
Miten se onkin usein niin, että maanantaisin on jotenkin ylitsepääsemättömän ikävää? Ja miks maanantaisin elämässä ilmenee ongelmia, kun sunnuntai on yleensä täynnä energiaa, toivoa ja paljon uusia hyviä ideoita? Olen sunnuntai-lapsi, synnyin sunnuntaina, aurinko paistoi ja omenat kypsyivät puissa. Olen varma, että seuraavana päivänä, maanantaina, satoi, lapsilla alkoi koulu ja elämä oli yleisesti mälsää.
Maanantaisin ei mikään onnistu :( Maanantai on viikon pahin päivä.
Maanantaisin tuolit kaatuilevat, tavarat eivät pysy käsissä, kissat kiukuttelevat, posti tuo laskuja, huimaa, on pakko mennä kauppaan...
Ulkonakin on järkyttävä ilma, mutta pakko lähteä hoitamaan asioita! ARRRGGHHH.
Äsken Ninni heräsi kesken viattomien päiväunien, huutaen ja kipitti luokseni :( kissaparka taisi nähdä painajaista. Eikä ihme.
p.s Kuva on hehkuttamani Marimekon mainos skannattuna tammikuun Oliviasta. Hieno. Diggaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti