Jokin aikaa sitten koin jonkinasteisen tunnekuohun, kun löysin aamulla rakkaan Taika-kahvimukini lattialta ilman korvaa. Olin kiintynyt mukiin syvästi, joskus se oli pakko pestä tiskivuoren alta vain saadakseni juoda viikonlopun aamukahvit siitä. Noh, vieroituksesta vastasivat pari riehuliisaa, jotka olivat yön aika rallatelleet pitkin kämppää ja tiputtaneet mukin lattialle. Muki päätyi korvattomana versiona porukoiden keittiöön, äiti totesi iloisesti "voit sitten aina juoda kahvia siitä ollessas täällä". Jeij, saan juoda kahvit rikkinäisestä kupista. Vein mukin sinne, jos äiti keksisi sille uusiokäyttöä...
Vähän aikaa sitten hankin Kermansaven Saimaa-mukin, jonka sininen versio on noussut lyhyessä ajassa lähes yhtä rakkaaksi kuin Taika. Periaatteessa ei ole väliä, mistä kahvinsa juo, mutta jos voi valita, haluan oman kahvimukini suurena ja sinisenä. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti