Tarjottavat oli huomattavasti houkuttelevamman näköisiä tosielämässä...
Olin saanut jotain synttärirahoja aiemmin, joista suurin osa meni kemuihin, mutta ostin itselle Indiskan loppualesta pari kloporannekorua ja tummansinisen, kaksirivisen takin. Takin hihoja voi säätää lyhyemmäksi tai pidemmäki ja malliltaan se on semmoinen kun monet muut, leviää alaspäin reilusti. Äiti antoi kukkarahat, jotka sijoitin sitten ihaniin vaaleanpunaisiin ruusuihin. Maljakkoon tungin simpukoita...
Lahjoja sain monenlaisia. Ihan tosi hauskasti toteutetun kortin ja omaa designia olevan korun, kuoharia, kahvia & teetä, pusuja, ruusuvasaran, trendimusaa The Ting Tingseiltä ja Marimekon takin. Takki on siis juuri se sama, Samu-Jussi Kosken suunnittelema, josta olen vouhkannut tasasin väliajoin. Kun tämä löytyi paketista, aloin itkeä. Ihan tyhmää, olin vain niin liikuttunut ja kiitollinen ihanasta lahjasta. Mulla on ehkä maailman ihanimpia kavereita, koska sain kaikkea ihanaa ja mulle sopivaa :)
Ilta jatkui baariin saakka, jossa valittelin lähinnä väsymystä... bileitä on mahtava järjestää, harmi että olen perinyt omilta vanhemmilta valtavan tarpeen hössöttää, stressata ja kiukutella. Meillä kotona järjestettiin useita kertoja vuodessa juhlia, joita edellinen yö siivottiin, leivottiin ja itkettiin. Esim. ylioppilasjuhlia edeltävänä iltana kaikki sisäovet olivat maalauksessa, mun tukkaa värjättiin puol kahteen asti yöllä ja äiti alkoi itkeä viedessään roskia, koska oli niin väsynyt. Jeijj... itse juhlissa istuin lähinnä keittiössä jakkaralla ja koitin pysyä hereillä. Enkä näköjään ole vahingosta paljoa viisastunut.Ehkä ensi vuonna:)
5 kommenttia:
HAA nyt tuli vahvistus, olit tuo takki päällä tänään zarassa ;) en kehdannut tulla morjesteleen kun en ollut ihan ihan varma, siitä on kuitenkin 200 vuotta kun ollaan nähty :D
Ja synttärionnittelut näin myöhässä!
Kiitti! Joo-o, minäpä se siellä. Näin sut takaapäin poistumassa ovista, kun seuralaiseni tunnistivat sut:) Takki oli päällä ja vähän myöhemmin hennesin valtavasta peilistä tajusin näyttäväni aika muumilta :D mut se on vaan hyvä juttu, kun muumit on siistejä.
etkä näyttänyt muumilta :D kiinnitin ensin huomioni takkiin ja mietin että voi ristus oon kateellinen sille henkilölle joka sen omistaa (vähän vaan kuolannut marimekolla ko. vaatekappaletta..) ja sitten kun näin kasvot niin alkoi raksuttaa että tutun näköinen :) iski tajuntaan kunnolla vasta ulko-ovella että olitkin muuten ehkä sinä, ja sit en enää kehdannut rynniä takaisin... Ja siis kuka mut muka tunnisti :O
No aika samoista syystä aloin itkeä löydettyäni takin lahjapaketista, koska olen sitä fiilistelly niiiin pitkään, enkä voinut käsittää, että saan sen ihan oikeasti. Oi materian tuomaa onnea.
Seurassani oli eräs naispuolinen henkilö armailta kotiseuduiltamme ja eräs mieshenkilö, ja molemmat tunnistivat blogisi ansiosta :D
Voi kettu, apua viialaalalaisia :D (Sitähän ei akaaksi kutsuta!)
Lähetä kommentti