Harakka huttua keittää

Kaverini palasi taannoin kuukauden New Yorkin lomaltaan ja toi mukanaan hopeisen paljettibaskerin, jota olen himoinnut jo viime syksystä. Näin samantyyppisia Muoti+kauneus -messujen "street-näytöksessä" ja totesin, että pakko saada tuollainen. Suomessa en ole moista nähnyt, paitsi lehtikuvissa, valmistajanaan Mary Pihlaja ja hinta 95€. New Yorkista näitä saa ainakin hopeisen lisäksi punaisena ja mustana, koska kaverillani on sellaiset. Voimme siis joskus laittaa kaverilakit päähän ja lähteä ulos. Ja hintakin oli edullinen, tosin en ole vielä omaani maksanut :D


Eräs anonyymi toivoi minulta selkeämpää omakuvaa, mutta tässä tapauksessa halusin kuvan paljettibaskerista päässäni enkä jaksanut meikata... peilikuva siis. Mutta mahdollisesti sitä omakuvaa luvassa tulevaisuudessa. Lakki kimaltelee niin mahtavalla tavalla, ettei mitään rajaa. Turhamaisuuteni kruunu!

Eteenpäin, tässä kesäkassia viime torstailta. Kangas on äidiltä, joko kirpputorilta tai dyykattu jostain työpaikan rättilaatikosta, en muista. Voi olla kaupastakin? No kuitenkin. Halusin jonkun iloisen kirjavan kesäkassin, joka vetää sisälleen paljon tavaraa. Tänne mahtuu helposti sateenvarjo, kuvalehti, a4-piirutuslehtiö, nippu kyniä, rahapussi, avaimet, puhelin, kamera + kauppatavarat päälle. Kangas on paksuhko, puuvillainen ja siinä on jokin erikoisempi sidos, jonka koitin tunnistaa loimiripsiksi, mutta en ole tosin vakuuttunut tulkinnastani.


Eilen poikkesin taas Accessorizessa, jossa ale vetelee viimeisiään. Kauppa on ihana, mutta mielestäni aivan liian ylihinnoiteltu, joten kun hinnoista otetaan -70%, on aika harkita vakavasti maitorahojen tuhlaamista. Ja oikeasti, harkitsin varmaan viitisen minuuttia, ennen kuin aloin kahmia tarjontaa. Niin pihiksi tässä on päässyt :D (Tiedoksi: harkitsen uutta reissua paikanpäälle).

Kaksi lähes samanlaista rannerengasta, nudesävyinen on vaan pikkuisen leveämpi.

Tätä ihastelin jo maaliskuussa, joten oi onnea kun sen nyt sain. Peilipalloa muistuttava rannerangas, joka kimaltelee ja välkkyy joka suuntaan. Sisäinen harakkani hyppeli riemusta.

Vietin viime perjantaista eiliseen paljon aikaa kahden ihastuttavan kissaneitokaisen seurassa. Olen tyttöjen kanssa jo vanha tuttu, mutta näiden kahden rauhallinen ja seesteinen seura on jotain ihan toista, kun kotona vallitseva ainainen tappeleminen ja kiukuttelu. Nämä kaverini kissat ovat kilttejä, tykkäävät vain makoilla ja ehkä hieman nuoleskella sormia. Lisäksi oli mukavaa olla jossain muualla kuin kotona, jossain missä on enemmän tilaa ja nätti parkettilattia (olen vakuuttunut että jonkilainen puulattia takaa kodinomaisen tunteen paremmin kuin vintagemuovimatto!) Katselin lähes kaikki jaksot vanhasta hyvästä, kotimaisesta ysärisarjasta nimeltään Hynttyyt yhteen. Vapun ja Virpin käsittämätön sekoilu ja mesoaminen on kaikessa järjettömyydessään superhauskaa ja 1990-luvun alun Suomi, Helsinki ja muoti siinä sivussa tuo lisämielenkiintoa katselulle. Välillä toivoisin voivani olla yhtä röyhkeä kuin Vappu :) Hauskaa oli esim. jaksossa, jossa naisille (ovat siis serkuksia) on mahdollisesti luvassa perintörahoja. Virpi (hieman päälle 40 vuotta) huutaa "Ihanaa!!! Nyt mennään leikkimään rikasta!" ja käy ostamassa velaksi avoauton.Vappu kiertää Kallion liikkeitä ilmoittaen, että aikoo kohta ostaa koko korttelin. No, ei liene yllätys että rahoja ei lopulta sitten tulekaan. Vapulla ja Virpillä on aina mies- ja rahahuolia, mutta kaikesta selvitään ystävyyden ja yhteistyön merkeissä. Ja järkyttävällä huudolla ja sekoiluilla. Virpi suosii näyttävää tyyliä (legginsit, hiihtarit, tiukka kokohaalari, minihameet, paljettimekot) kun Vapulla on astetta arkisempi tyyli (neuleita, puseroita, minihameita). Molemmilla on kuitenkin lähes aina punatut huulet ja korkokengät. Joskus baariin lähdetään peruukeissa. Pitää vielä hehkuttaa Eija Vilppaan (Vappu) käsittämätöntä pokkaa ja Hannele Laurin (Virpi) kykyä heittäytyä miestennielijän rooliin ja nauttia siitä silmännähtävästi.

Hynttäreiden lisäksi vahtasin Sinkkuja (kiitos DVD:n keksijöille!!!!!!!) ja askartelin hieman siinä sivussa. Paljon mitään en ole saanut aikaiseksi, joten ajattelin aikani kuluksi toteuttaa ikuisuusprojektia, että lehtileikkeideni käsittelyä. Voi luoja miten turhaa tämä homma on ja miten paljon iloa se antaakaan. Löysin kaapista kierreselkäisen vihkosen, johon kokoilin taas ideakuvia tulevaisuutta varten, tein omaa "lookbookia".

Etukannessa toki omia mieltymyksiä.

Logiikka tässä hommassa on se, jos jollekulle on jäänyt vielä epäselväksi, että leikkaan talteen kuvan, jossa on joku mielenkiintoinen yksityiskohta, esim. vaatteessa joku jännä rakenne, yksityiskohta jne. Tai sitten esteettistä silmääni miellyttävän kuvan tai kuvan jossa on joku inspiroiva asia, vaikka vain väri. Näistä teen kollaaseja ja sommitelmia, joihin on helpompi palata sitten myöhemmin, kun etsin jotain inspistä esim. rakenneratkaisuihin, väreihin, aihemaailmoihin jne.

Jossain vaiheessa olisi kiva yhdistellä kollaaseja ja omia piirroksia. Piirrellytkin olen, mutta ne joutuivat sensuurin alaisiksi...