Week went away

Poimintoja menneeltä viikolta:

- löysin viime sunnuntaina kadulta kameran, joka monien mutkien kautta palautui takaisin omistajalleen. Uskomaton tarina, joka päättyi siihen, että minä ja kaverimme nautimme lasilliset punaviiniä hurmaavien ranskalaismiesten kanssa (ja he oli tajuttoman charmikkaita ja komeita!). Koko tapaus oli kuin tv-sarjoista tai leffasta tuttua, mutta hauska piriste arkeen ja todiste siitä, että löytäjän kannattaa palauttaa toisen omaisuus, jos vaan voi :)

- päiväkävelyä Eiran rannoilla. Vaihtelua ah niin armaan Kallion harmauteen...

- vintage + romantiikka = kevätfiilistelyä!

- toteamus, että paksut silmärajaukset tekevät arjesta juhlaa.

- Havainnointia, että Vincent Bakkumin huippuja töitä on esillä Galleria 7:ssä Bulevardilla. En uskaltanut mennä sisälle asti, ihailin vain ulkoa. Lisäinfoa http://www.saintjustine.com/ Kannattaa tsekata myös Vincentin haastattelu ja kiva koti Oliviasta, nro 11/08! Juttu löytyy myös nettisivuilta.

- angstailua, laiskottelua, kiukuttelua, fiilistelyä. Ongelmallisia ystävyyssuhteita, järjetöntä itsekritiikkiä, epätoivoa, innostusta, uskoa ja toivoa. Tunneskaalaa laidasta laitaan, normimeininkiä siis.

- Söin ysibaarissa (Bar 9, Uudenmaankadulla) Pollo Limonello -pastaa. Ah!

- toteamus, että pinkki on ihana väri ja värikkyys on perustarve.

- toteamus, että kun maksaa vinon pinon laskuja, saavuttaa hyvän mielen.

- Kävin syömässä makoisaa à la carte-ruokaa kaverini opinnäytedemossa. Täytettyä siikarullaa kermakastiikkeessa, tilliöljyä, karitsan karetta, perunakrokettia (pinaatti- ja aurajuustotäytteellä!), lisänä perunapyree ja madeirakastike. Jälkkärinä suklaakakkua, mansikkavaahtoa ja vaniljakastikketta. Kaveri sai hyvät pisteet ja minä hyvän mielen. (Tosin mietin hieman tätä karitsan syömistä... )

- pienoinen ostomorkkis ja ostoksen salailuyritys, jonka päädyin paljastamaan muutaman punkkulasillisen jälkeen:


eli IVANAhelsingin mallikappalemyynnistä ostettu, kuvaa vastaava punainen froteemekko, jossa on iso tiikeriprintti. Kyseinen kappale (ei kuvassa) on siis II-laatua, printissä hieman haaleutta ja hintaa siksi vain 39€. Päätin, että ensi viikolla syön kaalikeittoa.

- Toive, että kevät alkaisi jo pikku hiljaa saapua!

Marin uudet laukut

En oikein tiedä mitä mieltä olen Marimekon lanseeraamasta uudesta laukkumallistosta. Periaatteessa kaikki on ihan kohdallaan, mutta... en vaan oikein tiedä.
Oikeastaan mikään näistä ei saa ehdotonta "tahtootahtootahtoo!!!" -fiilistä aikaiseksi. Laukut ovat mielestäni ihan kivoja, mutta... jostain syystä en ole vain löytänyt ehdotonta suosikkia.

Oikeastaan pidän paljon enemmän Marin uudet laukut -kampanjan graafisesta ilmeestä. Käsittääkseni kuvitukset ovat Sanna Paanasen?

Kuvissa on huumoria, mukavaa yksinkertaisuutta ja ne tuovat mieleen 1940-1950-luvun kuvitukset.

http://www.marinuudetlaukut.fi/

EDIT: Nettisivuilla voi tehdä testin millainen laukku sopii itselle ja osallistua arvontaan!

Safaria ja hippiä

Fredan ja Kalevankadun kulman Uffin hauskat ikkunasomisteet! Haluan oranssin mokkahapsuliivin!

Tigers

IVANAhelsingin "Lonely tiger" mallisto campus-myymälässä, Uudenmaankatu 15. Lauantaista 28.3. keskiviikkoon 1.4. myynnissä myös näytös- ja mallikappaleita.

Vähän nyt enemmän hauskuutta peliin

Tässä kuussa blogissani on ollut vähän hiljaisempaa. Olen ollut hetkittäin kiireinen ja ilmassa on ollut myös pientä kyllästymistä blogimaailmaan, ja taas vastaavasti suurta mielenkiintoa oman itseni prosessointiin :D

Olen myös kovin kyllästynyt tähän yleiseen synkistelyyn, synkistelymuotiin ja sen ihannointiin. Blääh. Goottityylissä ei ole mitään pahaa, päin vastoin, mutta yleinen "ai vitsit mä oon niin raju" -meininki on vaan niin superväsynyttä ja tylsää. Haluan värejä, hauskuutta, huumoria, hassuttelua, hienoja yksityiskohtia, koristeellisuutta, printtejä! Joka paikassa jauhetaan lamasta ja synkistä ajoista, jotka ovat vasta edessäpäin, kasvavasta työttömyydestä... ruuan hinta nousee, vuokrat kallistuvat, YT-neuvottelut...

Käyn ihan liian harvoin style.comissa tutkailemassa eri mallistoja. En muista käydä, eikä mielenkiinto riitä, sillä mallistoja ja suunnittelijoita maailmaan mahtuu. Koitin kuitenkin tsempata tässä suhteessa, jotta olisin hieman enemmän perillä siitä, mitä maailmalla tehdään ja löysinkin vaikka mitä hienoa ja/tai hauskaa.

Christian Lacroix, spring 2009 Couture:




Sotilashenkiset takit kultanapeilla, pidän! Mustavalkoisuus, hörselöt, pidän. Kahta pallokuosia yhdistelevä takki veti suuta hymyyn :D



Värikkäät kirjailut valkoisessa, pidän. Kirjava sekamelska upean tummaihoisen mallin yllä, pidän. Pastellisävyjä yhdistettynä jos jonkinmoiseen hilavitkuttimeen, pidän.

Runsautta, värejä, röyhelöitä, överiä, ruusukkeita, rusetteja, palloja, pidän, pidän, pidän!

Juhlallista, naisellista, lisää hörselöitä, sifonkia, tylliä, kultalameeta. Pidän.

Tässä vaiheessa joku minimalisti tarvitsisi jo astmapiippua. Minulle tämä on hauskaa ilottelua.

Ja joo joo, tiedetään, nämä ovat couture-asuja, eivät käyttövaatteita, mutta mitä sitten? Eikö muodin pitäisi olla välillä vähän niinkuin teatteria, hauskuuttaa, iloitella? Toki tarvitaan draamaa, mutta eikö myös komediaa?

Lighten up, people!

style.com

Ehkä maailman hienoin t-paita

Siihen on ehkä syy, miksen ole rikas. Tai useita. Esim.

1.) tykkään shoppailla
2.) tykkään materiasta

Nämä kaksi perussyytä hidastavat rikastumistani entisestään.
Jos olisi rahaa, ostaisin tämän heti: Näen itseni tässä paidassa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eikä 351€ ei tunnu paljolta, jos printtipaita on

1.) musta
2.) oversized
3.) pinkki printti, jossa ketjuja. Paljon.

Mutta koska olen köyhälistöä, jään odottamaan, että joku edukkaampi tekee tästä oman versionsa.

kuvat www.luisaviaroma.com

Otin ja shopautin

Rahatilanteeni parantui hetkellisesti viime viikolla, joten siinä huumassa päätin antaa itselleni luvan shoppailla hieman. Homma lähti taas vähän käsistä ja tulin kotiin muidenkin kuin yksien mustien leggareitten kanssa.

Olin ihastellut Lindexillä tätä söpöilyneuletakkia aiemmin ja nyt päätin hyödyntää tarjouskuponkia ja rahatilannettani siinä määrin, että sain tämän. Nimesin tämän "tyttöystäväneuletakiksi", koska tämä näyttää siltä, mihin kunnon tyttöystävä voisi pukeutua. Harmillista, etten ole kenenkään tyttöystävä, mutta jos joskus olen niin on neuletakki valmiina! No ei, onhan tämä muuten ihana :) Samaa neuletta saa mustana ja valkoisena, mutta tämä kylmän hento vaaleanpunainen oli vaan niin nätti.

Tästä oli hankala saada mitään kuvaa, mutta kyseessä on siis haaremihousuhaalari. Olen haikaillut haaremihousuja jo niin pitkään ja samoin haalaria, että nyt on sitten molemmat, samassa. Vähän hassultahan tämä näyttää päällä, mutta mukava kesävaate, jos saamme nauttia lämpimästä kesästä! Tämäkin oli Lindexiltä ja sisältyi siihen alennuskuponkiin.

Lähdin siis ostamaan mustia legginsejä, koska vanhat ovat rikki ja kulahtaneita... mutta poimin aletangosta mustien kavereiksi myös nämä seeprakuviolliset. Ihan superhauskat, tykkään näistä paljon! Mietin aluksi ovatko nämä vähän "jäätävät", mutta totesin, että sama se, ei haittaa. Nämä siis Gina Tricotista.

Ostin vielä joitan höpönlöpöalusvaatteita, joita en kehtaa esitellä... mutta nekin olivat Lindexiltä ja alennuksen alennuksessa. Joten oikeastaan ne ginan mustat legginsit olivat ainoat normihintaiset. Seuraavana päivänä podin hirveää ostomorkkista, vaikka näiden yhteissumma ei ollutkaan mitenkään päätähuimaava. Kun on vain jo niin tottunut pihistelemään, tuntuu kamalalta "tuhlata".

Taikalaatikko

Minulla on uusi aarre. En voi olla ihastelematta ja rakastamatta sitä.
Klaus Haapaniemen Taika-kuvioitu peltirasia. Äiti osti sen tyttärelleen Iittalan tehtaanmyymälästä, hintaa oli vain 13,90€.

Kuvat näyttävät taas kökkeröiltä, mutta you got the point. (Oikeasti pohjaväri on enemmän violettiin taittuva, lähinnä mustikansininen) Rasian mitat ovat 28cm x 17,5cm x 13cm. Olen etsinyt pidemmän aikaa jotain kivaa isoa peltirasiaa, mihin voisin piilottaa pöydillä ajelehtivat pikkutavarat kuten kynät, mp3-soittimen latausjohdon jne. Sellaiset, joita tarvitsee usein ja nopeasti. Kirpparit on kierretty ja muutamia mukavia on tullutkin vastaan, mutta en ole vain raaskinut hankkia mitään niistä. Ja nyt sain tämän. Tässä yhdistyy rakkaus Taika-kuviointiin ja peltirasioihin/laatikoihin/purkkeihin.

On lähes synti rakastaa jotain esinettä näin kovasti :)

Keltaista ruutua

Löytö Fidalta: keltainen ruutupaita. Merkkiä Kurt Kellerman.

Hauskat pienet yksityiskohdat ja matsku ihanan pehmeää 50% puuvillaa 50% viskoosia. Väri on kirkas (ei pääse oikeuksiinsa tossa kuvassa) ja paita superhyvässä kunnossa! Malliltaan paita on sellainen istuvampi. Ostettiin tämä ja paljon muuta Fidalta viime perjantaina ja kun liityin Fidan kanta-asiakkaaksi, saatiin äidin kanssa kaikista vaatteista -20%! Jeij!

Palatsi

Helsingin Kulosaari on huippu sunnuntaikävelykohde, jos tykkää katsella kauniita taloja. Tänään eteen sattui jotain, jota en ollut nähnyt aiemmin.

Irakin suurlähetystön uskomattoman kaunis palatsi. Puhutteli kaltaistani orientaalifiilistelijää uskomattomalla tavalla. Millaistakohan siellä on sisällä?

Chocolate boxes from amazing Lukáts

Sain sähköpostia unkarilaiselta Zsófialta. Hän tekee tutkielmaa Kató Lukátsista ja hän tiedusteli, mistä olin löytänyt kuvan, jota olin käyttänyt tässä postauksessa. Kiitoksena vastauksestani hän laittoi minulle pari kuvaa Lukátsin suunnittelemista suklaarasioista, joista arveli minun pitävän:

Nämä ovat kerrassaan ihania!!!!! Niin suloisia ja kauniita! Miksei tämänkaltaisia ihanuuksia nähdä enää nykyään, ainakaan usein: kauniissa rasioissa ihanaa suklaata?

Thank you Zsófia for me sending me these pictures!

Vaka vanha Kalevala, aina yhtä mahtava

Kävin keskiviikkona Ateneumissa katsomassa Kalevala -suurnäyttelyä, joka on koottu Kalevalan 160-juhlavuoden kunniaksi. Olin odottanut innolla pääsyä näyttelyyn ja pidinkin siitä kovasti. Näyttely oli koottu mielenkiintoisesti: eri salit oli jaettu eri henkilöhahmojen mukaan ja esillä oli tuttujen teosten lisäksi paljon ainakin minulle uusia teoksia. Kalevalan asemaa kansalliseepoksenamme ei voi kuin vain korostaa, tuntuu aivan mielettömältä aarteelta omata Kalevalan kaltainen tarusto. Tarinoissa on jotain hyvin ikiaikaista, perisuomalaista, myyttistä - mutta löytäisin niistä myös huumoria, jänniä juonenkäänteitä, valehtelua, pettämistä, kostoa, himoa, mustasukkaisuutta...

En osaa oikein kuvailla sitä fiilistä, mitä koin näyttelyssä. Olin vaikuttunut. Mutta en osaa määritellä, oliko vaikutukseni taiteeseen perustuvaa vai siihen miten suurena innoittajana Kalevala on toiminut. Ehkä jotain siltä väliltä. Kalevalasta inspiroituminen näkyy mielestäni tiettyinä vivahteina, jotka sitten toistuvat eri taiteilijoiden töissä.

Lempiteokseni on ehkä jonkun mielestä tylsän perinteisesti Akseli Gallén-Kallelan Lemminkäisen äiti. Se on teknisesti hyvin tehty, hienosti sommiteltu ja siinä on vetovoimaa. Se pysäyttää. Se on synkkä, täynnä epätoivoa, mutta myös voimaa. Draamaa, suuria tunteita. Äiti herättää poikansa eloon. Jos jotain oikein kovasti tahtoo, sen voi saavuttaa.

Pidän ihmishahmojen mustista ääriviivoista, siitä että ne ovat taidokkaan esittäviä, mutta kuitenkin tyyliteltyjä. Tuonelan joen rantakivet ovat paksun veren tahrimat. Lapsena mietin aina, onko tuo synkkä joki verta...? Ranta on tiivistä kivikkoa, sieltä täältä kasvaa pieniä kukkia symboloimassa kenties uutta elämää...

Oma analyysini tuntuu lähinnä lattealta... pidin myös monista muista teoksista, varsinkin Joseph Alasen töistä, niissä on hieno, jotenkin graafinen ote. (En tiedä onko sattumaa, mutta Sanna Annukan töissä on jotain samaa.) Myös näyttelyyn kutsuttujen nykytaiteilijoiden teokset olivat kiinnostavia mm. Katja Tukiaisen ja Nanna Suden tulkinnat.

Suosittelen näyttelyä kaikille. Haluaisin käydä ehkä toistamiseen itsekkin. Näyttely on avoinna 9.8.2009 saakka.

kuva googlesta.