Toko Ohmori

"Probably, people consider my illustrations as fashion illustrations. I draw pictures simply because I can create my world on paper (or screen) and I love this. This is totally my taste but I am very fond of faces and bodies creating a listless atmosphere. Artists and designers who have touched my heart include Egon Schiele (shapes that make me feel the skeleton, pathetic lines and the expressions of faces attract me), Gustav Klimt (a combination of beautiful textile and human shape is great), Hundert wasser(streets like a pattern are creative) . My technique is to add colors to the same site by using a mouse like oil paintings and erase what I want to erase. I also add a heartrending expression to bodies and faces. As for the difference between drawing fashion illustrations and taking photos, when I draw a fashion illustration, I can select a shape from objects carefully and place what I want to express on the campus. I love the listless feeling and mental conflict of a wavering woman and am trying to express these by faces and bodies through fashion illustrations. A sensation of transparency, a momentary feeling and imbalance are existent in these. Women who are my objects are wavering between the heart of a little girl and the heart of a grown-up and I am happy if people who see my pictures can feel it. When I draw illustrations, I first draw a sketch from a shot taken by a photographer on a magazine or the portfolio of an actress. I draw sketches by using a mouse and "Photo Shop" and "Illustrator" as software digitally in most cases. Sometimes, I scan patterns and lines in water-colors and actual textiles and store them into photo shops in order to paste them like mixed media and collages. In short, I love to express what comes up from the inside of me by drawing pictures. When I combine the human body with a sensation of transparency and a momentary feeling, I think it will probably look beautiful like flowers. I love faces and bodies which look listless. My fashion and lifestyle illustrations are one of means of expressing these. No matter which category it is, do try to stock what you feel beautiful at each moment as quickly as possible. Also, attach importance to an image which first comes to your mind."

Teksti on suora lainaus Toko Ohmorin profiilista, hänen nettisivunsa löytyvät osoitteesta: http://toko.pepper.jp/gallery/ Myös kaikki kuvat ja paljon muita löytyy samaisesta osoitteesta.

Halusin liittää tuon tekstin tänne sellaisenaan, koska siinä oli jotain hauskaa. Harva jaksaa kertoa niin yksittäisesti omasta työskentelystään, metodeistaan ja siitä mistä pitää ja miksi asiat tekee niin kuin tekee. Kuvissa pidän niiden hentoudesta, keveydestä, mutta niissä on myös jotain hieman "outoa". Ensimmäisessä kuvassa kiteytyy oma fiilis ajoittain, kun tuntuu että kissani ovat ihan joka paikassa, koko ajan ja koettelevat hermojani... :)

Charlotte Mann

" Charlotte Mann graduated from St Martins Fashion Design Women's wear BA in 2000, and has since worked as a designer, stylist, illustrator and curator. " Näin alkaa Charlotte Mann'n biography-teksti hänen nettisivuillaan. Hänen tyylinsä on yhtä aikaa rento, lapsekas, nopea, suttuinen ja jollain tavalla niin nerokas, että varsinkin hänen "tilakuvituksensa" ovat upeita. Myös suunnittelijana Mann on vakuuttava. Toiset vain osaavat kaikkea. Respect.

Kaikki kuvat ja paljon lisää:

http://www.charlottemann.co.uk/

Brother, you're mine now!

Ai niin, pakko hehkuttaa, sain viimeinkin neulekoneen!!!!!!!!

Ammun sua ritsalla

Eilinen päivä oli pitkä! Tarkoituksena oli raahautua harjotteluun jo aamukasiksi, mutta kiitos aikataulusta edellä olevan bussin (!!!) saavuin paikalle vasta myöhemmin. No olihan se muuten kiva herätä kuuden jälkeen :( Päivä sujui piirtämisen ja kuvanmuokkauksen ihmeellisessä maailmassa ja sitten piti kiirehtiä näöntarkastukseen. Alkukesästä rikkoontuneille laseille on nyt luvassa seuraajat, ikävä kyllä halvat ja ei-niin-kivat minibudjettilasit. Äh, mutta niihin on nyt tyydyttävä.

Sitten oli luvassa Taiteiden Yön kunniaksi Ivanan ja Marimekon ilmaisnäytöksiä Postitalossa. Ivanalta nähtiin mm. todella paljon neuleita: ohuen ohuita harsomaisia ja paksuja, raskaita neulemekkoja. Erityisesti tykkäsin pitkistä, nelirivinapituksella varustetuista, hieman bleiseriä muistuttavista neulemekoista. Hauska yksityiskohta BirdRing-näytökseen oli lavalla ollut kultainen rengas, jossa mallitytöt keinuivat vuorotellen (näkyy kuvassa vasemmalla).



By the way: keitä ne ovat ne kutsuvieraat, harvemmin niistä tunnistaa ketään. Nytkin vain yhdet "tutut" kasvot.

Marimekon näytös keskittyi lähinnä Ritva Fallan asuihin ja suunnittelija puhui näytöksen välillä. Falla on mielestäni tyylikäs ja jollain tapaa hyvin miellyttävän oloinen persoona. Vaatteet olivat Fallalle ominaista tyyliä, vähäeleisen elegantteja. Marimekolle antaisin miinusta aina samoista malleista. Okei, toki jokaiselle on omat luottomallinsa, mutta joskus olisi kiva nähdä hieman variaatiota.

Ilmaisnäytökset ovat mielestäni kivoja ja postitalolla oli hyvä lava. Ainoa haitta ehkä turhan valoisa tila.

Postitalolta matka jatkui. Sokoksen ikkunassa tehtiin jotain jännää performanssityyppistä maalausjuttua, tytöillä oli päällään Ivanan mekot ja sotkivat kuvaa kirkkailla väreillä.

Lopuksi ohjelmassani oli vuorossa Designmuseon Fennofolk-näyttely (ilmainen sisäänpääsy JEIJ!). Paikalla oli myös taidepläjäys: taustalle heijastettuna Paola Suhosen video, mallityttö keinui kultarenkaassa vaihtaen (Ivana)asuja ja musiikista vastasi Islaja. Paola soitti rumpuja vikassa biisissä, jota en itse kuullut/nähnyt, koska museo alkoi sulkeutua ja ihmisiä poistettiin paikalta (---). Tykkäsin Fennofolk-näyttelystä, suomalaista outoa osaamista oli esitelty eri tavoin: valokuvien, maalausten, kankaiden, vaatteiden, installaatioiden ja videoiden muodossa.

Muutoin Taiteiden Yö ei ole lempitapahtumiani, koska Helsingin keskustaan pakkautuu aivan liikaa aivan liian humalaista jengiä, joka taas johtaa turhaan mesoamiseen, tappeluihin, julkiseen pissailuun, oksenteluun, roskaamiseen. Harmillista, että taidetapahtumia tärkeämpää tuntuu olevan ylenpalttinen dokaus. Itsekin käytän joskus alkoholia :D, mutta dokailla nyt voi muinakin ajankohtina vaikka ja kuinka. Muuten, joku teinipoika keksi vastaantullessaan kutsua minua lässsskiksi. Vau. Itse tyydyin vain nauramaan, koska homma tuntui huvittavalta, eikö se nyt mitään muutakaan sanottavaa keksinyt. Huomatus kun ei tullut itselleni mitenkään yllätyksenä :D.

