Onnistumisia ja pettymyksiä

Viime ja tällä viikolla olen paneutunut asiaan, joka on ollu pahasti retuperällä: takkiin, jonka suunnittelin asiakkaalle. En edes halua puida asiaa enempää miksi ja miten tässä kävi näin, että aikataulut paukkuivat suuntaan ja toiseen niinkin paljon, että takki valmistui vasta nyt.
Pääasia, että se on valmis.
Tarvittiin yksi järjetön itkuraivari ja sen jälkein näytöntahtoinen puuska osoittaa, että minä osaan ja minä pystyn. Kärsin nimittäin loppuvaiheessa pitkälti "osaamattomuudesta" ja siitä, että uskonut voivani ratkaista muutamaa ongelmaa. Ilmeisesti osaa, jos vain haluan sitä tarpeeksi. Valmiista takista voin laittaa kuvia myöhemmin, kunhan vain sen oikea omistaja näkee sen ensin.
Olen odotellut erästä mailia, joka sitten viimein saapui tänään. Jotenkin tiesin mitä odottaa, mutta olin silti pettynyt. Toivo elää viimeiseen asti. "Valitettavasti sinua ei valittu tällä kertaa" on lause, joka tulee vastaan elämässä jatkuvasti ja se tuntuu pahalta. Tuon lauseen jälkeiset kaunopuheet ja loppuun "Onnea ja menestystä jatkossa" ei lämmitä mieltä. En ollut tarpeeksi hyvä, en ollut paras, tälläKÄÄN kertaa. Tekisi mieli huutaa. Mutta, tämäkin on taas vain osoitusta siitä, että pitää yrittää, yrittää, yrittää... ehkä sitten jonain päivänä on minunkin vuoro.
Siihen asti toivo elää?