Weekendbag

Viikonloppu on mennyt lähinnä chillaillessa. Eilen sain energiapistoksen ja siivoilin ja järkkäilin. Nyt on ylimääräistä kamaa viety vintille ja ommeltavia kankaita laitettu pinoon. Löytöretki kangasvarastoihin ja sain pari inspistä. Mustavalkoisesta Ikean verhokankaasta olin ehtinyt leikata jo kellohameen, kunnes havaitsin, että se on vähän liian raskasta matskua ja sekavaa kuviota hameeksi asti (ainakin jos on lanteikas). Olen tykännyt niin paljon taannoin ompelemastani kangaskassista, joten halusin jotain samanlaista tästä. Kangas siis uudelleen leikkuuseen ja lopputulos tässä:


Jättikassi, jossa on tarkoituksella paljon kangasta ja rypytystä. Kantokahvoja voi kantaa kädessä, mutta mahtuvat myös olalle.

Alunperin sain idean sivuille laitettavista D-lenkeistä, joihin kiinnittyisi yksi olkahihna. Kassi näytti kuitenkin kainalossa kannettavalle pallohelmaiselle hameelle, joten olkahihna jäi koriste-elementiksi (toki tarvittaessa sitä voi myös käyttää). Tykkäsin lopputuloksesta ja kassi pääsi heti käyttöön. I like mine big.

Tänään tein pikavisiitin porukoille, lähinnä aikeissa pistäytyä myöhästyneesti mummon synttäreillä ja hakemassa omiin kemuihin puhtaan maton/viedä toinen pestäväksi. Lähdin aamulla ja junamatka oli leppoisa, join kahvia ja katselin vain maisemia. Päivä meni nopeasti, kotona ja mummolassa, iltajunalla takaisin Helsinkiin. Äiti osti taannoin nimpparilahjaksi ihkun Niiskuneitimukin ja tarkoitus oli napata siitä todisteaineistoa, mutta kuvaan pääsi muutakin... Kuvassa näkyy siis ihanainen (feikki) itämainen mattoni, ah niin puhtaana ja kirkkaana, sekä tyttöset Ninni ja Saimi ja pure evil-tuijotukset ennen ruoka-aikaa.

Huomenna taas lisää harjoittelua... jatkossa tulee varmaan kerrottua niin paljon kun voi kyseisestä aiheesta. On varmaankin ymmärrettävää, että kaikkea kivaa en voi kertoa näin yleisesti, vaikka ei minulta mitään salassapitovelvollisuutta vaaditakaan... Ekan viikon jälkeen voin sanoa, että ihan kivaa on ollut ja olen havainnoinut paljon. On mahtavaa olla tekemisissä oman alan kanssa ja turhamaisuuttani hivelee, että kerrankin voin pukeutua töihin. Tosin joka aamuiset "What-to-wear" -sessiot pitäisi saada vähemmälle... mutta onhan se kivaa. Jatkossa odotan, että opin käyttämään enemmän sitä mätövektorigrafiikkaa ja että pääsen mukaan tekemään kaikkea kivaa:) Sitä odotellessa.

p.s Ei kannata ihmetellä jos otsikkoni ovat usein englanniksi, vaikka kirjoitan suomeksi. Tykkään vain viljellä englantia vähän sinne ja tänne, tehosteeksi muka. Monesti siitä on huomautettukin, se on kuulemma ärsyttävää. Kappas, minäkö ärsyttävä? Oh really? ;)