gilli.com kertoo merkin olevan italialainen luksuslaukkumerkki, ja käsittääkseni kyseinen taksilaukku sai innoitteensa 9-11 -tragediasta ja kuuluu " I love New York "-mallistoon. Sivuilta löytyy jos ja vaikka mitä hauskaa laukkua, ilmeisesti kuutio on merkin pysyvä laukkumuoto. Vitsikkäitä aiheita löytyy esim. tennispallolaukkua, liisaihmemaassa- laukkua... kylpyankka seikkailee erimuodoissa useammissa laukuissa... voisin kuvitella että laukku vetää mukavasti tavaraa ja saa kanssaihmiset hyvälle tuulella :)

Seek for the unseekable

Tapasin takkiasiakkaan. Ensinnäkin pitää mainita kohtauspaikkamme, eli kahvila Taikalamppu. En ollut koskaan käynyt siellä, kuullut kylläkin paikasta. Ensivaikutelma lähenteli pienoista järkytystä, huomaan että olen tottunut liiaksi kahviloiden kliiniseen ketjumaisuuteen. Pienessä tilassa oli paljon eriparisia ja erivärisiä pöytiä ja tuoleja, yhdessä kulmassa roikkui pyykkinaru, johon oli ripustettu erilaisia neuleita yms. ikkunoilla oli paljon kasveja, lattialla marssivat muurahaiset. Kirjapinoja, piirustuspaperia, esitteitä... havaitsin ainakin yhden nukkekodin, erilaisia vanhoja leluja... tunnelma lähenteli päiväkodin ja hippiperheen lastenhuoneen välimaastoa. Toisaalta seinustoilla oli vitriinejä ja kaappeja, joissa oli erilaisia astioita. Seinillä oli piirroksia ja maalauksia kyseisestä paikasta ja muista, veikkaisin että pitkälti Torkkelin kuvislukiolaisten aikaansaannoksia. Seistä tönötin keskellä lattiaa, kunnes sinipallolliseen tunikaan pukeutunut nainen kysyi, mitä saisi olla? Pyysin kahvia, ison, maidolla mutta ei sokeria. Sain värikkään pienen tarjottimen, jossa oli kulahtanut muki ja pieni lasinen kermakko. Kun pääsimme juttuun käsiksi asiakkaani kanssa, aloin tottua kirjavaan ympäristöön. Taustalla soi surullinen musiikki, kenties venäläinen. Tunsin olevani ulkomailla tai vastaavasti jonkun kotona. Loppujen lopuksi paikka oli kotoisa, jännittävä ja hauska. Omaleimainen tunnelma teki vaikutuksen. Suosittelen lämpimästi kaikille, paikka sijaitsee Torkkelikatu 21:ssä. Iso kahvi maksoi 1,5€, tee 1€.

Näytin asiakkaalle tekemäni ideataulun (lehtileikekollaasin) ja viisi luonnosta. Hän katsoi luonnokset läpi, keskittyi ideatauluun ja alkoi purkaa auki sitä, mitä hän toivoisi takilta. Tajusin ehkä ensimmäistä kertaa, kuinka oma tyylini on... romanttinen. Asiakas toivoi takista naisellista, itse lähdin yllättävän romanttisista ratkaisuista. Naisellisuus on minulle hörsöä, rusettia, kirjailuja, pehmeitä muotoja... Hänelle naisellisuus on suoraviivaista, arkkitehtonista muotoa... kävimme läpi yksityiskohtia, ratkaisua, materiaalitoiveita... mietin mielessäni, tässähän on haastetta! Asiakas haluaa takin, joka ei ole oikeastaan yhtään sellainen kuin oma tyylini on, mutta tiedän silti pystyväni tähän!

Seuraava tapaaminen on pian ja esittelen silloin taas uusia luonnoksia. Lisäksi myös materiaaleja.
Aika jännittävää, juuri sitä kaipaamaani oikeaa työtä.

Eilen kävin muuten kaverini avecina Kiasmassa, Notkea katu -näyttelyn avaijaisissa. Lasi shampanjaa ja hmm, mielenkiintoista, nykytaidetta tekee hyvää. Mielestäni olen kokeileva ja tietyssä määrin ennakkoluuloton, mutta eilisen ja tämän päivän perusteella voisin olla vielä ennakkoluulottamampi ja kokeilla paljon rohkeammin erilaisia juttuja. Takavuosien lempibändiäni, Smashing Pumpkinsia lainatakseni: "We seek the unseekable and we speak the unspeakable" (Cupid de Locke).

Omakehu paras kehu

Se pitää vielä sanoa, että olen saanut oikeasti jotain aikaiseksi ja kun tapaan takkiasiakkaan, on oikeasti järkevää näytettävää! Hyvä minä.

Ettäs tiedätte

Russutirussuti. Koita tässä nyt sitten blogia pitää, kun kone menee huomenna huoltoon, enkä uskalla ladata mitään uusia kuvia... ei ole mitään hajua, onko kyseessä iso vika vai pienempi. voih.
Ärsyttää lähinnä. Yleensä koitan pitää "fiksua ja positiivista" linjaa, mutta nyt pitää vähän russuttaa.

- Kaikki mikä tulee kirpputorilta ei ole vintagea: tähän törmää jatkuvasti, erityisesti muotiblogeja lueskellessa. Simppeli vinkki on, että vintagea ovat vuoden 1969 ja sitä aiemmat jutut. Sen jälkeiset asiat ovat retroa. Oikein vanhoissa jutuissa onkin sitten jo antiikkiarvo. Kirpputorikamalle hyvä nimitys on myös ihan pelkkä "second-hand" koska kirpputorilta haalittu kama on pitkälti käytettyä, ja arvo saattaa olla lähinnä vain esteettinen. Mikäli ei ole varma, että mitä vuosikymmentä kyseinen rätti on, kannattaa tutustua muodin historiaan. Suoranaisesti joskus raivostuttaa, että kirpputorilta tai nettihuutokaupoista revitään kamaa, joka ei ole vintagea nähnytkään ja sitten kuulutetaan sitä joka ikisessä kääntessä. Shame on you, sanon minä. Vielä törkeämpää on myydä vanhaa tavaraa "vintage"-lisänimellä ja hinnalla. Asia erikseen on "vintage-henkinen" tai "vintage-kopio".

- Jos syö liikaa suklaata niin ei ihme jos perse leviää. Tämä on lähinnä muistutus itselle. Tässäpä hauska paradoksi, kun deittailee tyyppiä, joka vihjailee, että voisin käydä salilla, mutta samalla ite kantaa suklaata nenän eteen harva se päivä.

- Suomen huippumalli haussa -ohjelma: Olen koko ajan miettinyt " I hate Marje" -kerhon perustamista. Toisaalta suokoon jännittävän näköiselle tyttöselle ylimielisyys anteeksi hänen nuoren ikänsä vuoksi. Vuosia lisää ja vähän "elämänkoulua" niin kyllä se siitä vielä pehmenee. Ja sanon tämän ihan vain omasta kokemuksesta. Olen kääntämässä kelkkaa Anin suhteen, koska tyyppi vaikuttaa hyvällä tavalla kreisiltä sekoboltsilta, joka näyttää kuvissa yllättävän hyvältä. Plussaa jakson tuomaroinnissa nähdyistä domina-kengistä. Lisäksi tyttö vaikuttaa yllätävän fiksulta ja juonikkaalta, mikä saattaa olla alalla eduksi. Miinusta itkeville tyttösille, jotka ruikuttavat puhelimessa poikaystävien perään - argh. Jos se poikaystävä oikeasti rakastaa, niin kyllä se siellä jaksaa oottaa sen aikaa, että toinen saa nauttia once-in-a-lifetime -kokemuksesta, josta kenties saattaa avautua kansainvälinen ura! Toisaalta koitan kovasti ymmärtää ja suhteuttaa siihen, että tytöt ovat nuoria ja herkässä iässä. Terveisin nimimerkillä "ikää myöden pehmentynyt, naisellistunut ja hieman viisastunut".

- Nahkalaukut: onhan se niin, että hyvä nahkalaukku on parempi, kuin kahdeksan tekonahkaista. Kun kukkarossa on matti pysyvästi, ei nahkalaukusta voi kun haaveilla ja koittaa elää niiden tekonahkaisten kanssa.

- Hyvät kengät: päätin, että jos rikastun, ostan kyllä sen verran hyvät kengät, ettei tarvitse nilkuttaa itku silmässä kotiin, kun jalat on rakoilla huonoista kengistä.

Russutirussuti vielä siitäkin syystä, että lupasin kaverilleni tekeväni ostolakon. Tämä koskee kaikkea turhaa ostelua - oikeastaan en saa ostaa mitään. Ei vaatteita, kenkiä, koruja, laukkuja, lehtiä... ei mitään kivaa. Koitin tehdä optiota sähkönsiniselle laukulle, jos löydän sellaisen kirpparilta. Ei taida onnistua. Onneksi on paljon kankaita ja toisaalta kaappi täynnä kamaa jo ennestään.