p.s otsikko mukailee Islajan laulunsanoja

Ninnin elämää

Eilen oli vähän ylimääräistä (ja tylsää) aikaa töiden ohella ja piirtelin paperille... mietin Ninniä ja sen ilmettä, kun se näkee katossa kärpäsen, ja piirsin ilmeen paperille. Jouduin piiloutumaan papereideni taakse nauramaan. Samaan vetoon piirsin kokoelman Ninnille ominaisia ilmeitä. Tänään, kun tuskittelin takkimallien piirtämisen ja printin välimaastossa, kaivoin piirroksen esille ja nauroin, ÄÄNEEN. Tiedän, olen seko ja rakastan ylikaiken hölmöjä kissojani, mutta en voi sille mitään, että ne ovat niin huvittavia persoonia. Saimi on, paitsi ihana ja musta, ehkä yksi möröimmistä kissoista koskaan ja Ninni taas ylisosiaalinen, yli-ihmisrakas ja yli-huomionkipeä, joka jäi pieneksi ja suloiseksi, koska mami niin sitä toivoi (---). Esimerkki synttäreiltäni: Ninni kiersi vieraiden sylistä syliin samaan aikaan, kun Saimi koitti makoilla pimeässä vaatekomerossa, omalla salapaikallaan. Juhlien jälkeen Ninnillä iski syliviekkuoireet ja se tuppasi koko ajan syliini. En usko, että piirroksen hauskuus avautuu kaikessa riemussaan kuin itselleni, mutta julkaisen sen nyt kuitenkin. Pitäisi suurentua klikkaamalla. Yläkuvassa Ninni muuten ihailee peilistä kissoista kauneinta, eli itseään:D

Takista liiviksi

Viime keväästä olen halunnut farkkuliiviä. Aluksi mielessä oli sellainen perusversio, mitä saa mm. henkalta, siis malliltaan herrainliiviä muistuttava. Viime viikon maanantaina bongasin tämän kyseisen yksilön jostain lehdestä ja innostuin valtavasti: liivi farkkutakista!!!!

Uffin euronpäiviltä olen tuonut jo yhden takin kotiin liiviaikeissa, mutta takki oli slimmattua mallia ja pienellä pystykauluksella. Ehdin käydä Uffilla samana päivänä katsomassa mahdollista takkia liiviin, mutta en löytänyt. Onneksi.

Viime sunnuntaina löysin sopivan yksilön valtterin kirbeltä, hintaan 3€. Takki on miesten Jack & Jones, mutta tykkäsin kuluneesta fiiliksestä ja väristä. Leikkasin takista siis hihat pois ja pituus lyheni leikkaamalla takki kahtia "neljännen napin jälkeen". Leikkausoperaation jälkeen takki pesukoneeseen, jossa helma rispaantuikin sopivasti. Tykkään tästä paljon, sopii aika monen vaatteen kanssa ja fiilis on aika rokki, kun liivi on kulahtanut ja sopivasti väljä.

Scent fantasia

Tätä aukeamaa katsoessani luulin ensin, että nuo kirjavat asiat on liitetty kuvaan jälkeenpäin. Lähemmän tarkastelun jälkeen tulin siihen tulokseen (ja luettuani "Set design by Jo Radcliffe") että kyseessä on jonkinlainen lavaste. En tajua millainen, ehkä jotain pahvia, muovia tms.? Mutta aivan järkyttävän hieno.

Etnohippi

Eilinen visiitti Zaraan vahvisti käsitykseni siitä, että ne hippimekot, jotka olivat muotia vuonna '95, ovat palaamassa. Huippua. Onneksi siis ostin omani Uffista. Tällä hetkellä suurin mielenkiinnonkohteeni tyylien saralla on ehdottomasti ETNO, kakkosena hippietno. Tarkoitan siis hienostunutta "boho-vogue-rich people-hippietnoa". Toisaalta mukaanluen tähän etnojuttuun lähes kaiken etnisen arabeista intiaaneihin. Eskimotkin voi olla etnoa, eikö? Luultavasti, jos olisin suuri ja mahtava muodinluoja, ammentaisin mallistot useimmiten eri maista ja kulttuureista, sillä ne kiinnostavat eniten, ainakin tällä hetkellä.

Kyseistä mekkoa on kai kaupiteltu eBayssa, bongasin kuvan http://grasshopperfashion.blogspot.com ja harkitsin, josko alkaisin käyttää hamettani mekkona...


Huhtikuun britti-Voguessa teemoiteltiin kesää, innostuin valtavasti Globetrotter-hommasta, jossa kaikki etninen on tosi jees. Sopii erittäin hyvin henkilölle, jolla ei ole koskaan varaa matkustella ympäri maailmaa. Jos ei pääse vuoren luo, niin...


Samainen lehti oli pro-etnohippityyli: Vaadin saada tuollaisen sermin HETI. Ja mokkasiinit.

Uffin euronpäivillä harkitsin myös hapsuneuletta, jossa roikkui muovihelmiä... no, sinne jäi, mutta hapsut on niin cool. (Malene Birgerin ruskea hapsumokkalaukku - HALUAN).

Toinen ikihyvä on jokakeväinen Safari-muoti. Afrikka on cool, safarityyli (ei villieläinten metsästys ja muu riisto) on cool. Miksei talveakin vasten voisi käyttää safarijuttuja? Hä? Haluan muuten myös tuollaisen suurensuuren lintuhäkin. Suunnittelin, että laitan sinne kissat arestiin, kun tekevät tuhmuuksia!

Valkoista hiekkaa... ja ehkä maailman isoin rannerengas, tahtoo!

No joo, ehkä tämä on taas omaa todellisuuspakoilua ja haikailua kesän, jota ei juuri ollut, perään... etnotyylillä ikuinen kesä.

Lehtiä ja kahvia

Synttäreiden perään harjoittelukuulumiset: viime viikolla sain tehtäväksi t-paitaprintin sekä ideoida kaksi takkia eri kohderyhmille. Molemmilla on deadlinet nyt tällä viikolla, joten aikaakin on todella hyvin. Hauskaa. Olen siis päässyt tekemään ihan oikeita oman alan juttuja! Inspistä saa ottaa vapaasti mm. lehdistä ja mikäs sen mukavampaa kuin plärätä lehtiä ja juoda samalla kahvia... toki hommaa saa painaa ja asioita hankaloittaa mm. photoshopin ja nettioikeuksien puuttuminen... mutta muuten on mukavaa, kivaa ja haastavaa. Olen saanut ihan hyvää palautetta, mikä lämmittää mieltä. Saa nähdä miten jatkossa, voisin kuvitella että tahti tiivistyy ja hommaa tulee enemmän ja nopeammalla aikataululla. Mutta eiköhän se tästä, kunhan motivaatiota riittää.

kuva Vogue UK, april 2008.

Heidi on nyt 27

Lauantaina, 16.8. juhlittiin viimeinkin synttäreitäni! Täytin siis 27, ihan tajutonta, koitan olla ajattelematta asiaa... Samana päivänä oli myös Madonnan viiskymppiset, mutta valitettavasti tänä vuonna jouduttiin juhlimaan eri paikoissa. Madde on kiertueella ja tiedättehän, sillä on kaikkee muuta, niin ei ihan joka paikkaan ehdi;) Olin ehtiny tohottaa synttärikemujani jo koko viikon ja stressata jostain syystä ihan valtavasti, että olin aika naatti. Mutta mukavasti meni kekkerit ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Sain paljon ihania lahjojakin.
Tarjottavat oli huomattavasti houkuttelevamman näköisiä tosielämässä...


Olin saanut jotain synttärirahoja aiemmin, joista suurin osa meni kemuihin, mutta ostin itselle Indiskan loppualesta pari kloporannekorua ja tummansinisen, kaksirivisen takin. Takin hihoja voi säätää lyhyemmäksi tai pidemmäki ja malliltaan se on semmoinen kun monet muut, leviää alaspäin reilusti. Äiti antoi kukkarahat, jotka sijoitin sitten ihaniin vaaleanpunaisiin ruusuihin. Maljakkoon tungin simpukoita...

Lahjoja sain monenlaisia. Ihan tosi hauskasti toteutetun kortin ja omaa designia olevan korun, kuoharia, kahvia & teetä, pusuja, ruusuvasaran, trendimusaa The Ting Tingseiltä ja Marimekon takin. Takki on siis juuri se sama, Samu-Jussi Kosken suunnittelema, josta olen vouhkannut tasasin väliajoin. Kun tämä löytyi paketista, aloin itkeä. Ihan tyhmää, olin vain niin liikuttunut ja kiitollinen ihanasta lahjasta. Mulla on ehkä maailman ihanimpia kavereita, koska sain kaikkea ihanaa ja mulle sopivaa :)

Ilta jatkui baariin saakka, jossa valittelin lähinnä väsymystä... bileitä on mahtava järjestää, harmi että olen perinyt omilta vanhemmilta valtavan tarpeen hössöttää, stressata ja kiukutella. Meillä kotona järjestettiin useita kertoja vuodessa juhlia, joita edellinen yö siivottiin, leivottiin ja itkettiin. Esim. ylioppilasjuhlia edeltävänä iltana kaikki sisäovet olivat maalauksessa, mun tukkaa värjättiin puol kahteen asti yöllä ja äiti alkoi itkeä viedessään roskia, koska oli niin väsynyt. Jeijj... itse juhlissa istuin lähinnä keittiössä jakkaralla ja koitin pysyä hereillä. Enkä näköjään ole vahingosta paljoa viisastunut.

Ehkä ensi vuonna:)

Ahkeruus on iloni

Tässä vaiheessa silmät lupsahtelevat jo mukavasti, mutta sen verran haluaisin päivästä mainita, että tänään sain uuden tehtävän eli suunnitella printtejä ensi kevään mallistoon. Aihe on aika rajattu, mutta kivaa saada uutta haastetta. Aika orpo olo vaan tuli, kun olen tottunut käyttämään photoshopia kuvankäsittelyyn ja nyt homma pitäis hoitaa jotenkin muuten. Taitaa viikonloppuna mennä kotihommiksi, jos ei ala sujua...
Päivän jälkeen osoittauduin niin ahkeraksi kotihengettäreksi, että ei mitään rajaa. Pieni minikeittiöni toimi fuusiokeittiönä lähestyvien synttärikemutarjottavien kunniaksi. Leipoessa koin onnentunnetta, mutta heti perään huolestuin: milloin tämä kaikki kiva kostautuu ja millä tavalla?
Blogi on ihan retuperällä. Pakko tsempata viikonloppuna.

Vähän vanhaa väliin

Kuvitusta Habit-lehdestä vuodelta 2004.

Hiusvaloa kansalle

Hiusvalo on kaunista.

Weekendbag

Viikonloppu on mennyt lähinnä chillaillessa. Eilen sain energiapistoksen ja siivoilin ja järkkäilin. Nyt on ylimääräistä kamaa viety vintille ja ommeltavia kankaita laitettu pinoon. Löytöretki kangasvarastoihin ja sain pari inspistä. Mustavalkoisesta Ikean verhokankaasta olin ehtinyt leikata jo kellohameen, kunnes havaitsin, että se on vähän liian raskasta matskua ja sekavaa kuviota hameeksi asti (ainakin jos on lanteikas). Olen tykännyt niin paljon taannoin ompelemastani kangaskassista, joten halusin jotain samanlaista tästä. Kangas siis uudelleen leikkuuseen ja lopputulos tässä:


Jättikassi, jossa on tarkoituksella paljon kangasta ja rypytystä. Kantokahvoja voi kantaa kädessä, mutta mahtuvat myös olalle.

Alunperin sain idean sivuille laitettavista D-lenkeistä, joihin kiinnittyisi yksi olkahihna. Kassi näytti kuitenkin kainalossa kannettavalle pallohelmaiselle hameelle, joten olkahihna jäi koriste-elementiksi (toki tarvittaessa sitä voi myös käyttää). Tykkäsin lopputuloksesta ja kassi pääsi heti käyttöön. I like mine big.

Tänään tein pikavisiitin porukoille, lähinnä aikeissa pistäytyä myöhästyneesti mummon synttäreillä ja hakemassa omiin kemuihin puhtaan maton/viedä toinen pestäväksi. Lähdin aamulla ja junamatka oli leppoisa, join kahvia ja katselin vain maisemia. Päivä meni nopeasti, kotona ja mummolassa, iltajunalla takaisin Helsinkiin. Äiti osti taannoin nimpparilahjaksi ihkun Niiskuneitimukin ja tarkoitus oli napata siitä todisteaineistoa, mutta kuvaan pääsi muutakin... Kuvassa näkyy siis ihanainen (feikki) itämainen mattoni, ah niin puhtaana ja kirkkaana, sekä tyttöset Ninni ja Saimi ja pure evil-tuijotukset ennen ruoka-aikaa.

Huomenna taas lisää harjoittelua... jatkossa tulee varmaan kerrottua niin paljon kun voi kyseisestä aiheesta. On varmaankin ymmärrettävää, että kaikkea kivaa en voi kertoa näin yleisesti, vaikka ei minulta mitään salassapitovelvollisuutta vaaditakaan... Ekan viikon jälkeen voin sanoa, että ihan kivaa on ollut ja olen havainnoinut paljon. On mahtavaa olla tekemisissä oman alan kanssa ja turhamaisuuttani hivelee, että kerrankin voin pukeutua töihin. Tosin joka aamuiset "What-to-wear" -sessiot pitäisi saada vähemmälle... mutta onhan se kivaa. Jatkossa odotan, että opin käyttämään enemmän sitä mätövektorigrafiikkaa ja että pääsen mukaan tekemään kaikkea kivaa:) Sitä odotellessa.

p.s Ei kannata ihmetellä jos otsikkoni ovat usein englanniksi, vaikka kirjoitan suomeksi. Tykkään vain viljellä englantia vähän sinne ja tänne, tehosteeksi muka. Monesti siitä on huomautettukin, se on kuulemma ärsyttävää. Kappas, minäkö ärsyttävä? Oh really? ;)

Rusettia niskaan

Banana Republic-toppi on niin simppeli, että tälläisen toteuttaisi helposti itse.

Peacock generation

1960-luvulla värikkäisiin muotivaatteisiin pukeutuvia nuoria, trendikkäitä ihmisiä (varsinkin miehiä) kutsuttiin peacock generationiksi. Ajan hengessä koreiltiin sen minkä kerittiin, joten nimitys tuntuu varsin osuvalta. Mikä onkaan sen kauniimpaa kuin riikinkukkonen levittelemässä sulkiaan, ja inspiroivampaa. Alexander McQueenin riikinkukkopuku on jumalainen! Mutta hetkittäin liika on aina liikaa, en tiedä haluaisinko verhoutua sulkapukuun kuten Eva Longoria...

