Viime viikolla olin tiistaista lauantaihin porukoiden luona "lomailemassa", kunnes lauantaina piti jo päästä takaisin Helsinkiin kun iski järjetön "oma koti-ikävä". Lauantaina piti jo heti lähteä laittamaan jalalla koreasti, kun kaveri pyysi. Oikein oli kivaa. Mutta kivaa oli myös porukoilla, ehdin tehdä pari hyvää kirpparireissua, käydä vaeltelemassa Ideaparkissa, saunoa joka päivä, syödä... Koitin kovasti myös työskennellä neulekoneella, mutta hermot paukahtivat aika alkuvaiheessa siihen, että a) työpisteessäni ei ollut tarpeeksi tilaa ja b)kattovalo (joka siis on jälkeenpäin lisätty ja tarvitsee johdon ja pistorasian toimiakseen) sammui koko ajan, koska langanohjain osui toistuvasti johtoon (jossa on ilmennyt siis kosketushäiriö). Olin tehnyt kauniin käsinaloituksen, neulonut varmaankin lähemmäs 100 kerrosta ja yhtäkkiä naps, lanka oli liian kireällä, joten se napsahti poikki ja näin ollen työ tippui neuloilta.... aaaarrggghhh. Siihen jäi! Lupaan perehtyä kyseiseen toimintaan paremmin joululomalla.
Tällä viikolla pitää muistaa käydä ilmoittautumassa työvoimatoimistossa. Olen kovasti miettinyt työllistymistäni ja työnhakua, ei vaan erityisemmin inspiroi, kun koko ajan kuulee kuinka ihmiset ovat saaneet potkuja. Eu:ssa vallitseva taloudellinen laskusuhdannekausi (joo joo eli se kirottu lama) aiheuttaa sitä, että työnantajat ovat nyt varpaillaan ja uutta työvoimaa ei uskalla palkata, vaikka työvoimalle olisi tarvettakin... mutta toisaalta tätä on turhaa käyttää tekosyynä, koska tekevälle löytyy aina jotain työtä. Toki olisi mahtavaa työskennellä omalla alalla, mutta missä, on asia erikseen... olen nyt hieman itsekäs, mutta ainakaan heti en haluaisi mennä taas myyjäksi, siivoamaan en mene kuin totaalisen pakon edestä.
Asiasta rasiaan. Olen taas viime aikoina löytänyt itseni haaveilemasta aidosta itämaisesta matosta. Kyllä, voiko enää keski-ikäisempää ja keskiluokkaisempaa haavetta olla, mutta haluan niin kovasti jossain vaiheessa elämääni omistaa täydellisen maton. Sen pitää olla suuri, kauniskuvioinen ja mieluiten punasävyinen. Helsingissä on paljon mattokauppoja, joiden ikkunoiden taakse jään ihailemaan... joskus, sitten kun minulla voi olla ylimääräinen 2000€ laittaa pelkkää mattoon, tämä haave toteutuu :) Oi materian tuomaa onnea. (tai sitten kun pääsen sinne Marokkoon, voin toteuttaa haaveen hieman halvemmalla... )Tästä mukava aasinsilta kirppislöytöihini, jotka voisinkin kuvata... huomasin taas, että ihastun valtavasti kaikkeen kuviolliseen ja nykyään hullaannun erilaisista rasioista, purkeista, purnukoista, maljoista, astioista ylipäätään... erityisesti pidän (---) kristallisista (tai vain kristallilta näyttävästä lasitavarasta valmistetuista) vanhoista viinikarahveista. WHAT??? Tämä ei voi olla normaalia! Ja toinen, vielä mummomaisempi asia: teekannut. Minulla on Teema-astiaston keltainen kahvi/teekannu ja lisäksi nuo emaliset Antti Nurmesniemen pannut, mutta silti ihastelen vanhoja kannuja ja pannuja... minulla on hieno visio, että omistaisin erilaisia kannuja ja voisin pitää vanhanaikaiset teekutsut "Liisa ihmemaassa"-tyyliin...
Ehkä nyt on sopiva hetki lopettaa tältä kerralta :D
kauniit mattokuvat http://www.hayat.fi/ (osoitteessa myös tietoa matoista ja niiden hoidosta! terkuin mummo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti