Ruusumekko

Eilisen ompelupäivän isoin tuotos on tämä ruusukankainen mekko.



Kuva ei ehkä kerro niin hyvin, mutta mekko on siis hihaton, siinä on niskan taakse solmittavat olkainnauhat, kellohelma ja takana musta vetoketju. Yläosan yläreunassa (termit hallussa :D!) on käänne.

Tässä kuvassa näkyy kankaan todellinen väritys.

Yläosan vuoritin samalla kankaalla, mekon alle puetaan tarvittaessa erillinen alushame. En ole niin suuri "pöyhkeiden helmojen ystävä", tyllialushame löytyy, mutta vierastan sen käyttöä. Ainoa pieni miinus mekossa on helman koostuminen neljästä kappaleesta: normaalisti haluaisin toteuttaa kellohelmat yhtenäisenä tai vain yhdellä saumalla, joka tulee taakse. Nyt kuitenkin halusin käyttää kankaan kuviointia juuri tuossa suunnassa ja kangasta oli siinä suhteessa hieman liian vähän. Harkitsin puolikellohelmaa, mutta täyskello on aina ihanampi. Hassua, miten pötköltä tuo yläosa näyttää kuvassa, mutta istuu kuitenkin päällä kauniisti.

Ajattelin käyttää mekon kanssa näitä aitoja vintagehansikkaita, jotka olen hankkinut joskus joltain kirpputorilta. Täytyy myöntää, minulla on ehkä pieni hansikasfetissi... omistan parit pitsiset, nämä ja yhdet toiset vaaleat - ja haluaisin omistaa lisää. Hansikkaita käyttäessä tulee ihanan "ladylike" fiilis.

Sweetness

Diorin puuvillamekko on nyt vaan niin nätti.

(kuvat omalta koneelta)

Hyrriä ja ruusuja

Vietän tänään ompelupäivää! Oh joy.
Teen mm. vappumekkoa (vaikka voi olla että vietän vapun ihan vain kotosalla tuon jalan turvoituksena takia...) ja tässä väliajalla halusin tulla fiilistelemään paria ihanaa mekkokangasta.

"Hyrräkangas" on tämän hetken lemppareita, harmi vain, että minulla on siitä enää muutamia paloja jäljellä. Ostin sitä ehkä kolme vuotta sitten (?) ja tein siitä kesämekon. Ostin samaa kangasta myös tummasävyisenä, siitä ompelin puolihameen. Kangas on ohutta puuvillaa. (Kyseinen kesämekko on muuten juuri nyt hukassa! Toivottavasti se löytyy pian.)


Ruusukankaasta tulee jo edellä mainitsemani vappumekko. Ostin kankaan jo yli kuukausi sitten ja olen säästänyt sitä juuri vappua ajatellen. Se on viskoosia ja kuosi & väritys on mahtavaa: tarpeeksi "vanhanaikaista", eikä liian laimeaa. Kuva ehkä vääristää hieman, oikeasti sävyt ovat enemmän punaiset kuin pinkit. Tätä on siis nyt myynnissä Eurokankaassa, 5,90€/m.

Back to work!

Punaista ja sinistä

En ole piirtänyt pitkiin aikoihin.
Kokeilin samalla niitä venäläisiä akvarelleja. Toimii. Jee.

Sieltä täältä

Jotain juttuja luonnoskirjasta. Pidän useampaa yhtä aikaa, eri kokoisia ja vähän eri tavoin. Yhteen kerään sekalaisesti kaikkea, yhteen pelkkiä kuvakollaaseja, yhteen kommentoin yksityiskohtia, yhteen kerään pelkkiä vaatteisiin liittyviä ideoita... mitään en tee kuitenkaan otsa kurtussa ja vakavalla naamalla, onhan kyse luonnoksista, ideoista. Toisinaan tulee hyviä ja toisinaan huonoja ideoita. Luonnoskirjoihin voi vapaasti sutata, söheltää... Niihin on mukava aina ajoittain palata, katsella ja löytää samat jutut joista tykkää, uudelleen ja uudelleen.

Tattooed

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!
MÄ TEIN SEN!!!

Heikkohermoisimmat älkää pelästykö mun rumaa jalkaa, mutta saan vihdoinkin paljastettua salaisuuden, joka mulla on ollut kuukauden päivät: kävin ottamassa tatuoinnin!

Kuva punoittaa vielä kovasti, mutta you get the point. On ollut ihan kamalaa pitää salaisuutta yllä, en kertonut kenellekkään. Olen niin kauan halunnut tatuointia ja halusin, että se on täysin mun oma juttu - ihan sama mitä kukaan ajattelee. Lähes kuukausi sitten tiedustelin maililla, että mitä maksaisi jne. ja olin ratkaisun edessä, kun vastaan tuli peruutusaikoja tältä viikolta. Ajattelin, että nyt tai ei koskaan!

Valitsin kirsikan kukan siksi, että olen aina tykännyt niistä kovasti, se on kaunis ja feminiininen juttu. Kun tein päätöstä aiheesta, googlailin ja selvisi, että kirsikankukkaan liitetään paljon symbolisia merkityksiä: se edustaa mm. naisellista kauneutta ja seksuaalisuutta sekä liitetään myös feminiiniseen voimaan. Tämä tuntui ihan hyvältä jutulta, lisäksi pidin siitä että aihe on myös klassinen. Tein vähän omaa luonnosta ja otin pari ideakuvaa, mutta annoin tatuoijalle vapaat kädet tulkita aihe omalla tavallaan. Ja olen ihan supertyytyväinen lopputulokseen, siitä tuli sellainen kuin halusinkin! Toive oli, että kuvassa näkyisi "kädenjälki" ja "piirroksenomaisuus".

Oli muuten aivan todella hassua, miltä itse toimenpide tuntui. Ääriviivat sattuivat osittain aivan törkeästi, mutta yleisvaikutelma oli jotenkin outo... kun ei se oikeastaan tehnyt edes niin kipeää.

Kiitokset kuvasta kuuluvat Lindalle! She's amazing!

Some black and white

Muutamia kirppisihanuuksia tältä viikolta:

Tiistain paras löydös, ihanaihanaihana mekko, jolle kuvat eivät tee oikeutta.

Musta mekko on kotimainen, merkkiä Kaunotar. Ihastuin sen simppeliin malliin, ohuenohueeseen kankaaseen ja ajankohtaisuuteen. Olin jättää mekon ostamatta, koska arvelin ettei mekko mahdu kokonsa puolesta. Kuitenkin jokin siinä sai palaamaan takaisin, harkitsemaan... otin riskin. Tässä siis taas yksi esimerkki siitä, että vaikka mekko olisi kokolappunsa puolesta 2 numeroa liian pieni, se voi olla päällä aivan loistava. Hinta 3€. Mekossa oli muuten helmassa vuorikangas, jonka ratkoin irti. And it got even better. Tosin se on nyt aika läpinäkyvä...

Pystyraitainen röyhelökauluspusero 4€. Hauskan "tätimäinen". Olen salakavalasti alkanut täyttää vaatekomeroani puseroilla, outoa.

Tällekään mekolle kuva ei tee oikeutta, mutta se on perjantainen löytö Fidan -50% mylläkkäpäiviltä.

Tämäkin on kotimainen, merkiltään Oravais (eli sama kuin taannoin esittelemäni raitamekko, jonka ostin Tampereen Uffilta) ja Venäjän markkinoille suunnattu, koska kokolappusen teksti on venäjää. Hyvää päättelykykyä ja alkaallisen venäjän kielen taitoni perusteella tulkitsin, että mekko on valmistettu Suomessa ja 100% polyesteria :'D Tämäkin on yllättävän ohut ja hyvin läpinäkyvä, pitää kehittää alle jokin aluspaita/mekko. Tai herättää pahennusta tietoisesti :D

Venäläisiä akvarellivärejä

Syksyllä 2000 olin tuore ylioppilas ja opiskelin Oriveden opiston kuvataidelinjalla. Se syksy oli lämmin, kaunis ja valoisa. Teimme paljon "maastoretkiä" joiden tarkoitus oli maalata maisemia. Eräällä retkellä sain kokeiltaviksi erään opettajan venäläiset akvarellivärit ja olen himoinnut omia siitä saakka. Istuin rannalla, maalasin kiviä ja olin vakuuttunut värien hienoudesta.
Niiden pigmenttikoostumukset ovat jotain aivan omaa luokkaansa.

Löysin Fidan -50% mylläkkäpäivillä pienen lohdutuksen vuosikausia kestäneeseen kaipuuseen. Venäläiset lasten "Akvarium" akvarellit, 0,25€. Käyttämättömät, mutta sivellin puuttuu. Pigmenttiä on paljon, koostumus hyvin samankaltainen. Onhan noita värejä muitakin, venäläisissä tuntuu olevan vain oma taikansa.

Kierrätyskiukkuilua

Kävin tänään Kierrätystehdas -tapahtumassa Kaapelilla. Olin aika innoissani, missasin tapahtuman viime vuonna ja päätin ottaa tapauksen nyt oikein "ohjelmanumeroksi". Erityisen innoissani olin "tuo ja vie" torista, jonne sai viedä omia tarpeettomia tavaroitaan ja ottaa halutessaan jotain tilalle. Vein kassillisen vanhoja verhoja, muutamia vaatteita, pienen maton, laseja, mukin jne. Elän siinä kauniissa mielikuvassa, että nyt joku sai siitä itselleen tarpeellista tavaraa ja minä pääsin eroon hyödyttömästä. Päätin myös, että vien enemmän kuin tuon. Ja jotain mukavaa tarttuikin matkaan:



Espritin ruskea, vetoketjusomisteinen olkalaukku. Keskikokoinen ja muuten ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt vuorikangas on ratkennut sisätaskun yläpuolelta - helposti korjattavissa oleva pikkuvika. Lisäksi löysin ruskeat puuvillaiset housut, jotka istuvat täydellisesti. En erityisemmin pidä niiden väristä, mutta voinhan aina värjätä ne. Bootcut-lahkeitakin hieman vierastan, mutta sekään ei ole lopulta ongelma, nekin voi kaventaa jos siltä tuntuu. Tein mielestäni siis hyvät löydöt, enkä sortunut liiallisuuksiin.

Mutta. Yleisesti muutama sananen tapahtumasta... sinällänsä ihan hyvin järjestetty homma, mielenkiintoisia aiheita esillä ja mahtavaa nähdä, kuinka paljon suomalaiset jaksavat yrittää... mutta varsinkin kierrätystuotteiden myyntitori osoittautui pettymykseksi: tuntui, että joka ikisessä pöydässä oli myynnissä esim. retrokankaista väännettyjä tuotoksia, toinen toistaan samanlaisempia. Napeista, legopalikoista, Barbien kengistä jne. väännettyjä koruja. Ruusukkeita, kasseja, kasseja, kasseja. Huovutusta, maanläheisiä värejä, ekohenkisyyttä viimeiseen asti. Jossain vaiheessa tuli hirveä ähky ja alkoi lähinnä ärsyttää. Moniin tuotteisiin oli lätkäisty "design-hinta" vaikka varsinainen designille tyypillinen uutuuksellisuus puuttui täysin.

Kierrätysmateriaaleista valmistettuihin tuotteisiin liitetään usein "tavallisten kuluttajien" keskuudessa negatiivisia ominaisuuksia, mm. nukkavieruisuus, likaisuus, vanhanaikaisuus, tunkkaiset värit, yksinkertaiset mallit ja tietynlainen leimautuminen "ekohipiksi". Näin ollen kuluttajakunta pysyy suhteellisen pienenä ja marginaalisena. Moni tuottaja ei edes pystyisi valmistamaan tuotettaan suuremmalla kapasiteetilla, mikä ei sinällänsä ole huono asia, mutta monissa tuotteissa näkyi hätäinen viimeistelemättömyys. Anteeksi, on vain pakko sanoa: jos tuotteen materiaalikustannukset ovat minimissä ja tekemiseenkään ei ole mennyt kauan aikaa JA jos tuote on vielä persoonaton ja helposti jonkun toisen kopioitavissa, on mielestäni epäreilua pyytää siitä korkeaa hintaa. Tietenkään tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Mutta toivoisin, että kuluttajat oikeasti miettisivät, mistä kannattaa maksaa, myös kierrätystuotteen kohdalla. Mielestäni huono tuote syö hyvää tuotetta ja sille kuuluvaa arvoa sekä hintaa. Toisaalta hyvä tuote erottuu aina edukseen, mutta entä jos kuluttaja ei jaksa löytää hyvää tuotetta, koska on nähnyt jo niin monta huonoa, että kyllästyttää?

Myyntitorilla oli myös oikeasti hienoja, oivaltavia juttuja esillä, mutta ne jäivät nyt jotenkin harmillisesti köykäisen ja tasapäistävän esillepanon varjoon. Lähdin paikalta ärtyneellä mielellä: mielestäni jo olemassa olevan materiaalin hyödyntäminen uudeksi tuotteeksi on aivan helvetin hieno ja hyvä ajatus, mutta monet näistä tuotteista tuntuivat vaan pilaavan asiaa ja kasvattavan sitä "huonoa mainetta" mikä kierrätystuotteella on tavallisen kuluttajan mielessä. Tarkoitan tällä "tavallisella kuluttajalla" siis henkilöä, joka normaalisti ostaa uusia, normaalihintaisia tuotteita esim. ketjuliikkeistä ja jolle se kierrätysmateriaalin hyödyntäminen ei ole itseisarvo, vaan tuotteen käytettävyys/esteettisyys jne. Noh, tiedän että minun vouhkaamisestani huolimatta moni poistui paikalta tyytyväisenä, kenties napit korvissa kilkattaen. Ehkä olen vain ylikriittinen ja toivoin jotain "enemmän". Ja ainahan asioihin voi vaikuttaa itse ja koittaa muuttaa jo olemassaolevaa mielestään paremmaksi. Toivoisin vain, että kierrättäminen ja vanhan hyödyntäminen arkipäiväistyisi lisää ja olisi "luonnollisempaa" myös tavallisten kuluttajien keskuudessa.

Friday I'm in love

Päässäni soi tänään (tai oikeastaan eilen) The Curen mainio biisi Friday I'm in love, koska taas jälleen kerran todistin itselleni, kuin materia saa minut onnelliseksi. Ja valitettavaa kyllä, todella onnelliseksi.

Haahuilin H&M:ssa, jonne tieni vei Matthew Williamsonin henkkismalliston takia. Noh, myöhästyin, niinkuin aina ja näin vaan muutamia jämiä. (hei kuka niitä oikeasti ostaa ja miksei niitä ikinä näy kenenkään päällä, siis näiden hennesin suunnittelijayhteistöiden tuloksia?!) Olin jo aikeissa poistua, kun näin tämän mahtavan överipramean kloposormuksen.

Ensimmäinen ajatus "No jo, on siinä sormuksella kokoa!".

Toinen ajatus "No onhan tää nyt niin HIENO, mulla vois olla tällänen!".

Kolmas ajatus "Ostanko, maksaa 4,90€, ostan!".

Sormus pääsi heti sormeen kaupan ulkopuolella. Ihailin sitä tämän tästä kotimatkalla. Kotona, eteisessä, tipautin kauppakassin lattialle ja huudahdin "TÄÄ ON NIIN HIENO!", ihan vain itselleni.

Olen syvästi rakastunut.

P.s. Siskonmakkaroilta näyttävät kalmanvaaleat pötkylät ovat ikävä kyllä armaat sormeni. Kesä, tule jo.

Kesäneule

Taannoin pyysin äitiä neulomaan minulle kesäneuleen. Innoittajana toimi People treen löysähkö neule (jonka siis näkee tuon linkin kautta, vink vink!)


Lopputulos on huippu! Omasta versiosta jätettiin värikkäät raidat pois, helmineuleraidoitus tuo sopivasti eloa muuten tasaiseen pintaan. Lanka on Novitaa, sävy luonnonvaalea.

Kesää odotellessa!

I go Ga Ga

Lady Gaga on artisti, joka herättää mielipiteitä. Tykkäsin alusta asti po-po-po-Pokerface-biisistä, mutta leidin ulkoinen olemus... ensimmäinen mielipide: mikä tää tyyppi on? Nyt, ehkä Gagaan turtuneena, voin sanoa pitäväni hänestä. Sopivan sekoboltsi muija. Showmeininkiä.

Jossain oli kirjoitettu osuvasti "Gagan levy on hyvä, harmi vain että hän on niin huomionkipeä." Niin. Ehkä jossain menee sitten raja, että mikä on liikaa. Mutta toisaalta, eikö popbisneksessä ole kyse suosiosta ja noh, suosiota saa kun "herättää mielipiteitä"? Aika näyttää, mitä Gagasta tulee.

Minusta on huvittava ajatus miettiä, millainen neiti on kotioloissa: ehkä hän vetäisee peruukin päästään, laittaa t-paidan ja leggarit ja hihittelee, että "tulipahan taas annettua niille jotain puhuttavaa".

kuvat google

Fancy a cup of tea?

Hulluilta päiviltä tarttui mukaan Habitatin Concetta teekupposet. Niin kuin minulla ei olisi astioita... Tee on Liptonin Maroc-teetä, jossa on mm. minttua. En tiedä, tehdäänkö sitä enää, mutta se on suosikkiani. Nuo Concetta-astiat on niin ihania, mutta tuo Tiikeri näyttää oikeasti hieman kärsivältä.

Löytöjä Tampereelta

Viimeinkin takaisin kotona. Pidemmittä puheitta kuvamateriaalia (eli siis kuvia materiasta) hiljaiselon ajalta.


Vietin siis taannoin mukavan shoppailupäivän Tampereella. Ainoa miinus oli vesisade, mutta muuten varsin onnistunut reissu. Ylläolevan seinäpiirroksen bongasin Näsilinnankadulta..? Tarkoituksena oli kuvailla hauskoja juttuja Tampereen kaduilta, mutta tihkussa ei huvittanut kaivaa kameraa esiin... Kävin vain muutamissa vaatekaupoissa ja keskityin lähinnä Radiokirppikseen, Fidaan ja Uffiin. Kahvilla kävin ihanassa Cafe Europassa paikallisväestöön kuuluvan ystävättären seurassa - oh joy! Europa on vaan niin ihana ja paras. Muutoin hengasin lähinnä porukoilla, harrastin käsitöitä ja maalaiselämää. Ohjelmassa oli myös iki-ihanaa Ruusun aikaa ekan dvd:n verran, himoitsen lisää... vanhempani omaavat muuten kattavan kokoelman erilaisia vanhoja, kotimaisia tv-sarjoja dvd:llä. Spede show, Tankki täyteen, Reinikainen, Metsolat, Pekko aikamiespoika, Hovimäki, maalaiskomediat... vain muutamia kulttuuripläjäyksiä mainitakseni :P

Tässä kuussa en ole pidättäytynyt materianhimostani vaan olen harrastanut (lohtu)shoppailua:


Liukuvärjätyt avokkaat 3€ Euromarketin alealeale-korista. Aika peruskauraa, hyvä niin.

Pronssinhohtoiset nilkkurit 4€, samaisesta ale-korista. Tuonne taakse kuului sellaiset solmitut narut, mutta ne oli tyhmät, joten leikkasin ne irti. En kyllä tiedä, onko lopputulos parempi, mutta olen käyttänyt näitä nyt paljon. Nämä ovat sopivat tähän välikauteen, ei liian talviset mutteivät liian kesäisetkään. Tähän väliin on pakko avautua taas jälleen kerran kenkien kokojen heitoista: avokkaat ovat kokoa 40, koska 39 tuntui turhan kintsalta. Nilkkurit ovat taas kokoa 39 ja kärjessä on taas liikaa tilaa eli ne ovat hieman liian isot. En vaan jaksa ymmärtää...

Tämä mekko ei näytä yhtään miltään näissä kuvissa, mutta ihastuin siihen aivan valtavasti Tampereen Hämeenkadun Uffissa ja ostin sen, vaikka hintaa oli hieman enemmän, mitä normaalisti maksan käytetyistä vaatteista, 12€. Pohjaväriltään mekko on tummansininen ja siinä on vihreitä, turkooseja sekä hopeisia ja kultaisia lurex-raitoja... koska malli on tuollainen väljä pötkö, tämä vaatii kaverikseen vyön. Valmistaja on Oravais, made in Finland.

Radiokirppikseltä löysin pari lehteä, rannerenkaita ja tämän rumanihanan "pertsa-pikkulaukun". Ruskea mokkanahkainen Pertti Palmroth pikkulaukku on hieman kulahtanut, mutta täysin ehjä ja juuri oikeaa "pikkulaukku" kokoa. Hintaa 1,5€. Sisältä löytyi muuten ratikkalippuja vuodelta 1997... hassua.

Tämä puna-mustaruudullinen "muovikassi" on Seppälästä ja hankin sen lahjakortilla. Kassi oli vielä alessa, 14,90€. Olin miettinyt tätä jo aiemmin, harkiten ja pohtien, että onko se turhan muovinen, mutta otin sen sitten kuitenkin. Ja onneksi, tämä on aivan huippu! Kassiin mahtuu paljon tavaraa, se kulkee näppärästi olalla ja on mukavan pirteä. Olen käyttänyt tätä nyt siitä asti koko ajan, ja tämä oli lapissakin mukana "käsimatkatavarakassina".

Koti-ikävää ja kirbeilyä

Laskin, että olen ollut tässä kuussa vain kolme kokonaista päivää kotona Helsingissä ja sitä myöden iski koti-ikävä. Aionkin pian palata takaisin omaan kotiin. Maalla on ihan jees ja varsinkin kun olen kunnostautunut puukäsitöissä, mutta nyt alkaa jo riittää taas tältä erää. Lisäksi kissoista on paljastunut hirveän aggressiivisia puolia: kaupungissa ne ovat rauhallisia, hiljaisia ja katselevat lähinnä ikkunasta tai nukkuvat. Maalla ne juoksevat rallia, kerjäävät, varastelevat ruokaa, huutavat, kiipeilevät, raapivat seiniä ja ovenpieliä ja käpälöivät ikkunoita.
Ei hyvä.
Me kaipaamme kaupunkiin.

Kävin tänään kirpputorilla ja tein muutaman hyvän löydön. Oikeastaan olisin tehnyt paljon hyviä löytöjä, mutta yritin toimia järkevästi. Vaikka aito 1980-lukulainen kultakuvioinen iltapuku olisikin törkeän hieno, tiedän, ettei sille tule käyttöä. Ja kulahtanut, järkyttävän ruma lepakkohihainen pandakuvioinen neule (pandojen silmien paikoilla oli vihreät strassit!!!) oli niin törkeä, mutta 4€ on siitä liikaa. Rokokoo-aiheinen seinälautanen on ihan suloinen, mutta turha. Kamee-koristeltu peltinen suklaarasia oli hieno sekin, mutta 5€, kiitos ei.
Oikeastaan vain yksi juttu jäi oikeasti harmittamaan: tekonahkainen aasi-hahmo, joka on tuotu matkamuistona Kreetalta joskus 1960- tai 1970-luvulla. Se oli niin hauska, vaikkakin aivan turha, mutta hauska ja sympaattisen näköinen kaveri!
Minulla on muuten hirveä fiksaatio vanhoihin matkamuistoihin.

Stamped

Pakko fiilistellä vielä: kaikki varmaan jo tietävätkin, että Posti lanseeraa toukokuussa Muotia -postimerkkikokoelman, jossa on nuorien suomalaisten suunnittelijoiden kevään mallistoja Laura Laineen kuvittamana! Tämä pitää saada! Hieno veto Postilta!

www.posti.fi

Keeping myself busy

Hola!
Olen palannut! Tosin tällä hetkellä surkeiden nettiyhteyksien äärellä, joten ihan täysipainoiseen bloggailuun en vielä pääse käsiksi, vaikka matskua olisi vaikka jos mitä.
Lapin reissu meni ihan jees, mutta sain reissussa flunssan ja mahataudin, joten kaksi päivää meni täysin hukkaan. Ehdin siis käydä kerran hiihtämässä (sukset luistivat enemmän taakse kuin eteen...), ajoin moottorikelkalla (olin kaverini kyydissä ja kaaduimme! onneksi lumi oli hyvä pehmuste), saunoin... aika vähiksi jäivät aktiviteetit ja kipeyden ansiosta olin hirveä hermoraunio kotiinlähtöpäivänä... lentokoneessa korvat lukkiutuivat täysin ja kärsin aivan järkyttävästä kivusta 20 minuutin ajan. Nice. Eli ei siis mitenkään putkeen mennyt reissu! Mutta Lappihan on aivan mahtava paikka ja koin taas jonkinlaista sielunrauhaa heti, kun pääsin Kittilän lentokentälle. En tiedä, ehkä pitäisi muuttaa Lappiin kokonaan.
:D
Oikeastaan heti reissusta kotiuduttuani tulin takaisin maalle, tuli valtava ikävä kissoja ja olin kipeä ja kiukkuinen reissun jälkeen, joten Tuksua lainatakseni "olin rentoutumisloman tarpeessa". Edelleen on nuha, mutta olen pitänyt itseni kiireinä omien proggiksieni parissa, joita voin esitellä kun pääsen Helsinkiin, johon palaan viimeistään ensi viikon lopulla.

In my place, in my space

Terveiset maalta!
Tilanne Helsingissä meni omalta kohdaltani siihen, että "paloi käämit, lähdin meneen". Hyvä ratkaisu kaikenkaikkiaan. Olen saanut miettiä ja pohtia asioita monelta kannalta, rauhassa, ilman että kukaan on niihin vaikuttamassa. Joskus tarvitsee aikaa olla yksin. Oikeastaan tämä oli myös pakkorako miettiä, mitä haluan tulevaisuudelta, ihmissuhteilta, ystävyydeltä. Täydellistä valaistumisen tunnetta ei ole tullut, mutta toisaalta eihän ratkaisuja tarvitse aina löytää heti.

Mukavia asioita tässä maalaiselämässä on elämän yksinkertaisuus ja pienet jutut: syöminen, saunominen, lukeminen, käsityöt, nukkuminen. Tosin stressin takia olen nukkunut superhuonosti ja ilmeisesti tuli saunottua hieman liikaa, koska leposyke ei suostunut laskemaan moneen tuntiin ja olin vähän huono olo :D mutta joo, tekevälle sattuu.

Olen tehnyt joitain hyviä löytöjä: kahdet kengät, toiset 4,20€ ja toiset 3€. Löytyivät ihan marketin alennuskorista, mega-alennuksen lisäksi sain vielä lisäalennusta. Näiden lisäksi harmaat haaremihousut, 9,90€. Mahtavat kotihousut!

Huomenna on luvassa Tampere-päivä!

You are not happy enough!

Sain suoraa palautetta koskien blogikirjoituksiani, mutta en lähde julkiseen loanheittoon tämän enempää:

Kyllä, jokaisella ihmisellä on ongelmia ja tiedostan sen varsin hyvin. Yritän ymmärtää muita ja samaa toivon myös muilta. Elämä ei ikävä kyllä ole aina reilua ja osittain elämässä on tuuristakin kiinni. Jokainen tekee töitä erilaisten asioiden eteen ja ansaitsee asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Tosin tähän liittyy paradoksi, että en jos esim. viaton lapsi kärsii sodassa, onko hän sen ansainnut, ei. Mutta jos aikuinen ihminen tekee asioita tietoisesti, aiheuttaen ikävää tunnelmaa muille ihmisille, niin ei hän mielestäni voi olla heti vaatimassa, että asiat kääntyvät HETI hänen omaksi edukseen. Ja, koska minä olen minä, en voi koko ajan miellyttää muita ja tehdä niinkuin muut haluavat, koska muutkaan eivät tee niin minulle, enkä sitä vaadi. Olen itse siinä pisteessä, että haluan pohtia omaa elämääni rauhassa ja harkiten, koska uskon että siitä on pidemmällä tähtäimellä hyötyä myös muille ihmisille. Mutta, koska tämä on minun blogini ja tätä kirjoittaa vain yksi ainoa henkilö, eli minä, niin kirjoitan tänne mistä haluan ja miten haluan. Jos haluan puida täällä omia ongelmiani, se on minun asiani. En ole kirjoituksistani mitenkään tilivelvollinen kenellekään, niin kauan kun en viittaa niissä esim. nimiin, paikkoihin, kansanryhmiin, liikesalaisuuksiin tms. vaan käsittelen asiat lähinnä oman itseni kautta. Jos tämä jotain blogin lukijaa ärsyttää, niin suosittelen pitämään taukoa blogini lukemisesta. Ainakin tapauksissa, jossa kommentoijalla ei ole koskaan ollut mitään hyvää sanottavaa mistään, vaan aina pelkkää negatiivista palautetta, niin kehottaisin pieneen itsetutkiskeluun. Tämä on minun vapaa-alueeni tulkita elämää, maailmaa ja asioita. Jos se jotain hermostuttaa, niin, sanoin vain että nyyh.

Tässä vielä mainio tunnelmankohotuspätkä:

Pinkkiä psykedeliaa kotiin

Mietin taannoin, miten käyttäisin H&M Home:sta tilatun Liselotte Watkinsin suunnitteleman kuosikankaan. Kyselin mielipidettä äidiltäni, kun hän vieraili täällä ja äiti tosiaan ehdotti jos ripustaisin sen ihan vain verhoksi alkoviin. Heitin kankaan alkovissa olevan verhotangon päälle ja pidin ideasta. Ajattelin, että on mukavaa saada kotiin pinkkiä väriä ja ajattelin että voisi olla myös mukavaa vähän uudistaa tekstiilejä kevään kunniaksi.

Minulla ei ole ollut kunnollista sängynpeittoa, joten hankin valmiiksi topattua ja tikattua kangasta ja ompelin täsmäkokoisin peiton. Sänkyni on 120cm leveä ja aivan kiinni alkovin kolossaan, joten ylimääräisiä reunuksia ei nyt tarvita. Käänsin reunat muotokaitaleella ja tikkasin. Lopputulos on tosi hyvä ja tämä tuli niin paljon halvemmaksi, kuin kaupasta ostettu valmispeitto!

Lisäksi innostuin väsäämään uusia tyynyjä. Kaksi isompaa ovat siis ikivanhoja, joista periaatteessa haluaisin eroon, mutta sitten kuitenkin pidän niiden koristeista. Tein ne muistaakseni 2006 vuodenvaihteessa. Punainen "helmipallo"tyyny on Borås collectionin Glimminge -kangasta: ostin pienen palan vuosia sitten. Pikseliruusukangaspala löytyi kirbeltä vähän aikaa sitten. Mummolahenkinen ruusutyyny on löytö Fidalta, sellainen ihana kanavatyösta tehty. Tilkkutyynyn tein kahden kankaan jämäpaloista. Pidän siitä, vaikka kaverini kommentti olikin "aivan hirvee".

" KUN ASUU YKSIN, KOTI ON VAIN SINUA VARTEN."

(lainaus Matthew Williamsonin haastattelusta, joka oli suomen Ellessä)

Huhtikuu

T.S. Eliotia mukaellen, Huhtikuu on kuukausista julmin.

On tai ei, se jää nähtäväksi.

kuva