Killer heels

Haaveilen aina sellaisista kengistä, jotka oikeasti istuisivat jalkoihini ja niissä olisi mukava ja helppo kävellä. Tällä viikolla olen käyttänyt eri kenkiä joka päivä ja kaikki sattuvat enemmän tai vähemmän. Eilen töiden jälkeen suuntasin kenkäkauppoihin missiona löytää hyvät, mustat, siistit töihin sopivat kengät, jotka ovat ennen kaikkea hyvät jalkaan. Vastaan tuli taas, niin kuin aina, hinta. Olen valinnut pari vaihtaria Aleksi 13:n Clarks-osastolta ja aion joskus ostaa jommat kummat niistä, kunhan voin vetäistä rapiat 100€ kerralla tiskiin. Niissä yhdistyy kaunis malli ja täydellisyyttä hipova istuvuus. Oikeasti. Ne ovat Clarksin "hienompaa mallistoa", eivät siis perus terkkakengät.
No, koska tarvitsin jotkut kengät, päädyin -70% Vagabondeihin. Sovitin jalkaan, tuntuivat hyviltä ja näyttivät kivoilta. Malli on Digi, nilkkuri jossa on epäilyttävä verkkojuttu, mutta jalassa näyttää hyvältä. 75€ lähtöhinnasta jäi enää 22,50€ maksettavaksi, joka ei tuntunut pahalta, koska kengässä on kuitenkin hyvä pohja ja muu matsku nahkaa. Korko maltilliset vajaat 7cm.
No, paskaako siinä sitten, kengät sattuivat hieman jo jalkoihin kun aamulla hipsuttelin bussipysäkille. Matkaa kuitenkin vain 500m (reittioppaan mukaan, tosiassa taitaa olla vähemmän). Homma paheni kun koitin kävellä bussipysäkiltä työpaikalle, ehkä 300m. Jouduin ottamaan kengät pois jaloista ja käytin niitä vain kun kävin syömässä ja yläkerrassa. Kun lähdin, sattui jalkoihin ja oikeaan nilkkaan jo sitä rataa, että meinasi tulla itku. Jalkoihin sattui vaikka istuin bussissa. Puhumattakaan pysäkiltä kotiin, otin vain pieniä askelia ja pidättelin itkua.
Mikä meni vikaan?
Ensinnäkin, kengät lompsuivat jaloissa. Jalkani ovat kokeneet jonkun ihmeellisen pienentymisen, koska havaitsin eilen sovitellessa kengiä, että joissain malleissa jopa 39 oli liian iso. Koska ne liikkuivat hieman ees taas, hankautuivat varpaat ja kantapää samalla. Toisaalta osa on myös tottumattomuutta, koska en ole käyttänyt korkokenkiä aikoihin, ainoa korko jota olen jalalleni näyttänyt on ollut kiilakorko, joka on helpompi kävellä.
En tiedä, tuli tehtyä taas kerran paska ostos vain pitäisikö koittaa ajaa kenkiä sisään esim. kauppareissuilla? Voisin laittaa kärkeen hieman pumpulia tai kantaan jonkun pehmukkeen, joka pienentäisi pituutta juuri sen verran, että kenkä pysyy jalassa. En tiedä. Kuva jää laittamatta, koska kiukuttaa mokomat siinä määrin :(
Asiaa ei toki auttanut yhtään se, että taistelin töissä vektorigrafiikan kanssa ja olin kenties viimeinen, joka lähti talosta. Tunsin oloni niin surkeaksi, koska en ollut saanut monessa tunnissa aikaan juuri yhtä suttuista viivaa enempää (I HATE BEZIER TOOL!!!!) ja sitten myös norsuksi, joka koittaa liikkua koroilla. Lisäksi harmia aiheutti matkakortti, taas. Hukkasin sen viime viikolla ja lopulta se löytyi HKL:n toimipisteestä. No, samalla hakureissulla pyysin lataamaan sinne seutulippua, jotta pääsen helpoiten kulkemaan: virkailija ei halunnut ymmärtää pointtiani ja venkoili ja sähläsi siinä määrin, että lopputuloksena oli, että kortissani ei v***u vieläkään ole sitä seutua vaan Helsingin sisäistä kautta! AAAAAAAAA!!!!!!

She's got the look

Kaverini, joka oli siis 4,5kk:tta New Yorkissa työharjoittelussa, palasi viime viikonloppuna Suomeen. Sunnuntaina kahvittelimme pienellä porukalla ja katsoimme kuvia. Luvassa oli myös lisää tuliaisia: kaverini saivat mm. kadulta löydetyn rautalankatorson (alusvaateliikkeen vanha, sellainen puolitorso jossa on kolmiulotteinen naisen yläkroppa) ja hippihuivin, kumpaisellekin ihan huiput tuliaiset ja mageeta, että ne löytyivät New Yorkin kaduilta. Itse sain vielä uudet korvikset, jotka antajan mielestä kuvastavat New Yorkia - neliötä ja pyörylöitä. Mielestäni tämä oli hauska ajatus ja paikkansapitävä, koska kuvia katsellessani noista ruuduista tuli mieleen pilvenpiirtäjien ikkunat.

Toinen päivä harjoittelussa oli pitkälti vielä tunnusten odottelua, koska en pääse ilman tunnuksia tietokoneelle. Jatkoin Pantone-laputtelua, järjestelin hyllyjä ja rekkejä ja siivoilin idea- ja matskuplansseja. Kun jengi oli kokouksessa, luin joutessani muotilehtiä ja join kahvia - rankkaa! Hihittelin päivällä, kun asettelin Vogue-mappeja, että joidenkin pitää oikeasti työkseen lukea Vogueta. Harmillista! Mutta ihan kivaa on siis ollut, onhan se inspiroivaa olla tekemisissä oikeiden hommien äärellä. Vähän olen harmitellut, miten koulussa ei painotettu työharjoittelun arvokkuutta, sillä omassa koulussa harjoittelu ei ollut pakollista. Tekisi mieli laittaa mailia koululle ja vaatia, että painottavat siellä että opiskelijat menisivät ihmeessä harjoittelemaan oikeita asioita opiskelun ohella. Parissa päivässä olen havainnoinut asioita, joista koulussa ei ole puhuttukaan.

Lehdistä puheenollen, minulle ihan uusi tuttavuus oli brittiläinen "Look"-lehti, joka ilmestyy käsittääkseni viikoittain? Mieleeni tuli ysärituttavuus "Looks", jota teininä luin innokkaasti Sugarin, B:n ja 19 ohella. Lehdessä esitellään lähinnä high street-kamaa ja kuvat ovat selkeitä tuotekuvia. Ohessa toki julkkiksia jne. Nettisivuilla on päivittäin vaihtuvia asukokonaisuuksia ja oivallinen sivusto siis ihmisille, jotka tykkäävät pukeutua. Toivottavasti joku valaisee minua, jos tämä on ihan vanha juttu jo... saako näitä lehtiä Suomesta? No vaatteita ei välttämättä saa, mutta ideoita. Esim. kuvan Primarkin 10£ maksava toppi olisi helppo toteuttaa itse.

Ihastuin hassuihin mekkoihin, ylläoleva on See by Chloé, allaoleva Mangosta.

Kuvat www.look.co.uk

Eka päivä harjoittelussa

Eka päivä työharjoittelua takana. Aamulla meinasi iskeä paniikki, kun aika vain kului ja meikkis heittää "What-to-wear" -paniikkia kymmenen minuuttia ennen töihinlähtöä. Päädyin pikaratkaisuun eli mustiin vaatteisiin, toimii aina. Sitten pitikin jo juosta bussiin, onneksi ehdin ihan hyvin. Työmatkaa on ja bussiin on syytä ehtiä. Aika jännäähän sinne oli mennä, silmät auki ja korvat höröllä koitin havainnoida että mitä tapahtuu ja miten homma toimii. Kyseessä on siis iso ketjuyritys, mutta on kenties parempi etten mainitse nimeä. Olen suunnittelupuolen assarina eli teen kaikkea mitä käsketään. Tänään olen mapittanut Pantone värikoodilappusia ja siivonnut hyllyjä. Roudasin mm. niin paljon ihania, joskin muutaman vuoden vanhoja, muotilehtiä roskiin että pahaa teki. Ja vielä enemmän vanhoja trendikirjoja. Ilmapiiri oli ihan mukava ja luulen, että viihdyn siellä hyvin seuraavat 3kk. Ainakin toivon niin.
Nyt kutsuu sohva. Olen ihan tosi poikki.

Virallinen toivelista

Koska syntymäpäiviini on tasan kaksi viikkoa, päätin julkaista virallisen lahjatoivelistan.



1. Iittalan Taika-astioita. Kaikki kelpaa.

2. Viktor & Rolfin Flowerbomb-tuoksu.


3. Sininen laukku. Mieluiten sähkösininen ja keskikokoinen.

4. Maatuska-/riikinkukkoaiheiset asiat. Hyvin vapaasti tulkittavissa.

5. Lahjakortti johonkin ihanaan paikkaan.

(kuvat google)